Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkkien vanhemmat, vinkkejä eskarin aloitukseen
14.07.2021 |
Hei,
Meillä on herkkä tyttö, joka on syksyllä aloittamassa eskaria. Eskari/hoitopaikka vaihtuu, eikä ole juuri tuttuja kavereita. Muutamia samaan ryhmään tulevia lapsia on nähnyt puistossa, joten ihan kylmistään ei uuteen ryhmään mene.
Olisiko vinkkejä, miten helpottaa eskarin aloitusta? Tässä vaiheessa lapsi odottaa eskaria innoissaan, mutta pelkään, että tulee sopeutumisvaikeuksia, kuten on ollut hoidon aloituksessa aiemmin.
Olisi kiva kuulla kokemuksia!
Kommentit (48)
Kiitos, totta hyvä pitää mielessä tuo. Tekaisin tuon samanaiheisen toisenkin aloituksen, kun jotenkin en saanut ketjua esiin hakutoiminnolla, luulin ketjun kadonneen.
Lapsi onkin todellinen murehtija ja päiväkodissa puoli vuotta sitten tapahtunutta ikävää tilannetta murehtii välillä vieläkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karaisee sitä vähän. Pumpulointi vain lisää väninää ja vinkumista.
No kiitos vaan (not).
On kuule karkaistu, eikä lapseni ole mikään vänisiä ja vinkuja. Ongelma on enemmänkin se, että herkkänä yrittää miellyttää vanhempiaan eikä kerro tarpeeksi murheistaan vaan kärsii hiljaa. Onneksi itsekin herkkänä olen hyvä vaistoamaan, jos lapsen mieltä joku painaa.
Olisko vinkkejä oikeesti herkkyydestä ymmärtäviltä?
Vierailija kirjoitti:
No kiitos vaan (not).
On kuule karkaistu, eikä lapseni ole mikään vänisiä ja vinkuja. Ongelma on enemmänkin se, että herkkänä yrittää miellyttää vanhempiaan eikä kerro tarpeeksi murheistaan vaan kärsii hiljaa. Onneksi itsekin herkkänä olen hyvä vaistoamaan, jos lapsen mieltä joku painaa.Olisko vinkkejä oikeesti herkkyydestä ymmärtäviltä?
Tuo mitään herkkyyttä ole, vaan ongelmia tunnetaidoissa. Nyt olisi korkea aika opastaa lasta, muuten on terapeutilla töitä tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
No kiitos vaan (not).
On kuule karkaistu, eikä lapseni ole mikään vänisiä ja vinkuja. Ongelma on enemmänkin se, että herkkänä yrittää miellyttää vanhempiaan eikä kerro tarpeeksi murheistaan vaan kärsii hiljaa. Onneksi itsekin herkkänä olen hyvä vaistoamaan, jos lapsen mieltä joku painaa.Olisko vinkkejä oikeesti herkkyydestä ymmärtäviltä?
Liian vähän alkutietoja, jotta voisi kertoa. Viitsi turhaan esitelmöidä kun ap vastaa sitten, että ei meillä tuollaista herkkyyttä ole, eikä tuollaistakaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla hysteerisellä käytökselläsi olet tehnyt lapsesi neuroottiseksi. Se mikään erityisherkkä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisherkkyydellä aina selitellään kaikenlaisia vajavaisuuksia. Kasvata lastasi, ja opeta vahvemmaksi sen sijaan että ruokit heiveröisyyttä.
Jaa että yrittää "herkkänä" miellyttää vanhempiaan? Mietipä nyt rehellisesti, miten on tullut lasta kohdeltua. Miksi koettaa nyt saada hyväksyntää miellyttämällä? Peilistä ei taida näkyä kovinkaan kaunis kuva. Hanki lapselle apua. Heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien eritysherkkien lasten kohdalla toimin aika vaistomaisesti. Ei eskarin lisäksi kovin paljon muita virikkeitä, rauhallista kotona olemista. Mukavia lastenkirjoja, yhdessä ruuanlaittoa, leipomista. Erityisherkkä väsyy helposti sosiaalisissa tilanteissa ja tarvitsee palautumista. Se ei ole mitään pumpulissa kasvattamista, me kaikki ollaan erilaisia. Ulkoilu on myös hyväksi.
Älä stressaa liikaa, eskari on vielä hyvin samaa kuin päivähoito. Ostatte valmiiksi mieleisiä vaatteita, repun, oman penaalin ja kynän.
Puhu positiivisesti esikoulusta ja tulevasta koulusta. Kiusaamisesta ei ole syytä puhua etukäteen vaan sitten jos sellaista ilmenee siihen puututaan, mutta lapselle ei saa luoda sellaista uskoa että muut lapset ovat ilkeitä. On kiva saada tilaisuus tutustua uusiin lapsiin ja toivottavasti heistä löytyisi myös uusia ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Karaisee sitä vähän. Pumpulointi vain lisää väninää ja vinkumista.
Missään nimessä ei. Traumainen lapsi ei ole hyvä asia. Steinereskari oli ainakin 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastanneille.
Tuo oli hyvä kommentti, että ei pidä etukäteen puhua kiusaamisesta, vaan ratkotaan asiat kun tai jos niitä tulee.
Olen kanssasi samaa mieltä, mutta toisaalta painiskellut asian kanssa, että miten opettaa lasta ns. puolustamaan itseään? Esim. että kaverin kanssa valitaan vuoretellen lelut ja leikit, eikä toinen, siis kumpikaan, saa aina jyrätä. Tai että miten sanotaan napakasti jos toinen tulee liian lähelle, koskee luvatta omiin tavaroihin (vaikka penkoo lapsen reppua tms).
Lapsella on muutamia kavereita, joiden kanssa leikit sujuu oikein hienosti, eli taidoissa ei sinänsä ongelmaa, mutta uusissa ympyröissä jäätyy täysin.
Olisi varmaan pitänyt käyttää sanaa "hitaasti lämpiävä lapsi" niin ei olisi osa kommentoijista nähnyt punaista ja alkanut hyökkäämään. Olenkin sitä mieltä, että eritysherlkyys on suomeksi huono termi, mutta kun sitä nyt käytetään kirjallisuudessa, niin kirjoitin sen.
Hyökkäjille tiedoksi, että lapselle on haettu matalalla kynnyksellä apua. Eli vaikka mitää suurempia ongelmia ei ole ollutkaan, niin neuvola psykologin juttusilla on oltu ja kiintymyssuhde todettu hyväksi.
Ap
Eskari kannattaa ainakin aluksi pestä päivittäin, mieto saippua on paras.
Eli äiti on opettanut lapselleen että olet niin erityinen erityisherkkä ja sitten lässyttää ja pitää pumpulissa.
Pikkuhiljaa lapsi alkaa uskomaan tuohon ja luulee olevansa jotain mitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Omien eritysherkkien lasten kohdalla toimin aika vaistomaisesti. Ei eskarin lisäksi kovin paljon muita virikkeitä, rauhallista kotona olemista. Mukavia lastenkirjoja, yhdessä ruuanlaittoa, leipomista. Erityisherkkä väsyy helposti sosiaalisissa tilanteissa ja tarvitsee palautumista. Se ei ole mitään pumpulissa kasvattamista, me kaikki ollaan erilaisia. Ulkoilu on myös hyväksi.
Kiitos vastauksesta. Noin olen itsekin toiminut, rauhallista kotielämää, paljon lukemista, piirtämistä, muovailua, omia temppuratoja kotiin, leipomista, ulkoilua metsässä.
Miten itse järjesti, annoitko lapsen olla ns. Pakollisen eskarin lisäksi hoidossa vai hatko kotiin mahdollisemman aikaisin. Meillä molemmat vanhemmat liukuvassa etätyössä, joten olisi mahdollista järjestää päivä niin, että lapsi on vain sen 4 h hoidossa. Mietin, että olisiko kaverisuhteille hyväksi kuitenkin pidempi hoitopäivä, vai onko se vaan turhaa kuormitusta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eli äiti on opettanut lapselleen että olet niin erityinen erityisherkkä ja sitten lässyttää ja pitää pumpulissa.
Pikkuhiljaa lapsi alkaa uskomaan tuohon ja luulee olevansa jotain mitä ei ole.
Lapselleni ei ole erityisherkkä - sanaa mainittu koskaan. Häntä pidetään aivan tavallisena lapsena ja rohkaistaan muiden pariin.
Tässä esimerkki ongelmasta, jos oikeasti haluat ymmärtää: olemme puistossa kahdestaan. Lapsi on juuri mennyt keinumaan. Puistoon tulee toinen perhe. Toisen perheen lapset ryntäävät keinujen luo iloisena. Yksi lapsista tulee keinumaan lapseni viereen ja toinen jää ns.jonottamaan.Lapseni väistää, lopettaa keinumisen. Minä kehotan, ettää jää toki vielä vähän keinumaan, sait kaveriniin. Mutta lapseni ei uskalla. Hän antaa keinun pois ja vetäytyy kiipeilytelineelle. Toiset lapset tulee kohta sinne, ja taas lapsi väistää, vaikka rohkaisen, että kyllä sinne monta mahtuu. Eli toisin sanottuna, lapsi ei uskalla ottaa omaa tilaa, vaan jää helposti muitten ylikävelemäksi, vaikka toiset ei tarkoita pahaa.
Ei mikään valtava ongelma ehkä, mutta pelkään, että eskarissa tuottaa ongelmia.
Ja korostan että hoidossa ja tuttujen kanssa on pikkuhiljaa tutustuttuaan on aivan sosiaalinen ja nauttii kaveriseurasta.
Ap
Hienoa että lapsi on innoissa, se on todella hyvä lähtökohta. Itse antaisin vinkiksi että yritä antaa lapsella tietoa siitä mitä on tulossa, niin hyvistä asioista kuin niistä haastavista ja ikävistäkin. Jotta tuo innostus ei lopahtaisi niin hyvistä asioista tulee antaa tietoa n 10-20 kertaisesti verrattuna niihin ikäviin (riski siitä että joukossa voi olla joku häirikkökin ja ohjeet mitä niissä tilanteissa tehdään). Niin erityisherkillä kuin kaikilla muillakin ihmisillä ongelmatilanteet on helpompi hallita jos niihin pystyy varautumaan etukäteen.