Lapsilla on liian pitkä loma, en jaksa olla ohjelmatoimistona.

Mulla 10v ja 3v. Ei ole tarvinnut tänäänkään keksiä niille mitään puuhaa. Ollaan mökillä, ovat juosseet pihalla ja ampuneet vesipyssyillä. Vanhempi haki kaupasta jäätelöt, nyt pieni päiväunilla ja isompi katsoo telkkaria. Iltapäivällä rannalle, illalla grillataan, saavat kantaa puita liiteristä ja astiat sisältä. Kerran tämän loman aikana pienempi sanoi että on tylsää. No, lähdettiin potkulaudoilla leikkipuistoon. En ole ikinä jaksanut olla mikään ohjelmatoimisto enkä tule olemaankaan...

Ap:tä ei pakota ohjelmatoimistoksi kukaan muu kuin ap itse.

Soot tartuttanut muksuihis tuon mikään ei ole mitään asenteen. Lueppa vaikka viestis,.ihan samanlainen tylsää, ei kelpaa kiukuttelija säkin olet. :)

Sellasia päiviä on välillä. Sekin pitää hyväksyä toisinaan ja se, että välillä voi vaan olla. Tuijottaa vaikka seinää. Täysin relata.

Meillä on tänä kesänä se tilanne, että mä olen pitkällä sairaslomalla ja mies vaihtoi duunia ei yhteistä lomaa, ja todella vähän rahaa.

Pkseutu on täynnä upeita puistoja, joissa ollaan lasten kanssa hengailtu. 11 ja 13 vuotiaat. Omia eväitä mukaan ja vesipullot, eikun maailman menoa seuraamaan.

Metsissä ollaan samoiltu, uimassa käyty kahdesti.. Otettu naapurin kiltti koira mukaan reissuille,.niin vähän jotain erilaista ihmeteltävää.

Pari kertaa viikossa käyty noin. Muuten saavat olla pelata, löhötä, pelattu lautapelejä. Niin ja kirjastossa käyty. Mä luen isoille muksuille. :D

Tehdään ruokia yhdessä. Ihan tavallista arkea siis vietetty nyt kun on aikaa.

Kyllä ne välillä ottaa yhteen, mutta sekin kuuluu asiaan. Hermo menee välillä ja sitten ärähdän, että perkele vien teijät mettään ilman puhelimia ja jätän sinne! < perheen sisäpiirivitsi, joka välillä toimii noinkin. ;)

Sitten ne ovat hetken rauhaksiin.

Meillä ei ns. pakoteta lapsia mihinkään touhuun,.mutten mä narinoitakaan kuuntele. Aikuiset päättää tekemisen ja sanoo, että kaikki mukaan nyt! Ei siis kyselläkään.

Mä olen nauttinut nyt ajasta kotona ja saanut nuppiakin selvitettyä. Kyllä tää onnea kuitenkin on. Voimia!

Pahimmassa tapauksessa ohjelmatoimiston palveluita voi myös ostaa, esim. leirien tai urheilukoulujen tms. muodossa... ;-)

Onks niillä isovanhempia tai muita lähisukulaisia, jonka luona voisivat välillä käydä viettämässä aikaa?

Pitkästä lomasta on tosiaan päänvaivaa. Mulla on kotitoimisto, mutta reissaan ajoittain työn puolesta, keskimäärin päivän tai kaksi viikossa. Tuolloin 9- ja 12-vuotiaat lapset ovat keskenään. Teen toki ruuat valmiiksi ja mies tulee töistä viiteen mennessä. Veikkaan, että suuri osa lasten päivästä kuluu telkkarin ja tietokoneen toljottamiseen. vaikeaa se on puhelimen päästä vahtia. Sukulaisvanhemmat asuu samalla kadulla, eli hätätilanteessa apu on kuitenkin lähellä.