Onko sinulla vielä ystävinä heitä, jotka olivat kavereitasi ala-asteella?
Ovatko he vain hyvä päivän tuttuja vai tosi tosi ystäviä?
Kommentit (32)
Yksi on ja on ihan sydänystävä.
N54
Minulla on ja tiedämme toisistamme oikeastaan melkein kaiken. Hän on sydänystäväni.
N 53
On yksi, jonka tunsin jo ennen ala-astetta. Ollaan ystäviä, ei olla mitään superläheisiä ja nähdään kerran pari vuodessa, mutta on sellainen, jonka tiedän pysyvän elämässäni aina.
Kyllä, peräti kaksi ystävää. Lisäksi joukko silloin tällöin kokoontuvia kavereita. 5-kymppisiä ollaan. Uskon, että tätä on edistänyt se, että ollaan Helsingistä, minkä vuoksi kukaan ei ole muuttanut nuorempana opiskelujen tai muiden syiden vuoksi kauemmaksi. Myös miehelläni on aktiivinen koulukavereista koostuva ystäväporukka. Ollaan myös ristiinrastiin toistemme lasten kummeja ja tehdään esim. lomareissuja yhdessä.
Toisaalta meillä kenelläkään ei ole jäänyt opiskelukavereita ystäväksi ja työkaveritkin on aika pinnallisia, syynä varmaan tuo jo lapsuudessa vakiintunut ystäväporukka.
Lapsuudenkaverit on siitäkin kivoja, että he tietävät tasan tarkkaan kaiken elämästäsi vuosikymmenten ajalta, ei tarvii selitellä mitään :)
Muutamakin. Nykyään yhteydenpito tapahtuu lähinnä netitse.
Yhden kanssa ollaan vielä fb-tuttuja. Tavattiin viimeksi 7-8 vuotta sitten, sitä edellisen kerran joskus 90-luvun alussa.
Hyvänpäiväntuttuja, facessa listoilla, ei sen enempää. Kotikunnassa jos vaikka terassilla törmätään niin toki kuulumiset vaihdetaan. Ystäväni olen saanut muista ympyröistä. No yhden kanssa ollaan käyty samat koulut ala-asteelta lähtein, mutta ystävystyttiin ihan muuta kautta.
Useimmat kaverini olivat kavereitani jo ala-asteella. Myöhemminkin on tullut kavereita, mutta vain pari-kolme uudemmista kavereista on jäänyt pysyviksi.
On, kaksi hyvää ystävää ja kolme joita voi kai edelleen kutsua kaveriksi. Olen 41 v.
Ei. Olen muuttanut syntymäpaikkakunnaltani 18 v silloin kun yhteydenpitovälineet oli lankapuhelin ja kirjeet.
Jep, kaksi ystävää löytyy. Ala-aste alkoi kultaisella 70-luvulla.
Facebook-kaverina kyllä jokunen. Yksi näistä ala-asteen lähimmistä kavereista on välillä käynyt ostamassa minulta lastenvaatteita, kun hänellä on sopivan ikäinen lapsi oman lapseni ikään verrattuna. Muuten ei kamalasti olla yhteydessä.
Mulla on kadonnut osa ala-asteen kavereista jo ihan siitä syystä, että muutimme ala-asteeni aikana toiselle puolelle Suomea aikana, jolloin kirje oli lähinnä ainoa yhteydenpitoväline (ei siihen aikaan pahemmin alakoululaiset soitelleet toisilleen).
Yksi ala-asteelta, mutta lähemmät lukiosta ja opiskeluajoilta. Tuo ala-asteeltakin oleva on oikeastaan pysynyt matkassa siksi, että kävimme myös saman lukion ja myöhemmin hän opiskeli toisena tutkintona samaa alaa kuin minä, oli yhteistä puhuttavaa.
Yksi, jonka kanssa olen aktiivisesti yhteydessä. Muiden kanssa ollaan hyvänpäivän tuttuja, ihana nähdä kun nähdään mutta ei varsinaisesti tapailla.
Oli sydänystäväni vielä pari vuotta sitten, kunnes jälleen kerran pisti välit rumasti poikki kuten ristiriitojen kohdalla tapasi tehdä, jotta toinen osapuoli joutuisi kerjäämään tiensä takaisin suosioon. Silloin en enää oikein jaksanut. Eipä ole kuulunut hänestä enää. N38
On yksi. Kyllä voi ihan ystäväksi kutsua.