Lue keskustelun säännöt.
Miltä supistukset nyt sitten tuntuu?
13.07.2021 |
Mikä tekee synnytyksestä niin kivuliaan: supparit vai ponnistus? Kertokaa kokemattomalle.
Kommentit (93)
Siis niitä supistuksiahan tulee myös ponnistusvaiheen ajan, ihan siihen asti että vauva on ulkona. Kätilöt yleensä sanovat että ponnista aina kun alkaa supistaa. Se supistus juuri auttaa työntämään vauvaa ulos.
Ponnistusvaihe ei minusta silti mitenkään kamalaa ollut, se kesti niin vähän aikaa verrattuna tuntikausien supistuksiin. Tosin muistan hetkellisesti sellaisen tunteen, että tuntuu kuin alapää kerta kaikkiaan halkeaisi ja sanoin kätilölle että mä en nyt pysty tähän. Ikään kuin sen voisi jättää kesken siinä kohtaa :D Mutta se oli siis ihan hetkellinen tunne ja sitten seuraavalla ponnistuksella vauva olikin jo ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, ettei epiduraali vaikuta sikiöön läheskään niin paljon kuin kipulääke - jos ollenkaan!! -, joka voi olla sikiölle oikeasti haitallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alustavat supistukset joita en tunnistanut tuntui lievältä alaselkäkivulta. Tuli päivä tai pari ennen synnytystä. Itse supistukset ei olleet pahoja, niihin on hyvä asennoitua myös niin että ne kestää vain hetken ja sitten taas tauko, eli ei ole yhtäjaksoista.
Kuuntele omaa kehoasi ja tee mitä vaisto sanoo, oma kehosi tietää mikä toimii.
Itsellä auttoi pieni liikkuminen ja keinuttelu jalalta toiselle ja nojaaminen johonkin. Synnytysosastolla istuin myös pallon päällä ja keinuin, silloin lapsivesi tuli ja synnytys alkoi pian sen jälkeen. Oli kai melko nopea, mutta lähdin sairaalaan vasta kun supistusten väli oli 10 minuuttia kuten oli neuvottu. 2 tuntia sairaalassa olon jälkeen syntyi lapsi.Hengittämiseen on myös hyvä keskittyä supistusten aikana.
Tuo on totta. Jos panttaa hengitystä, lihakset kärsivät hapen puutteesta ja kipu on kovempaa. Hapen puute vaikuttaa myös sikiön hapen määrään. Minulla oli ongelmia hengityksen kanssa ja vauvan sydänäänet heikkeni.
Vierailija kirjoitti:
"Ponnistusvaihe" on vain kovempi supistus. vauva syntyy ilman ponnistamistakin, kohtu tekee työn. Naisen ei tarvitse muuta kuin levittää haaransa (toisen kerran) ja luonto hoitaa tehtävänsä. Nainen on periaatteessa vain kasvatusalusta toiselle ihmiselle.
No ei se noin aina mene. Supistukset voi loppua tai vauva jää jumiin, joten aktiivista työtä pitää tehdä. Pitkä ponnistusvaihe on vauvalle vaarallinen, niin sitä pitää ponnistamalla lyhentää.
Joo, kaasujenvaihdon kontrollointi on sikiölle (ja äidille, kivunhallintana) erittäin tärkeää. Kun puhutaan oikeanlaisesta hengittämisestä synnyttämisen yhteydessä, tarkoitetaan (jos osataan oikeasti opastaa, eikä vain leikisti), että hengitysrytmi tarkoittaa kehon sisään- ja uloshengitystarpeen tunnistamista, ja sen mukaan toimimista. Se on synnyttäjän tärkein tehtävä! Ei mikään fyysinen rutistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näiden viestien lukeminen sai minut voimaan pahoin. Mieheni ja minä olemme puhuneet lasten hankkimisesta, mutta pelkään synnytystä niin paljon, että tällä hetkellä tuntuu etten halua edes hankkiutua raskaaksi pelon vuoksi. Luulen, että jos olisin raskaana, en voisi olla hetkeäkään tuntematta pelkoa. Jo ajatus saa minut kauhun valtaan, sydän alkaa hakata ja minua alkaa huimata ja oksettaa. Varsinkin kun olen kuullut kokemuksia, joissa nainen on pyytänyt kivunlievitystä, mutta sitä ei ole annettu, ja kipua on vähätelty. Lähipiirissänikin on näitä tapauksia, mm. serkkuni.
Minulle tehtiin lapsena paljon kivuliaita lääketieteellisiä toimenpiteitä, ja ilmeisesti olen kehittänyt pelon kipua ja sen mukanaan tuomaa avuttomuuden tunnetta kohtaan. Varsinkin, kun ei pysty sanomaan milloin kipu loppuu. En pysty menemään edes hammaslääkärille ottamatta ensin mietoa rauhoittavaa.
Sektio on tietysti vaihtoehto, mutta pelkään, että sitäkään en lopulta saisi.
Anteeksi, oli vain pakko avautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ponnistusvaihe" on vain kovempi supistus. vauva syntyy ilman ponnistamistakin, kohtu tekee työn. Naisen ei tarvitse muuta kuin levittää haaransa (toisen kerran) ja luonto hoitaa tehtävänsä. Nainen on periaatteessa vain kasvatusalusta toiselle ihmiselle.
No ei se noin aina mene. Supistukset voi loppua tai vauva jää jumiin, joten aktiivista työtä pitää tehdä. Pitkä ponnistusvaihe on vauvalle vaarallinen, niin sitä pitää ponnistamalla lyhentää.
Päinvastoin. Kun supistukset lakkaavat, keho on yliuuvutettu; väkisin painaminen johtaa todennäköisesti vain hätäsektioon!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Supistuskipu: jos jalkaasi on joskus krampannut tosi pahasti, kerro se kipu kymmenellä, ainakin. Kohdun isot lihakset työskentelevät. Supistus tulee aallottain, synnytyksen loppua kohti aallot tihenevät. Ponnistusvaihe on erilainen, kun osa 2 koko touhussa. Itse synnytin ekan lapsen ilokaasulla, mutta toisen kanssa kävi niin kiire että hyvä kun kätilö ehti alle. Nykyisin on hyvät kivunlievityssysteemit. Kannattaa hakeutua isoon sairaalaan, jossa nykyaikaiset systeemit. Itse synnytin aikanaan pienissä sairaaloissa enkä suosittele sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ponnistusvaihe" on vain kovempi supistus. vauva syntyy ilman ponnistamistakin, kohtu tekee työn. Naisen ei tarvitse muuta kuin levittää haaransa (toisen kerran) ja luonto hoitaa tehtävänsä. Nainen on periaatteessa vain kasvatusalusta toiselle ihmiselle.
No ei se noin aina mene. Supistukset voi loppua tai vauva jää jumiin, joten aktiivista työtä pitää tehdä. Pitkä ponnistusvaihe on vauvalle vaarallinen, niin sitä pitää ponnistamalla lyhentää.
Päinvastoin. Kun supistukset lakkaavat, keho on yliuuvutettu; väkisin painaminen johtaa todennäköisesti vain hätäsektioon!!
Ei se lapsi tule ulos, jos supistukset loppuvat eikä nainen ponnista. Silloin pitää ponnistaa ilman supistusten apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ponnistusvaihe" on vain kovempi supistus. vauva syntyy ilman ponnistamistakin, kohtu tekee työn. Naisen ei tarvitse muuta kuin levittää haaransa (toisen kerran) ja luonto hoitaa tehtävänsä. Nainen on periaatteessa vain kasvatusalusta toiselle ihmiselle.
Mikä tohtori sinä kuvittelet olevasi? Yhtä huttua tuo sinun juttusi.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi synnytystä ilman kivunlievitystä.
Oli kyllä aika kammottavaa.
Kaksi seuraavaa epiduraalilla ja synnytys ihan melkein miellyttävää...
Ja nopeammat oli epiduraalilla koska lihakset rentoutuu eikä kramppaa niin pahasti.
Suosittelen lämpimästi.
No on kuule ihan yksilöllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näiden viestien lukeminen sai minut voimaan pahoin. Mieheni ja minä olemme puhuneet lasten hankkimisesta, mutta pelkään synnytystä niin paljon, että tällä hetkellä tuntuu etten halua edes hankkiutua raskaaksi pelon vuoksi. Luulen, että jos olisin raskaana, en voisi olla hetkeäkään tuntematta pelkoa. Jo ajatus saa minut kauhun valtaan, sydän alkaa hakata ja minua alkaa huimata ja oksettaa. Varsinkin kun olen kuullut kokemuksia, joissa nainen on pyytänyt kivunlievitystä, mutta sitä ei ole annettu, ja kipua on vähätelty. Lähipiirissänikin on näitä tapauksia, mm. serkkuni.
Minulle tehtiin lapsena paljon kivuliaita lääketieteellisiä toimenpiteitä, ja ilmeisesti olen kehittänyt pelon kipua ja sen mukanaan tuomaa avuttomuuden tunnetta kohtaan. Varsinkin, kun ei pysty sanomaan milloin kipu loppuu. En pysty menemään edes hammaslääkärille ottamatta ensin mietoa rauhoittavaa.
Sektio on tietysti vaihtoehto, mutta pelkään, että sitäkään en lopulta saisi.
Anteeksi, oli vain pakko avautua.
Ei sinun tarvitse nyt miettiä lapsen saamista.
Mutta sen voin sanoa, että sektio tehdään AINA, kun siihen on vähänkin aihetta.
Esim. jos äiti hätääntyy, vauvan hapensaanti voi vaarantua, jolloin vauva on saatava nopeasti ulos äidistä - ja se onnistuu tarvittaessa todella nopeasti. Sektiota ei vain haluta etukäteen luvata. Sillä sektioon liittyy kohonnut riski vauvan terveyden hengen vaarantamisesta; tietysti vaihtoehtoon verrattuna se katsotaan aina paremmaksi vaihtoehdoksi, tai välttämättömäksi. Mutta ei niin, että vauva voisi sieltä ihan normaalisti putkahtaa, mutta hän joutuu radikaaliin toimenpiteeseen vain äidin toiveen vuoksi, olkoonkin että äidin vointi on erittäin tärkeää.
Sektioon liittyy yleensä käynnistetty synnytys, eli oksitosiini, mikä on kuulemma huomattavasti kivuliaampi kuin normaali synnytys. Eli suunniteltu sektio voi olla helvetti.
Sanoisin että jos kestää supistukset... varsinainen syntymä ei ole siihen verrattuna juuri mitään. Ai niin ASENTO on ratkaiseva!!! Kivuliain asento on selinmakuu, sillä silloin istukka saa vähiten happea, ja supistelee eniten. Synnyttäjät, ellette ole epiduraalin turruttamia, välttäkää selinmakuuta!!! Keinutulin käyttö lievittää kipua. On paljon pieniä kikkoja, jolla jokaisen supistuksen saa nopeasti ohi, ja sitten se vauva putkahtaakin, kun äiti on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Supistukset on niin kuin kovat kuukautiskivut, jos sulla ap niitä ollut. Ponnistaminen ei tuntunut pahalta ilman puudutetta ekalla kerralla kun vauva oli alle 3 kiloa. Mutta toinen lapsi oli n. 4 kiloa ja sain puudutteen.
Voiko vauvan painoon vaikuttaa jotenkin?
Voi toki. Tupakoimalla raskauden aikana. Teinit harrastaa tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ponnistusvaihe" on vain kovempi supistus. vauva syntyy ilman ponnistamistakin, kohtu tekee työn. Naisen ei tarvitse muuta kuin levittää haaransa (toisen kerran) ja luonto hoitaa tehtävänsä. Nainen on periaatteessa vain kasvatusalusta toiselle ihmiselle.
Mikä tohtori sinä kuvittelet olevasi? Yhtä huttua tuo sinun juttusi.
Noin se vain on. Mutta saat toki ajatella minua jonain tohtorina, jos tykkäät.
Vierailija kirjoitti:
Näiden viestien lukeminen sai minut voimaan pahoin. Mieheni ja minä olemme puhuneet lasten hankkimisesta, mutta pelkään synnytystä niin paljon, että tällä hetkellä tuntuu etten halua edes hankkiutua raskaaksi pelon vuoksi. Luulen, että jos olisin raskaana, en voisi olla hetkeäkään tuntematta pelkoa. Jo ajatus saa minut kauhun valtaan, sydän alkaa hakata ja minua alkaa huimata ja oksettaa. Varsinkin kun olen kuullut kokemuksia, joissa nainen on pyytänyt kivunlievitystä, mutta sitä ei ole annettu, ja kipua on vähätelty. Lähipiirissänikin on näitä tapauksia, mm. serkkuni.
Minulle tehtiin lapsena paljon kivuliaita lääketieteellisiä toimenpiteitä, ja ilmeisesti olen kehittänyt pelon kipua ja sen mukanaan tuomaa avuttomuuden tunnetta kohtaan. Varsinkin, kun ei pysty sanomaan milloin kipu loppuu. En pysty menemään edes hammaslääkärille ottamatta ensin mietoa rauhoittavaa.
Sektio on tietysti vaihtoehto, mutta pelkään, että sitäkään en lopulta saisi.
Anteeksi, oli vain pakko avautua.
Synnytyspelko vaivaa jonkinasteisena suurta osaa synnyttäjistä.
Kyllä useimmiten sattuu, mutta kaiken aikaa tietää mistä on kyse. Omalla tavallaan se on kontrollia. Synnytys ei ole kuten sydänkohtaus tai muu ikävyys, jossa ei tiedä mitä tapahtuu. Kipu tulee, mutta myös loppuu, ja palkkio on elämänmittainen ihmissuhde, jota ei voi sanoin kuvata.
Oma synnytys ei olisi edes juuri sattunut, mutta epiduraali epäonnistui toispuoleisena. Kivuttomuus voi onnistua, mutta siihen ei kannata ripustautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ponnistusvaihe" on vain kovempi supistus. vauva syntyy ilman ponnistamistakin, kohtu tekee työn. Naisen ei tarvitse muuta kuin levittää haaransa (toisen kerran) ja luonto hoitaa tehtävänsä. Nainen on periaatteessa vain kasvatusalusta toiselle ihmiselle.
No ei se noin aina mene. Supistukset voi loppua tai vauva jää jumiin, joten aktiivista työtä pitää tehdä. Pitkä ponnistusvaihe on vauvalle vaarallinen, niin sitä pitää ponnistamalla lyhentää.
Päinvastoin. Kun supistukset lakkaavat, keho on yliuuvutettu; väkisin painaminen johtaa todennäköisesti vain hätäsektioon!!
Ei se lapsi tule ulos, jos supistukset loppuvat eikä nainen ponnista. Silloin pitää ponnistaa ilman supistusten apua.
Kyllä lapsi tulee aina ulos. Mutta tuleeko ilman aivovauriota? Pitkittynyt synnytys on riski. Kun keho uupuu, ei pidä "hakata päätä seinään" vaan ottaa pieni hengähdystauko. Sitten keho jaksaa taas paremmin, ja vältytään sektion vaaroilta. Jokainen supistus heikentää vauvan hapensaantia, joten kun keho sanoo "nyt riitti", ei pusketa kahta kovempaa! Keho sen työn tekee, vaikka ihminen kuinka haluaisi ottaa itselleen kunnian...
Supistus on kuin kramppi alavatsassa, joka leviää koko vatsan alueelle. Ei se ole paha, kipeä toki, mutta menee ohi nopeasti. Ponnistusvaiheessa taas paine tuntuu tarmpana, ikään kuin ulostamistarpeen. Se on nopeasti ohi. Kivunlievitystä tarvitaan vain ja ainoastaan siihen, että ajatukset ovat synnyttämisessä, ei muualla. Toki kaikki kokee supistukset eri tavoin, joten saattaa toki tarvita myös sen vuoksi kivunlievitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ponnistusvaihe" on vain kovempi supistus. vauva syntyy ilman ponnistamistakin, kohtu tekee työn. Naisen ei tarvitse muuta kuin levittää haaransa (toisen kerran) ja luonto hoitaa tehtävänsä. Nainen on periaatteessa vain kasvatusalusta toiselle ihmiselle.
Mikä tohtori sinä kuvittelet olevasi? Yhtä huttua tuo sinun juttusi.
Noin se vain on. Mutta saat toki ajatella minua jonain tohtorina, jos tykkäät.
Ei ole. Kyllä sen lapsen alulle laittamiseen tarvitaan yleensä enemmän yrittämistä kuin yksi kerta. Ponnistusvaihe on nimensä mukainen, synnyttävän täytyy ponnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Supistukset on niin kuin kovat kuukautiskivut, jos sulla ap niitä ollut. Ponnistaminen ei tuntunut pahalta ilman puudutetta ekalla kerralla kun vauva oli alle 3 kiloa. Mutta toinen lapsi oli n. 4 kiloa ja sain puudutteen.
Voiko vauvan painoon vaikuttaa jotenkin?
Voi toki. Tupakoimalla raskauden aikana. Teinit harrastaa tätä.
myös aliravitsemuksella voi vaikuttaa. Silloin vauvan aivote kehittyvät sisäelinten kustannuksella, ja vauva jää pienikokoiseksi. Onko hänet sitten helpompi synnyttää, kun on kananmunan verran pienempi?
Onko kovissa kivuissa tyypillistä oksentaa?