Lue keskustelun säännöt.
Miltä supistukset nyt sitten tuntuu?
13.07.2021 |
Mikä tekee synnytyksestä niin kivuliaan: supparit vai ponnistus? Kertokaa kokemattomalle.
Kommentit (93)
Tuntuu kovina kouristuksia ja vatsan kokonaisvaltaisena rajuina suonenvetoina. Tukalalta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käynnistetty synnytys on eri asia mitä suunniteltu sektio. Ei sektiossa mitään oksitosiinia anneta. Nainen kärrätään leikkaussaliin sovittuna päivänä ja siinä se.
Näin ajattelinkin sen menevän. Mietin jo, että miksi sellaiselle, jolle ollaan tekemässä suunniteltu sektio, annettaisiin oksitosiinia, ja että mikä järki olisi aiheuttaa supistuksia (ja kipua) jos ollaan kuitenkin tekemässä leikkausta...
29
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epiduraalista toipuminen on tietysti oma prosessinsa...
Mitä tämä tarkoittaa?
Epiduraalin saanut ei voi kävellä yhtä nopeasti, kuin ilman epiduraalia synnyttänyt.
No kyllä mä aika heti kävelin. Eikö muka voi? Hetken makoilin vauvan kanssa ja sit menin suihkuun. Sit söin ja kävelin osastolle.
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti väsyy supistusten aikana, ilokaasua hengitellessään, ja kadottaa hengityksen rytmin... ("hyperventiloi", ehkä jopa huomaamattaan), sikiön sydänäänet voivat kadota. Tämän vuoksi ei välttämättä kannata rientää sektioon. Nopeiten auttaa, kun äiti hiukan pidättelee hengitystään, sen verran kuin tuntuu hyvältä (ehkä 1-2 sekuntia), jolloin veren pH normalisoituu jne. Jos sektioon ollaan menossa hyperventiloinnin takia, suosittelen kokeilemaan hengityksen normalisointia edes matkalla sektioon. Ehkä sektiolta siten vältytään - tai ainakin sikiö saa taas mahdollisimman nopeasti paremmin happea.
Eiköhän se henkilökunta osaa antaa ohjeita, jos tarvis on. Hölmö ohje, että pidätä hengitystä, kun sinua kärrätään kesken synnytyksen sektioon.
Helposti ajatellaan vain sikiön hapensaantia, mutta hiilidioksidin poistuminen on tottakai tärkeää sekin. Sitä voi kertyä liikaa, jos äiti hengittää liian pinnallisesti. Jos käyttää ilokaasua, suosittelen ettei sen ohessa hirveästi höpötä. Koska se helposti häiritsee kaasujenvaihdon tasapainoa, tilanteessa jossa supistuksia joka tapauksessa tulee tietyin aikavälein, ja pitäisi keskittyä siihen milloin ilokaasua ottaa koska se taas vaikuttaa ehkä siihen, kuinka luonnollisesti kivun aikana hengittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten epoduraali vaikuttaa kipuun? Puuduttaako se? Voiko sen saada jo supistusten alkuvaiheessa vai vasta myöhemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti väsyy supistusten aikana, ilokaasua hengitellessään, ja kadottaa hengityksen rytmin... ("hyperventiloi", ehkä jopa huomaamattaan), sikiön sydänäänet voivat kadota. Tämän vuoksi ei välttämättä kannata rientää sektioon. Nopeiten auttaa, kun äiti hiukan pidättelee hengitystään, sen verran kuin tuntuu hyvältä (ehkä 1-2 sekuntia), jolloin veren pH normalisoituu jne. Jos sektioon ollaan menossa hyperventiloinnin takia, suosittelen kokeilemaan hengityksen normalisointia edes matkalla sektioon. Ehkä sektiolta siten vältytään - tai ainakin sikiö saa taas mahdollisimman nopeasti paremmin happea.
Eiköhän se henkilökunta osaa antaa ohjeita, jos tarvis on. Hölmö ohje, että pidätä hengitystä, kun sinua kärrätään kesken synnytyksen sektioon.
Ei ole hölmö ohje hoitaa hyperventilaatiota, jos se on sektion syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ponnistusvaihe" on vain kovempi supistus. vauva syntyy ilman ponnistamistakin, kohtu tekee työn. Naisen ei tarvitse muuta kuin levittää haaransa (toisen kerran) ja luonto hoitaa tehtävänsä. Nainen on periaatteessa vain kasvatusalusta toiselle ihmiselle.
Mikä tohtori sinä kuvittelet olevasi? Yhtä huttua tuo sinun juttusi.
Noin se vain on. Mutta saat toki ajatella minua jonain tohtorina, jos tykkäät.
Ei ole. Kyllä sen lapsen alulle laittamiseen tarvitaan yleensä enemmän yrittämistä kuin yksi kerta. Ponnistusvaihe on nimensä mukainen, synnyttävän täytyy ponnistaa.
Minua ärsytti se väkisin puuskuttaminen ja kova ponnistelu ekan lapsen kohdalla kätilön laskemaan tahtiin, teki kipeää ja ehti tulla hätä, jäikö se jumiin, kun aika vain kului. Seuraavalla kerralla olinkin lukenut jo enemmän synnytyksen kulusta ja opin että on parempi hengittää ihan tasaisesti, jatkaa kuten jo avautumisvaiheen aikana — en ponnistanut yhtään, vaan keskityin rentouttamaan ja rauhoittamaan kroppani. Kas, sieltä kuopus sitten putkahti täysin ”itsestään” ja melkoisen nopeasti. Se toki tuntui intensiiviseltä itsessään mutta en revennyt yhtään. Turha puskeminen saattaa kiihdyttää ponnistusvaiheen liian rajuksi eikä väliliha ehdi venyä vauvan pään ympärillä.
Inhottavaa kyllä, vaikka raskaana oleva kuolisi, tulee sellainen eject-mekanismi joka poistaa vauvan kehosta. Jotta tämä saisi elinmahdollisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epiduraalista toipuminen on tietysti oma prosessinsa...
Mitä tämä tarkoittaa?
Tuossa joitain sivuvaikutuksia (Naistalo.fi)
"Puudutus laajentaa verisuonia ja aiheuttaa ohimenevää verenpaineen laskua, jota estetään suonensisäisellä nestehoidolla (ja joskus hoidetaan lääkkeillä).
Puudutus saattaa aiheuttaa vaaratonta kutinaa tai tärinää.
Puudutus saattaa ohimenevästi vaikeuttaa virtsaamista ja joskus virtsarakko joudutaan tyhjentämään katetrilla.
Epiduraalineula saattaa vahingossa lävistää spinaalitilaa ympäröivän kalvon, jolloin jälkeenpäin voi ilmaantua pystyasennossa paheneva päänsärky (riski on n. 1:200 puudutusta). Päänsärkyä voidaan hoitaa lääkkeillä ja tarvittaessa asettaa ns. veripaikka.
Selkäkipu on tavallista synnytyksen jälkeen, eivätkä selkäpuudutukset vaikuta sen esiintyvyyteen (joskus pistokohta voi aristaa muutaman päivän).
Puudutusneulan aiheuttamat ohimenevät tai pitkäaikaiset hermovauriot (kipu/puutuminen) ovat harvinaisia (ohimenevät riski n. 1:3000 ja pitkäaikaiset riski n. 1:13 000 puudutusta).
Synnytykseen liittyvät (puudutuksista riippumattomat) yleensä ohimenevät hermojuurioireet ovat tavallisempia (n. 1:100 – 1:500 synnytystä)."
Lisäksi keskimäärin epiduraalipuudute hidastaa imetyksen aloittamista ja voi jopa hankaloittaa imetystä. Useimmilla se toki sujuu.
Epiduraalin jälkeen ei saa nousta ylös puoleen tuntiin. Eli joudut olemaan makuulla, mikä ei synnyttäessä ole kovin kivaa. Moni jää siihen vuoteeseen, koska jalat ei yksinkertaisesti kanna. Synnytys on nopeampaa, kun on pystyasennossa ja liikkuu avautumisvaiheen aikana. Pystyasento auttaa myös ponnistuksessa ja nopeuttaa sitä.
Jos joutuu synnyttämään makuulla, niin selällään puoli-istuvassa asennossa on kaikkein pahin vaihtoehto. Silloin synnytyskanava on 30% pienempi. Eli saa ihan kunnolla pusertaa. Kannattaa siis kokeilla kylkiasentoa. Tukihenkilö voi auttaa pitämällä toista jalkaa koholla.
Epiduraalipuudute voi joskus jopa hidastaa supistusten väliä, jolloin synnytys pitenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten epoduraali vaikuttaa kipuun? Puuduttaako se? Voiko sen saada jo supistusten alkuvaiheessa vai vasta myöhemmin?
Mulla epiduraali meni ilmeisesti väärään paikkaan, koska se ei vienyt supistuskipua lainkaan pois. Alapään teki kyllä tunnottomaksi ja jalat. Eli mulle epiduraalista ei ollut hyötyä. Siskolla se oli taas vienyt kaikki kivut.
Mulle sopivat epiduraalia paremmin puudutteet ja ilokaasu. Olin niillä paaaljon kivuttomampi kuin epiduraalilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti väsyy supistusten aikana, ilokaasua hengitellessään, ja kadottaa hengityksen rytmin... ("hyperventiloi", ehkä jopa huomaamattaan), sikiön sydänäänet voivat kadota. Tämän vuoksi ei välttämättä kannata rientää sektioon. Nopeiten auttaa, kun äiti hiukan pidättelee hengitystään, sen verran kuin tuntuu hyvältä (ehkä 1-2 sekuntia), jolloin veren pH normalisoituu jne. Jos sektioon ollaan menossa hyperventiloinnin takia, suosittelen kokeilemaan hengityksen normalisointia edes matkalla sektioon. Ehkä sektiolta siten vältytään - tai ainakin sikiö saa taas mahdollisimman nopeasti paremmin happea.
Eiköhän se henkilökunta osaa antaa ohjeita, jos tarvis on. Hölmö ohje, että pidätä hengitystä, kun sinua kärrätään kesken synnytyksen sektioon.
Ei ole hölmö ohje hoitaa hyperventilaatiota, jos se on sektion syy.
Ei synnyttäjä sitä syytä pysty kesken synnytyksen pohtimaan, se on henkilökunnan tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten epoduraali vaikuttaa kipuun? Puuduttaako se? Voiko sen saada jo supistusten alkuvaiheessa vai vasta myöhemmin?
Tarkoitat varmaankin epiduraalia. Se on anestesia.
Epiduraali annetaan, kun nainen synnyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti väsyy supistusten aikana, ilokaasua hengitellessään, ja kadottaa hengityksen rytmin... ("hyperventiloi", ehkä jopa huomaamattaan), sikiön sydänäänet voivat kadota. Tämän vuoksi ei välttämättä kannata rientää sektioon. Nopeiten auttaa, kun äiti hiukan pidättelee hengitystään, sen verran kuin tuntuu hyvältä (ehkä 1-2 sekuntia), jolloin veren pH normalisoituu jne. Jos sektioon ollaan menossa hyperventiloinnin takia, suosittelen kokeilemaan hengityksen normalisointia edes matkalla sektioon. Ehkä sektiolta siten vältytään - tai ainakin sikiö saa taas mahdollisimman nopeasti paremmin happea.
Eiköhän se henkilökunta osaa antaa ohjeita, jos tarvis on. Hölmö ohje, että pidätä hengitystä, kun sinua kärrätään kesken synnytyksen sektioon.
Ei ole hölmö ohje hoitaa hyperventilaatiota, jos se on sektion syy.
Ei synnyttäjä sitä syytä pysty kesken synnytyksen pohtimaan, se on henkilökunnan tehtävä.
Kuten sanoin, synnyttäjä ei välttämättä edes tajua hyperventiloivansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten epoduraali vaikuttaa kipuun? Puuduttaako se? Voiko sen saada jo supistusten alkuvaiheessa vai vasta myöhemmin?
Minä sain epiduraalin, kun olin viitisen senttiä auki. Loput viisi senttiä aukesi tunnissa, olin nukkunut sen ajan. Minulla epiduraali toimi hienosti, myös ponnistusvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ponnistusvaihe" on vain kovempi supistus. vauva syntyy ilman ponnistamistakin, kohtu tekee työn. Naisen ei tarvitse muuta kuin levittää haaransa (toisen kerran) ja luonto hoitaa tehtävänsä. Nainen on periaatteessa vain kasvatusalusta toiselle ihmiselle.
Mikä tohtori sinä kuvittelet olevasi? Yhtä huttua tuo sinun juttusi.
Noin se vain on. Mutta saat toki ajatella minua jonain tohtorina, jos tykkäät.
Ei ole. Kyllä sen lapsen alulle laittamiseen tarvitaan yleensä enemmän yrittämistä kuin yksi kerta. Ponnistusvaihe on nimensä mukainen, synnyttävän täytyy ponnistaa.
Minua ärsytti se väkisin puuskuttaminen ja kova ponnistelu ekan lapsen kohdalla kätilön laskemaan tahtiin, teki kipeää ja ehti tulla hätä, jäikö se jumiin, kun aika vain kului. Seuraavalla kerralla olinkin lukenut jo enemmän synnytyksen kulusta ja opin että on parempi hengittää ihan tasaisesti, jatkaa kuten jo avautumisvaiheen aikana — en ponnistanut yhtään, vaan keskityin rentouttamaan ja rauhoittamaan kroppani. Kas, sieltä kuopus sitten putkahti täysin ”itsestään” ja melkoisen nopeasti. Se toki tuntui intensiiviseltä itsessään mutta en revennyt yhtään. Turha puskeminen saattaa kiihdyttää ponnistusvaiheen liian rajuksi eikä väliliha ehdi venyä vauvan pään ympärillä.
Inhottavaa kyllä, vaikka raskaana oleva kuolisi, tulee sellainen eject-mekanismi joka poistaa vauvan kehosta. Jotta tämä saisi elinmahdollisuuden.
Olet oikeassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epiduraalista toipuminen on tietysti oma prosessinsa...
Mitä tämä tarkoittaa?
Tuossa joitain sivuvaikutuksia (Naistalo.fi)
"Puudutus laajentaa verisuonia ja aiheuttaa ohimenevää verenpaineen laskua, jota estetään suonensisäisellä nestehoidolla (ja joskus hoidetaan lääkkeillä).
Puudutus saattaa aiheuttaa vaaratonta kutinaa tai tärinää.
Puudutus saattaa ohimenevästi vaikeuttaa virtsaamista ja joskus virtsarakko joudutaan tyhjentämään katetrilla.
Epiduraalineula saattaa vahingossa lävistää spinaalitilaa ympäröivän kalvon, jolloin jälkeenpäin voi ilmaantua pystyasennossa paheneva päänsärky (riski on n. 1:200 puudutusta). Päänsärkyä voidaan hoitaa lääkkeillä ja tarvittaessa asettaa ns. veripaikka.
Selkäkipu on tavallista synnytyksen jälkeen, eivätkä selkäpuudutukset vaikuta sen esiintyvyyteen (joskus pistokohta voi aristaa muutaman päivän).
Puudutusneulan aiheuttamat ohimenevät tai pitkäaikaiset hermovauriot (kipu/puutuminen) ovat harvinaisia (ohimenevät riski n. 1:3000 ja pitkäaikaiset riski n. 1:13 000 puudutusta).
Synnytykseen liittyvät (puudutuksista riippumattomat) yleensä ohimenevät hermojuurioireet ovat tavallisempia (n. 1:100 – 1:500 synnytystä)."
Lisäksi keskimäärin epiduraalipuudute hidastaa imetyksen aloittamista ja voi jopa hankaloittaa imetystä. Useimmilla se toki sujuu.
Epiduraalin jälkeen ei saa nousta ylös puoleen tuntiin. Eli joudut olemaan makuulla, mikä ei synnyttäessä ole kovin kivaa. Moni jää siihen vuoteeseen, koska jalat ei yksinkertaisesti kanna. Synnytys on nopeampaa, kun on pystyasennossa ja liikkuu avautumisvaiheen aikana. Pystyasento auttaa myös ponnistuksessa ja nopeuttaa sitä.
Jos joutuu synnyttämään makuulla, niin selällään puoli-istuvassa asennossa on kaikkein pahin vaihtoehto. Silloin synnytyskanava on 30% pienempi. Eli saa ihan kunnolla pusertaa. Kannattaa siis kokeilla kylkiasentoa. Tukihenkilö voi auttaa pitämällä toista jalkaa koholla.
Epiduraalipuudute voi joskus jopa hidastaa supistusten väliä, jolloin synnytys pitenee.
Ekassa mulla oli epiduraali ja ponnistusvaihe kesti tunnin. Lopulta lapsi vedettiin imukupilla, koska oli epiduraalin vuoksi makuulla. Toisessa meinasin taas ponnistaa makuulla, mutta erinomainen kätilö määräsi synnytysjakkaralle. Vauva sujahti ulos hetkessä, kun olin oikeassa asennossa.
Se vaatiikin aika paljon tietoisuutta/asiantuntemusta, että äiti ja isä kykenisvät miettimään enemmän vauvaa synnytyksen osana, pelkän kivun sijaan.
Epiduraalilla on vaikutuksia myös vauvaan. Siksi en itse ottanut. Lisäksi inhoan neuloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten epoduraali vaikuttaa kipuun? Puuduttaako se? Voiko sen saada jo supistusten alkuvaiheessa vai vasta myöhemmin?
Tarkoitat varmaankin epiduraalia. Se on anestesia.
Epiduraali annetaan, kun nainen synnyttää.
Epiduraalia käytetään myös leikkauksen jälkeen kipulääkkeenä. Itse sain sen ison vatsaleikkauksen jälkeen.
Epiduraalin saanut ei voi kävellä yhtä nopeasti, kuin ilman epiduraalia synnyttänyt.