Miltä supistukset nyt sitten tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Näiden viestien lukeminen sai minut voimaan pahoin. Mieheni ja minä olemme puhuneet lasten hankkimisesta, mutta pelkään synnytystä niin paljon, että tällä hetkellä tuntuu etten halua edes hankkiutua raskaaksi pelon vuoksi. Luulen, että jos olisin raskaana, en voisi olla hetkeäkään tuntematta pelkoa. Jo ajatus saa minut kauhun valtaan, sydän alkaa hakata ja minua alkaa huimata ja oksettaa. Varsinkin kun olen kuullut kokemuksia, joissa nainen on pyytänyt kivunlievitystä, mutta sitä ei ole annettu, ja kipua on vähätelty. Lähipiirissänikin on näitä tapauksia, mm. serkkuni. 

Minulle tehtiin lapsena paljon kivuliaita lääketieteellisiä toimenpiteitä, ja ilmeisesti olen kehittänyt pelon kipua ja sen mukanaan tuomaa avuttomuuden tunnetta kohtaan. Varsinkin, kun ei pysty sanomaan milloin kipu loppuu. En pysty menemään edes hammaslääkärille ottamatta ensin mietoa rauhoittavaa. 

Sektio on tietysti vaihtoehto, mutta pelkään, että sitäkään en lopulta saisi.

Anteeksi, oli vain pakko avautua. 

Se synnytys on niistä pienin pelko. Oikeesti tulet huomaamaan.

Ensin pelkää raskaudutko, sitten pysyykö raskaana ja lopulta, kun saanut sen vauvan syliinsä, pelkää miten se pysyy hengissä. Ja tämä jälkimmäinen ei poistu lapsen kasvaessa, oikeastaan pahenee🙈

Yle areenassa on ruotsalainen 3-osainen sarja nimeltään Kätilöt.

Siinä näytetään synnytyksiä, kivunlievityksiä jne.

Katsokaa te jotka haluatte tietoa ja näette aitoja synnytys kohtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ponnistusvaihe" on vain kovempi supistus. vauva syntyy ilman ponnistamistakin, kohtu tekee työn. Naisen ei tarvitse muuta kuin levittää haaransa (toisen kerran) ja luonto hoitaa tehtävänsä. Nainen on periaatteessa vain kasvatusalusta toiselle ihmiselle.

Mikä tohtori sinä kuvittelet olevasi? Yhtä huttua tuo sinun juttusi.

Noin se vain on. Mutta saat toki ajatella minua jonain tohtorina, jos tykkäät.

No ei ole, naisen tulee hengittämällä avustaa vauva ulos, ihan vaan supistuksilla vauva ei synny, koska synnytyskanava on sen muotoinen. Yksikään eläin ei synnytä ilman lihaksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ponnistusvaihe" on vain kovempi supistus. vauva syntyy ilman ponnistamistakin, kohtu tekee työn. Naisen ei tarvitse muuta kuin levittää haaransa (toisen kerran) ja luonto hoitaa tehtävänsä. Nainen on periaatteessa vain kasvatusalusta toiselle ihmiselle.

Mikä tohtori sinä kuvittelet olevasi? Yhtä huttua tuo sinun juttusi.

Noin se vain on. Mutta saat toki ajatella minua jonain tohtorina, jos tykkäät.

Ei ole. Kyllä sen lapsen alulle laittamiseen tarvitaan yleensä enemmän yrittämistä kuin yksi kerta. Ponnistusvaihe on nimensä mukainen, synnyttävän täytyy ponnistaa.

Väärä lainaus. Siinä puhuttiin tohtorina olemisen kuvittelusta, ei ponnistamisen illuusiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden viestien lukeminen sai minut voimaan pahoin. Mieheni ja minä olemme puhuneet lasten hankkimisesta, mutta pelkään synnytystä niin paljon, että tällä hetkellä tuntuu etten halua edes hankkiutua raskaaksi pelon vuoksi. Luulen, että jos olisin raskaana, en voisi olla hetkeäkään tuntematta pelkoa. Jo ajatus saa minut kauhun valtaan, sydän alkaa hakata ja minua alkaa huimata ja oksettaa. Varsinkin kun olen kuullut kokemuksia, joissa nainen on pyytänyt kivunlievitystä, mutta sitä ei ole annettu, ja kipua on vähätelty. Lähipiirissänikin on näitä tapauksia, mm. serkkuni. 

Minulle tehtiin lapsena paljon kivuliaita lääketieteellisiä toimenpiteitä, ja ilmeisesti olen kehittänyt pelon kipua ja sen mukanaan tuomaa avuttomuuden tunnetta kohtaan. Varsinkin, kun ei pysty sanomaan milloin kipu loppuu. En pysty menemään edes hammaslääkärille ottamatta ensin mietoa rauhoittavaa. 

Sektio on tietysti vaihtoehto, mutta pelkään, että sitäkään en lopulta saisi.

Anteeksi, oli vain pakko avautua. 

Se synnytys on niistä pienin pelko. Oikeesti tulet huomaamaan.

Ensin pelkää raskaudutko, sitten pysyykö raskaana ja lopulta, kun saanut sen vauvan syliinsä, pelkää miten se pysyy hengissä. Ja tämä jälkimmäinen ei poistu lapsen kasvaessa, oikeastaan pahenee🙈

Ensimmäistä kertaa raskaaksi tulevalla on niin helppoa, jossakin suhteessa. Hän ei tiedä juuri mistään mitään! Hän miettii vain omaa kipua... ei tule ajatelleeksi, kuinka moni asia voikaan mennä pieleen lapsen kannalta. -eri

Vierailija kirjoitti:

Näiden viestien lukeminen sai minut voimaan pahoin. Mieheni ja minä olemme puhuneet lasten hankkimisesta, mutta pelkään synnytystä niin paljon, että tällä hetkellä tuntuu etten halua edes hankkiutua raskaaksi pelon vuoksi. Luulen, että jos olisin raskaana, en voisi olla hetkeäkään tuntematta pelkoa. Jo ajatus saa minut kauhun valtaan, sydän alkaa hakata ja minua alkaa huimata ja oksettaa. Varsinkin kun olen kuullut kokemuksia, joissa nainen on pyytänyt kivunlievitystä, mutta sitä ei ole annettu, ja kipua on vähätelty. Lähipiirissänikin on näitä tapauksia, mm. serkkuni. 

Minulle tehtiin lapsena paljon kivuliaita lääketieteellisiä toimenpiteitä, ja ilmeisesti olen kehittänyt pelon kipua ja sen mukanaan tuomaa avuttomuuden tunnetta kohtaan. Varsinkin, kun ei pysty sanomaan milloin kipu loppuu. En pysty menemään edes hammaslääkärille ottamatta ensin mietoa rauhoittavaa. 

Sektio on tietysti vaihtoehto, mutta pelkään, että sitäkään en lopulta saisi.

Anteeksi, oli vain pakko avautua. 

Meillä on kaksi lasta ja molempien kohdalla valitsin suunnitellun sektion. Ei tarvinnut edes tapella lääkäreiden kanssa kumma kyllä.

Halusin suunnitellun sektion puhtaasti siksi koska luonnollinen synnytys pelotti ja ahdisti ihan liikaa.

Kaikki meni nappiin, toivuin todella nopeasti (samana päivänä nousin ylös) ja arpikin on kapea ja siisti. Lapset ovat nyt 6 ja 8 vuotiaita :)

Vierailija kirjoitti:

lapsirakas kirjoitti:

Supistukset ovat kuin kuukautiskipu kertaa 100

Sain supistuksia esim kaupassa jolloin taivuin pakastealtaaseen.

Ponnistukset sattui mutten huutanut muuta kuin toiveeni se jakkara tänne ja heti!

Kun vauva putkahti ulos luulin että tuli muutakin sillä se painaa peräsuolta, no ei tullut vaikka tuntui siltä.

Heti kuin vauva rinnalla unohtui kaikki kivut..

Onko kovissa kivuissa tyypillistä oksentaa?

Mä lähdin sillon sairaalan, kun supistukset alkoivat olemaan sitä luokkaa, että Yrjö lensi koko ajan.

Pääsin suoraan saliin ja pahoinvointilääkettä. Sitten, kun kohdunsuu oli tarpeeksi auki sain epiduraalin, jota lisäiltiin useamman kerran koska oksennusrefleksi aina, kun kivut yltyivät.

Itse synnytystähän en edes tuntenut. Jälkitilat kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ponnistusvaihe" on vain kovempi supistus. vauva syntyy ilman ponnistamistakin, kohtu tekee työn. Naisen ei tarvitse muuta kuin levittää haaransa (toisen kerran) ja luonto hoitaa tehtävänsä. Nainen on periaatteessa vain kasvatusalusta toiselle ihmiselle.

No ei se noin aina mene. Supistukset voi loppua tai vauva jää jumiin, joten aktiivista työtä pitää tehdä. Pitkä ponnistusvaihe on vauvalle vaarallinen, niin sitä pitää ponnistamalla lyhentää.

Päinvastoin. Kun supistukset lakkaavat, keho on yliuuvutettu; väkisin painaminen johtaa todennäköisesti vain hätäsektioon!!

Perjantaisin tehdään enemmän sektioita. Vaikka sektio on yhteiskunnalle kallis toimenpide, se vapauttaa lääkärin viettämään aikaisemmin viikonloppua ja kätilötkin säästyvät vauvaa pidättelevästä, hermoilevasta äidistä.

Epiduraalista toipuminen on tietysti oma prosessinsa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden viestien lukeminen sai minut voimaan pahoin. Mieheni ja minä olemme puhuneet lasten hankkimisesta, mutta pelkään synnytystä niin paljon, että tällä hetkellä tuntuu etten halua edes hankkiutua raskaaksi pelon vuoksi. Luulen, että jos olisin raskaana, en voisi olla hetkeäkään tuntematta pelkoa. Jo ajatus saa minut kauhun valtaan, sydän alkaa hakata ja minua alkaa huimata ja oksettaa. Varsinkin kun olen kuullut kokemuksia, joissa nainen on pyytänyt kivunlievitystä, mutta sitä ei ole annettu, ja kipua on vähätelty. Lähipiirissänikin on näitä tapauksia, mm. serkkuni. 

Minulle tehtiin lapsena paljon kivuliaita lääketieteellisiä toimenpiteitä, ja ilmeisesti olen kehittänyt pelon kipua ja sen mukanaan tuomaa avuttomuuden tunnetta kohtaan. Varsinkin, kun ei pysty sanomaan milloin kipu loppuu. En pysty menemään edes hammaslääkärille ottamatta ensin mietoa rauhoittavaa. 

Sektio on tietysti vaihtoehto, mutta pelkään, että sitäkään en lopulta saisi.

Anteeksi, oli vain pakko avautua. 

Ei sinun tarvitse nyt miettiä lapsen saamista. 

Mutta sen voin sanoa, että sektio tehdään AINA, kun siihen on vähänkin aihetta.

Esim. jos äiti hätääntyy, vauvan hapensaanti voi vaarantua, jolloin vauva on saatava nopeasti ulos äidistä - ja se onnistuu tarvittaessa todella nopeasti. Sektiota ei vain haluta etukäteen luvata. Sillä sektioon liittyy kohonnut riski vauvan terveyden hengen vaarantamisesta; tietysti vaihtoehtoon verrattuna se katsotaan aina paremmaksi vaihtoehdoksi, tai välttämättömäksi. Mutta ei niin, että vauva voisi sieltä ihan normaalisti putkahtaa, mutta hän joutuu radikaaliin toimenpiteeseen vain äidin toiveen vuoksi, olkoonkin että äidin vointi on erittäin tärkeää.

Sektioon liittyy yleensä käynnistetty synnytys, eli oksitosiini, mikä on kuulemma huomattavasti kivuliaampi kuin normaali synnytys. Eli suunniteltu sektio voi olla helvetti.

Sanoisin että jos kestää supistukset... varsinainen syntymä ei ole siihen verrattuna juuri mitään. Ai niin ASENTO on ratkaiseva!!! Kivuliain asento on selinmakuu, sillä silloin istukka saa vähiten happea, ja supistelee eniten. Synnyttäjät, ellette ole epiduraalin turruttamia, välttäkää selinmakuuta!!! Keinutulin käyttö lievittää kipua. On paljon pieniä kikkoja, jolla jokaisen supistuksen saa nopeasti ohi, ja sitten se vauva putkahtaakin, kun äiti on valmis.

Annetaanko oksitosiinia siis niillekin joille tehdään suunniteltu sektio? Olen ollut siinä käsityksessä, että sitä annetaan silloin kun synnytys halutaan käynnistää. 

En pelkää ainoastaan kipua, vaan pelkään myös kaikenlaisia komplikaatioita, pahimpana tietenkin hapenpuutetta. Olin lukion jälkeen vähän aikaa töissä hoitoalan tehtävissä, ja tapasin tuolloin useamman lapsen jotka olivat olleet aivan terveitä, mutta kärsineet synnytyksessä hapenpuutteesta ja vammautuneet niin pahasti, etteivät koskaan kykene itsenäiseen elämään. Pelkään hirvittävästi, että omalle kohdalle sattuisi jotain tuollaista. 

29

Hermoileva äiti on tietysti riski sikiön hyvinvoinnille, ei sillä, etteikö kätilöt ois tottunu kaikenlaiseen. Mutta pääsevät he samalla hiukan vähemmällä, kun tekemistä varmaan riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lapsirakas kirjoitti:

Supistukset ovat kuin kuukautiskipu kertaa 100

Sain supistuksia esim kaupassa jolloin taivuin pakastealtaaseen.

Ponnistukset sattui mutten huutanut muuta kuin toiveeni se jakkara tänne ja heti!

Kun vauva putkahti ulos luulin että tuli muutakin sillä se painaa peräsuolta, no ei tullut vaikka tuntui siltä.

Heti kuin vauva rinnalla unohtui kaikki kivut..

Onko kovissa kivuissa tyypillistä oksentaa?

Mä lähdin sillon sairaalan, kun supistukset alkoivat olemaan sitä luokkaa, että Yrjö lensi koko ajan.

Pääsin suoraan saliin ja pahoinvointilääkettä. Sitten, kun kohdunsuu oli tarpeeksi auki sain epiduraalin, jota lisäiltiin useamman kerran koska oksennusrefleksi aina, kun kivut yltyivät.

Itse synnytystähän en edes tuntenut. Jälkitilat kylläkin.

Oksennan varmasti mutta mitä jos en halua epiduraalia? Voiko oksenteluun saada muuta lääkettä?

Oksitosiinia käytetään myös jälkeisten irtoamisen nopeuttamiseen, mutta siinäkin olisi säilytettävä maltti.

Niin sen haluaisin vielä sanoa, että synnytyskomplikaatiot ovat harvinaisia. Monesti ne liittyvät tilanteisiin, joissa vauva halutaan (syystä tai toisesta) pois ennen aikojaan, eikä hän ole välttämättä oikeassa asennossa ja kääntämisen kanssa voikin tulla ongelmia.

Käynnistetty synnytys on eri asia mitä suunniteltu sektio. Ei sektiossa mitään oksitosiinia anneta. Nainen kärrätään leikkaussaliin sovittuna päivänä ja siinä se.

Vierailija kirjoitti:

lapsirakas kirjoitti:

Supistukset ovat kuin kuukautiskipu kertaa 100

Sain supistuksia esim kaupassa jolloin taivuin pakastealtaaseen.

Ponnistukset sattui mutten huutanut muuta kuin toiveeni se jakkara tänne ja heti!

Kun vauva putkahti ulos luulin että tuli muutakin sillä se painaa peräsuolta, no ei tullut vaikka tuntui siltä.

Heti kuin vauva rinnalla unohtui kaikki kivut..

Onko kovissa kivuissa tyypillistä oksentaa?

Mä ainakin oksensin. Toisessa synnytyksessä sanoin heti, että olen kipuoksentaja, ja löivät kyllä heti kunnon puudutteet.

Mulla supistus tuntui sellaisena kivuliaana suonenvetoa muistuttavana supistuksena vatsalla ja selässä. Eka synnytys kesti 20 tuntia eli aika kidutusta oli. Toisesta selvisin 4:llä tunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lapsirakas kirjoitti:

Supistukset ovat kuin kuukautiskipu kertaa 100

Sain supistuksia esim kaupassa jolloin taivuin pakastealtaaseen.

Ponnistukset sattui mutten huutanut muuta kuin toiveeni se jakkara tänne ja heti!

Kun vauva putkahti ulos luulin että tuli muutakin sillä se painaa peräsuolta, no ei tullut vaikka tuntui siltä.

Heti kuin vauva rinnalla unohtui kaikki kivut..

Onko kovissa kivuissa tyypillistä oksentaa?

Mä lähdin sillon sairaalan, kun supistukset alkoivat olemaan sitä luokkaa, että Yrjö lensi koko ajan.

Pääsin suoraan saliin ja pahoinvointilääkettä. Sitten, kun kohdunsuu oli tarpeeksi auki sain epiduraalin, jota lisäiltiin useamman kerran koska oksennusrefleksi aina, kun kivut yltyivät.

Itse synnytystähän en edes tuntenut. Jälkitilat kylläkin.

Oksennan varmasti mutta mitä jos en halua epiduraalia? Voiko oksenteluun saada muuta lääkettä?

Epiduraalipuudute ei ole oksennuksenestolääke, vaan kivunlievityslääke joka tottakai auttaa samalla ehkäisemään oksennusrefleksiä. Muita kipulääkkeitä ovat esimerkiksi avautumisvaiheessa käytettävä paraservikaalipuudute, ponnistusvaiheessa käytettävä pudendaalipuudute sekä ilokaasu. Lääkkeettömiin kivunlievityskeinoihin lukeutuu muun muassa vesisynnytys, synnytyslaulu, hieronta, pystyasento ja liikkuminen jne. Lue lisää Naistalo.fi.

Jos äiti väsyy supistusten aikana, ilokaasua hengitellessään, ja kadottaa hengityksen rytmin... ("hyperventiloi", ehkä jopa huomaamattaan), sikiön sydänäänet voivat kadota. Tämän vuoksi ei välttämättä kannata rientää sektioon. Nopeiten auttaa, kun äiti hiukan pidättelee hengitystään, sen verran kuin tuntuu hyvältä (ehkä 1-2 sekuntia), jolloin veren pH normalisoituu jne. Jos sektioon ollaan menossa hyperventiloinnin takia, suosittelen kokeilemaan hengityksen normalisointia edes matkalla sektioon. Ehkä sektiolta siten vältytään - tai ainakin sikiö saa taas mahdollisimman nopeasti paremmin happea.

Vierailija kirjoitti:

Epiduraalista toipuminen on tietysti oma prosessinsa...

Mitä tämä tarkoittaa?

Aika paljon äiti pystyy kyllä vaikuttamaan siihen, miten sikiö saa happea ja kuinka hyvin hiilidioksidi hänestä poistuu. Ihan vain sillä, että äiti säätelee hengityksensä kautta kipuaan.