Miksi et ole opiskellut hyväpalkkaiseen ammattiin?
Tai ottanut puolisoa, jolla on hyväpalkkainen ammatti? Yliopistot ja korkeakoulut ovat aina olleet täynnä nuoria miehiä, joilla on edessän loistava tulevaisuus. Oletko valinnut jonkun coolin luuserin tai amishemmon ja kuvitellut, että hänen kanssaan pääset taivaisiin? Ja nyt ei tarvitsxe vastata niiden, jotka eivät elämästään kaipaakaan muuta kuin pari kertaa kuukaudessa karaokeillan lähipubissa sen amiskullan kanssa.
Kommentit (125)
Yllättää kuinka moni korkeasti kouluttautunut ei osannut kuitenkaan lukemisen ymmärtämistä tähän kysymykseensä vastattaessa. Tässähän haluttiin tilanteeseensa tyytymättömien vastauksia, tässä yksi:
Olen hyvin tyytymätön bruttopalkkaani 1750, käteen jää noin 1450. Olen 25v ja keittiöalalla.
Haaveammattini olisi metsätalousinsinööri. Mutta koska tiedän haluavani asua loppuelämäni synnyinkunnassani, joka on todella pieni. Tienaan enemmän keittämällä vanhuksille soppaa kuin työttömänä insinöörinä. Ylioppilaspohja joten senkun lähtisin vain lukemaan mutta ei järkeä.
Mies onneksi tienaa hyvin yrityksellään, joten pääasia on että olen sentään työssäkäyvä, työtöntä sossupummia mies ei elättäisi.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 20:03"]Kuule, ei niitä miehiä ja puolisoja vaan ihan fiilispohjalta valita. Luuletko, että joku lääkärimies tai lakimies ihan ottaa jonkun peruskoulun tai amiksen käyneen pissaliisan vaimoksi. No ei tod. Kuule ihan tasoistaan hakevat. Mun akateeminen mies ei ikimaailmassa olisi voinut naida ei-akateemista puolisoa. Eikä hänen opiskelukavereistaan kenelläkään ole maisteria heikommin kouluttautunutta puolisoa.
Täkä avioitumista omiensa parissa voit tarkistaa ihan mistä tahansa sosiologian opuksesta.
[/quote] Mulla taas on paljon akateemisia perheitä tuttavissa, joissa toinen on duunari.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 22:15"][quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 21:07"][quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 20:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 20:26"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 20:18"]
Opiskelin yliopistossa ja valmistuin maisteriksi. Palkka on pari tonnia käteen. Ei sitten vissiin äly riittänyt korkeammille palkoille. Eikä niitä kymppitonnin tienaavia miehiä niin vain "oteta", ei niitä edes asu täälläpäin Suomea.
[/quote]
Siis mitä??? Voiko olla niin että yliopiston käyneen palkka voi olla vain pari tonnia käteen? Täydet tunnit ja opintoja vastaava työ?
[/quote]
Kyllä vain. Ei edes mitenkään erikoista tämä.
[/quote]
Oho. Minä olen kuvitellut että yliopiston käyneellä palkka kuitenkin liikkuu eri sfääreissä kuin meillä muilla. Eihän ole mitään järkeä opiskella pitkälle jos se ei näy palkassa. Samat tiedot saa käymällä ahkerasti kirjastossa...
[/quote]
Edustat hyvin duunarin yksinkertaista ajatusmaailmaa. Työssäkö ei ole tärkeää mikään muu kuin palkka? Itse en ainakaan vaihtaisi työtäni mihinkään paskaiseen duunarihommaan vaikka saisin palkkaa 1000e enemmän kuukaudessa.
Ja kyllä tietyn yliopistokoulutuksen käyneellä (esim. LL, OTM, DI, KTM) palkka yleensä liikkuu aivan eri sfääreissä kuin duunarilla.
[/quote]
Sinähän et yhtään yksinkertainen ole. Miten duunarihomma on automaattisesti paskaista?
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 20:31"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 19:52"]Voi kun sinun maailmasi on niin säälittävän rajoittunut. Jos olisit opiskellut yliopistossa vaikkapa sosiologiaa, olisit ehkä tutustunut Matti Kortteisen kirjaan "Kunnian kenttä". Siinä hän, akateeminen tutkija totesi, että paperitehtaan miehillä oli paljon parempi palkka kuin hänellä. Siihen aikaan taisi naisen ainoa toivo hyvästä palkasta ollakin paperikoneenhoitaja miehenä, kun samaa ilmiötä ei havainnut pankkivirkailijoitten kohdalla.
Jossakin lehdessä oli muinoin vertailu, jossa oli vastakkain opettajan (yliopistotutkinto) ja paperikoneenhoitajan (työssäoppineita) palkkakehitys. Opettajan palkka oli silloin huomattavasti pienempi.
Vastauksena kysymykseesi: itse asiassa minä opiskelin, muinaisen opistotasoisen tutkinnon. Mutta kun työmarkkinatilanne muuttui, ei ollutkaan töitä. Nyt on sitten pienipalkkaisempi yliopistotutkinto.
[/quote]
Paperiteollisuudessa palkat ovat kyllä olleet kohtalaiset, mutta ei todellakaan käy kateeksi mikään kolmivuorotyö koneenhoitajana. Raskasta pidemmän päälle kun vuorokausirytmi vaihtuu koko ajan ja töissä useat viikonloput ja juhlapyhät. Ei kiitos.
Onneksi opiskelin kunnon akateemisen tutkinnon ja nyt saan tehdä mielenkiintoista työtä 7,5h arkipäivässä ja kaikki viikonloput vapaita. Palkka on jo nyt kohtuullinen ja nousee koko ajan tulevaisuudessa.
[/quote]
Liekö paikallinen firma? Itsellä yliopistotutkinto, ja omaa alaa vastaavat työtehtävät. Palkka on OK kokemukseen nähden, mutta kuulemma kyseisessä firmassa turha odottaa suuria jos ei pääse johtotasolle. Jo tälläkin tasolla kyllä odotetaan, että on aina saavutettavissa, eli iltaisin, lomalla etc. on mailit tarkastettuna vähintäänkin kerran päivässä (jenkkiomistus). Mielelläni ottaisin vinkin vastaan, missä firmassa on hyvät palkat ja vapaa-ajalla ei tartte huolehtia työasioista?
Joo,eipä nuoruudessa ollut kunnianhimoa kimmokkeena ja valitsin hoitoalan,joka on aliarvostettu-ja palkattu ala.Mutta So What-aina on piisannu töitä!Ja suunnilleen samanmoisilla vuosituloilla tulen toimeen.Mutta jos olisin ollut itsetietoisempi,niin olisin valinnut eläinlääkärin ammatin.
Joo,varmaan tänäpv:nä ihmiset ovat niin huipputasokkaita,ettei ymmärrettävästikään duunari kelpaa akateemikolle.Mut kyllä itselläni olis ollut nuoruudessa ottajia ihan akateemikoidenkin puolelta,kun aikoinaan discoissa rymysin.Itse vaan olin niin ujo maalaislikka ja vaan hoitajaks luin.Enkä ollut mielestäni edes mikään kovin kaunis.
Kysymyksesi ontuu. Ei opiskelu takaa nykyään automaattisesti hyväpalkkaista ammattia. Itsekin opiskelin vuosia hyväpalkkaiseen ammattiin, mutta eipä töitä löytynytkään tuolta alalta.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 00:31"]Tämäkin ketju on niin surullinen osoitus siitä, että naisen pahin vihollinen on toinen nainen!
Kun tätä palstaa seuraa, ei tarvitse ihmetellä miksi naisen euro on 80 senttiä, lasikatto estää naisrn urakehityksen.
Aina löytyy toinen nainen joka on enemmän kuin innokas lyttämään kanssasisarensa. Sisar on läski, wt, löysäpilluinen, mamupatja, siiderivalas ja mitä kaikkea.
Emme ansaitse mitään hyvää, niin surkeita olemme. Minä häpeän ja olen ihan aidosti surullinen kun tätä palstaa luin.
[/quote]
Sama tulee mieleen, kun lukee täältä mistä tahansa aiheesta. Toinen/toiset täytyy aina haukkua, oli aihe mikä vain. Sinänsä outoa, kun kahta samanlaista ihmistä ei ole olemassa eli kaikki ovat erilaisia.
Nämäkin jotka nyt kehuvat olevansa akateemisia, haukkuvat toisensa jossain toisessa ketjussa, kun elävätkin eri lailla.
Opiskelin alaa joka kiinnosti vaikkei sillä rikastukaan.
Ja miehenkin otin sillä perusteella että rakastan häntä enkä ammatinvalinnan takia.
Elämänarvot erilaiset kuin aloittajalla =)
Oltiin molemmat nuoria ja naiveja, aloilla joilla ei pääse hyviin tienesteihin, vaikka seisoisi päällänsä ja tekisi työnsä hyvin. Nuorena en kokenut että rahalla olisi juurikaan merkitystä, väärässä olin.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 11:40"]Kyllä raakastavakin puoliso voi olla rikas. Ei ne ominaisuudet toisiaan poissulje. Oletteko niin aivopestyjä, että oletatte rikkaiden olevan jotenkin onnettomampia kuin köyhien? Ei kuulkaa se ihan niin mene, vaikka sillä lailla tupataan köyhiä lohduttamaankin.
[/quote]
No sun tekstistä päätellen rikkaat ovat ilkeitä ja itseään täynnä.
Nain rakkaudesta "amishemmon", kuten meillä länsimaissa on onneksi sallittua tehdä. Sattui vielä niin, että tämä amishemmo tienaa vuodessa yli kaksi kertaa sen, minkä minä lukion ja amk:n käynyt, oman alan töitä tekevä.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 06:44"]
No jos palkka ei ole se asia mikä motivoi pitemmälle opiskelussa, jos merkitystä on ainoastaan itsensä sivistämisellä, älykäs ihminen saa tiedot lukemalla kirjoja omalla ajallaan.
[/quote]
Onko noin vaikea ymmärtää? Se opiskeltu ala motivoi työelämässä. Jos palkallaan tulee toimeen, niin kaikkihan on hyvin. Haluaisitko asioida lääkärillä, jota tekee työtään vain rahan takia? No, ehkä huono kysymys, kun taidat itse olla tuollainen henkilö.
Tämä on niin kulunut aihe. Miettikää oikeasti, millainen maailma olisi, jos kaikki olisivat vain lääkäreitä, markkinamiehiä tai lainoppineita, näin kärjistetysti sanottuna. Minusta on ihanaa, että löytyy niin paljon erilaisia aloja, joihin ihmisillä on kiinnostusta.
[/quote]
Höpöhöpö, 99,9% käy töissä tasan siksi että on leivän päälle muutakin laitettavaa kuin ylähuuli. Kerropa lähtisitkö sinä töihin jos siitä tippuisi tilille esim. 10€ kuussa? Ihan puhtaasta nautinnosta? Kukaan ei ole niin motivoitunut.
Moni ihminen on löytänyt elämässään sen työn missä tykkää olla, mutta kyllä osa sen työn mielekkyyttä on siitä tilille tuleva raha.
Olen hyväpalkkaisessa työssä ja mieheni tienaa ihan mukavasti myös. Se ei ollut itsetarkoitus suhteeseen ryhtyessä, muttei se haittaakaan...
Mä otin amishemmon, joka kävi tekun ja on nyt kohtuupalkkainen ohjelmistosuunnittelija. Itse opiskelin hyvin työllistävälle alalle, joka romahti ja vaihdoin alaa. Nyt on palkka ok, mutta työmatkaan menee paljon aikaa ja rahaa.
Olen KTM ja huonopalkkaisessa työssä.
Oon mä. Mulla on hyväpalkkainen ammatti ja nappasin mukaani yliopistolta hyväpalkkaiseksi osoittautuneen miehen. Eihän se kaikkia ongelmia ratkaise, mutta silti.
No, en silloin nuorena ajatellut liksaa, kun etsin opiskelupaikkaa. Luulin silloin, että kyllä mä joskus tiedän, mitä haluan aikuisena tehdä, no, en tiedä vieläkään, joten merkonomin paperit jäivät iäksi käteeni. Eikun ehi, yritin kerran yliopistoon, en päässyt, joten duunia vaan lisää.
Me olemme onnellisia. Elämässä ja arjessa on vaihtoehtoja. Mies ja minä ollaan molemmat akateemisia ihan hyväpalkkaisia. Mies saa noin 7000e/kk miinus verot ja minä 4800e/kk miinus verot. Käteen jää talolainan lyhennyksen jälkeen noin 5000e/kk käyttörahaa elämiseen. Meillä on yksi lapsi. Olemme molemmat hauskannäköisiä, lapsi on soma ja älykäs. Meillä on kaikki hyvin. Olemme molemmat olleet töissä valmistumisen jälkeen noin 10-15 vuotta. Voiko elämältä enempää toivoa? Kyllä raha tuo elämään vaihtoehtoja ja sisältöä. Murheet nyt ovat muutenkin meillä harvassa.