Miksi isälle annetaan vain kivaa palautetta?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meille palautetta on annettu sekä isälle että äidille. Hirveästi ei ole kyllä negaa tullut koskaan, mutta isällekin sitä on annettu. Meillä isä aina vei ja minä hain. Hakuaikaan juttelin aina pitkät pätkät hoitajien kanssa. Aamun vienti oli kiireisempi, mutta kyllä siinäkin miehelle osattiin antaa korjaavaa palautetta esim että olisi parempi tuoda lapsi jo aamupalalle eikä syödä kotona, näin pääsi paremmin päiväohjelmaan kiinni. Kun lapsi nyt koululaisena sairastuu kesken päivän tai tulee muuta kiireellistä asiaa, soittaa ope aina isälle. Näissä tilanteissa ope kyllä kysyy lapselta, kummalle soitetaan.

En osaa sanoa, miksi meillä näin. Ehkä meidän perheen iskä sitten ulospäinkin näyttää tasaveroiselta vanhemmalta. Vasu- ja koulun kehityskeskusteluissa ollaan aina paikalla molemmat.

Tai sitten teille on osunut satumainen tuuri ja vain täyspäisiä opettajia. Kun on monta lasta ja kaikki eri paikoissa, niin huomaa miten henkilökunnan suhtautuminen vanhempiin on hyvin erilaista. Paljon on niitä, jotka pitää äitiä ykköshuoltajana ja isää statistina. Yleensä kyllä joukossa on se yksi, joka tajuaa että sille isällekin voi kertoa että lapsen saappaissa on reikä.

Tämä on niin totta. Onneksi nuorin lapsi menee nyt eskaan ja vanhempi koulussa. Loppuu asiointi päiväkodin kanssa.

Saman huomannut ja erityisesti noissa lääkärikäynneissä ja varauksissa. Nyt ipanat jo täysi-ikäisiä, mutta jossain vaiheessa huomasin, että hommat vaan toimii paremmin, kun mies hoitaa.

Jos epäiltiin korvatulehdusta niin ne korvat katotiin ja lääkkeet tuli, kun mies käytti lekurissa. Mun osalta piti ”katella vielä”, kun punoitus saattoi johtua itkusta.

Siinä sitten valvottiin vielä muutama yö itkevän lapsen kanssa, kunnes tulehdukseen lääkitys. Ja tiedän kyllä turhien ab. kuurien vaarat, mutta tunsin myös lapseni ja oirehdinnan. Miksi apu tuli helpommin ja nopeammin, kun isä käytti lääkärissä 🤔. Käsittämätöntä, että tämä jatkuu edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Saman huomannut ja erityisesti noissa lääkärikäynneissä ja varauksissa. Nyt ipanat jo täysi-ikäisiä, mutta jossain vaiheessa huomasin, että hommat vaan toimii paremmin, kun mies hoitaa.

Jos epäiltiin korvatulehdusta niin ne korvat katotiin ja lääkkeet tuli, kun mies käytti lekurissa. Mun osalta piti ”katella vielä”, kun punoitus saattoi johtua itkusta.

Siinä sitten valvottiin vielä muutama yö itkevän lapsen kanssa, kunnes tulehdukseen lääkitys. Ja tiedän kyllä turhien ab. kuurien vaarat, mutta tunsin myös lapseni ja oirehdinnan. Miksi apu tuli helpommin ja nopeammin, kun isä käytti lääkärissä 🤔. Käsittämätöntä, että tämä jatkuu edelleen.

Alkaa tuntua siltä että nykyisät on osallistuvia erityisesti siksi, että äitien on mahdotonta hoitaa mitään asioita. Isien on pakko, kun äiti leimataan aina hysteeriseksi.

Tässäkin pätee luonnon lait. Miehestä ei ole lasten kasvattajaksi. Siksi päiväkodin tytöt tai tädit ymmärtävät ja vähän säälivät miestä koska hän ei oikein ole omalla osaamis kentällään. Siksi on parempi sanoa ongelma asioista naiselle. Mieskin on työssään ehkä vastuullisemmassa asemassa( niin naiset sen usein olettavat) ja siksi ei häntä pikkuasioilla pitäisi vaivata.

Mun lapsi on lukiossa ja tuota samaa on jatkunut koko päiväkoti- ja koulu-uran ajan. Lapsen isä otetaan tosissaan koulussa, lääkärissä, päiväkodissa, harrastuksessa, ihan kaikessa, kun mun sanomiset menee kuuroille korville. Minä olen esim soittanut opettajalle että lapsella on ongelmia matematiikassa ja tarvitsee tukiopetusta. Vastaus oli että hyvinhän sillä menee ja pärjää hyvin muiden tahdissa. Lapsen isä laittoi samasta asiasta wilma-viestin ja tukiopetus järjestyi alkaen seuraavasta viikosta (ennen tukiopetusta kokeista tuli 5-6, tukiopetuksen jälkeen aika tasaisesti 8). Sama lääkäreiden kanssa ”no ei meillä kyllä nyt ole antaa aikaa, käykää vaikka kouluterveydenhoitajalla”. Isä kun soittaa, saa ajan seuraavalle päivälle. Koska olemme lapsen isän kanssa eronneet jo lapsen ollessa pieni, minä laitan lapsen isälle viestin tai soitan asian ja isä sit soittaa sinne minne pitää ja kertoo sen mitä minä olen juuri hänelle sanonut. Tämä on sitä perheiden hyvinvointia mitä viranomaiset vaalii

Vierailija kirjoitti:

Ukko38 kirjoitti:

Meillä minulle ei anneta enää minkäänlaista palautetta, kun avasin suuni siitä että miksi päiväkodin palaute on aina negatiivista.

Väärät sukat, väärä pipo, oli kylmä, oli kuuma, heitti hiekkaa, kusi lattialle jne

Koskaan lapsi ei ilmeisesti tee mitään hyvää, tai ainakaan hyvin menneistä päivistä ei mainita.

Oletko tyytyväinen? Palautetta tuskin annettiin sinun kiusaksi, vaan koska ajateltiin vanhempien haluavan tietää näistä. Toiseksi jos yksi lapsi tekee tuollaisia, ei hoitaja välttämättä ehdi kertoa listaa mukavista asioista, kun on ne toisetkin lapset. Nyt sitten et tiedä mitään lapsesi päivästä.

No eikö olisi voinut sanoa, että ehditään kertoa vain ihan pakolliset sori.. Tai sitten kertoa joka kerta jonkun hyvänkin palautteen. Jättää vaikka yhden turhan negatiivisen palautteen pois että jää aikaa sille kivallekin palautteelle.

No laittakaa lapselle asialliset kamppeet matkaan, niin valitukset vähenee. Meille ei päillyaikana tullut varustevalituksia kuin 2 kertaa: kerran oli hanska vaihtunut kaverin kanssa ja talvikengät eivät olleet riittävän lämpimät (mikä olikin totta, goretexit olivat paukkupakkasella 1,5 veelle liian kylmät).

Ja miehenkin kannattaa hakutilanteissa sitten kysellä päivän kuulumiset ja jäädä rupattelemaan.

Vaikka naiset ovat Suomessa lain edessä tasa-arvoisia, ovat asenteet kaukana siitä. Feminismiä tarvitaan yhä täälläkin. On ihan bullshittiä että naisia ei vieläkään oteta tosissaan ja kunnioiteta.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on lukiossa ja tuota samaa on jatkunut koko päiväkoti- ja koulu-uran ajan. Lapsen isä otetaan tosissaan koulussa, lääkärissä, päiväkodissa, harrastuksessa, ihan kaikessa, kun mun sanomiset menee kuuroille korville. Minä olen esim soittanut opettajalle että lapsella on ongelmia matematiikassa ja tarvitsee tukiopetusta. Vastaus oli että hyvinhän sillä menee ja pärjää hyvin muiden tahdissa. Lapsen isä laittoi samasta asiasta wilma-viestin ja tukiopetus järjestyi alkaen seuraavasta viikosta (ennen tukiopetusta kokeista tuli 5-6, tukiopetuksen jälkeen aika tasaisesti 8). Sama lääkäreiden kanssa ”no ei meillä kyllä nyt ole antaa aikaa, käykää vaikka kouluterveydenhoitajalla”. Isä kun soittaa, saa ajan seuraavalle päivälle. Koska olemme lapsen isän kanssa eronneet jo lapsen ollessa pieni, minä laitan lapsen isälle viestin tai soitan asian ja isä sit soittaa sinne minne pitää ja kertoo sen mitä minä olen juuri hänelle sanonut. Tämä on sitä perheiden hyvinvointia mitä viranomaiset vaalii

Ehkä sinun kannattaisi miettiä, osaatko esittää asiasi oikein. Tiivistää olennaiseen? Miehet yleensä siinä hyviä ja naiset kertomuksessaan polveilevampia.

Vierailija kirjoitti:

No laittakaa lapselle asialliset kamppeet matkaan, niin valitukset vähenee. Meille ei päillyaikana tullut varustevalituksia kuin 2 kertaa: kerran oli hanska vaihtunut kaverin kanssa ja talvikengät eivät olleet riittävän lämpimät (mikä olikin totta, goretexit olivat paukkupakkasella 1,5 veelle liian kylmät).

Ja miehenkin kannattaa hakutilanteissa sitten kysellä päivän kuulumiset ja jäädä rupattelemaan.

Meille on kyllä tullut palautetta liian hankalista hanskoista (ei ollut vetoketjua päällä) vaikeista talvikengistä (vetoketjulliset, eikä kuomat) yms älyttömästä.

Ja ei se oikeiden varusteiden tuominen auta, jos kaksi viikkoa odotellaan äitiä saapuvaksi että voidaan huomauttaa kumppanissa olevasta reiästä. Isä olisi siinä kahdessa viikossa jo ehtinyt hakea ne uudet kumpparit aika monta kertaa, jos sille olisi kerrottu että niissä on reikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on lukiossa ja tuota samaa on jatkunut koko päiväkoti- ja koulu-uran ajan. Lapsen isä otetaan tosissaan koulussa, lääkärissä, päiväkodissa, harrastuksessa, ihan kaikessa, kun mun sanomiset menee kuuroille korville. Minä olen esim soittanut opettajalle että lapsella on ongelmia matematiikassa ja tarvitsee tukiopetusta. Vastaus oli että hyvinhän sillä menee ja pärjää hyvin muiden tahdissa. Lapsen isä laittoi samasta asiasta wilma-viestin ja tukiopetus järjestyi alkaen seuraavasta viikosta (ennen tukiopetusta kokeista tuli 5-6, tukiopetuksen jälkeen aika tasaisesti 8). Sama lääkäreiden kanssa ”no ei meillä kyllä nyt ole antaa aikaa, käykää vaikka kouluterveydenhoitajalla”. Isä kun soittaa, saa ajan seuraavalle päivälle. Koska olemme lapsen isän kanssa eronneet jo lapsen ollessa pieni, minä laitan lapsen isälle viestin tai soitan asian ja isä sit soittaa sinne minne pitää ja kertoo sen mitä minä olen juuri hänelle sanonut. Tämä on sitä perheiden hyvinvointia mitä viranomaiset vaalii

Ehkä sinun kannattaisi miettiä, osaatko esittää asiasi oikein. Tiivistää olennaiseen? Miehet yleensä siinä hyviä ja naiset kertomuksessaan polveilevampia.

Jatkan vielä: meillä mies tuntuu saavan aina hyvää palvelua. Hän esiintyykin kohteliaana ja hyväntahtoisena aina, minä taas joskus äksyilen ja olen turhan vaativa, mikä saa jotkut asiakaspalvelutilanteet lukkoon. Kannattaa miettiä omaakin käyttäytymistä joskus..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska miehiä pitää suojella. Eivät kestä elämän realiteetteja. Ahdistuvat ja alkavat rähjäämään. Kaikkihan me tämän tiedämme.

Mun mies kyllä vaan poikkeaisi hakemaan sen aurinkorasvan seuraavaksi päiväksi kaupasta. Nyt ei kyllä enää osteta uutta parin päivän takia. Jos olisi pari viikkoa sitten sanottu, niin toki oltaisi viety. Jos on kaksi viikkoa ollut aikaa märehtiä sitä asiaa, niin tilanne ei voi olla niin paha, etteikö paria päivää kestäisi.

Ap

En kyllä itse todellakaan vaihtaisi rasvaa kesken kaiken sen takia että käy haju jonkun hoitajan nenään... En edes tajua miten tämä tarhan tyyppi on kehdannut tuosta avata suunsa. Jos hakeutuu lasten pariin töihin, joutuu kyllä tekemisiin kaikenlaisten hajujen kanssa. Alan vaihto olisi paras ratkaisu tuollaiselle kitisijälle. On paljon kauheimpia hajuja olemassa kuin hirveinkään aurinkorasva.

Niin samaa mieltä. Hoitajien on ainoastaan kummarrettava ja hymyiltävä kun stressaantuneet vanhemmat hakevat lapsensa. Kehtaakin narista rasvan hajusta. Menköön muualle, ei vanhemmilla ole aikaa rasvoja uusia.

Saa ja pitääkin valittaa, mutta vähän typerän vaikutuksen tekee, jos haistelee sitä kaksi viikkoa kumarrellen ja hymyillen mieshakijalle, ja valittaa vasta kun nainen tulee hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska miehiä pitää suojella. Eivät kestä elämän realiteetteja. Ahdistuvat ja alkavat rähjäämään. Kaikkihan me tämän tiedämme.

Mun mies kyllä vaan poikkeaisi hakemaan sen aurinkorasvan seuraavaksi päiväksi kaupasta. Nyt ei kyllä enää osteta uutta parin päivän takia. Jos olisi pari viikkoa sitten sanottu, niin toki oltaisi viety. Jos on kaksi viikkoa ollut aikaa märehtiä sitä asiaa, niin tilanne ei voi olla niin paha, etteikö paria päivää kestäisi.

Ap

En kyllä itse todellakaan vaihtaisi rasvaa kesken kaiken sen takia että käy haju jonkun hoitajan nenään... En edes tajua miten tämä tarhan tyyppi on kehdannut tuosta avata suunsa. Jos hakeutuu lasten pariin töihin, joutuu kyllä tekemisiin kaikenlaisten hajujen kanssa. Alan vaihto olisi paras ratkaisu tuollaiselle kitisijälle. On paljon kauheimpia hajuja olemassa kuin hirveinkään aurinkorasva.

Niin samaa mieltä. Hoitajien on ainoastaan kummarrettava ja hymyiltävä kun stressaantuneet vanhemmat hakevat lapsensa. Kehtaakin narista rasvan hajusta. Menköön muualle, ei vanhemmilla ole aikaa rasvoja uusia.

Saa ja pitääkin valittaa, mutta vähän typerän vaikutuksen tekee, jos haistelee sitä kaksi viikkoa kumarrellen ja hymyillen mieshakijalle, ja valittaa vasta kun nainen tulee hakemaan.

Sitten kun sitä ihmettelee, uhriudutaan että "kun ei saa koskaan mistään valittaa vaan pitää kumarrella ja hymyillä!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se päiväkodin henkilökunta ilman syytä jätä kertomatta. Sinun kanssasi hommat toimii, miehen kanssa selvästi ei. Kaikelle on syynsä.

Luultavasti ovat kyllästyneet toistelemaan samoja asioita isälle päivä toisensa jälkeen ja mahdollisesti huomanneet että isä ei kerro äidille kuulumisia eikä isä tee asialle mitään, mikä nyt onkaan se ongelma. Sinulle riittää kun kertoo kerran ja teet asialle jotakin.

Tavallaan ymmärrettävää. Mutta jos näin toimitaan aina, niin mikään ei koskaan muutu. Henkilökohtaisesti olen ainakin ihan kypsä siihen, ettei vanhemmuus ja sen mukana tulema vastuu jakaudu tasapuolisesti isien ja äitien kesken. Näin siis yleisellä tasolla.

Ja kun tämä ei edes ole lähtöisin vanhemmista. Valtaosa vanhemmista haluaa olla tasavertaisia, eikä isä ole perheessä mikään statisti.

Silti kaikkialla yhteiskunnassa kritiikki suunnataan äidille ja isä on reppana, joka ei osaa. Tilanne korjautuisi juuri sillä, että molempia vanhempia kohdeltaisiin samalla tavalla lääkärissä, neuvolassa, koulussa ja päiväkodissa. Eikä niin että toinen on aina enemmän tai vähemmän höhlä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No laittakaa lapselle asialliset kamppeet matkaan, niin valitukset vähenee. Meille ei päillyaikana tullut varustevalituksia kuin 2 kertaa: kerran oli hanska vaihtunut kaverin kanssa ja talvikengät eivät olleet riittävän lämpimät (mikä olikin totta, goretexit olivat paukkupakkasella 1,5 veelle liian kylmät).

Ja miehenkin kannattaa hakutilanteissa sitten kysellä päivän kuulumiset ja jäädä rupattelemaan.

Meille on kyllä tullut palautetta liian hankalista hanskoista (ei ollut vetoketjua päällä) vaikeista talvikengistä (vetoketjulliset, eikä kuomat) yms älyttömästä.

Ja ei se oikeiden varusteiden tuominen auta, jos kaksi viikkoa odotellaan äitiä saapuvaksi että voidaan huomauttaa kumppanissa olevasta reiästä. Isä olisi siinä kahdessa viikossa jo ehtinyt hakea ne uudet kumpparit aika monta kertaa, jos sille olisi kerrottu että niissä on reikä.

No aika vajaa on kyllä isäkin, jos ei huomaa reikää kumpparissa, jos lapsen sukka on märkä kenkiä poisottaessa kotona tai jos lokerossa on joka päivä 1 märkä sukka leipäpussissa niin kuin meillä märät kamppeet päikyssä laitettiin. Varsinkin pienten lasten kanssa pitää sukat kokeilla, jos eivät osaa itse sanoa, että on kylmä tai märkä. Kannattaa neuvoa miestä, jos ei itse osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No laittakaa lapselle asialliset kamppeet matkaan, niin valitukset vähenee. Meille ei päillyaikana tullut varustevalituksia kuin 2 kertaa: kerran oli hanska vaihtunut kaverin kanssa ja talvikengät eivät olleet riittävän lämpimät (mikä olikin totta, goretexit olivat paukkupakkasella 1,5 veelle liian kylmät).

Ja miehenkin kannattaa hakutilanteissa sitten kysellä päivän kuulumiset ja jäädä rupattelemaan.

Meille on kyllä tullut palautetta liian hankalista hanskoista (ei ollut vetoketjua päällä) vaikeista talvikengistä (vetoketjulliset, eikä kuomat) yms älyttömästä.

Ja ei se oikeiden varusteiden tuominen auta, jos kaksi viikkoa odotellaan äitiä saapuvaksi että voidaan huomauttaa kumppanissa olevasta reiästä. Isä olisi siinä kahdessa viikossa jo ehtinyt hakea ne uudet kumpparit aika monta kertaa, jos sille olisi kerrottu että niissä on reikä.

No aika vajaa on kyllä isäkin, jos ei huomaa reikää kumpparissa, jos lapsen sukka on märkä kenkiä poisottaessa kotona tai jos lokerossa on joka päivä 1 märkä sukka leipäpussissa niin kuin meillä märät kamppeet päikyssä laitettiin. Varsinkin pienten lasten kanssa pitää sukat kokeilla, jos eivät osaa itse sanoa, että on kylmä tai märkä. Kannattaa neuvoa miestä, jos ei itse osaa.

Meidän lasten päiväkodissa märkä sukka kuivataan kuivauskaapissa. Ja jos kumpparit ei ole jalassa hakiessa, niin tilanne ei sitten paljastu. Eli ei sen isän tarvitse olla tyhmä ettei ajatuksia lue.

Vierailija kirjoitti:

Ukko38 kirjoitti:

Meillä minulle ei anneta enää minkäänlaista palautetta, kun avasin suuni siitä että miksi päiväkodin palaute on aina negatiivista.

Väärät sukat, väärä pipo, oli kylmä, oli kuuma, heitti hiekkaa, kusi lattialle jne

Koskaan lapsi ei ilmeisesti tee mitään hyvää, tai ainakaan hyvin menneistä päivistä ei mainita.

Oletko tyytyväinen? Palautetta tuskin annettiin sinun kiusaksi, vaan koska ajateltiin vanhempien haluavan tietää näistä. Toiseksi jos yksi lapsi tekee tuollaisia, ei hoitaja välttämättä ehdi kertoa listaa mukavista asioista, kun on ne toisetkin lapset. Nyt sitten et tiedä mitään lapsesi päivästä.

Olen.

Kyse ei ole siitä, etteikö tieto vääristä varusteista olisi arvokasta, vaan yleisnegatiivisesta oppimisympäristöstä.

Mielestäni asioita voi ja pitää tuoda ilmi positiivisen kautta.

Ihan samaa kokemusta ja useasta päiväkodista! Itseasiassa ei ole pitkäkään aika kun miehen kanssa tästä puhuttiin. Tämä onkin syy, miksi mies hoitaa nykyään viennit ja haut aina kun vain mahdollista.

Tuntuu että mikään ei riitä, mikään ei ole ikinä hyvin. Huokaisen mielessäni aina kun hoitaja kaivaa hakiessa taskustaan valituslistan. Hassua että nämä "ammattikasvattajat" uskovat että joka ikisen päivän lopettaminen valitusvirteen olisi lapselle jotenkin hyvä asia.

Isän hakiessa kaikki on aina mennyt hyvin. Lasten isä on pystyvä ihminen ja jos päiväkodista sanottaisiin asiallista palautetta (esim. kuravaatteet puuttuu), osaisi hän korjata sen heti seuraavalle päivälle. Mutta kun mitään ei ikinä sanota.

Ammattitaidon puutetta, yleistämistä ja sitä klassista äiti-vihaa tuo käytös on.