Pelkään kertoa äidilleni asioita
Pikkutyttönä en esim. Uskaltanut kertoa menkoista tai että tarvitsen rinta liivit. Sama jatkuu nyt aikuisena,en osaa kertoa esim miehestäni tai mistään vähän syvällisemmästä. Mietin, johtuuko tämä ongelma minusta vai äidistäni? Usein, jos itken äidin ollessa paikalla, hän muuttuu oudoksi,ei lohduta koskaan. Sanoo vain että lopeta ulina.
Kommentit (5)
Miten lapsuutesi muuten meni? Saitko syliä turvaa ?entä isäsi?
Muuta eri kaupunkiin josta käsin et "ehdi" tavata tai soitella.
Johtuu valitettavasti epäempaattisesta äidistäsi. :(
Mulla ihan samanlaista. Syytin pitkään itseäni kun olen tällainen. Sitten tajusin että herranjumala, se on mun äiti, aikuisena ihmisenä hänen olisi pitänyt tajuta että tyttärellään alkaa joskus kuukautiset ja rinnatkin kasvaa! Ja ottaa asiat puheeksi, auttaa ja tukea omaa lastaan. Nuo asiat sivuutettiin meillä täysin, ja mistään rakkaudesta, tunteista, seurustelusta ei kuuna päivänä voinut meidän kotona puhua. Äitini on hyvin tunnekylmä eikä se asia taida koskaan muuttua.
Ongelma on äitisi tunnekylmyys. Ei tuollaiselle kannata kertoakaan.