Olen kurkkuani myöten täynnä pikkulapsiarkea.

Veikkaampa, että saat paljon apua sukulaisiltasi tai lapsen äidin sukulaisilta.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:50"]

Isiltä kysyisin että kauanko hän oli kotona. Ja kertoisin myös että yksi lapsi ei juri anna vielä pohjaa kommentoida...

Veikkaampa, että saat usein apua sukulaisilta tai lapsen äidin sukulaisilta.

[/quote]

Ehkä yksi lapsi ei vielä anna kauheasti pohjaa, mutta enempää ei vielä ole, joten sen mukaan mielipiteeni muodostan. Yksinhuoltajana olen ollut siitä asti kun lapsi oli n 11-12kk vanha.

T: viestin 55 kirjoittaja

[/quote]

[/quote]

Jep saan usein apua sukulaisiltani. Esim äidilläni lapseni on ollut yhden yön viime vuonna, sitä ennen pari vuotta sitten vahti muksua päivän ajan. Isälläni muksu ei ole ollut koskaan hoidossa. Äidin sukulaisilla ei muksu ole ollut hoidossa kertaakaan, eikä näe heitä oikeastaan kuin synttäreillään tms, muuten eivät pahemmin käy kylässä tai toistepäin.

ehkä hieman laiha lohtu, mutta maailmassa on myös paljon ihmisiä, joilla menee paljon huonommin. Ei se tarkoita sitä, ettei saisi tuntea noita tunteita, mutta ehkä sulle tekisi hyvää lukea vaikka joku kirja erilaisesta elämäntarinasta. Itselleni yksi valaiseva kirja oli Jung Chang: Kolme joutsenta, joka kertoi kolmen sukupolven naisten tarinan Kiinasta. Maon aikaan perheet erotettiin toisistaan mielivaltaisesti, ja ihmisiä joutui työleireille kurjiin oloihin ihan ilman syytä.

Meillä on täällä Suomessa asiat NIIN hyvin, toimeentulo turvattu, lääkäriin pääsee kun on tarve, miettikää sitä! Ja entäs tuo Iltalehden uutinen Meksikosta, miten tuollaista voi tapahtua, että 450 lasta on säilötty saastaisiin oloihin, heitä on kidnapattu, osa on syntynyt niissä oloissa, heitä on hyväksikäytetty...sairasta, liian sairasta että voisi ymmärtää!

No toimeentulo ei tod ole turvattu, eikä lääkäriin pääse ilman vakuutusta.

Voi ap tsemppiä! Täällä ihan sama tilanne 2- ja 3- vuotiaat lapset ja mä olen välillä ihan poikki. Viimeksi eilen illalla itkin kun olen niin väsynyt tähän saman rumban pyörittämiseen. En minäkään vihaa lapsiani, ovat aivan ihania. Mutta jatkuva kotihommien pyörittäminen ja oman ajan puute on hirveää. En edes enää muista milloin viimeksi olisin ollut yhteydessä kavareihini... Yritän ajatella samalla tavalla kuin tuolla joku aikaisemmin kirjoitti että tähän settiin kuuluu kaikki tunteet ja on vaan pakko jaksaa...

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:19"]Kerropa sitten miten sitä omaa aikaa voi ottaa? Jättämällä lapset heitteille lähtemällä ulos kodista? Jos jättää lapset keskenään (alle kouluikäisiä) vanhempi potkii ja kiusaa nuorempaa joka on hätää kärsimässä. Kun kukaan ei auta eikä apuja saa niin on vaan pakko kestä. Mies ei tajua vaan on aina valittanut vaan omia vaivojaan.

Kyllä sitä joskus miettii, että vuokraa kaikessa hiljaisudessa yksiön, kerää tavarat ja häipyy. Kenties sitten tajutaan tilanne muuallakin.

[/quote]

Miehelle käsky vahtia lapsia ja lähteä vain kylmästi ovesta ulos.

Maksaa lastenhoitajalle lapsien vahtimisesta.

Mies on velvollinen vahtimaan lapsia.

Think positive ja yhdessä miehen kanssa se perhe perustetaan ja hoidetaan. Eli molemmilla sitä arkea just yhtä paljon kannettavana. Lasta ei voi kohdella kuin aikuista. Lapsi on lapsi eikä kukaan pahuuttaan huuda. Lapset kuten ihmiset yleensäkin on erilaisia. Jotkut helpompia jotkut haastavampia. Ajattele niin että haastava lapsi ei elämässään jää jalkoihin. Ovat menestyjiä. Se on tutkittukin jossain. Tsemppii!

Voimia ja jaksamista,vertaistukea,aika perheneuvolaan,lapsenvahti tai mummola ja vkl vapaa/aikalisä...toimi pian.jaxuja muillekkin.

T.suurperhe ja 2uhmaikästä

Ei mullekaan kukaan kertonu mitään lapsien kanssa elämisestä. Suloiset haavekuvat oli ainoat mitä tiesin. Mistä oisin voinu tietää? Yhtään itseäni nuorempaa ei ollut elämässäni mukana edes tuttujen kautta. No fiilikset on aika lähellä ap:ta

Joku vois kirjottaa kirjan ja kertoa että vuosia kestävä meteli, päivittäinen vääntäminen, 24/7 lapsien kanssa oleminen (pl töissä käynti) on helvetin raskasta. vähintään 365x vuodessa väännät lämmintä ruokaa (loppuu ideat!!!!!). Harvoin mikään onnistuu extepore, aina on pisut pesut ja pukemiset.... Sotkua riitttäää paljon enemmän kuin ehtii siivota. Jos tahdot päikkärit, voit unohtaa sen siivouksen. 

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:19"]Kerropa sitten miten sitä omaa aikaa voi ottaa? Jättämällä lapset heitteille lähtemällä ulos kodista? Jos jättää lapset keskenään (alle kouluikäisiä) vanhempi potkii ja kiusaa nuorempaa joka on hätää kärsimässä. Kun kukaan ei auta eikä apuja saa niin on vaan pakko kestä. Mies ei tajua vaan on aina valittanut vaan omia vaivojaan.

Kyllä sitä joskus miettii, että vuokraa kaikessa hiljaisudessa yksiön, kerää tavarat ja häipyy. Kenties sitten tajutaan tilanne muuallakin.

[/quote]

Miehelle käsky vahtia lapsia ja lähteä vain kylmästi ovesta ulos.

Maksaa lastenhoitajalle lapsien vahtimisesta.

Mies on velvollinen vahtimaan lapsia.

[/quote]

Se auttaminen on ihan tasan sitä, että näyttää naapureille että on vuoden isä kun istuu hiekkiksellä puolisen tuntia päivässä vaan mitään tekemättä tai puhuu puhelimeen tai jauhaa paskaa naapurin sinkkujen kanssa. Itse saan tehdä kaiken ja mitään ei viitsi opetella edes. Täys paska, vaikka on jo keski-ikäinen. Vieraita pyytää kylään omin päin ja sitten vaan odottaa, että minä hoidan tarjoilun ja siivouksen ja ihmettelee kun sekin väsyttää minua. Otan kamani joista suurin osa mitä kotona on ja lähden kunhan saan asiat kuntoon ja paikan minne mennä, hoitakoon arjen sitten kuten osaa. Kaljaa vaan vetää vapaa-ajalla eikä huolehdi itsestään sitten valittaa jaksamattomuuttaan. Tämä ketju sai silmäni avautumaan.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 11:45"]

Niin täynnä, että kaikki asiat jotka liittyvät tähän vaiheeseen, oksettavat ja etovat fyysisesti. En jaksa yhtään ainutta itkupotkuraivaria, syömisestä kieltäytymistä, riisumista, pukemisen vastustamista, pissavahinkoa, nukkumistaistelua, noloa kauppatilannetta. En jaksa, mutta pakko on, vaikka en jaksa. 

Milloin helpottaa?

[/quote]

Kikkelil kokkelis, mitäs nussit paljaalla nii!

Ap avaa silmät! Paha olisi ei johdu lapsista, vaan olet tyytymätön parisuhteeseen! Silloin kaikki muuttuu rankaksi, hermot kiristyvät ja omat lapsetkin rupevat ärsyttämään. Ja lapset vaistoavat olosi ja käyttäytyvät sen mukaan. Tee jotain parisuhteelle! Ei pikkulapsiaika ole kamalaa, vaan aivan ihanaa - jos sen jakaa tasavertaisesti rakastavan ja osallistuvan miehen kanssa! Ei ole normaalia, ettei pääse kotoa mihinkään, eikä sekään, että lapset potkivat ja riitelevät välittömästi, kun silmä välttää. Te voitte nyt kaikki huonosti - hae perheellenne apua!

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:47"][quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 12:56"]Kukaan ei tekis koskaan lapsia, jos tietäisi millaista se todellinen arki niiden kanssa on ; )

Sympatiat sun puolella ; )

[/quote]

Höpö höpö.

Kolmen lapsen äiti

[/quote]

Näin sanoo kolmen HELPON lapsen äiti. 

Terveisin kahden voimakastahtoisen lapsen äiti, joka tappeli juuri äsken aamuisesta hammaspesusta sen miljoonannen kerran, vaikka sama homma tehdään joka ikinen aamu ja ilta, eikä siitä koskaan luisteta lapsen temppuilun takia. Sama homma suihkun, ruokailun jne. kanssa puhumattakaan lasten välisestä nonstop tappelusta.

[/quote]

Hah. No ei tod. Kaks ekaa meilläkin melkosia mut hei, kolmas sit vihdoin vähän helpompi. Mutta edelleen, ei mua harmita, ehkä itsetuntemus on sit niin hyvä että tietää millon tarvin hengähdystaukoa tms.

Sama

Minkä ikäisiä lapsesi on ap?

Ymmärrän täysin tunteesi.

Mulla on vaa yksi lapsi, mutta silti joskus samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla.

Me jaetaan paskat päivät nyt lomalla jos ei kummempaa tekemistä. Aamulla mies meni pelaamaan 3.5v uhmiksen kanssa palloa, sitten olikin uniaika, iltapäivällä otin lapsen kuntosalille (omaa-aikaa) kävimme kirjastossa, leikimme pihalla. Nyt noi lukee kirjaa ja kohta voikin kaataa lapsen sänkyyn. Onneksi päikky alkaa elokuussa en jaksais olla enää kotona vääntämässä kaikesta..

Onko miehellä lomaa, onnistuisko vuorovahdit?

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 15:45"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 14:19"]Kerropa sitten miten sitä omaa aikaa voi ottaa? Jättämällä lapset heitteille lähtemällä ulos kodista? Jos jättää lapset keskenään (alle kouluikäisiä) vanhempi potkii ja kiusaa nuorempaa joka on hätää kärsimässä. Kun kukaan ei auta eikä apuja saa niin on vaan pakko kestä. Mies ei tajua vaan on aina valittanut vaan omia vaivojaan.

Kyllä sitä joskus miettii, että vuokraa kaikessa hiljaisudessa yksiön, kerää tavarat ja häipyy. Kenties sitten tajutaan tilanne muuallakin.

[/quote]

Miehelle käsky vahtia lapsia ja lähteä vain kylmästi ovesta ulos.

Maksaa lastenhoitajalle lapsien vahtimisesta.

Mies on velvollinen vahtimaan lapsia.

[/quote]

Se auttaminen on ihan tasan sitä, että näyttää naapureille että on vuoden isä kun istuu hiekkiksellä puolisen tuntia päivässä vaan mitään tekemättä tai puhuu puhelimeen tai jauhaa paskaa naapurin sinkkujen kanssa. Itse saan tehdä kaiken ja mitään ei viitsi opetella edes. Täys paska, vaikka on jo keski-ikäinen. Vieraita pyytää kylään omin päin ja sitten vaan odottaa, että minä hoidan tarjoilun ja siivouksen ja ihmettelee kun sekin väsyttää minua. Otan kamani joista suurin osa mitä kotona on ja lähden kunhan saan asiat kuntoon ja paikan minne mennä, hoitakoon arjen sitten kuten osaa. Kaljaa vaan vetää vapaa-ajalla eikä huolehdi itsestään sitten valittaa jaksamattomuuttaan. Tämä ketju sai silmäni avautumaan.

[/quote]

Jatkossa et hoida tarjoiluja. Mies heidät kutsui, keittäköön kahvit ja tarjotkoon kaupan pullaa. Kotitöistä teet ne mitä jaksat/huvittaa. Et pese miehen pyykkiä, siinäpähän opettelee tai kulkee paskaisissa vaatteissa.