Olen kurkkuani myöten täynnä pikkulapsiarkea.
Niin täynnä, että kaikki asiat jotka liittyvät tähän vaiheeseen, oksettavat ja etovat fyysisesti. En jaksa yhtään ainutta itkupotkuraivaria, syömisestä kieltäytymistä, riisumista, pukemisen vastustamista, pissavahinkoa, nukkumistaistelua, noloa kauppatilannetta. En jaksa, mutta pakko on, vaikka en jaksa.
Milloin helpottaa?
Kommentit (76)
Yök yök ja yök. Mä olen ihan sale että mun arkea ei jaksaisi kuin ani harva, jos tämän kokisi. Niin paljon mölyä ja niin paljon tilanteita.
ap
Helpottaa hetkeksi, kunnes alkaa teinitaisto.
Sellasta se vanhemman elämä on.
Lapsilla mahtaa olla "kiva" olo, kun maailman rakkain äiti vihaa niin paljon, että oksentaa. Silmissä leimuaa viha, äänessä kähisee tuskastuminen ja otteissa tökkii ärsyyntynyt ja hermostunut kovuus.
Helpottasko ees vähän jos ottasit omaa aikaa?lapsivapaa viikonloppu antaa vähän muutakin ajateltavaa ku uhmaikäsen oikut:)
Onko sulla mitään keinoa päästä hetkeksi huilaamaan tai ottaa säännöllisesti aikaa itsellesi? Mulla se on toiminut. Esim. kun pääsin viikottaiselle ratsastukselleni (nyt en pääse, pieni vauva), olin sen jälkeen aina kuin uudestisyntynyt.
Ei varmaan ole kivaa. Mutta mulla ei ole mitään mistä ammentaa, ymmärrätkö 5, ei mitään!
I feel you. Ilman oksetusta kuitenkin
Sama homma täälläkin! Yhtä rutiinia koko elämä. Pääsetkö koskaan yksin tai kavereiden kanssa mihinkään? Itseäni ainakin helpottaa pienet irtiotot kotoa :) ihan vaikka kaupungilla kahvilla käyminen, miten ihanaa :)
No kannattais varmaan miettiä sitä ennenkuin jokaisen vastaantulevan antaa laskea rojut sisäänsä ilman kortsua.
Mä en kans jaksa. Lasken päiviä koulun ja päiväkodin ja töiden alkuun,,
Kuulostaa siltä että mielenterveys on koetuksella, kehottaisin ottamaan terveyskeskukseen yhteyttä ja ihan ensimmäisenä pyytämään lastenhoitoapua välittömästi. Tarvitset omaa aikaa ja rauhoittumista.
Lapsia tehdessä ottaa tietoisen riskin, että arki tulee olemaan helvettiä pahimmillaan seuraavat 18 vuotta. Kohdallasi riski on jossain määrin realisoitunut, ei siinä sen kummempaa.
Joo, mutta ei sitä riskiä tunteen tasolla voi tajuta ennenkuin lapset on jo maailmassa. Se on totuus. Nyt on sitten jo liian myöhäistä. Paskat on jo omissakin housuissa.
Jos on idiootti niin eihän sitä riskiä tajua, "joo kyllä ne lapset hoituu ei se oo niin paha". Ja sitten luetaan loput alibista kun jollain taas mennyt järki perheeseensä. Lasten hankkimista varten pitäisi kyllä olla psykologiset testit onko edes minkäänlaisia edellytyksiä toimia vanhempana.
17, kun tunnut olevan täynnä järkeviä (?) ideoita, niin kerropas. Mitä teet, kun lapsia on jo olemassa, ja kas, väsyt paljon, vaikka luulit että väsyisit vähän ja vain joskus. Sulleko on yllätys, että ihminen voi törmätä elämässään odottamattomiin tilanteisiin?
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 12:14"]
17, kun tunnut olevan täynnä järkeviä (?) ideoita, niin kerropas. Mitä teet, kun lapsia on jo olemassa, ja kas, väsyt paljon, vaikka luulit että väsyisit vähän ja vain joskus. Sulleko on yllätys, että ihminen voi törmätä elämässään odottamattomiin tilanteisiin?
[/quote]
Joka ketjussa on nämä pakolliset syyllistäjät, joita ei kiinnosta auttaa ihmisiä ratkomaan ongelmiaan tässä ja nyt, vaan he pönkittävät omia valintojaan tölvimällä valmiiksi ahdistuneita ihmisiä. Se on AV:n laki. Paras jättää sellaiset viestit huomiotta.
Onko sulla aina tälläinen olo? Mulla on kerran kuukaudessa :) onneksi tiedän sen aina menevän ohi.
Laulaminen auttaa, ihan oikeasti :) ainakin lapsia pukiessa kannattaa lauleskella.
Itse olen usein täynnä kotitöistä, silloin auttaa kun ei tee niitä, siinä sitten tiskit kasaantuu ja lattia ui pölystä, onneksi mies silloin tajuaa tehdä jotain.
Silloin kun tarvitsee omaa aikaa niin auttaa kun antaa lapsille karkkia ja elokuvan ja näin ilman suurempia säätöjä saa 1,5 tuntia omaa aikaa.
Toimii tai ei asenne on usein avain ja sen eteen joutuu tekemään töitä....ihan kuin tässä ei muutenkin olisi riittävästi puuhaa ;) tsemppiä arkeesi kuitenkin!
Aikansa kutakin, vielä tulet ikävöimään noita aikoja ,vaikka ei uskoisikaan.
Kun aloittavat koulun kunnes alkaa murkkuikä.
Terv. 13-ja 11v lasten äiti