Olen viiden lapsen äiti, lastenhoitoni päättyy kyllä näihin.

Noin mun äitikin aina uhosi, hällä neljä lasta ja kolme niistä poikia. Ei ala lastenvahdiksi. No, nyt se hoitaa kolmea muksua ihan vakituiseen. Mulle marmattaa ja valittaa, mutta silti ottaa ne kakarat hoitoonsa joka päivä. Joten varo vaan, jos sulle osuu se laiska miniä joka haluaa "omaa aikaa" ja "lepoa" niin huomaat olevasi vakituinen lapsenvahti. Jos et ole niin miniä pistää välit kokonaan poikki, etkä näe lapsenlapsias enää ikinä. Tai sitten ne vaan tuo ne lapset sulle, ei kysy sopiiko. Joko siis hoidat tai soitat sossut hakemaan lapset. Mitä aika harva mummo taitaa tehdä.

No joo, onhan tuo aika epätodennäköinen tulevaisuus, mutta mun äidille kävi noin. Sääliksi käy, mutta minkäs teet. Mun sanomiset (mummolle tai lasten vanhemmille) ei auta, enkä muutenkaan enää halua sekaantua koko asiaan.

Siis ap on saatu tekemään viisi lasta, vaikka ei selvästi edes pidä lapsista eikä nauti äitiydestä. Jos on noin nösserö, anteeksi vain, että ei saa ehkäisyä hankittua, niin ihan sama paljonko täällä uhoat, aivan varmasti löydät itsesi hoitamasta lapsenlapsia. Koska sulla on selvästi tuo oma tahto vähän vielä hakusessa.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 00:41"]

En siis toivo että minulle yritetään tunkea lastenlapsia hoitoon. Onneksi suurin osa lapsistani on poikia, joten luultaastivaara siihen ei ole niin suurensuuri. Jos nuo nyt edes naiisiin joutuvat, kun mikään muu ei kiinnosta kuin tietokone...

Mitä ajatuksia herättää?

[/quote]

Kaikkinensa, noiden muidenkin viestien perusteella vähän siltä, että "epäsosiaalisuutesi" lisäksi tunnelukkoinen ja mahdollisesti masentunut ihminen. Et myöskään vaikuta kovin laaja-alaiselta ajattelijalta. Esimerkiksi toteamuksesi siitä, ettei sinulla poikien äitinä ole "vaaraa" joutua lastenlasten hoitajaksi, on aika outo, jos olet yhtään koskaan havainnoinut sitä, miten ympäristössäsi toimitaan, ja pohtinut asioita. Kuitenkin suomalaisessa yhteiskunnassa elää vieläkin todella voimakkaana perinteisen agraariyhteiskunnan patrilokaalinen ja eksogaminen perinne, jossa morsian haetaan oman sosiaalisen ympäristön, esimerkiksi kylän, ulkopuolelta, ja oma koti perustetaan lähelle miehen perheen kotia. Tämä näkyy siinä, että tytöt lähtevät opiskelemaan ja töihin kauemmaksi omasta lapsuudenkodistaan kuin miehet. Näin ollen on yleisempää, että miehen vanhemmat ovat "lähi-isovanhempia" kuin naisen vanhemmat.

Toki olet vapaa tekemään omat ratkaisusi, mutta pojille kannattaa näistä aikeista kertoa hyvissä ajoin, etteivät ne tule heille yllätyksenä. Tosin, luulenpa, että jos tosiaan joskus tyttöystävät "saavat", saattavat hyvinkin alkaa omasta vapaasta tahdostaan alkaa antamaan sinulle sitä "omaa aikaa" esimerkiksi juhlapyhinä, jos appivanhempien kotona ilmapiiri on vähemmän masentunut. 

Lisäksi voisi olla kuitenkin paikallaan käydä keskustelemassa ammattilaisen kanssa ajatuksistasi. Saataisiin suljettua pois jo vaikka  fyysisistä syistä (kilpirauhasen vajaatoiminta tuli nyt ensimmäisenä mieleen) johtuva masennus. Varsinkin kokemuspohjainen masennus, jonka taustalla on esim. läheisten taholta koettu henkinen väkivalta, on vielä sellaista, että se pahenee vanhimmiten. Et varmasti kuitenkaan halua viettää sitä lasten kotoalähdön jälkeistä aikaa lääketokkurassa sängynpohjalla maaten.. 

En minäkään oo innostunut että hoitaisin tulevaisuudessa jatkuvasti lapsenlasta koska sain vanhemmalla iällä ja työkin sivunnut lapsia. Todennäköisesti matkustelen paljon ja käyn maaseutukodissa.

Oho. Minulla on viisi lasta ja sain juuri ensimmäisen lapsenlapseni. Hän asuu parinsadan kilometrin päässä mutta olen ajanut jo kaksi kertaa katsomaan häntä, sunnuntaina vein hänet parin tunnin vaunulenkille jotta vanhemmat saavat nukkua. Tyyppi on vähän yli kaksiviikkoinen ihastuttava pikkuinen, mukana olivat esiteini-ikäiset tädit.

Ymmärrän erittäin hyvin. Itselläni on vain yksi lapsi(22.v)ja ajattelen paljolti samoin. Miksi minun pitäisi hoitaa lapsenlapsia, jos niitä saan? Tapaan mielelläni ja voin hemmotellakkin, mutta hoitovastuu säilyköön vanhemmilla. Minusta pienet lapset ovat helvetin rasittavia vahdittavia. Miksi pitäisi palata aikaan, jolloin piti olla silmät selässäkin ja koko ajan vastaamassa jonkun tarpeisiin. Tällä,palstalla on sellaisia supermammoja, että kukaan ei voi myöntää, että odottaa sitä,omaa aikaa, vaan on hienoa niistää neniä ja pyyhkiä perseitä hamaan hautaan. 

Mun naapuri sai ekan lapsen 19 v. Isovanhemmat oli tuolloin nelikymppisiä. Kymmenen vuoden sisään on tullut yhteensä kolme lasta. Koko tämän ajan varmasti seuraavat 10 v hoidattavat häikäilemättä isovanhemmilla lapsenlapsensa. Viikonloput, hitta vanhemmat saavst rentoutua, viikolla lähes päivittäin harrastuskuskauksia.

Mielenkiintoisa olisi nähdä, että ovatko omille tuleville lapsenlapsilleen yhtä avuliaita aikanaan...vai joutuuko isoisovanhemmat hoitamaan lapsenlapsenlapsensakin...

Minulla on myös viisi ihanaa rakasta lasta, joille toivon kaikkea hyvää elämässä. TOTTAKAI hoidan tulevia lapsenlapsia ja luultavasti olen ihan höperönä niihin <3  Ap vaikuttaa kylmältä ihmiseltä.

Itsellä kolme teini-ikäistä tytärtä. Odotan jo että pääsisin tutustumaan tuleviin lapsenlapsiini :)

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 08:37"]Ymmärrän erittäin hyvin. Itselläni on vain yksi lapsi(22.v)ja ajattelen paljolti samoin. Miksi minun pitäisi hoitaa lapsenlapsia, jos niitä saan? Tapaan mielelläni ja voin hemmotellakkin, mutta hoitovastuu säilyköön vanhemmilla. Minusta pienet lapset ovat helvetin rasittavia vahdittavia. Miksi pitäisi palata aikaan, jolloin piti olla silmät selässäkin ja koko ajan vastaamassa jonkun tarpeisiin. Tällä,palstalla on sellaisia supermammoja, että kukaan ei voi myöntää, että odottaa sitä,omaa aikaa, vaan on hienoa niistää neniä ja pyyhkiä perseitä hamaan hautaan. 

[/quote]Minulla on omaa aikaa enemmän kuin tarvitsen, kolme viikkoa kesällä, viikko talvella ja joka toinen viikonloppu. Lisäksi pidän lasteni seurasta. Joten tuore lapsenlapseni saa varmasti aikaani ja paljon.

29. Olet ilmeiseti yksinhuoltaja, jonka lapset ovat pois välillä ja saat omaa aikaa. Minulla ei näin ollut. Ja sanoinko, että en nauttisi tai olisi nauttinut oman lapseni seurasta?  En vain tunne mitään tarvetta vahtia pikkulapsia enää. T. 25