Lue keskustelun säännöt.
Elämän suunta hukassa, mihinhän sitä oikein ryhtyisi?
13.07.2021 |
Olen nelikymppinen perheellinen nainen. Aikoinaan hankkinut hyvän koulutuksen ja tehnyt ihan hyvän uran oman alan hommissa. Nyt vaan jo vuosia olen ollut todella leipiintynyt omaan alaani, ei vain kiinnosta yhtään mikään siihen liittyvä. Hain opiskelemaan uudelleen, pääsin ja otin opintovapaata töistä opiskellakseni uuden ammatin. No opinnot oli iso pettymys, eivät vastanneet yhtään sitä mitä luulin ja tajusin että ala ei sovi minulle ollenkaan, keskeytin opinnot. Työpaikan vaihto oman alan toiseen työhön vain lisäsi leipiintymistä omaan alaan tai ehkä koko työelämään. No työelämässä kuitenkin haluan olla. Kävin monta kertaa psykologillakin puhumassa näistä mutta ei siitä apua ollut.
Olen nyt puolen vuoden palkattomalla vapaalla, leipiinnyin ja uuvuin työhöni niin pahasti että oli pakko saada breikki. Nyt kituutan hyvin vähillä rahoilla ja mietin mihin kummaan elämässäni ryhtyisin. Asutaan Helsingissä eikä tämä paikkakaan oikein enää nappaa. Miehellä on täällä ihan hyvä työ, mutta toisaalta hän saattaisi olla valmis elämänmuutoksiinkin, ainakin teoriassa. Lapsen hyvinvointi on kuitenkin tärkein eli lasta ei voi riistää mihinkään kiertolaiselämään tms vaan hänelle täytyy tarjota hyvä pysyvä koti ja vakaa elämäntilanne.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten sen ratkaisit? Tai osaisiko joku keksiä hyvän idean mitä voisin tehdä elämälläni.
Kommentit (51)
Voisitko pitää työsi, mutta etsiä intohimoni muualta? Sosiaaliset aidot kontaktit, luovuus,vapaaehtoistyö mm.lisäävät onnellisuutta. Sitoudu johonkin ihan uuteen, jota olet ehkä puoliajatuksella joskus ajatellut. Mene harrastelijateatteriin, ala valokuvaamaan ja liity harrastusporukoihin, ala vapaaehtoiseksi luontojärjerjöihin...
Tiedän tunteen.
Itse panostin tuossa kohtaa parisuhteeseen,joka oli vähän laimentunut vuosien varrella, nyt se on taas suuri ilon lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko pitää työsi, mutta etsiä intohimoni muualta? Sosiaaliset aidot kontaktit, luovuus,vapaaehtoistyö mm.lisäävät onnellisuutta. Sitoudu johonkin ihan uuteen, jota olet ehkä puoliajatuksella joskus ajatellut. Mene harrastelijateatteriin, ala valokuvaamaan ja liity harrastusporukoihin, ala vapaaehtoiseksi luontojärjerjöihin...
Tiedän tunteen.
Itse panostin tuossa kohtaa parisuhteeseen,joka oli vähän laimentunut vuosien varrella, nyt se on taas suuri ilon lähde.
Olen pyytänyt päästä puolipäivätyöhön ja etsinyt osa-aikatyötä mutta ei onnistu. Minulla ei jää aikaa työn ja lapsen lisäksi vapaaehtoistöille tai harrastusporukoille, ikävä kyllä. Ap
Vai sosiaalityö. No empä sitten ihmettele aloituksen tilannetta.
hanki töitä ulkomailta ja aloita uusi elämä siellä
Irtisanoudu. Kun on pakko niin ratkaisuja alkaa löytyä. Et voi jatkaa enää noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noilla on muuten ihmeellsiä vaikutuksia noilla lääkkeillä. Itselläkin mirtazabiinia käyttänyt useamman päivän niin on siitä apua. Ssri lääkitystä en käyttäisi koska uskon siihen etttä se on lopulta ihmisen tunteet (joita tuo lääke sulkee pois) on se jää takaraivoon ikäänkuin muistijälki mikää motivoi tiettyyyn suuntaaan.
Muut ei voi sinua neuvoa. Olet itse vastuussa loppupeleissä. Osaat kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noilla on muuten ihmeellsiä vaikutuksia noilla lääkkeillä. Itselläkin mirtazabiinia käyttänyt useamman päivän niin on siitä apua. Ssri lääkitystä en käyttäisi koska uskon siihen etttä se on lopulta ihmisen tunteet (joita tuo lääke sulkee pois) on se jää takaraivoon ikäänkuin muistijälki mikää motivoi tiettyyyn suuntaaan.
Sama kuiin kokemuksissa että ihminen käsittää sen siltä osiin muistuttaaa siiitä, mutta esim ssri läääkkeissä (niiden kanssa käytettynä on syntynyt paljon maaailmassa myös esim kouluampumisia) ne vie sen enrgian pyrkiä johonkin suuuntaan kun mikään ei tunnu oikein miltäään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla on muuten ihmeellsiä vaikutuksia noilla lääkkeillä. Itselläkin mirtazabiinia käyttänyt useamman päivän niin on siitä apua. Ssri lääkitystä en käyttäisi koska uskon siihen etttä se on lopulta ihmisen tunteet (joita tuo lääke sulkee pois) on se jää takaraivoon ikäänkuin muistijälki mikää motivoi tiettyyyn suuntaaan.
Sama kuiin kokemuksissa että ihminen käsittää sen siltä osiin muistuttaaa siiitä, mutta esim ssri läääkkeissä (niiden kanssa käytettynä on syntynyt paljon maaailmassa myös esim kouluampumisia) ne vie sen enrgian pyrkiä johonkin suuuntaan kun mikään ei tunnu oikein miltäään.
Taii noissa kouluampumisissa epäilen sen olevan yhteydesssä narsismiin (mikä juontuuu jostaiin kostonhimosta esim) esim siiinä että läääkkeen käytön yhtäkkkinen lopettaminen ja jälkiseuraaamukset ovat niiin rankat kun lääke ottaa niin valtavan otteeen ihmisen luontaisista tunteista. Mä oleen parikertaa kokeilllut ssri lääkettä ja olin heti sitä mieeltä että en jatka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heittäydy rappiolle. Se on ihan parasta.
Ei näyttäisi olevan...
Ota ap syksyllä itseäsi vähääkään kiinnostavia kursseja, niin ehkä niistä joku on sinun juttusi jota voit työstää pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla on muuten ihmeellsiä vaikutuksia noilla lääkkeillä. Itselläkin mirtazabiinia käyttänyt useamman päivän niin on siitä apua. Ssri lääkitystä en käyttäisi koska uskon siihen etttä se on lopulta ihmisen tunteet (joita tuo lääke sulkee pois) on se jää takaraivoon ikäänkuin muistijälki mikää motivoi tiettyyyn suuntaaan.
Sama kuiin kokemuksissa että ihminen käsittää sen siltä osiin muistuttaaa siiitä, mutta esim ssri läääkkeissä (niiden kanssa käytettynä on syntynyt paljon maaailmassa myös esim kouluampumisia) ne vie sen enrgian pyrkiä johonkin suuuntaan kun mikään ei tunnu oikein miltäään.
Taii noissa kouluampumisissa epäilen sen olevan yhteydesssä narsismiin (mikä juontuuu jostaiin kostonhimosta esim) esim siiinä että läääkkeen käytön yhtäkkkinen lopettaminen ja jälkiseuraaamukset ovat niiin rankat kun lääke ottaa niin valtavan otteeen ihmisen luontaisista tunteista. Mä oleen parikertaa kokeilllut ssri lääkettä ja olin heti sitä mieeltä että en jatka.
Muiistan itselläni ssri lääkkeeestä ei ollut kostonhimoa kun koulukiusaamisista oli jo kuluunut mitä noin 15 vuotta. Mutta se agresssio kipinöi vähän joka suuuntaaan siinä ja siinä ei ollut mitäään tiettyä ajatusta. Se oli vaiin pahaaoloa ja sen purkamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutto Ruotsiin työttömäksi, vapaaehtoistyötä koirien parissa.
Tämä. Plus muutamia lisäkiloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös sosiaalityöntekijä ole tosi monipuolinen pohjakoulutus? Sellainen, josta voisi joillain kursseilla täydentää osaamistaan kiinnostavaan suuntaan? Tietysti työpaikkoja ei kasva puissa, mutta luulisi että joku eritysala voisi houkutella. Ehkä joku yllättävämpikin suuntautuminen. Itse tunnen sosiaalityöntekijän, joka toimii perheterapeuttina.
Vierailija kirjoitti:
Eikös sosiaalityöntekijä ole tosi monipuolinen pohjakoulutus? Sellainen, josta voisi joillain kursseilla täydentää osaamistaan kiinnostavaan suuntaan? Tietysti työpaikkoja ei kasva puissa, mutta luulisi että joku eritysala voisi houkutella. Ehkä joku yllättävämpikin suuntautuminen. Itse tunnen sosiaalityöntekijän, joka toimii perheterapeuttina.
Joo, kyllä tällä koulutuksella voi kouluttautua vaikka perheterapeutiksi mutta se koulutus kestää yli kolme vuotta ja on todella kallis, ja tuntuu että en halua koskaan enää päivääkään tehdä ns. ihmissuhdetyötä tai muuta ihmisten auttamistyötä, olen täysin kyllästynyt siihen. Jos keksisin jonkun max vuoden koulutuksen jolla pääsisi pois ongelmaisten auttamistyöstä niin tarttuisin siihen. Ap
Minulle ehdotettiin täällä firman perustamista. Onko joku oikeasti perustanut sellaisen firman, jossa myy jotain itselleenkin aivan uutta asiaa ja saanut sen menestymään? Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulle ehdotettiin täällä firman perustamista. Onko joku oikeasti perustanut sellaisen firman, jossa myy jotain itselleenkin aivan uutta asiaa ja saanut sen menestymään? Ap
Ei ole. On helppo ehdottaa että perusta vaikka nettikauppa mutta lähes mahdoton sillä hankkia oikeasti elanto.
Palkkatyö nyt useimmiten on puuduttavaa pidemmän päälle. Olen 45-vuotias mies ja aikoja sitten jo luopunut toiveesta, että työstä voisi saada jotain muutakin kuin rahaa. Löytyy parikin maisterintutkintoa ja nykyinen työni olisi varmasti monelle mieluisa, mutta ei vaan nappaa. Insinöörin leikkiminen on todella puisevaa ja kuluttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Palkkatyö nyt useimmiten on puuduttavaa pidemmän päälle. Olen 45-vuotias mies ja aikoja sitten jo luopunut toiveesta, että työstä voisi saada jotain muutakin kuin rahaa. Löytyy parikin maisterintutkintoa ja nykyinen työni olisi varmasti monelle mieluisa, mutta ei vaan nappaa. Insinöörin leikkiminen on todella puisevaa ja kuluttavaa.
Minulle on ihan ok jos työ on puuduttavaa. Mutta minä olen kurkkuani myöten täynnä ihmisten ongelmia ja sitä että työssä on todella kova kiire (niiden ihmisten ongelmien suhteen, asiakasmäärä todella kova). Haluaisin vaikka kuinka puuduttavan työn kunhan sen työn kohde ei olisi enää ihmisten ongelmat. No joku varmaan viisastelee että arkkitehtikin joutuu työssään miettimään ihmisten ongelmia, mutta väitän silti että auttamistyö on ihan erilailla kuormittavaa. Ap
Okei, menköön vaikka tutut tunnistaisi. Olen sosiaalityöntekijä. Ja kurkkuani myöten leipiintynyt kaikkeen mikä siihen alaan liittyy. Ap