Huokaus, joku mummo osti kakkuainekset ja jäi jaarittelemaan kassalle varmaan viideksi minuutiksi

Ihana mummo!

Älä nyt. Niin tuttua.

Kuulostaa ihanalta mummolta. Olen iloinen hänen puolestaan, että näkee pitkästä aikaa lapsenlapsensa. Varmasti tulee maukas kakku!

Jaa. Minua ei tuollaiset mummot harmita lainkaan, toisin kuin av-mammat, jotka jumiutuvat pakkaamaan huolellisesti ostoksiaan kasseihin sen sijaan että laittaisivat ne takaisin kärryyn ja menisivät muualle pakkaamaan. Pahimmassa tapauksessa ukko on mukana, eikä silti saada hommaa ripeästi tehtyä.

Joku zaatanan typerä ak ka teki tyhmän avauksen av-palstalle. Tuommoiset akat joutaa saunan taakke ja nappi otsaan.

Se voi olla sille mummolle viikon (?) ainoa sosiaalinen tilanne, että pääsee puhumaan jonkun kanssa. Antaisit nyt vähän armoa.

Niin se vaan jokainen sukupolvi oppii tiettyjä asioita vasta iän myötä. Ap:kin sitten aikanaan.

t. Toinen mummo, joka juuri ilahtui lapsenlapsen tekstiviestistä

Niitä seurankipeitä mummoja nyt vaan on aina välillä kassalla, mene itsepalvelukassalle, jos et jaksa kuunnella.

Olen melko varma, ettet sinäkään tästä elämästä selviä käymättä jonkun hermoille, ja vielä useamman kerran.

Mummot ihania, papat ihania :) 

Myös työssäni kaikkein parasta. Aina on aikaa kuunnella mummeleita

Viisi ihmistä jonottaa ja yksikään ei saa suutaan auki ja kehottaa mummoa siirtymään pois. Ja vielä täällä julistaa omaa avuttomuuttaan. Supernössöä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Minua ei tuollaiset mummot harmita lainkaan, toisin kuin av-mammat, jotka jumiutuvat pakkaamaan huolellisesti ostoksiaan kasseihin sen sijaan että laittaisivat ne takaisin kärryyn ja menisivät muualle pakkaamaan. Pahimmassa tapauksessa ukko on mukana, eikä silti saada hommaa ripeästi tehtyä.

Ja sitten on kassakyylääjät. Ne katsoo koko ajan, että kassa ei huijaa, kun ne voisivat mennä pakkaamaan heti, kun omat tavarat tulee hihnalta. Sen stanan kuitin voi tarkistaa kotonakin.

Olen kärsimätön ihminen, mutta olen opetellut olemaan ärsyyntymättä vanhoista, hitaista ihmisistä kassalla. Kuten jo täällä mainittu, joillekin se voi olla ainoa ihmiskontakti päiväkausiin. Vähän myötämielisyyttä kehiin!

Mummolla oli kyllä mahdottoman hidas puhetapa, jos hänellä meni tuon kakkuasian kertomiseen viisi minuuttia.

Toinen vaihtoehto on, että ap:n kellossa on jotakin vikaa.

Aina vaan mummot! ei koskaan vaarit? Hitaanpuoleiset vanhukset kassalla kestän hyvin, eniten ottaa hermoon paksun pinon lotto- tai minkä lienee kuponkeja kanssa sählääjät kassalla. Useimmiten keski-ikäinen mies. Noi veikkauksen pelit voi hoitaa netissäkin.

Pakasteet sulaa muilla kun mummelit tekohampaat kolisten kälättää kaikki asiansa, ostavat vielä vähän casinoarpoja ja ai niin olihan jossain täällä käsväskyn uumenissa se lottokin ja jos vielä saisi vaihtorahat pikkuseteleinä niin voi lastenlapsille antaa, sitten huomaavat kuitissa virheen ja myyjä lähtee tarkistamaan hyllyn reunasta hintaa ja sitten lopuksi pakataan mahdollisimman hitaasti. Paras hetki käydä kaupassa on silloin kun mummot ja papparaiset on päiväunilla.

Olisin nuorena voinut kirjoittaa samanlaisen aloituksen (jos siis olisi ollut olemassa tällainen netti ja keskustelupalsta).

Mutta elämä opettaa. Kun on kertynyt ikää 73 vuotta ja pari sairautta rajoittaa liikkumista, sitä hidastuu. Ja kun on yksin on mukava, että voi joskus vaihtaa pari sanaa edes kaupan kassan kanssa.

Mulle sinänsä sama jääkö joku jaarittelemaan, mutta kassan pitää silti jatkaa työtään ja jo asioineen tulee siirtyä sivuun jankkaamaan juttujaan.

Sitten tulee se mummo, millä on ko kaupan bonuskortti hukassa ja siinä kassalla etsitään sitten vasta oikeat kortit ja saadaan opastus, miten kortinlukija toimii. Seuraavaksi lasketaan niitä kolikoita kukkarosta, että saadaan maksettua.

Ymmärrän toki hitauden ja vaikeudet ikääntyneillä. Toivoisin kauppoihin lisää niitä itsepalvelukassoja, joissa pystyy maksamaan ison määrän tuotteita. Liukuhihnat, eikä mitään minikokoisia pakkauspöytiä vain.

Vierailija kirjoitti:

Olisin nuorena voinut kirjoittaa samanlaisen aloituksen (jos siis olisi ollut olemassa tällainen netti ja keskustelupalsta).

Mutta elämä opettaa. Kun on kertynyt ikää 73 vuotta ja pari sairautta rajoittaa liikkumista, sitä hidastuu. Ja kun on yksin on mukava, että voi joskus vaihtaa pari sanaa edes kaupan kassan kanssa.

Yksinäisiä nuoriakin riittää vaikka millä mitalla, mutta heidän ei kyllä jostain syystä nää jäävän pidentämään kassajonoa vain saadakseen tyydyttää omaa sosiaalisuuden tarvettaan.