Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kukaan ei ole kiinnostunut minusta ja lapsestani
15.07.2014 |
Päivät pitkät vietämme kahdestaan aamusta iltaan. Käymme puistoissa, ostoksilla, missä vain aina tai 99 % ajasta kahdestaan. Joskus joku puistotuttu tervehtii, jotain pientä smalltalkia parin lauseen verran. Ei me mitään varsinaisia tuttuja olla. Ei edes nimeltä tunneta paitsi ehkä lasten nimet. Joskus joku puistoäiti sanonut että kannattaa mennä puistoihin. Tulee aikuiskontakteja. En minä vaan ole huomannut mitään syvällisempää. Sitten kun noita näkee taas puistoissa niin ei niitä kiinnosta vaikka ovat aiemmin "kutsuneet" sinne. Sama joidenkin varsinaisten kaverien kanssa. Kun tavataan harvoin niin ihmettelevät että missä on oltu ja miksi ei olla käyty yhteisissä paikoissa missä yleensä tavataan. Sitten jos menen sinne niin istun taas kahdestaan lapseni kanssa ja katson kun muut seurustelevat ihan muiden kanssa.
Raskaana olemiseni ja synnytykseni juoruttiin pitkin kyliä, mutta pakollisen vauvan pällistelykäynnin jälkeen luonani on käynyt vierailulla ehkä vain muutama henkilö muutaman kerran. Joitain näen pari kertaa vuodessa, joitain muutaman kuukauden välein. Kaikilla on omat kiireet ja aikataulut. Edes sukulaisia en ole nähnyt lapseni parin eliniän aikana kuin muutaman kerran. Joitain lähimpiä sukulaisia... siis lähimpiä lapsi on nähnyt vain pari kertaa.
Kukaan ei edes soita minulle nykyään. Jotkut vanhat kaverit eivät ikinä vastaa puhelimeen. En viitsi enää edes ottaa kontaktia kuin ehkä yhteen kaveriin jota näen muutaman kerran vuodessa kun satutaan olemaan samoilla kulmilla.
Ymmärrän, että en ole erityisen haluttua seuraa. En ole ennenkään ollut. Ennen lasta oli välillä aktiivistakin sosiaalista elämää, mutta lapsen jälkeen huomasin että syy miksi ihmiset ottivat minuun yhteyttä oli aina joku hyötymistarkoitus. Puti tehdä joku palvelus tai työ tms. Nyt kun olen ollut kiinni lapsessa olen ilmeisesti täysin hyödytön. Välillä lapsellisenakin minulle yritetty tarjota eri tehtäviä että tekisitkö tällaisen jutun... no olen kiinni lapsessa vähintään puolet vuorokaudesta. Yölläkö tekisin sen jutun... ja mitä saan siitä?
Mitään lapsenhoitoapua en ole saanut ulkopuolisilta. Laskisiko sen minuuteissa. Ei kukaan ole ollut lapselleni niin läheinen että olisi varsinkaan puenenä kelpuuttanut hoitajaksi. Ainoat lapsenhoitopalvelut olen saanut kerhon ja jonkun lapsiparkin kautta mutta se ei sillä tavalla ole rentouttanut minua. Mies tietysti hoitanut kun töiltään ehtinyt. On tehnyt tosi paljon töitä.
Ajattelin että olen kotona 2-3 v, sen mitä pääkoppa kestää. 3 vuotta se sitten ollut mutta ei ole tiedossa edes työpaikkaa mihin palata vaikken minä sen varaan mitään sosiaalista elämääni pistä. Pätkätyöläinenhän minä todennäköisesti olen niin ei kannata kiintyä.
Tuntuu että tämä elämä on todella yksinäistä. Yksi lapsi on ja en tiedä jääkö ainoaksi. 3-vuotiaalla lapsellani ei ole yhtään ystävää. Ainoat kaverit jotain satunnaisia kerhokavereita, jotka eivät katso edes päin kun tulevat kadulla vastaan. Leikkivät ihan muiden lasten kanssa. Itse sain ensimmäisen kaverin vasta 5-vuotiaana. Edes lähisuvussa ei ole ollut toistaiseksi muita lapsia ja nähdään muutenkin harvoin...
Kommentit (26)
Tee toinen lapsi, sisaruksista on seuraa toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 tuntia yhdessäoloa? Kuinkahan monta vuotta siihen menisi puistotuttujen kanssa kun yksi kohtaaminen kestää 0-2 minuuttia? Häipyvät toiselle puolelle puistoa kun oikeat kaverit tulevat. Jotkut eivät edes tervehdi vaikka seisoisi ihan vieressä. Minä kyllä tervehdin. Jos ei muuta jutellakaan niin edes sen verran kuuluu käytöstapoihin ihan vain siksi että ollaan naamatuttuja. :D Ap
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 16:52"]Tee toinen lapsi, sisaruksista on seuraa toisilleen.
[/quote]
Joskus ihmiset voisivat olla tahdikkaita ja olla olettamatta asioita. Et tiedä miksi ei ole toista lasta. Sinä tuskin tarjoat minulle empatiaa, jos kertoisin syyn miksi ei ole toista lasta. Ap
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 16:34"]Ainakin yksi kaveri on mestari syyllistämään minua siitä, että itse olen muka eristäytynyt. Mikä velvollisuus juuri minulla on juosta kavereiden perässä ja antaa saamatta mitään muuta kuin piruilua osakseni. Joihinkin olen ihan tietoisesti ottanut etäisyyttä, koska en pidä siitä puhetyylistä mikä heillä on ollut. Sellainen piikittelevä ja vihjaileva huumori, se että oletetaan kaikenlaista ennen kuin saan itse esitettyä asiani. Uteliaitakin jotkut ovat. Aiempien kokemusten perusteella olen yrittänyt saada joitain tuttavuussuhteita asillisemmiksi. Ja se on nyt sitä että minä eristän itseni ja pidän asiat omana tietonani. Kaikkein eniten ärsyttää sellaiset tekopyhät kaverit jotka ovat olevinaan niin kavereitani, jos minulla on murheita, mutta sitten kun minulla oletetusti on kaikki hyvin niin minut jätetään yksin.
En minä tiedä kuvittelevatko he että minulle riittää mies ja lapsi ja me tehdään kaikkea yhdessä. Ei me tehdä juuri mitään yhdessä. Minulla on omat kaverit ja miehellä omansa. Ei seurustella pariskunnittain. Ei ne miehet halua kaveerata akkalauman kanssa enkä minäkään halua tavata kavereideni miehiä. Mies on joskus sanonut ihan suoraan etten viihtyisi jossain kun ne hänen kavereiden vaimot ovat ihan eri maata ja olen samaa mieltä. Joskus joku miehen kaveri tullut vaimonsa kanssa kylään ja oli aika väkinäistä pitää seuraa naiselle jota en tunne ennesrään ja ei meillä kovin paljon yhteistä ollut. Jälkikäteen vielä kuulin miten se eukko oli kerennyt juoruta sanomiseni miehelleen, se mies miehelleni ja mies takaisin minulle että mitä minä sellaista menin sanomaan. Olkoot!
[/quote]
Haluaisit ystäviä, muttet kuitenkaan tutustua ihmisiin, joita et ennestään tunne?
Miksi miehesi ystävien vaimot eivät voisi olla kivoja, vaikka heitä kiinnostaa muut jutut kuin sinua?
Miksi ihminen ja koira voivat olla parhaita kavereita, vaikka koiraa kiinnostaa luut ja ihmistä ei?
Ehkä muut vaistoavat sen ettet oikeasti pidä heistä. Kuka sellaisen seuraan hakeutuisi. Nyt sanot selkeästi, ettei miehesi ystävien vaimojen seura kelpaa ja teet sen harvinaisen selväksi, koska et vaivaudu edes paikalle. Oikeasti saattaisit yllättyä, missä kaikkialla ihmiset ovat löytäneet parhaan kaverinsa.
En tiedä, mutta sinusta saa kuvan ettet oikein pidä ihmisistä mutta kärsit yksinäisyydestä.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 16:53"]20 tuntia yhdessäoloa? Kuinkahan monta vuotta siihen menisi puistotuttujen kanssa kun yksi kohtaaminen kestää 0-2 minuuttia? Häipyvät toiselle puolelle puistoa kun oikeat kaverit tulevat. Jotkut eivät edes tervehdi vaikka seisoisi ihan vieressä. Minä kyllä tervehdin. Jos ei muuta jutellakaan niin edes sen verran kuuluu käytöstapoihin ihan vain siksi että ollaan naamatuttuja. :D Ap
[/quote]
Tuo 20 tuntia on omien kokemusten perusteella. Ystävystyminen vie aikaa. Sen takia monet ystävystyvät, koska seisovat tunti tolkulla katsomassa lastensa harkkoja vaikka. Työkaverit jotka ovat vuosia samassa työpaikassa. Harrastuksia joita harrastetaan vuosia. Samalla synnytysosastolla päiviä jne.
Tiedän ettei se ole kivaa kun joku ottaa ja lähtee heti menemään. Ehkä olisi hyvä valita jotain sellaista jossa joutuu olemaan yhdessä pakostakin pidempiä aikoja. Siten saat sen 20 tuntia täyteen.
Alue: Aihe vapaa
Aloita sillä että otat ihan toisen asenteen. Kun menet puistoon lähestyt ihmisiä sillä ajatuksella, että muut ovat jo odotelleet milloin saavut. Kerrot juttuja ja kyselet mukavia. Kehut pienistäkin aiheista ja annat ymmärtää mitä kaikkea kivaa tulet tekemään. Ehkä joku kysyy jos pääsisi vaikka mukaan. Älä valittele, jottei sinua pidetä rasittavana ihmisenä.
Älä koskaan jää alussa syrjään vaan tunge heti sisälle ryhmään. Helpoin tapa on kysellä jos joku löysi viime kerralta jääneen lapion tai kehut että kivat kengät ja etsit itse samantapaisia jne.
Sitten vaan jäät siihen ja jutustelet pieniä. Varo leuhkimista tai mielistelemistä.
Arvosta noita pieniä juttutuokioita. Niiden avulla kehityt sosiaalisesti ja vähitellen taitosi riittää aikaansaamaan myös pidempiä tuttavuus ja kaverisuhteita.
Muista aina kaikkien nimet, jotka sinulle esitellään. Seuraavan kerran kun näet, tervehdi aina nimellä. Se antaa toiselle kuvan, ettei hän ollut kuka tahansa, vaan ihminen joka jäi mieleen.
Joskus voit tarjota jotain karkkia muille lapsille. Näin muut äidit saattavat tuntea olevansa jotenkin kiitollisuuden velassa. Älä tee sitä kuitenkaan heti, koska muuten saattaa vaikuttaa että "ostat" kavereita.
Olet ihan yhtä hyvä kaveri ja ihminen kun kuka muukin. Tuo esille se, että olet tutustumisen arvoinen.
Itse uskon että se vaati vähintään 20 tuntia yhdessä oloa yhteensä, ennenkuin toista aletaan pitää kaverina. Eli siis 20 kertaa jos olet vaikka 1 tunnin puistossa kerralla.