Mitä olette tehneet kuolinpesien päiväkirjoille?

Niitä voi lähettää kansanperinnearkistoon tms. Sks siis ylläpitää.

Jos ei ole ollut kenenkään tutun tai sukulaisen kuolinpesä, eikä päiväkirjoilla niinikään ole mitään tunnearvoa, heitän ne kaatopaikalle.

Tässä nykyisessä kodissamme teimme niin, kun tyhjennettiin vinttiä romuista.

Sellaiset joilla on tunnearvoa säilyttäisin ehdottomasti.

Jos läheisempi henkilö, niin en lukisi, mutta pakkaisin johonkin suljettuun laatikkoon kellarin perällä siltä varalta, että jollain on jonakin päivänä perusteltu aihe niitä tutkia. 

isoäitini säästi äitinsä päiväkirjat (1920-luvulta alkaen), mutta laittoi ne vintille "odottamaan aikaansa". muutama vuosi sitten minä, sisko ja serkku käytiin kaivamassa aarteet vintiltä ja luettiin. isoäiti ja äitini eivät halunneet lukea päiväkirjoja koska se tuntui väärältä (tunsivat kirjoittajan), mutta minä, serkku ja sisko ollaan synnytty kauan isoisoäidin kuoleman jälkeen joten päiväkirjojen lukemine oli meille tapa tutustua häneen.

...

tän takii on miettiny pitäsikö omat päiväkirjat hävittää jo elinaikanani :D

siskoni kuoli 31v yllättäen liikenneonnettomuudessa. hänen kotoaan löytyi kaksikin päiväkirjaa, jotka vanhempani lukivat. minusta he tekivät ehdottomasti väärin! niistä kuulemma löytyi paljon asioita joita siskoni ei ollut meille kenellekään kertonut, en edes halunnut tietää niistä. minusta vainajan muistoa tulee kunnioittaa niin, että hänellä on oikeus viedä salaisuutensa mukanaan hautaan. itse olisin ne lukematta polttanut.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 13:38"]isoäitini säästi äitinsä päiväkirjat (1920-luvulta alkaen), mutta laittoi ne vintille "odottamaan aikaansa". muutama vuosi sitten minä, sisko ja serkku käytiin kaivamassa aarteet vintiltä ja luettiin. isoäiti ja äitini eivät halunneet lukea päiväkirjoja koska se tuntui väärältä (tunsivat kirjoittajan), mutta minä, serkku ja sisko ollaan synnytty kauan isoisoäidin kuoleman jälkeen joten päiväkirjojen lukemine oli meille tapa tutustua häneen.

[/quote]

Olipa kaunista!

Mä olen kirjoittanut niin henkilökohtaisia asioita päiväkirjoihin, että haudan takaa tulisin kostamaan päiväkirjojeni lukijoille.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 14:01"]Mä olen kirjoittanut niin henkilökohtaisia asioita päiväkirjoihin, että haudan takaa tulisin kostamaan päiväkirjojeni lukijoille.

[/quote]

Mummollanikin oli ilmeisesti noin, koska.hän kirjoitti elämänsä aikana valtavan kokoelman päiväkirjoja mutta poltti kaikki ennen kuolemaansa. Mutta olen tosi iloinen että hän päätti tiivistää noista päiväkirjoistaan elämänkerran, josta me lapsenlapset ja tulevat sukupolvet voimme lukea mummon elämästä ja siitä, millainen maailma oli tuohon aikaan, 1900-luvun alussa.

Mä hävitin just päiväkirjani. Olen 35v ja omat lapset teini-iässä. En halua että lukevat niitä.

Minusta päiväkirjat on tarkoitettukin jonkun luettavaksi, ja miksei juuri omaisten luettavaksi sitten, kun vainaja on kuollut. Jos joku ei halua niitä muiden lukevan, niin ne voi polttaa vaikka heti kirjoittamisen jälkeen. Miksi niitä säilyttäisi, jos ei kukaan saa lukea - eihän ihminen itse niitä tarvitse kaiketi muistinsa tueksi, jos kyse on jostain "itsensä purkamisesta" tai tunteiden työstämisestä kirjoittamisen kautta.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 13:48"]siskoni kuoli 31v yllättäen liikenneonnettomuudessa. hänen kotoaan löytyi kaksikin päiväkirjaa, jotka vanhempani lukivat. minusta he tekivät ehdottomasti väärin! niistä kuulemma löytyi paljon asioita joita siskoni ei ollut meille kenellekään kertonut, en edes halunnut tietää niistä. minusta vainajan muistoa tulee kunnioittaa niin, että hänellä on oikeus viedä salaisuutensa mukanaan hautaan. itse olisin ne lukematta polttanut.

[/quote] Vsnhempas teki ihan oikein :DDD Mitäs kirjotti päiväkirjaa jos on niin salaista. AINA on se riski ettö joku pääsee niihin käsiksi. Teinien hommaa, aika outoa että kolmekymppinen vielä kirjotti päiväkirjaa :DDD

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 14:01"]Mä olen kirjoittanut niin henkilökohtaisia asioita päiväkirjoihin, että haudan takaa tulisin kostamaan päiväkirjojeni lukijoille.

[/quote] Älä kirjoita päiväkirjaa jos et halua että kukaan niitä pääseeclukemaan. Jätät varmaan päiväkirjasi näkyvästi esille pöydälle enne kuolemaasi jotta joku varmasti myös luke ne, mutta "eihän kukaan saa!!!1!1"

Mä kirjoitan päiväkirjaa mua itseäni varten, en sukulaisia varten. On kiva lukea vuosikymmeniä vanhoja juttujaan. On yksinkertaista ajatella, että kannattaa heti kirjoittamisen jälkeen polttaa ne, jos ei halua, että joku lukee niitä, kuten joku vajakki tossa kirjoitti.

Oletko nro 13 jotenkin vammainen? Yksinkertainen ainakin.

Heh, täällä uteliaat haahkat puolustavat itseään, kun ovat lukeneet jopa elossa olevien päiväkirjoja.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 14:20"]

Mä kirjoitan päiväkirjaa mua itseäni varten, en sukulaisia varten. On kiva lukea vuosikymmeniä vanhoja juttujaan. On yksinkertaista ajatella, että kannattaa heti kirjoittamisen jälkeen polttaa ne, jos ei halua, että joku lukee niitä, kuten joku vajakki tossa kirjoitti.

[/quote]

Ai että vajakki.... sinullapa on sivistynyt tapa olla eri mieltä tuntemattomien ihmisten kanssa.

No, viittasin siihen, että moni kokee kirjoittavansa päiväkirjaa työstääkseen ja käsitelläkseen omia tunteitaan ja tapahtumia. Silloin ne voisi - jos se kirjoittamisen motiivi on tuo - hyvin vaikkapa polttaa, kun kirja on tullut täyteen. Eipä tule sitä riskiä, että joku muu lukee.

Kun ihminen on kuollut, ei se kauheasti häntä enää haittaa, vaikka omaiset lukisivatkin hänestä jotain yllättävää. Toki, jos siellä on jotain kammottavia salaisuuksia, mutta varmaan aika harva paljastaa sellaisia päiväkirjassaan... muut kielteiset asiat tekisivät vain siitä kuolleesta inhimillisen olennon omine ristiriitaisuuksineen. En ainakaan itse pitäisi ajatusta sellaisten paljastumisesta itsestäni pahana asiana.

18, väärin meni tuokin oletus. Minä en ole lukenut kenenkään päiväkirjaa, mutta en pitäisi pahana, vaikka omiani luettaisiinkin. jotenkin olen jo kirjoittaessani pitänyt selviönä, että esim. omat lapset aikanaan saattavat niitä lukea ja koen, että se on hyvä asia - ymmärtäisivätpä äitinsä ja omaakin menneisyyttä sitä kautta.

Toistan: jos jollekin ajatus päiväkirjojen lukemisesta on kauhea, niin niitä ei kannata ehkä jättää jälkeensä. Tai ainakin kirjoittaa alkuun selvä toive siitä, että ne poltetaan lukematta.

13/19

Mua haittaa, jos kuoltuani päiväkirjojani luetaan. Päiväkirja on henkilökohtainen. Elämäkerta on eri asia, jos haluaa jälkipolvien tietävän jotain, niin sitten voi sellaisen tehdä.