Vaimo tarjoaa mahdollisuutta avioliiton ulkopuoliseen seksiin. Asiallisia kommentteja kaivataan?
Olemme nelikymppinen, pääpiirteissään onnellisessa parisuhteessa elävä pariskunta. Ainoa merkittävästi suhdetta kuormittava tekijä on kovin eripariset halut: siinä missä minä haluan/tarvitsen seksiä kerran viikossa (ja tämä ei mielestäni ole paljon), hänelle riittää hyvin kerran kuukaudessa. Muina aikoina suhteessamme ei erotiikkaa tai jännitettä ole, vaan se aina "unohtuu" arjen kiireiden alle. Seksi, silloin harvoin kun sitä harrastetaan, on erittäin hyvää. Vaimo on esimerkiksi aina saanut todella helposti orgasmeja - tästäkin syystä en voi tajuta, miksi hän ei niitä enemmän halua.
Olen yrittänyt puhua vaimolle, että minä kärsin paljon siitä etten juuri koskaan saa tuntea oloani halutuksi miehenä. Lisäksi kärsin siitä, että tämä eroottinen jännite loistaa poissaolollaan suhteessamme 99% ajasta. Olen sanonut vaimolle, että tätä voi ylläpitää muutenkin kuin seksiä harrastamalla, mutta jostakin syystä tämä ei vaan häneltä luontaisesti onnistu. Itse koen, että ainakin minulle tämä jännite on elämässä erittäin suuri voimavara, jonka avulla arjen kuormituksen kestää paljon paremmin.
Vaimoni on sanonut, että hän "haluaisi haluta enemmän", mutta ei pysty/osaa. Aina kun on mitä tahansa muuta stressiä, seksihalut häviävät. Nyt, eilen asiasta keskustellessamme vaimoni ehdotti järjestestelyä, jossa minulle taattaisiin mahdollisuus toteuttaa seksuaalisuuttani avioliiton ulkopuolella. Perusteeksi tälle vaimo kertoi sen, että nykyinen tilanne tuottaa hänelle niin suurta riittämättömyyden ja syyllisyyden tunnetta, että hän olisi valmis tämän takia sallimaan tämän järjestelyn.
Lähtökohtaisesti ongelma on siinä, että minä en halua seksiä muiden naisten kuin oman vaimoni kanssa. Pidän häntä vielä 20 vuoden jälkeen maailman kiihoittavimpana naisena. Toisaalta ihan oikeasti kärsin siitä, että en saa käytännössä koskaan positiivista palautetta viehätysvoimastani enkä saa kokea olevani haluttu. Vaimoni saa kokea nämä molemmat joka elämänsä päivänä.
Ja jotta kenenkään ei tarvitse tilanteeseemme selitykseksi sitä, että olen kaljamahainen ällöttävä sohvalla runkkaaja, niin en ole, vaan olen ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen ja monien naisten mielestä viehättävä mies.
Millaisia ajatuksia tämä teissä herättää?
Kommentit (49)
En sanoa ilkeilläkseni, mutta vaimosi ei näytä kiihottuvan sinusta. Tämä on harmillisen yleistä avioliitoissa, ja muissa pitkissä suhteissa. Itse epäilisin pettämistä tuommoisessa tilanteessa, siis epäilisin, että hän pettää sinua. En myöskään oikein ymmärrä, mikä ihmeen suhde se on, missä mies joutuu elämään seksielämänsä suhteen ulkopuolella. Jos suhteessa ei ole seksiä, siinä ei ole rakkautta & hellyyttä, enkä tiedä onko kerran kuussa nyt paljon parempi tilanne. Tuskin hän/te siihen kuukausittaiseen kertaan kovasti satsaatte, vai teettekö siitä todella erikoista?
On niin hankala asia etten uskalla ottaa kantaa, mutta edellisen kanssa olen täysin samaa mieltä siitä, että kerran kuussa on aivan yhtä huono, ellei jopa huonompi kuin kokonaan ilman. Minusta henkilö, joka harrastaa seksiä kerran kuussa ei voi sanoa, että hänellä ylipäätään olisi seksielämää.
Nimim. 1,2 kertaa kuussa.
On niin hankala asia etten uskalla ottaa kantaa, mutta edellisen kanssa olen täysin samaa mieltä siitä, että kerran kuussa on aivan yhtä huono, ellei jopa huonompi kuin kokonaan ilman. Minusta henkilö, joka harrastaa seksiä kerran kuussa ei voi sanoa, että hänellä ylipäätään olisi seksielämää.
Nimim. 1,2 kertaa kuussa.
Vierailija kirjoitti:
niin aloittajan teho/paino suhe ei käynyt selville
1 miesvoima / 75 kiloa kohti.
Tässä miehessä 1,2
Jos avioehto on kunnossa meme radalle, jos ei ole, älä usko pötypuheita.
Jos olet saamapuolella, niin silloin avioero on taloudellisesti sinulle kannattavaa=voit luottaa puolisosi puheisiin.
Ehkä vaimo ei ole onnellinen. Tunteet ovat hiipuneet. Siksi hän voi ehdottaa sinulla toista naista koska ei tunteita ei mustasukkaisuutta
Aloittajan kirjoitus on pilkulleen kuin omasta elämästäni....... sillä erotuksella, että olen 48v ja vaimo 40v.
Jotenkin olen väsynyt siihen, että saan aina tehdä aloitteen. Ja kieltämättä tilanteeseen turtuu. Kyllä minun normiarki alkaa painamaan viikon kuluttua hellyyden ja seksin puuttuessa. Yhdessäoloa ja hauskaa on perheen ja normi arkiaskareiden parissa ihan kahdestaankin, mutta joku mättää.
Kuukauden olin ollut aloitetta tekemättä ja vastapuolelta ei tullut minkään näköistä elettäkään. Sitten "sorruin" ja seksi oli todella antoisaa molemmin puolin. Jotenkin tämä yhtälö ei ole reilua..... Toisen passiivisuus seksin suhteen saa mietimään todellisia elämän ja parisuhteen syvimpiä kysymyksiä. Vaimolla intohimo ja kipinä seksiin puuttuu ja se saa minut tuntemaan välillä todella ulkopuoliseksi. En tunne olevani haluttu, jos seksiä pitää harrastaa vain aviovelvollisuuden tunteesta. Siltä se tuntuu. Se tunne on hirveä.
Asiasta on puhuttu useita kertoja varsinkin viime vuoden aikana ja aina tilanne korjaantuu, mutta vain hetkeksi. Ei aloitteen suhteen vaan seksi on silloin himokkaampaa ja aktiivisempaa vaimon puolelta. Nämä pienet, minulle tärkeät, aikajaksot ovat aina "unohtuneet" viikon jälkeen ja palataan siihen samaan jamaan. Ja en jatkuvasti haluaisi ottaa asiaa puheeksi, mutta tilanne painaa ihan hemmetisti minua.
Elämäni tärkeimmät asiat, perhe ja vaimo, niihin panostan ja mielestäni teen kaikkeni. Väkisinkin on mielessä käynyt, että pystyisin hyvin pyörittämään tätä nykyistä, vaimolle riittävää, arkea yksinkin. Seksiä siinä varmasti olisi ihan yhtä paljon kuin nykytilanteessa.
Erittäin relevantti ja kiihkoton kirjoitus AP:lta! Uskon, että vastaavassa tilanteessa kärvistelee avio/avoliitossaan moni mies ja nainen.
Aikaisemmin aktiivinen ja molempia liiton osapuolia tyydyttänyt seksielämä on toisen vähentyneiden halujen vuoksi redusoitunut max. 1x/kk tapahtuvaan sekstailuun. Ja syynä ei ole läskit, porno, ruuhkavuodet, viina, rahahuolet tai vittumainen anoppi - toista kun vain ei enää seksi kiinnosta. Haluaisi haluta, mutta kun ei silti haluta! Mitään selvää syytä halujen katoamiseen ei välttämättä (taitavan parisuhdeterapeutin vastaanotollakaan) koskaan löydy. Pahin skenaario on, että vuosien kuluessa seksin puutteessa räytyvä ahdistuu ja voi huonosti samaan aikaan kuin myös halunsa menettänyt kokee surua ja syyllisyyttä siitä, että näkee toisen huonon olon.
Halua ei voi pakottaa. Näen kaksi suoraselkäistä ratkaisua: ero tai suhteen avaaminen AP:n vaimon ehdotuksen tapaan.
Saman alkutilanteesta kanssa olen itsekin paininut kohta jo 20 vuotta. Vaimoa ei tunnu seksi kiinnostavan, vaikka mitä tekisin. Nauttii seksistä kyllä (näyttäisivät ja itsekin näin väittää), mutta ei ainakaan tee itse mitään asian eteen. Suunnittelin jo aivan tosissani avioeroa, mutta en sitten uskaltanut keikuttaa venettä, ja riskeerata kuitenkin muuten suhteellisen hyvää elämää. Olen siis pakotettu käsitöihin 2-3 kertaa viikossa. Vituttaa ja häpeän itseäni saamattomuuteni takia. Ehkäpä sitten kun lapset ovat tarpeeksi varmasti omillaan, voin vapautua tästä hirttosilmukasta?
Puhun vain omasta puolestani, mutta olen ollut noin 10 vuotta avioliitossa samassa tilanteessa vaimona.
Ei se oma mies napannut enää tippaakaan seksuaalisesti. Harrastin seksiä sen takia että voidaan sanoa että meillä on "seksielämä". Halut mulla oli kovat mutta ei omaa miestä kohtaan :(
Joku aika sitten petin miestäni ja sen jälkeen avioseksikin maistui ihan eri tavalla. Tunnustin miehelle pettämisen ja sen jälkeen hänkin on käynyt ihan kuumana minuun. Nyt ollaan vähän "välitilassa" sen kanssa että mitkä meidän suhteen säännöt on, mutta yksi on varmaa: paluuta entiseen ei ole.
En sano että kaikille sopii näin moraalisesti arvelluttavat konstit, mutta kannattaa varmaan pohtia erilaisia vaihtoehtoja.
N38
Hyvä ap, olet juuri astumassa taivaan porteille, sinulla on mahdollisuus luvan kanssa panna vaimoasi kerran kuussa ja sen lisäksi sitten muita naisia, älä nää ongelmia siellä missä niitä ei ole.
Ikävä sanoa, mutta vaikuttaa siltä, että sun vaimo ei halua sua, ja tuo on "helppo" tapa päättää avioliitto. Antaa luvan, eli toisin sanoen toivoo, että etsit itsellesi uuden.
Yksinkö 2022?? kirjoitti:
Aloittajan kirjoitus on pilkulleen kuin omasta elämästäni....... sillä erotuksella, että olen 48v ja vaimo 40v.
Jotenkin olen väsynyt siihen, että saan aina tehdä aloitteen. Ja kieltämättä tilanteeseen turtuu. Kyllä minun normiarki alkaa painamaan viikon kuluttua hellyyden ja seksin puuttuessa. Yhdessäoloa ja hauskaa on perheen ja normi arkiaskareiden parissa ihan kahdestaankin, mutta joku mättää.
Kuukauden olin ollut aloitetta tekemättä ja vastapuolelta ei tullut minkään näköistä elettäkään. Sitten "sorruin" ja seksi oli todella antoisaa molemmin puolin. Jotenkin tämä yhtälö ei ole reilua..... Toisen passiivisuus seksin suhteen saa mietimään todellisia elämän ja parisuhteen syvimpiä kysymyksiä. Vaimolla intohimo ja kipinä seksiin puuttuu ja se saa minut tuntemaan välillä todella ulkopuoliseksi. En tunne olevani haluttu, jos seksiä pitää harrastaa vain aviovelvollisuuden tunteesta. Siltä se tuntuu. S
Lesbosuhteista voi kadota seksi siksi koska kumpikaan nainen ei tee aloitetta. Eli tavallaan kyse voi olla myös naissukupuolen ominaisuudesta. Naiset joutui oppimaan nuorena ainakin ennen, että miehet tekee aloitteet ihmissuhteisiin tai kaikki miehet ei suhtaudu positiivisesti siihen, että nainen tekee aloitteen.
Sepeteus kirjoitti:
Erittäin relevantti ja kiihkoton kirjoitus AP:lta! Uskon, että vastaavassa tilanteessa kärvistelee avio/avoliitossaan moni mies ja nainen.
Aikaisemmin aktiivinen ja molempia liiton osapuolia tyydyttänyt seksielämä on toisen vähentyneiden halujen vuoksi redusoitunut max. 1x/kk tapahtuvaan sekstailuun. Ja syynä ei ole läskit, porno, ruuhkavuodet, viina, rahahuolet tai vittumainen anoppi - toista kun vain ei enää seksi kiinnosta. Haluaisi haluta, mutta kun ei silti haluta! Mitään selvää syytä halujen katoamiseen ei välttämättä (taitavan parisuhdeterapeutin vastaanotollakaan) koskaan löydy. Pahin skenaario on, että vuosien kuluessa seksin puutteessa räytyvä ahdistuu ja voi huonosti samaan aikaan kuin myös halunsa menettänyt kokee surua ja syyllisyyttä siitä, että näkee toisen huonon olon.
Halua ei voi pakottaa. Näen kaksi suoraselkäistä ratkaisua: ero tai suhteen avaaminen AP:n vaimon ehdotuksen tapaan.
Kilpirauhasen vajaatoiminta on hyvin yleinen sairaus naisilla. Se tosin oireilee muutenkin kuin seksihalujel puuttumisella.
Vierailija kirjoitti:
Saman alkutilanteesta kanssa olen itsekin paininut kohta jo 20 vuotta. Vaimoa ei tunnu seksi kiinnostavan, vaikka mitä tekisin. Nauttii seksistä kyllä (näyttäisivät ja itsekin näin väittää), mutta ei ainakaan tee itse mitään asian eteen. Suunnittelin jo aivan tosissani avioeroa, mutta en sitten uskaltanut keikuttaa venettä, ja riskeerata kuitenkin muuten suhteellisen hyvää elämää. Olen siis pakotettu käsitöihin 2-3 kertaa viikossa. Vituttaa ja häpeän itseäni saamattomuuteni takia. Ehkäpä sitten kun lapset ovat tarpeeksi varmasti omillaan, voin vapautua tästä hirttosilmukasta?
Eroko on parempi vaihtoehto kuin pettäminen?Suhteen avaaminen ei käy vaimolle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman alkutilanteesta kanssa olen itsekin paininut kohta jo 20 vuotta. Vaimoa ei tunnu seksi kiinnostavan, vaikka mitä tekisin. Nauttii seksistä kyllä (näyttäisivät ja itsekin näin väittää), mutta ei ainakaan tee itse mitään asian eteen. Suunnittelin jo aivan tosissani avioeroa, mutta en sitten uskaltanut keikuttaa venettä, ja riskeerata kuitenkin muuten suhteellisen hyvää elämää. Olen siis pakotettu käsitöihin 2-3 kertaa viikossa. Vituttaa ja häpeän itseäni saamattomuuteni takia. Ehkäpä sitten kun lapset ovat tarpeeksi varmasti omillaan, voin vapautua tästä hirttosilmukasta?
Eroko on parempi vaihtoehto kuin pettäminen?Suhteen avaaminen ei käy vaimolle?
Et ole pakotettu käsitöihin, vaan valitset niin, kun et eroa tai perä.
Meillä kutakuinkin vastaava kehityskulku ja tarina. Erona sellainen, että vaimo ehdotettuaan outsourssattua asian hoitamista sanoi kuitenkin, että en saisi ryhtyä mihinkään toiseen suhteeseen. Keskustelu jatkui siis ehdotuksella, että voin käydä maksullisten palveluiden äärellä.
Seksi on kuitenkin jopa meille miehillekin sellainen aihe kaikessa hienosäätöisyydessään, että se hienous on jossain muualla kuin puolen tunnin visiitillä tsekkitytön luona voi mahdollistua - vaikka nuo ilotytöt voivat olla hyvinkin puoleensavetävän näköisiä.
Noh, arvostan ihan tosi korkealle vaimoni tapaa ajatella, joka alleviivaa hänen haluaan mahdollistaa mulle nautinnollista elämää riippumatta hänen kyvystään kaikkea haluamaani tuottaa.
Toistaiseksi olen pysynyt käteenvedon puolella, mutta ehkä jatkan asian tunnustelua vielä ja jatkan myös vaimoni kanssa asiasta keskusteluja
No tietenkään tuo järjestely ei tule onnistumaan. Valitettavasti kovin erilaisilla seksihaluille olevat ihmiset eivät yksinkertaisesti olla tyytyväisiä keskenään. Tämä on vain fakta. Ja tiedän kokemuksesta, koska itse olen omassa suhteessani asiaa yrittänyt ratkaista 15 vuotta. Toistaiseksi muuten hyvä parisuhde on minulle seksiä tärkeämpi ja olenkin onnistunut jokseenkin kuolettamaan nämä luontaiset tarpeeni täysin. Ja tiedän, että on surullista, kun ikää on minulla vielä karvan verran alle 40.