15 tyttö hokee olevansa "maailman lihavin ihminen" miten kertoisin, että hän on aivan sopusuhtainen? (165cm/68kg)

Tuon ikäisenä omat mittani olivat 158 cm ja 42 kg. Kukaan ei sanonut laihaksi, koska kasarilla oli normaalia olla hoikka. Ei ole enää. Nyt olen 160 ja 64 kg. Aikuiselle semi ok. Jos on nuorena 68 kg, niin keski-ikäisenä on todennäköisesti 88 kg.

N50

Näytä hänelle pari "My 600-pound Life" -jaksoa YouTubesta, ja kysy sitten, että mahtaako kuitenkaan olla maailman lihavin.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisenä omat mittani olivat 158 cm ja 42 kg. Kukaan ei sanonut laihaksi, koska kasarilla oli normaalia olla hoikka. Ei ole enää. Nyt olen 160 ja 64 kg. Aikuiselle semi ok. Jos on nuorena 68 kg, niin keski-ikäisenä on todennäköisesti 88 kg.

N50

Ajat ovat muuttuneet, ja kansa kaiken kaikkiaan pyöreämpää. Siksi on vähän hölmöä päteä nuoruutensa mitoilla, joihin on tullut yli 20 kiloa lisää. Kasarilla sinuakin olisi pidetty nykymitoissasi pönäkkänä vanhana matamina.

On ylipainoa.

Itse olen saman pituinen ja painan 53kg. Jos ottaisin 15kg extra painoa niin varmasti olisin pulska.

"Oot sä aika möykky kyllä. Mitäs jos otettais tavoitteeksi, että vuoden päästä on puolet elopainosta pois?"

Siis jotenkin näin niinkuin kannustaen ja silleen.

Surullista miten moni täällä kannustaa syömishäiriöiseen käyttäytymiseen t. 15 vuotta sen hellvetin kanssa elänyt.

Vierailija kirjoitti:

15-vuotias noilla lukemilla ei todellakaan ole sopusuhtainen, vaan reilusti ylipainoinen. Toki nykyisin "normaali" on erittäin lihava ja "pyöreähkö" järkyttävän lihava. Se on sitä kehopositiivisuutta (hah!), kun ei tunnusteta tosiasioita. 

Nykykäsityksen mukaanhan nainen tai tyttö on valtavan paksu jos ei ole tosi hoikka. Normaalipainoinen tai lievästi ylipainoinen nähdään hillittömän ylipainoisena kuten sinunkin kommentistasi näkyy.

Ei ihme, että tytöt voivat niin huonosti. Kaikki eivät ole 15-vuotiaanakaan langanohuita, itsekin pidin teininä itseäni lihavana koska en ollut kapea ja litteä kuten moni muu teini ja jollaiseksi teinitytöt aina oletetaan. Olin ja olen kuitenkin lääketieteellisesti täysin normaalipainoinen, olen aina ollut pikemminkin roteva kuin hoikka. Ihmisillä on erilaisia ruumiinrakenteita ja ne näkyvät jo teineissä.

Älä tuputa omia mielipiteitäsi puolesta tai vastaan. Neutraalisti puhut tyttäresi kanssa esim.: jos sinä koet, että painat liikaa, niin mietitäänkö yhdessä kuinka voisimme (vaikkapa koko perhe-jos on luontevaa,) alkaa syömään terveellisemmin. Liikuntahan sinulla on jo kunnossa.

Pääasia ettei tyttö koe tulevansa ulkoa päin ohjatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti täällä porukka kannustaisi teiniä, jolla pari kiloa ylimääräistä laihduttamaan? Ja tytön tuntema kova ahdistus kehostaan on syömishäiriön merkki kun ei hän nyt lihava ole. Ei ihme, että nuorilla on syömishäriöitä jos vanhemmat haukkuu lihavaksi ja käskee laihduttamaan 10 kg kun lapsi on normaali ja ylipainon rajalla.

Minä olen samanpituinen enkä ole ikinä painanut yli 62 kiloa ja korkeimmassa painossani olin jo selvästi pyöreä. Lapsella on selvästi ylipainoa ja siitä olisi fiksua pyrkiä ajan kanssa eroon ennen kuin on niin paljon painoa ettei se enää tipu ilman laihduttamista. Noin nuorelle ei saa puhua laihduttamisesta vaan tarkistaa elintavat ja terveysnäkökulma edellä kannustaa aktiivisempaan elämäntyyliin ja fiksuun syömiseen. Jokainen pyöreä lapsi joko syö liikaa tai liikkuu liian vähän; valtaosa molempia.

Kannustaisin fyysiseen harrastukseen, josta saa hyvää oloa. Liikunnasta saatavan hyvän olon hormoniryöpyn lisäksi kehittyminen lajissa auttaa. Kun saa onnistumisen kokemuksia siitä, mihin oma keho pystyy, kehoaan katsoo armeliaammin "mun reidet on isot, mutta niissä onkin voimaa" sen pelkän peilin edessä tapahtuvan selluliitin puristelun sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Kannustaisin fyysiseen harrastukseen, josta saa hyvää oloa. Liikunnasta saatavan hyvän olon hormoniryöpyn lisäksi kehittyminen lajissa auttaa. Kun saa onnistumisen kokemuksia siitä, mihin oma keho pystyy, kehoaan katsoo armeliaammin "mun reidet on isot, mutta niissä onkin voimaa" sen pelkän peilin edessä tapahtuvan selluliitin puristelun sijaan.

Eikös tuossa juuri yllä kerrottu, että lapsi harrastaa kahta eri lajia ja on lihaksikas? Joten ehkä me kirjoittajatkin voisimme suhtautua tämän tuntemattoman lapsen kehoon armeliaammin, sen vahvuuksien kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuolla ylipainoa ihan reilusti. Nyt tuet sitä tyttöä laihduttamisessa.

Ei ole reilusti, vaan pari kiloa. Lapsille / nuorilla käytetään hieman eri painoindeksilaskentaa kuin aikuisilla.

Niin onkin ja siinä missä tuo olisi aikuisella vielä normaalin rajoissa, 15-vuotiaalla tytöllä se merkitsee ylipainoa.

https://www.laskurini.fi/terveys/painoindeksilaskuri-lapsille-ja-nuoril…

Monet 15-vuotiaat ovat jo puberteetin läpikäyneet, joten heitä voi silloin aivan hyvin verrata aikuisiin.

Tuossa iässä erot nuorten kesken ovat suuria.

Kuitenkin se tärkein elin, eli ihmisen aivot kehittyvät tuonne 25-vuotiaaksi asti. Siinä mielessä 15-vuotias on vielä keskenkasvuinen.

Anna tytön laihduttaa. Vaikka paino putoaisi 15 kg ei hän ole sittenkään liian laiha. Tuossa iässä ja muutenkin on hänen oma asiansa kuinka paljon hän painaa. Jos nuori tyttö painaa mielestään liiaksi, on silloin parempi pudottaa painoa kuin tuskailla itsensä kanssa.

Tee kotiruokaa ja turhat herkut pois ja liikuntaa. 15 v ja 68 kiloa ha vaun 168 on liukaa painoa. Älä sano hänelle.

https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000006130655.html

Vierailija kirjoitti:

Hitusen ylipainoa saattaa olla.

"Tämän lapsen normaalipainon alue on 44.8 - 66.3 kg."

Tämä ei päde mittarina silloin kun henkilö urheilee paljon.

Olen itse täysin saman pituinen ja kuvailemasi tilanne kuulostaa täysin samalta, miten koin itseni 15-vuotiaana eli 2 vuotta sitten.

Painoin silloin 62kg ja näin itsessäni paljon löysää ja järkytyin siitä, etten ole koskaan painanut niin paljon ja peilikuva näytti täysin erilaiselta.

Sairastuin sitten syömishäiriöön, tosin diagnosoimattomaan sellaiseen ja laihduin noin 10kg takaisin normaalipainooni, jossa olen edelleen. Laihdutin todella epäterveellisesti ja minua heikotti jatkuvasti syömättömyyden takia joten tapa laihduttaa oli todella väärä (ja 62kg on tietenkin tuon pituiselle täysin normaali paino vielä, mutta itse en ollut yhtään tyytyväinen).

Laihtuminen kyllä todellakin auttoi siihen, miten nyt itseni nään ja miten nyt nahoissani viihdyn mutta laihdutustapa oli hyvin sairas enkä elänyt ollenkaan terveellisesti.

Tyttäresi minäkuvaa kannattaa ehdottomasti vahvistaa ja samalla toki ohjata terveellisiin elämäntapoihin ja liikuntaan jos hän itse niin haluaa, mutta pidä huolta että katsot että hän kuitenkin syö eikä hän ala kiduttamaan itseään :(

Näköjään oikein kukaan ketjussa ei ymmärrä miten paljon lihakset tuohon bmi:hin vaikuttaa.

Itse kun olin hoikimmillani kovassa kunnossa päälle parikymppisenä, minulla oli samat mitat. Eikä todellakaan läskiä.

Tyttö on siinä herkässä iässä kun nämä kehoasiat alkaa vaikuttaa, etsii itseään. Tuosta väärällä suhtautumisella lipsutaa herkästi syömishäiriöön.

Komppaan aiempaa kommentoijaa siinä että älä ala tehdä siitä numeroa ja säntillisesti totea että hän ei todellakaan ole lihava vaan lihaksikas mikä on hyvä juttu. Samoin suosittelen tuota lähestymistapaa että alatte yhdessä miettiä miten koko perhe syö yhdessä terveellisesti. Jos hän liikaa upooaa siihen omaan akatukseensa ainiana totuutena ja alkaa tehdä siitä ravinnosta henkilökohtaista häpeää, silloin se riski syömishäiriölle kasvaa. Tehkää yhdessä terveellisestä syömisestä kiva juttu.

Vierailija kirjoitti:

Näköjään oikein kukaan ketjussa ei ymmärrä miten paljon lihakset tuohon bmi:hin vaikuttaa.

Itse kun olin hoikimmillani kovassa kunnossa päälle parikymppisenä, minulla oli samat mitat. Eikä todellakaan läskiä.

Tyttö on siinä herkässä iässä kun nämä kehoasiat alkaa vaikuttaa, etsii itseään. Tuosta väärällä suhtautumisella lipsutaa herkästi syömishäiriöön.

Komppaan aiempaa kommentoijaa siinä että älä ala tehdä siitä numeroa ja säntillisesti totea että hän ei todellakaan ole lihava vaan lihaksikas mikä on hyvä juttu. Samoin suosittelen tuota lähestymistapaa että alatte yhdessä miettiä miten koko perhe syö yhdessä terveellisesti. Jos hän liikaa upooaa siihen omaan akatukseensa ainiana totuutena ja alkaa tehdä siitä ravinnosta henkilökohtaista häpeää, silloin se riski syömishäiriölle kasvaa. Tehkää yhdessä terveellisestä syömisestä kiva juttu.

Täällä joku mainitsi että Pernilla Böckerman on samoissa mitoissa. Hän on lujaa treenaa fittnessammattilainen. 15-vuotias tavallinen tyttö tuskin on yhtä lihaksikas.

Naisen on vaikea kasvattaa lihaksia liikkumalla ja vahingossa. 

Enkä nyt tarkoita, että tämä apn tyttö olisi kamalan lihava. Mutta aikuiset naiset hokee tätä jatkuvasti. "No mä käyn kerran viikossa salilla ja sit joskus kävelyllä. Siksi painan 85kg kun oon lihaksikas"

Keskustelisin tyttären kanssa itseinhosta ja siitä, että se ei ole hyvä asenne. Jos hän ei inhoa muitakaan, miksi hänen pitäisi itseään inhota, ei se ole yhtään kauniimpi asenne itseen kohdistettuna. Ihmisen kuuluu rakastaa itseään koska on todella raakaa kiusaamista sellainen, että oman kiusaajan kanssa joutuu menemään nukkumaan joka ilta ja nousemaan aamulla ylös. Jos ihminen jakaa mielensä kahtia vihattavaan ja vihaajaan, kumpikaan osapuoli ei tule voimaan siitä yhtään aiempaa paremmin. 

Ihmettelen, että tähän ei kulttuurissamme ole tapana puuttua. 

Terveellisestä syömisestä voi keskustella tarpeen mukaan erikseen, mutta vain sitten kun tämä ensinmainittu keskustelu on käyty. Jos se ei onnistu äidin ja tyttären välillä, niin sitten joku muu hoitakoon asian. 

Äidin tehtävä on siinä tapauksessa keskittyä järjestämään miellyttäviä kokemuksia tyttären kanssa ja jutella esim. suvun historiasta hänen kanssaan, jotta lapselle tulee tunne, että hänet otetaan vakavasti ja hänen kanssaan halutaan viettää aikaa. Ohjataan sitä huomiota pois omasta navasta myönteisin keinoin.