Varattu ja ihastunut työkaveriin
Voi itkujen itku. Parisuhteessa takana 9 vuotta, lapsiakin on. Suhteen aikana ihastuksia on tullut ja mennyt. Niistä olen kuitenkin ollut kokoajan ns tietoinen, ja tiennyt ettei niiden takia kannattaisi edes suhdetta rikkoa. Ovat menneet nopeasti ohi.
Nyt uusi työkaveri on vallannut mielen täysin :( jopa yritän keksiä vapaapäivinä tekosyitä miksi työpaikalla olisi käytävä, siinä toivossa että näkisin miehen. Hakeudun töissä hänen seuraansa, tulee juteltua, hymyiltyä. Pelkään että pian tajuaa mistä on kyse.
Ja tottakai tämä ihastuskin on naimisissa. Mun olo on hyvin ”tuskainen”, en ole näin kovasti ollut ihastunut kehenkään sitten yläasteen.
Pliis, mitä mä teen? Tekee mieli puhuakkin miehestä kokoajan, mut eihän tästä voi muualle avautua kuin avlle.
Kommentit (30)
Sitä se on kun pillu vie, ja sitten vielä kotona on se paska ukko ja lapset tämän vuosisadan rakkauden tiellä. Anna kiiman viedä vaan. Niin saat tylsistymistä ja sisäistä tyhjyyttä täytettyä.
Enemmänkin tämä tuntuu itsestä ongelmalta sen takia, kun mieleen ei muutakaan tunnu mahtuvan. Tulee ihan surullinen olo miten en koskaan tuu tätä miestä saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin tämä tuntuu itsestä ongelmalta sen takia, kun mieleen ei muutakaan tunnu mahtuvan. Tulee ihan surullinen olo miten en koskaan tuu tätä miestä saamaan.
Voi sua ressukkaa 😥
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin tämä tuntuu itsestä ongelmalta sen takia, kun mieleen ei muutakaan tunnu mahtuvan. Tulee ihan surullinen olo miten en koskaan tuu tätä miestä saamaan.
Voi sua ressukkaa 😥
Olo on oikeesti ihan kuin teinillä! Ja miten joku yks hymy voi pelastaa koko päivän
Miten tässä keississä mahtoi käydä?
Itse päätin 11v suhteen kun rakastuin työkaveriini. Oli talo, lapset ja pystyynkuollut avioliitto, miehellä viimeisiään vetelevä suhde.
Tyylikkäästi asiaa ei hoidettu, mutta nyt 4v myöhemmin en vaihtaisi sekuntiakaan. Lapset pitävät miehestä ja exäänkin välit ovat nykyään asialliset.
Katso rauhassa muuttuuko tunteet vai eivät. Itsellä kävi samoin josta podin huonoa oloa pitkään. Lopulta annoin tunteille vallan, kerroin ihastukselle joka tunsi samoin. Päätimme yrittää elämää yhdessä. Erosimme kumppaneistamme ja nykyisin ollaan oltu yhdessä 6 vuotta. Vieläkin on tunne, että haluan tämän ihmisen kanssa kaiken.
Tsemppiä!
Pikku perhoset vatsassa parantaa työtehoa ja auttaa nousemaan ylös arkiaamuisin. Jätä asia tälle tasolle.
Miksi pitäisi ajatella/suunnitella jotain enempää, varattuna ja varatun kanssa?
Huomattavasti nuorempi naispuolinen työkaveri pyysi kokeilemaan koronarokotteen jättämää pahkuraa. Onko paha tilanne? T: setämies.