Tuskastuttaa ajatuskin miehestä!
Jota pitäisi huomioida ja jonka kanssa pitäisi tehdä jotakin, pelkkä läsnäolokin kuulostaa ahdistavalta. Olenkohan ollut liian kauan yksin vai onko tää ikään liittyvää? 10 vuotta asunut yksin enkä ole edes seurustellut kolmeen vuoteen.
N39
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on tätä naisten voimaantumista ja siskojen kanssa agendan levittämistä:"En tarvitse miestä, olen itsenäinen nainen."
Silti joka juhlapyhä ja syysiltaisin itketään itsensä uneen, kun ei oo kukaan(miesoletettu), joka rakastais ja hellisi.
Tuo koskee vain meitä naisia jotka halutaan rakkautta ja hellyyttä. Sitähän se miehen huomioiminen ja asioiden yhdessä tekeminen on, rakkautta. AP ei halua yhtään niitä asioita, vain kylmästi pelkkää seksiä.
Tämä. Minusta olisi juurikin ihanaa tehdä jotain yhdessä, (ei mitään ihmeellistä, mennä vaikka kävelylle/museoon) olla läsnä, jakaa ilot ja surut, sairaudet ja terveydet miehen kanssa. Seksi olisi molemminpuolista huomiointia tietysti myös, jossa tunteet mukana. Mutta kun miehet ei edes huomaa minua ja kaikki rakastuvat noihin julmattariin. Heitä katsotaan koiranpentuilmeellä ja rakastutaan, vaikka he ovat ilkeitä Iineksiä, heitä pommitetaan viesteillä vaikka eivät halua vastata. On tää maailma paska paikka! Pitäis vaan ymmärtää tehdä itsemurha, mutta olen liian luuseri jopa siihenkin!
Mitä jos mies ei haluakkaan kävelylle silloin, kun itse haluat tai haluaa kävellä vaikka ihan eri reittiä? Parisuhteessa pitää jatkuvasti kuulostella toisen haluja ja toiveita ja tehdä kompromisseja. Eikö se ole raskasta?
Ap
On se varmaan raskasta sellaiselle, jolla on kuolaava koiralauma kimpussa jatkuvasti. Koko ikänsä yksinäisenä olleena minulle se olisi sitä, että vihdoinkin joku aidosti viihtyy seurassani tavallisessa arjessa eikä aina tarvitse kaikkea tehdä yksin. Toki yksinäisyyteen tottuneena on liian iso muutos olla liimattuna johonkin ihmiseen 24/7, mutta kai se kompromissien tekeminen toimii tässäkin? Ei mua todennäköisesti haittaisi jos mies haluaisi välillä olla itsekseen, todennäköisesti haluaisin samaa itsekin. Varmaan suorastaan ahdistaisi läsnäolo alussa, kun on tottunut olemaan koko elämänsä yksin. Mutta turha tässä haaveilla mistään miehistä enää. Ei minusta kukaan kiinnostu enää tässä iässä jos ei nuorenakaan kiinnostunut. Jatka sinä miesten potkimista pois jaloista. Niitä riittää varmasti.
Sinä suomalaisena naisena tuotat aivan samaa ahdistusta suomalaiselle miehelle.
Katso siksi miehet ryyppäävät, eivät kestä teitä selvin päin.
Humala tuo viileän unohduksen edes hetkeksi jatkuvasta nakuttamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten ajattelet sellaista?
Koska haluaisin välillä seksiä miehen kanssa. Ja koska ihmisellä "kuuluu" olla kumppani, muuten olet outo vanhapiika, joka ei ole kelvannut kenellekkään.
Ap
Vau. Luulis et noin tuhma tyttö saa helposti seuraa rakasteluun kun kertoo jollekkin että mieli tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Miehiä olis tyrkyllä, mutta ei vaan kiinnosta. Seksiä kyllä haluisin silloin tällöin, mutta ällöttää ne viestittelyt sun muut ihailevat koiranpennun katseet..
Voi kun minäkin saisin kokea sellaisen katseen niin olisin ihan myyty.. ☹️
Mua miehet eivät edes huomaa.
Sama.. tai katsovat jotenkin inhoten :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on tätä naisten voimaantumista ja siskojen kanssa agendan levittämistä:"En tarvitse miestä, olen itsenäinen nainen."
Silti joka juhlapyhä ja syysiltaisin itketään itsensä uneen, kun ei oo kukaan(miesoletettu), joka rakastais ja hellisi.
Tuo koskee vain meitä naisia jotka halutaan rakkautta ja hellyyttä. Sitähän se miehen huomioiminen ja asioiden yhdessä tekeminen on, rakkautta. AP ei halua yhtään niitä asioita, vain kylmästi pelkkää seksiä.
Tämä. Minusta olisi juurikin ihanaa tehdä jotain yhdessä, (ei mitään ihmeellistä, mennä vaikka kävelylle/museoon) olla läsnä, jakaa ilot ja surut, sairaudet ja terveydet miehen kanssa. Seksi olisi molemminpuolista huomiointia tietysti myös, jossa tunteet mukana. Mutta kun miehet ei edes huomaa minua ja kaikki rakastuvat noihin julmattariin. Heitä katsotaan koiranpentuilmeellä ja rakastutaan, vaikka he ovat ilkeitä Iineksiä, heitä pommitetaan viesteillä vaikka eivät halua vastata. On tää maailma paska paikka! Pitäis vaan ymmärtää tehdä itsemurha, mutta olen liian luuseri jopa siihenkin!
Mitä jos mies ei haluakkaan kävelylle silloin, kun itse haluat tai haluaa kävellä vaikka ihan eri reittiä? Parisuhteessa pitää jatkuvasti kuulostella toisen haluja ja toiveita ja tehdä kompromisseja. Eikö se ole raskasta?
Ap
On se varmaan raskasta sellaiselle, jolla on kuolaava koiralauma kimpussa jatkuvasti. Koko ikänsä yksinäisenä olleena minulle se olisi sitä, että vihdoinkin joku aidosti viihtyy seurassani tavallisessa arjessa eikä aina tarvitse kaikkea tehdä yksin. Toki yksinäisyyteen tottuneena on liian iso muutos olla liimattuna johonkin ihmiseen 24/7, mutta kai se kompromissien tekeminen toimii tässäkin? Ei mua todennäköisesti haittaisi jos mies haluaisi välillä olla itsekseen, todennäköisesti haluaisin samaa itsekin. Varmaan suorastaan ahdistaisi läsnäolo alussa, kun on tottunut olemaan koko elämänsä yksin. Mutta turha tässä haaveilla mistään miehistä enää. Ei minusta kukaan kiinnostu enää tässä iässä jos ei nuorenakaan kiinnostunut. Jatka sinä miesten potkimista pois jaloista. Niitä riittää varmasti.
Lukeeko jossain, että miehiä riittää?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on tätä naisten voimaantumista ja siskojen kanssa agendan levittämistä:"En tarvitse miestä, olen itsenäinen nainen."
Silti joka juhlapyhä ja syysiltaisin itketään itsensä uneen, kun ei oo kukaan(miesoletettu), joka rakastais ja hellisi.
Tuo koskee vain meitä naisia jotka halutaan rakkautta ja hellyyttä. Sitähän se miehen huomioiminen ja asioiden yhdessä tekeminen on, rakkautta. AP ei halua yhtään niitä asioita, vain kylmästi pelkkää seksiä.
Tämä. Minusta olisi juurikin ihanaa tehdä jotain yhdessä, (ei mitään ihmeellistä, mennä vaikka kävelylle/museoon) olla läsnä, jakaa ilot ja surut, sairaudet ja terveydet miehen kanssa. Seksi olisi molemminpuolista huomiointia tietysti myös, jossa tunteet mukana. Mutta kun miehet ei edes huomaa minua ja kaikki rakastuvat noihin julmattariin. Heitä katsotaan koiranpentuilmeellä ja rakastutaan, vaikka he ovat ilkeitä Iineksiä, heitä pommitetaan viesteillä vaikka eivät halua vastata. On tää maailma paska paikka! Pitäis vaan ymmärtää tehdä itsemurha, mutta olen liian luuseri jopa siihenkin!
Mitä jos mies ei haluakkaan kävelylle silloin, kun itse haluat tai haluaa kävellä vaikka ihan eri reittiä? Parisuhteessa pitää jatkuvasti kuulostella toisen haluja ja toiveita ja tehdä kompromisseja. Eikö se ole raskasta?
Ap
On se varmaan raskasta sellaiselle, jolla on kuolaava koiralauma kimpussa jatkuvasti. Koko ikänsä yksinäisenä olleena minulle se olisi sitä, että vihdoinkin joku aidosti viihtyy seurassani tavallisessa arjessa eikä aina tarvitse kaikkea tehdä yksin. Toki yksinäisyyteen tottuneena on liian iso muutos olla liimattuna johonkin ihmiseen 24/7, mutta kai se kompromissien tekeminen toimii tässäkin? Ei mua todennäköisesti haittaisi jos mies haluaisi välillä olla itsekseen, todennäköisesti haluaisin samaa itsekin. Varmaan suorastaan ahdistaisi läsnäolo alussa, kun on tottunut olemaan koko elämänsä yksin. Mutta turha tässä haaveilla mistään miehistä enää. Ei minusta kukaan kiinnostu enää tässä iässä jos ei nuorenakaan kiinnostunut. Jatka sinä miesten potkimista pois jaloista. Niitä riittää varmasti.
Lukeeko jossain, että miehiä riittää?
Ap
No itsehän kerroit hypänneesi suhteesta toiseen nuorena, koska et osannut olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on tätä naisten voimaantumista ja siskojen kanssa agendan levittämistä:"En tarvitse miestä, olen itsenäinen nainen."
Silti joka juhlapyhä ja syysiltaisin itketään itsensä uneen, kun ei oo kukaan(miesoletettu), joka rakastais ja hellisi.
Tuo koskee vain meitä naisia jotka halutaan rakkautta ja hellyyttä. Sitähän se miehen huomioiminen ja asioiden yhdessä tekeminen on, rakkautta. AP ei halua yhtään niitä asioita, vain kylmästi pelkkää seksiä.
Tämä. Minusta olisi juurikin ihanaa tehdä jotain yhdessä, (ei mitään ihmeellistä, mennä vaikka kävelylle/museoon) olla läsnä, jakaa ilot ja surut, sairaudet ja terveydet miehen kanssa. Seksi olisi molemminpuolista huomiointia tietysti myös, jossa tunteet mukana. Mutta kun miehet ei edes huomaa minua ja kaikki rakastuvat noihin julmattariin. Heitä katsotaan koiranpentuilmeellä ja rakastutaan, vaikka he ovat ilkeitä Iineksiä, heitä pommitetaan viesteillä vaikka eivät halua vastata. On tää maailma paska paikka! Pitäis vaan ymmärtää tehdä itsemurha, mutta olen liian luuseri jopa siihenkin!
Mitä jos mies ei haluakkaan kävelylle silloin, kun itse haluat tai haluaa kävellä vaikka ihan eri reittiä? Parisuhteessa pitää jatkuvasti kuulostella toisen haluja ja toiveita ja tehdä kompromisseja. Eikö se ole raskasta?
Ap
On se varmaan raskasta sellaiselle, jolla on kuolaava koiralauma kimpussa jatkuvasti. Koko ikänsä yksinäisenä olleena minulle se olisi sitä, että vihdoinkin joku aidosti viihtyy seurassani tavallisessa arjessa eikä aina tarvitse kaikkea tehdä yksin. Toki yksinäisyyteen tottuneena on liian iso muutos olla liimattuna johonkin ihmiseen 24/7, mutta kai se kompromissien tekeminen toimii tässäkin? Ei mua todennäköisesti haittaisi jos mies haluaisi välillä olla itsekseen, todennäköisesti haluaisin samaa itsekin. Varmaan suorastaan ahdistaisi läsnäolo alussa, kun on tottunut olemaan koko elämänsä yksin. Mutta turha tässä haaveilla mistään miehistä enää. Ei minusta kukaan kiinnostu enää tässä iässä jos ei nuorenakaan kiinnostunut. Jatka sinä miesten potkimista pois jaloista. Niitä riittää varmasti.
Lukeeko jossain, että miehiä riittää?
Ap
No itsehän kerroit hypänneesi suhteesta toiseen nuorena, koska et osannut olla yksin.
Joskus oli, ei ole enää. Viimeisimmän mieheni tapasin 31-vuotiaana ja olen vanhentunut sen jälkeen rutkasti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ole sinun tarpeitasi varten Keskity omiin asioihisi!
Literally ovat. Lukaisepa Lajien synty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on tätä naisten voimaantumista ja siskojen kanssa agendan levittämistä:"En tarvitse miestä, olen itsenäinen nainen."
Silti joka juhlapyhä ja syysiltaisin itketään itsensä uneen, kun ei oo kukaan(miesoletettu), joka rakastais ja hellisi.
Tuo koskee vain meitä naisia jotka halutaan rakkautta ja hellyyttä. Sitähän se miehen huomioiminen ja asioiden yhdessä tekeminen on, rakkautta. AP ei halua yhtään niitä asioita, vain kylmästi pelkkää seksiä.
Haluatteko sitä 24 h vuorokaudessa? Tuntuu tukehduttavalta, jos toinen on yötä päivää lähellä. Miten on tilaa edes omille ajatuksille?
Ap
Ei sinulla omia ajatuksia muutenkaan päässä liiku, jos roikut jatkuvasti netissä tai jotenkin muuten väistelet todellisuutta. Ihminen alkaa ajatella vasta sitten, kun hänellä on tylsää, eikä tarjolla ole pakokeinoa siitä tunteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Miehiä olis tyrkyllä, mutta ei vaan kiinnosta. Seksiä kyllä haluisin silloin tällöin, mutta ällöttää ne viestittelyt sun muut ihailevat koiranpennun katseet..
Voi kun minäkin saisin kokea sellaisen katseen niin olisin ihan myyty.. ☹️
Mua miehet eivät edes huomaa.
Hali sulle suloiselle. Huomaisin ja huomioisin sinut jos olisit täällä.
Mies sivusta.
Aapee, ole rauhassa ja keskity elämiseesi, ei kaikkien tarvitse pariutua, etenkään jos eivät aio lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ole sinun tarpeitasi varten Keskity omiin asioihisi!
Literally ovat. Lukaisepa Lajien synty.
Kirjoita suomessa suomea suomeksi, vaikka kuinka olisit lukiolainen.
Mitä jos mies ei haluakkaan kävelylle silloin, kun itse haluat tai haluaa kävellä vaikka ihan eri reittiä? Parisuhteessa pitää jatkuvasti kuulostella toisen haluja ja toiveita ja tehdä kompromisseja. Eikö se ole raskasta?
Ap