Asumisoikeusasunnoissa asuvat, koetteko että asutte ns. omassa?
Laitoin itseni aso-jonoon ja odottelen jos kävisi tuuri. :) Olen asunut elämäni varrella sekä omistusasunnossa että vuokralla, mutta asumisoikeusasunnossa en koskaan. Oma on aina oma ja siihen suhtautuu jotenkin eri tavalla kuin vuokra-asuntoon, vaikka kodiksi on kyllä sinänsä molemmista kunhan asunnosta tulee sellainen koti-fiilis.
Mutta miten on, koetteko  nimenomaan "omaksi" aso-kämpän?
Itselläni on fiilis että se on sitten mun oma, koska ei ole vuokranantajaa jolta pitäisi hyväksyttää joka ikinen nastan paikka seinässä tai joka voisi myydä kämpän alta milloin vaan.
Kommentit (38)
Oma se on siinä mielessä että oma tupa, oma lupa. Ei ole vuokranantajaa nillittämässä maalin väristä tai häätämässä pois kun serkunkaima tarviikin asunnon. Ikuinen oikeus asua ja tosiaan tehdä tietyin edellytyksin oman mieleistä remonttiakin.
En ole miettinyt, koenko omaksi, pysyvämmäksi kodiksi kyllä. Olen muuttanut asuntoon aika pian valmistumisen jälkeen ja piha on siksi oman maun mukaan tehty (istutukset, aidat, terassi ym.). Pinnat olen remontoinut myös oman makuni mukaisiksi.
Muutin aso-asuntoon, koska vuokra-asunto voidaan irtisanoa milloin vaan. Sain näin myös tasokkaamman asunnon kuin mihin minulla omistusasuntona olisi ollut varaa. Minun tarvitse nähdä asunnon myymisen vaivaa tai pelätä käsiin jäämistä, jos haluan muuttaa muualle. Huoltohommat ja rikkoutuneiden laitteiden uusimiset hoidetaan puolestani. Rahat saa takaisin indeksikorotuksella höystettynä, jos joskus muutan pois.
En näe hirveästi huonoja puolia. En jaksa ajatella omaisuuden kartuttamista omistusasunnon keinoin. Sitäpaitsi, todennäköisesti asuisin siinä omistusasunnossa niin pitkään kuin pystyisin ja rahat olisivat siinä kiinni.
Helsingissä Hason asumisoikeusasuntojen keskimäärinen vastike on halvempi kuin kaupungin vuokra-asuntojen vuokra. Kaupungin vuokra-asuntoa ei useimmat koskaan saa, Hason asunnon voi saada hyvinkin nopeasti, joskus uudellakin numerolla. Muutaman vuoden vanhalla numerolla saa jo asunnon, ei tietystikään keskustan lähistöltä. On pienituloiselle edullisin asumismuoto Helsingissä.
Ei tunnu omalta kämpältä enkä omaa haluaisikaan, mutta selkeästi rauhallisempaa asua asossa kuin vuokralla.
Vierailija kirjoitti:
En ole miettinyt, koenko omaksi, pysyvämmäksi kodiksi kyllä. Olen muuttanut asuntoon aika pian valmistumisen jälkeen ja piha on siksi oman maun mukaan tehty (istutukset, aidat, terassi ym.). Pinnat olen remontoinut myös oman makuni mukaisiksi.
Muutin aso-asuntoon, koska vuokra-asunto voidaan irtisanoa milloin vaan. Sain näin myös tasokkaamman asunnon kuin mihin minulla omistusasuntona olisi ollut varaa. Minun tarvitse nähdä asunnon myymisen vaivaa tai pelätä käsiin jäämistä, jos haluan muuttaa muualle. Huoltohommat ja rikkoutuneiden laitteiden uusimiset hoidetaan puolestani. Rahat saa takaisin indeksikorotuksella höystettynä, jos joskus muutan pois.
En näe hirveästi huonoja puolia. En jaksa ajatella omaisuuden kartuttamista omistusasunnon keinoin. Sitäpaitsi, todennäköisesti asuisin siinä omistusasunnossa niin pitkään kuin pystyisin ja rahat olisivat siinä kiinni.
Tämä juuri kuulostaa hyvältä. :) -ap
Asot on verorahoin maksettuja lääviä joita sitten asukkaat rahoittaa.
Raha ratkaisee...
Asoilla on ihan omat lait suoraan viidakosta ja ns palvelua saat jos työntekijällä ei pahoja mielenterveysongelmia.
Edellisessä yhtiössä oli ohjeistettu aspaa olemaan vastaamatta numerottomiin puheluihin koska kyseessä saattaisi olla viranomaispuhelu...
Iloista asomista❤️❤️❤️
En kuse päinkään.
Mikä 3 kk irtisanomisaika? Ihme legenda. Mikäli asuntoasi ei saada myytyä 3 kuukauden kuluessa, pääset siitä kuitenkin eroon viimeistään silloin. Jos taas se menee saman tien kaupaksi, niin tottakai irtisanomisaikasi lyhenee vastaavasti.
ASO on ihan loistava ratkaisu meille, jotka emme halua ottaa isoa lainaa. Mitä ihmeen pahaa siinäkin nyt voisi olla? Edellinen kirjoittaja on ihme tyyppi, lieneekö saanut häädön asunnostaan?
Huomattavasti paremmin järjestely kuin näissä uusissa "omistusasunnoissa", joissa yhtiölaina järjettömän iso. A
ASO oli meille aivan loistava vaihtoehto. Myimme Helsingin kantakaupungin reunamilta perheasuntomme reilulla 600k ja ostimme upouuden asoasunnon yhtä hyvällä sijainnilla 50k. Meille jäi mukavasti rahaa tehdä ja hankkia vielä tässä elämässä asioita, joista olemme haaveilleet. Ilman tätä ratkaisua suuri osa rahoistamme olisi ollut kiinni omistusasunnossamme ja lapsemme olisivat päässeet aikanaan siitä omaisuudesta nauttimaan. Toki heille jää meidän jälkeemme paljonkin, mutta toisella tavalla sijoitettua omaisuutta.
Vuokravastike on tietysti omistusasunnon yhtiövastiketta suurempi, mutta mitä väliä.
Varallisuutta asoissa ei kysytä, kun vähintään toinen on täyttänyt 55 vuotta. 
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko se oikeasti oma? Asomaksun saat takaisin, joo, mutta niin saa vuokralainenkin vakuuden.
Asunto-osakkeen omistajakaan ei omista sitä asuntoaan, vaan osakkeet, jotka oikeuttavat asumiseen ja asunnon hallintaan. Vain omakotitalo on "oma".
Itselleni se oli välivaihe omaan siirtymisessä. Asossa sain siistimmän ja edullisemman asunnon kuin saman alueen vapaan markkinan vuokra-asunnot. En ole oikeutettu kaupungin asuntoihin. Myös rakennuskustannusindeksillä korjattu asomaksu myös houkutti. Kuittasin sillä ottamani lainan korot ja vähän jäi yli. Pieni riskitön sijoitus.
Periaatteessa siihen voi suhtautua kuin omaan, jos aikoo asua siinä hyvin pitkään. Itse voi kunnostaa ja sisustaa tietyissä rajoissa. Aso-yhtiöt ei kunnosta mitään, korvaa kyllä kodinkoneet rikkoutuneiden tilalle, jollei asukas ihan tahallaan ole jääkaappia rikkonut. Asumisoikeus on ikuinen tai ainakin oli, nyt sitäkin kai heikennettiin?
Minä harkitsen omasta kämpästä muuttamista isompaan ja uudempaan ASOon, koska tarvitsemme lasten kanssa lisää tilaa eikä minulla ole varaa ostaa ko. sijainnista isompaa tai jos olisikin, en halua niin isoa lainaa. Nykyisen pikkukämpän jätän vuokralle, jos se vaan onnistuu.
Taloudellisesti ei ehkä järkevin päätös, mutta lisää elämänlaatua.
Mitä tapahtuu, jos talo menee siihen kuntoon, että sitä ei enää rempata, vaan se puretaan.
Saako sen sijoittamansa rahan siltikin takaisin.
Omistusasujahan ei saa mistään mitään (kuin tontin arvosta osan) 
Asun asossa ja hiukan vuokra-asuntoa edullisempi vuokra, mutta kolmannen luokan vuokralainen sitä kuitenkin ollaan eikä todellakaan mikään asunnonomistaja.
Aikoinaan sain aso asunnon nopeasti ja todella ystävällistä palvelua.
Ystävällinen palvelu päättyi kun olin noutamassa asunnon avaimia. Avaimia luovuttamaan joutunut nainen tokaisi halveksivasti, että "avaimia ei anneta ennen kuin kaikki on maksut maksettu". Kaikki oli maksettu ja kuitit oli näytetty jo sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä, mutta eipä tuo ollut suurikaan vaiva näyttää ne uudelleen, kun olin ottanut ne mukaani. Hyvin tuo aloitus kuitenkin toimi jotenkin loiventavana siihen, että olin oikeutettu maksamaan joka kuukausi vuokraa ja lähtiessä irtisanomisaika on kolme kuukautta.
Ja se paskin puoli näyttäytyi vasta lähes 9 vuoden asumisen jälkeen. Olisin muuttanut pois, mutta parempaankaan ei ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa asumismuodossa on perusideana.
Omistusasumisen ja vuokra-asumisen välimuoto. Maksetaan aso-maksu, joka on noin 15% asunnon markkinahinnasta ja vastiketta, joka asettuu tavallisen yhtiövastikkeen ja markkinavuokran välimaastoon. Mielestäni erinomainen vaihtoehto, jos haluaa asua mukavasti semihalvalla, mutta ei ole mahdollisuuksia 300 000 euron lainaan.
Mitä olen vertaillut oman kaupunkini aso-kohteiden yhtiövastikkeita tulevan asuntolainani kustannuksiin, niin en voi millään käsittää. Miksi ihmeessä maksaisin aso-asunnosta lähes 800 euroa saman kokoisesta, vanhasta asunnosta, kun muutamalla satasella lisää maksan omaa, täysin uutta ja remonttivapaata asuntoa? Minusta tuo vaikuttaa suurelta kusetukselta, koska vastike on lähes yhtä iso, mitä vuokra olisi. Ei mitään järkeä. Samalla hinnalla maksan omaa asuntolainaa pois.
Meidän perhe asui 15-25 vuotta sitten asumisoikeusasunnoissa Vantaalla ja Espoossa,. Ne oli enemmän "omia" kuin jos olisivat olleet pelkiä vuokra-asuntoja. Ensimmäinen kohde oli upouusi ja meidän ja muiden asukkaiden kesken oli hyvä yhteishenki talkoita ja pihajuhliakin järjestetiin. Jos tuli jotain vikaa niin tuli korjaaja heti. Toisessa kohteessa oli vähän nihkeämpää ja asuimme vain kaksi vuotta ja ostettiin sitten oma asunto. Ainakin se on parempi kuin vuokralla, että siitä ei voi lentää ulos. Lisäksi ASO-maksun saa takaisin kun muuttaa pois, ja yleensä sen arvo on ehtinyt kohota. Hyvä ratkaisu nuorelle perheelle joka säästä omaan kämppään.
Vierailija kirjoitti:
En ole miettinyt, koenko omaksi, pysyvämmäksi kodiksi kyllä. Olen muuttanut asuntoon aika pian valmistumisen jälkeen ja piha on siksi oman maun mukaan tehty (istutukset, aidat, terassi ym.). Pinnat olen remontoinut myös oman makuni mukaisiksi.
Muutin aso-asuntoon, koska vuokra-asunto voidaan irtisanoa milloin vaan. Sain näin myös tasokkaamman asunnon kuin mihin minulla omistusasuntona olisi ollut varaa. Minun tarvitse nähdä asunnon myymisen vaivaa tai pelätä käsiin jäämistä, jos haluan muuttaa muualle. Huoltohommat ja rikkoutuneiden laitteiden uusimiset hoidetaan puolestani. Rahat saa takaisin indeksikorotuksella höystettynä, jos joskus muutan pois.
En näe hirveästi huonoja puolia. En jaksa ajatella omaisuuden kartuttamista omistusasunnon keinoin. Sitäpaitsi, todennäköisesti asuisin siinä omistusasunnossa niin pitkään kuin pystyisin ja rahat olisivat siinä kiinni.
Meidän asossa mennään kustannussäästöjen saavuttamiseksi maalarinvalkoisiin seiniin. Remonttien yhteydessä taloyhtiön toimesta tapetit poistetaan ja maalataan maalarinvalkoisiksi. Poismuuttaessa velvoitetaan palauttamaan seinät maalarinvalkoisiksi.
Sinänsä naurettavaa. Jos olisi aidosti vastike, maksaisit ylläpidosta ja suuruusluokka olisi ehkä… hiukan pienempi. Jotkin yhtiöt kai käyttävät termiä vuokravastike joka on jo parempi.