Lue keskustelun säännöt.
Olen itkenyt nyt vuoden miehen perään
11.07.2021 |
Mikään ei tunnu miltään ja maailmassa ei ole mitään ilman sitä miestä. Miten näistä tunteista pääsee eroon? Rakastan edelleen häntä enemmän kuin mitään muuta, miten tämän saa pois?
Mies on varmasti jo ihan täysin unohtanut minut, miten minäkin unohtaisin hänet?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Muistojen poistaminen kuulostaa tosi väkivaltaiselta. Minä en poistaisi miehen kuvia ap, ennen kuin olen varma, että olen surutyöni tehnyt enkä enää kaipaa häntä.
Eli toisinsanoen jatkaa niiden kuvien ja viestien katselua huokaillen ja pitkittää sitä kärsimystään. Kuulostaa omituiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olit se jättäjä?
En enää tiedä kumpi oli jättäjä. Minun aloitteesta se tuli, niin minä kai sitten..
Ap.
Miksi teit aloituksen suhteenne lopetukseen?
Minä päätin eron jälkeen siinä tuskissani, etten halua nähdä enkä kuulla koko ihmisestä mitään joten somet piiloon ja muukin pois etten vahingossakaan vilkaise. Se ei todellakaan olisi auttanut asiaa että olisin siinä murehtinut ja katsellut häntä kokoajan. Puolisen vuotta siinä meni ja sitten alkoi tuntumaan, että ehkä voisin vilkaista vaikka fb-sivua. Totesin että pahin oli mennyt ohi ja hän tuntui osittain vieraalta, ne yhteiset hetket hyvin kaukaisilta muistoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olit se jättäjä?
En enää tiedä kumpi oli jättäjä. Minun aloitteesta se tuli, niin minä kai sitten..
Ap.Miksi teit aloituksen suhteenne lopetukseen?
Kai sen huonon kommunikoinnin ja väärien oletusten vuoksi…
En minä halua poistaa muistoja. Ne kuitenkin antaa aina välillä lohtua. Niitä katsellessa ja lukiessa tulee välillä onnellinen olo, että miten ihana ihminen elämässäni on ollut.
Kauhean vaikea tilanne, kun haluaisin mennä eteenpäin, mutta silti aivan kuin odottelisi vain hänen paluuta.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä vuoden 2019 mies?
Vuoden 2019 mies?
Ap.
Sanoit vuoden mies mutta et minkä vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin olen aikoinaan itkenyt parikin vuotta miehen perään ikävääni. Ekalla kerralla mies jätti, tokalla kerralla piti itse jättää mies. Pari vuotta sitä ikävää kesti, mutta tein minä paljon muutakin ko. vuosina, kaikenlaista kivaakin ja ihan normaalielämää. Hyväksyin sen, että sitä ikävää nyt kestää niin kauan kuin kestää ja sitten kun se alkoi haihtua, olin valmis uuteen suhteeseen.
Ekasta erosta on nyt 15 vuotta ja tokasta yli 6 vuotta, ihan hyvällä noita suhteita muistelen, vaikka muistan että erosuru oli tosi kurjaa. En minä onneksi sitä enää saa palautettua mieleen, että miltä se tuntui. Elelen elämääni uuden kullan kanssa.
En lukenut otsikkoa pitemmälle. Ap toi ei ole normaalia. Ainutkaan mies tai nainen ei ole sen arvoinen että perään pitäis vuosi itkeä. Hanki ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olit se jättäjä?
En enää tiedä kumpi oli jättäjä. Minun aloitteesta se tuli, niin minä kai sitten..
Ap.Miksi teit aloituksen suhteenne lopetukseen?
Pelkäsit varmaan, että hän pistää poikki ennen sinua. Koska arvelit, että jätettynä on pahempi olla kuin jättäjänä?
Ap taitaa itkeä myös omaa virhettään ja on nyt suurennellut sen härkäseksi. Jos mies oli se oikea, niin etsi toinen, niitä on monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistojen poistaminen kuulostaa tosi väkivaltaiselta. Minä en poistaisi miehen kuvia ap, ennen kuin olen varma, että olen surutyöni tehnyt enkä enää kaipaa häntä.
Eli toisinsanoen jatkaa niiden kuvien ja viestien katselua huokaillen ja pitkittää sitä kärsimystään. Kuulostaa omituiselta.
Ei kuvien poistaminen välttämättä mitenkään nopeuta toipumista. Tällaisesta ei ole mitään tutkimustietoa olemassa. Sitten kun joskus on sinut asian kanssa, voi kuitenkin olla kiva muistella elämänsä tuotakin jaksoa ja katsoa kuvia hyväksyvästi. Silloin ne eivät enää tuota tuskaa.
No vilkaisehan ap sinne hänen someen kun jo muutenkin niitä viestejä ja kuvia katselet, saatat huomata että hänellä on jo uusi seukkukaveri. Sitten helpottaa kun ei tarvi enää alitajuisesti murehtia että olisi vielä jotain mahiksia palata entiseen, koska sehän siinä kuitenkin on se juttu. Toinen on jatkanut eteenpäin ja itse vaan vellot paikallasi, huomaat että se on typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene eteenpäin, tavalla tai toisella, tapaa hänet nyt vuoden jälkeen tai alkaa seurustelemaan jonkun toisen kanssa. Saattaa exäsi herätä sua kaipaamaan, jos huomaa että saat jonkun muunkin ja olet kiinnostava toistenkin silmissä. Mulla joskus vastaavassa tilanteessa tuli tunne, että exä oikeasti luuli etten löydä ketään toista, no hah. Alkoi kummasti sitten kiinnostaa, kun kuuli että seurustelen. En kyllä enää sitten lähtenyt selvittämään, että mistä nyt tuulee.
Eikö ole muka mitään keinoa palata yhteen? Eli onko niin, että sinä hermoilit ja jätit ja nyt vouhkaat mitä tehdä? Ei tässä kukaan voi kunnolla neuvoa kun et itsekään tiedä oletko lintu vai kala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No vilkaisehan ap sinne hänen someen kun jo muutenkin niitä viestejä ja kuvia katselet, saatat huomata että hänellä on jo uusi seukkukaveri. Sitten helpottaa kun ei tarvi enää alitajuisesti murehtia että olisi vielä jotain mahiksia palata entiseen, koska sehän siinä kuitenkin on se juttu. Toinen on jatkanut eteenpäin ja itse vaan vellot paikallasi, huomaat että se on typerää.
Ei hänellä ole uutta. Tiedän sen.
Ja tiedän senkin, että tämä vellominen on typerää. Mutta en vain pääse tästä pois vaikka miten yritän. Olen yrittänyt pitää itseni liikkeessä, aloittanut uuden harrastuksen, tehnyt kaikenlaisia mielikuvaharjoitteita jne jne.
Ei mikään lopulta ole auttanut. Olen jo todella väsynyt yrittämään mitään.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mene eteenpäin, tavalla tai toisella, tapaa hänet nyt vuoden jälkeen tai alkaa seurustelemaan jonkun toisen kanssa. Saattaa exäsi herätä sua kaipaamaan, jos huomaa että saat jonkun muunkin ja olet kiinnostava toistenkin silmissä. Mulla joskus vastaavassa tilanteessa tuli tunne, että exä oikeasti luuli etten löydä ketään toista, no hah. Alkoi kummasti sitten kiinnostaa, kun kuuli että seurustelen. En kyllä enää sitten lähtenyt selvittämään, että mistä nyt tuulee.
Eli neuvot häntä käyttämään jotain sivullista hyväkseen "josko ne tunteet sieltä heräisi"? Exä yritti samaa minuun, mukamas parissa viikossa "parisuhteessa" mutten alentunut vonkumaan perään. Pitäköön hyvänään.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole muka mitään keinoa palata yhteen? Eli onko niin, että sinä hermoilit ja jätit ja nyt vouhkaat mitä tehdä? Ei tässä kukaan voi kunnolla neuvoa kun et itsekään tiedä oletko lintu vai kala.
Karkeasti tiivistettynä noin se meni. Mutta lopulta mies teki sen viimeisen siirron ”koska sinä halusit tätä”.
En saa yhteyttä, kun mies on laittanut numeroni estoon. Hän kuitenkin itse otti yhteyttä kk sitten, sen jälkeen ei ole taas kuulunut mitään. En minä tiedä missä mennään ja olenko se lintu vai kala.
Ap.
Ymmärrä että olet biologiasi orja eli tapasit hyvä geenisen ihmisen ja itket sen perään koska et pystynyt lisääntyä sen kanssa. Rakkaus jota tunsit oli sitä varten että olisit lisääntynyt hänen kanssa. Et ehkä tapaa enää niin hyvä geenistä ihmistä niin siksi sinua itkettää ja rakastat tätä miestä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrä että olet biologiasi orja eli tapasit hyvä geenisen ihmisen ja itket sen perään koska et pystynyt lisääntyä sen kanssa. Rakkaus jota tunsit oli sitä varten että olisit lisääntynyt hänen kanssa. Et ehkä tapaa enää niin hyvä geenistä ihmistä niin siksi sinua itkettää ja rakastat tätä miestä.
En voi lisääntyä enää.
Ap.
Mun mies hakkaa mua ( käsi murtunut), on ottanut puhelimen pois ja hajottanut niitä kolme, haukkuu huoraksi, kännissä räkii päälle ja töihin lähtiessä ottaa mukaansa mm. kauhosäätimen etten voi katsoa telkkaria ja tabletin etten voi sen kautta olla netissä. Kerran otti myös avaimet, tai no vaihtoi avaimen! Meillä myös kameravalvonta että mies näkee missä liikun. Ja en pääse tästä suhteesta irti. Uhkaa tekevänsä elämästäni helvetin. Jaa- vieläkö voi pahemmaksi muuttua 🤔
Muistojen poistaminen kuulostaa tosi väkivaltaiselta. Minä en poistaisi miehen kuvia ap, ennen kuin olen varma, että olen surutyöni tehnyt enkä enää kaipaa häntä.
Psykologeille jutteleminen on yhtä tyhjän kanssa. Paremmin auttavat kriisiterapeutit tai yleensäkin mitkä tahansa terapeutit. Pelkällä psykologin koulutuksella ei paljon surevaa auteta. Keskusteluapu jopa näin palstalla voi auttaa enemmän kuin hakeutuminen johonkin terveyskeskukseen tms.
Itselleni suuri apu on ollut toiminnan ja kehon avulla irti päästäminen. Ei pidä ajatella asioita niin paljon, vaan tehdä jotain konkreettista. Viisaus tulee kehon kautta. Kehon kautta irti päästäminen voi tarkoittaa vaikka uutta liikuntaharrastusta tai jotain käsillä tekemistä. Pääasia, että toiminnan kautta ajatuksetkin pääsevät kiinnittymään muuhun.
Voit ihan hyvin myös ottaa mieheen yhteyttä ja kertoa, miltä sinusta tuntuu. Ja joka tapauksessa sinulla on lupa rakastaa häntä vaikka elämäsi loppuun asti. Ei sinun tarvitse vaatia itseltäsi rakastamisen lopettamista. Joskus tuon oivaltaminen voi olla helpotus. Saat rakastaa ja vaalia muistojasi ihan niin paljon kuin haluat.
Erotkaan eivät kaikki ole lopullisia. Niin kauan kun on elämää on toivoa.