Olen itkenyt nyt vuoden miehen perään
Mikään ei tunnu miltään ja maailmassa ei ole mitään ilman sitä miestä. Miten näistä tunteista pääsee eroon? Rakastan edelleen häntä enemmän kuin mitään muuta, miten tämän saa pois?
Mies on varmasti jo ihan täysin unohtanut minut, miten minäkin unohtaisin hänet?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
No vilkaisehan ap sinne hänen someen kun jo muutenkin niitä viestejä ja kuvia katselet, saatat huomata että hänellä on jo uusi seukkukaveri. Sitten helpottaa kun ei tarvi enää alitajuisesti murehtia että olisi vielä jotain mahiksia palata entiseen, koska sehän siinä kuitenkin on se juttu. Toinen on jatkanut eteenpäin ja itse vaan vellot paikallasi, huomaat että se on typerää.
Olen jatkanut elämääni ja toinen myös, vuosikausia sitten, jopa vuosikymmeniä sitten. Silti minua edelleen viiltää isosti se, miten väärin ja huonosti asiat menivät enkä silloin nuorena osannut toimia toisin. Tämä on ainoa asia elämässäni, mitä todella kadun. Trauma syntyi myös osaltaan siitä, miten yhteytemme katkesi.
Vierailija kirjoitti:
584 kirjoitti:
Mun mies hakkaa mua ( käsi murtunut), on ottanut puhelimen pois ja hajottanut niitä kolme, haukkuu huoraksi, kännissä räkii päälle ja töihin lähtiessä ottaa mukaansa mm. kauhosäätimen etten voi katsoa telkkaria ja tabletin etten voi sen kautta olla netissä. Kerran otti myös avaimet, tai no vaihtoi avaimen! Meillä myös kameravalvonta että mies näkee missä liikun. Ja en pääse tästä suhteesta irti. Uhkaa tekevänsä elämästäni helvetin. Jaa- vieläkö voi pahemmaksi muuttua 🤔
Miten sä nyt pääset nettiin?
Toiset käy töissä ma-pe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olit se jättäjä?
En enää tiedä kumpi oli jättäjä. Minun aloitteesta se tuli, niin minä kai sitten..
Ap.Miksi teit aloituksen suhteenne lopetukseen?
Pelkäsit varmaan, että hän pistää poikki ennen sinua. Koska arvelit, että jätettynä on pahempi olla kuin jättäjänä?
Minua syylistettiin siitä, että olin kuulemma niin innokkaana lähdössä koska en halunnut tulla jätetyksi. Tämä sellaiselta henkilöltä, joka itse oli aina jättänyt, eli ei kaiketi halunnut tulla hänkään jätetyksi ja olisi halunnut jättäjänä toimia minunkin kanssani. Eli kaiketi se jätetyksi tuleminen on sitten melko monesta aika kaameaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vilkaisehan ap sinne hänen someen kun jo muutenkin niitä viestejä ja kuvia katselet, saatat huomata että hänellä on jo uusi seukkukaveri. Sitten helpottaa kun ei tarvi enää alitajuisesti murehtia että olisi vielä jotain mahiksia palata entiseen, koska sehän siinä kuitenkin on se juttu. Toinen on jatkanut eteenpäin ja itse vaan vellot paikallasi, huomaat että se on typerää.
Olen jatkanut elämääni ja toinen myös, vuosikausia sitten, jopa vuosikymmeniä sitten. Silti minua edelleen viiltää isosti se, miten väärin ja huonosti asiat menivät enkä silloin nuorena osannut toimia toisin. Tämä on ainoa asia elämässäni, mitä todella kadun. Trauma syntyi myös osaltaan siitä, miten yhteytemme katkesi.
Oletko mies- vai naisosapuoli?
Meinaatko vielä toisen vuoden? Hukkaan heitettyä aikaa
Koska juttu loppui, se ei ainakaan tähän elämän kohtaan ollut sulle tarkoitettua. Sinua odottaa paremmat ajat kun vain päästät hänestä irti ja päätät ansaita parempaa.
Miten sä nyt pääset nettiin?