Miten selviän tästä kaikesta (ero ja lapset)
Olen eronnut ja lapset on 6v ja 9v. Todella erilaisia luonteiltaan, toinen adhd ja nopea oppimaan ja haluaa koko ajan tehdä jotakin. Toinen hyvin rauhallinen, hiljainen, hidas, aspergerpiirteinen... nämä kaksi ääripäätä kun elää saman katon alla niin ei se helppoa ole.
Lasten isä on itse ehkä myös hieman poikkeavapiirteinen, ei hänellä kuitenkaan diagnooseja ole. Joo, itsepähän olen muinoin valinnut, mutta ei sitä nuorempana sellaisia asioita ymmärtänyt että edes voisi toisella olla jotain. Ja itse tulen hyvinkin epävarmoista perheoloista; eksä tuntui silloin jotenkin turvalliselta valinnalta. Mutta siis, ex on sellainen että tekee asiat omalla tavallaan, on lapsille enempi kaveri kuin vanhempi, ei ole johdonmukainen, on impulsiivinen esim. menoissaan ja rahankäytössään.. Pitää lapsia kyllä luonaan.
Erosta on nyt 3 vuotta ja tuntuu että meidän elämä on edelleen yhtä kaaosta. Lapsilla kun on haasteita ja he vielä oireilee eroa ja kahta kotia melko vahvasti. Tuntuu siltä etten jaksa enää. Vuosia on vaan ihan helvetisti edessä ennenkuin nuo on ehkä omillaan. Mistään omasta on ihan turha edes haaveilla. Koko ajan vain mietin että miten selviän nämä vuodet 😞 Nyt ekaa kertaa alkanut tuntumaan siltä ettei oma olo ole enää ihan normaali, vaan olen usein todella ärtynyt, uupunut ja itkuinen..
Kommentit (2)
Hae itsellesi apua, testaa voisiko olla masennusta. Ota selvää myös, voisitteko saada esim. perhetyöstä apua tai perheneuvolasta, jos lasten haasteet tai oireilu on sellaista, että se olisi oikea paikka.
Onhan teillä exän kanssa selkeä jako, milloin lapset ovat sinulla ja milloin hänellä? Olipa vuoroviikoista tai viikonlopuista kyse. Selkeä rytmi ja ennakoitavuus auttavat sekä lapsia sopeutumaan että helpottavat sinua, kun tiedät jo etukäteen, milloin saat huilata. Koita löytää lapsivapaisiin jotakin mukavaa tekemistä, mikä rentouttaa sinua. Elokuvat, museot tai taidenäyttelyt, luonnossa liikkuminen, muu liikunta, mikä nyt kiinnostaakaan sinua ja on paikkakunnallasi mahdollista. Tapaa ystäviä. Arki onneksi helpottuu kun lapset kasvavat, näin yleensä myös lievästi erityisten kanssa. Ole myös armollinen itsellesi, elämä erityislasten kanssa on raskaampaa ja kaaottisempaa kuin ns. neurotyypillisten kanssa. Voimia.
Hae lähete terapiaan. Kun itse voit hyvin niin se heijastuu myös lapsiin. Voimia ❤️