Miten jaksaa mielenterveysongelmaista sukulaista?
Kyseessä työkyvyttömyyseläkkeellä kituuttava monisairas yli 50-v henkilö. Viimeisin ”huoh” on hänen syvä loukkaantumisensa kun sukumökki aiotaan laittaa myyntiin. On käynyt mökillä ehkä viikon vuodessa eikä osallistu kuluihin. Nyt yhden vanhemman polven omistajat haluavat myydä, tämä henkilö ei voi itselleen lunastaa mutta jotenkin on olettanut että voi hamaan maailman tappiin käydä tällä mökillä. Eikä ymmärrä että mökin ylläpito maksaa koko ajan ja soittaa sukua läpi tästä hirveästä loukkauksesta ja väärinteosta ja salatusta asiasta, josta olisi ensin pitänyt neuvotella hänen kanssaan..(Teoreettisesti nykyomistuksella perisi joskus 1/16 osan siitä mökistä)
Toinen ”huoh” on henkilön voimavarojen vähäisyys -tai jakautuminen- Juoksee kaikilla mahdollisilla retkillä ja tapahtumissa koronan sallimissa rajoissa mutta muistaa aina kertoa kuinka kamalan uupunut ja väsynyt on koko ajan. Valittaa ettei pysty autossa istumaan yli tunnin matkaa ja kuinka kauheasti väsyy rippijuhlissa yms. tilaisuuksissa. Mutta sitten on äärettömän loukkaantunut jos häntä ei kutsuta…. Ja jos kutsutaan, niin ruokarajoitteet ovat todella hankalia mutta ei suostu olemaan esim. pitopalveluun tai ravintolaan etukäteen yhteydessä pyynnöistä huolimatta vaan sitten juhlissa voivottelee kun ei taaskaan ole mitään sopivaa. Kun kysyin että soititko ja sovitko -olin hommanut numeron ja kertonut pitopalveluun että vieras N.N soittaa ja hänelle pitää järjestää sopivia vaihtoehtoja. Selitys soittamattomuudelle oli ettei hän halua olla vaivaksi- ja silti sitten valittaa! grrrrr!
Ja sitten marttyroi joka jutusta, kuinka hän taas sairasti viikon sängynpohjalla kun häntä suku kohtelee niin huonosti tai ei saanut kutsua tai loukkaantui kun Pentti keskeytti keskustelun vuonna 1975 eikä hän kuunneltu -jauhaa tapauksia joita kukaan muu ei muista tai edes enää voi kommentoida-
Niin äärettömän hankala ja rasittava henkilö kuin voi vaan olla. Ymmärrän että kukaan ei halua sairastua mutta onko sairaalla oikeus ihan älyttömään käytökseen? Vastaan ei voi sanoa, kaikesta sairastuu. Porukka joko hymistelee tai välttelee parhaansa mukaan tätä sukulaista. Surullista mutta myös mahdotonta
Onko kellään muulla vastaavasta kokemusta ja/tai neuvoja henkilön kanssa toimimiseen ilman hampaidenkiristelyä?
Kommentit (7)
Ei ole.
Me ymmärretään tuollaiset tyypit, eikä sen kummemmin oteta nokkiimme hänen sanomisistaan tai puuhailustaan.
Sitä paitsi he ovat vapaita ja täysvaltaisia ihmisiä kaikissa asioissa, eivät ole holhouksen alaisia.
Tottahan kaikilla on oikeus sanoa mielipiteensä itseä koskevista asioista.
Mitä sinä ap oikein selität ja vouhkaat ja panikoit, ei yksi hlö suuressa suvussa voi mitään päätöksiä sanella.
Lain säädännön mukaan on aina toimittava.
Vaikutat ap itse jotenkin oudolta tyypiltä, ja melkoisenkin oudolta!
Vietän aikani niiden ihmisten kanssa keiden seurassa viihdyn, sukulaisuus ei tasan velvoita pätkääkään mihinkään. Valitsen seurani ja aikaani en tuhlaa seuraan mikä on kamalaa olis sitten sukua tai ei.
Onhan näitä.
Ei auta muu kuin pitää pää kylmänä. Sanoo vastaan asiallisesti mutta lujasti, etenkin kun on kyse virallisista asioista.
Pitää yhteyttä sopivasti. Varautuu siihen, että mikään ei ole hyvin ja antaa natinan ja valituksen olla.
Minusta tuolle sukulaiselle pitää aina palauttaa takaisin ne hänen omat valintansa esim. ettei ilmoita ruokavalioista, ei osallistu kustannuksiin, valittaa sekä väsymyksestä että kutsumattomuudesta, eikä kuunnella ja ymmärtää loputtomiin.
Tiedän mt-ongelmaisia, joilla on ihan reilusti rajattu mm. yhteydenottoa perheeseen (sisarukset, vanhemmat) ihan muiden mielenterveyden ja jaksamisen vuoksi. Rajaus on esim. kaksi puhelua viikossa, vierailu kerran viikossa, koska sairas terrorisoi kaikkien muiden elämää, syyllistää, käyttää taloudellisesti hyväkseen, uhrautuu, passuuttaa ym.
Eli ei tarvi sietää kaikkea, pitää vastuuttaa, (esim. osuutensa mökkikustannuksista) ja ellei siihen pysty, pystyykö omista asioistaan huolehtimaan!
Eikö kellään muulla ole hankalaa sukulaisten kanssa?