Lue keskustelun säännöt.
Epäilen sairastavani yleistä ahdistuneisuushäiriötä.
14.07.2014 |
Varmaan viimeiset 20 vuotta minua on ahdistanut jatkuvasti. Kuljen ympäriinsä ahdistuneena enkä saa mitään aikaiseksi. Aamulla herään ja ensimmäinen tunne on selittämätön ahdistus: kuinka selviän päivästä, kuinka jaksan, pitäisi siivota, tarjota lapsille enemmän aikaa/leikkiä/elämyksiä. Pesemättömät pyykit ahdistaa, imuroimattomuus ahdistaa, sähköpostien lukemattomuus ahdistaa. Kaikki ahdistaa.
Lisäksi mietin jatkuvasti, mitä muut minusta ajattelevat. Yleisillä paikoilla kiinnitän huomioni käyttäytymiseeni, ulkonäkööni, ryhtiini, vedän mahaa sisäänpäin. Ettei kukaan vain ajattelisi minusta mitään pahaa. Suoritan elämääni, yritän käyttäytyä kuten luulen muiden ajattelevan että miten pitää elää. Teeskentelen, miellytän ihmisiä, etteivät he vain ajattelisi minusta mitään negatiivista. Ja koen tästä suunnatonta ahdistusta.
Haluan pukea lapseni "oikein" ja hyvin, ja käydä oikeissa paikoissa (esim. kesäisin uimarannalla, koska niin kuuluu tehdä), ettei vaan ahdistaisi. Ettei kukaan pitäisi minua huonona äitinä. Kuuraan epätoivoissani tiskipöytää, koska tahrat ahdistavat. En osaa olla oma itseni, koko ajan ahdistaa, mietin mitä muut ajattelevat/tekevät/minulta odottavat.
Ahdistaa se että ahdistaa, ehkäpä olisi aika varata lääkärille kunhan terveysasemat taas syksyllä aukeavat? (ainoa ongelma on se, että yllättäen soittaminen ja puhelimessa puhuminen ahdistavat, kädet hikoaa ja tärisee, pulssi on varmaan 150, heikottaa... kun pitää soittaa jonnekin) Ahdistaa jopa se että myönnän kuinka kaikki ahdistaa.
Vinkkejä, neuvoja, kohtalontovereita, perseellepotkijoita? (ps. ahdistaa jopa hieman se, että uskalsin tämän aloituksen tehdä..)
Kommentit (34)
Käyttekö töissä? Jos ette, niin lopettakaa lässyttäminen. Olette alati lomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmisten töissäkäyminen ja jonkun ahdistus liittyy toisiinsa?
Tiedäm tuon tunteen. Itselläni myös masennusta ja pelkotiloja!
Mulla ainakin Optipar (20 mg) auttaa pahimpaan angstiin. Käytössä myös Opamox tällä hetkellä, koska mun äiti on saattohoidossa leukemian takia. Lisäksi menee Ketipinor 50 mg yöksi. Aika läjä lääkkeitä, mutta kaikissa melko pienet annostukset. Ei mitään motivaatiota lopettaa, toimivat kohtuullisen hyvin, eikä juurikaan sivuoireita.
Aluksi noista Ketipinoreista tuli tosin ahmimiskohtauksia, mutta ne on lieventyneet. Ja tällä hetkellä ei pienet mässyttelyt edes haittaisi, koska äidin tilanteen takia ruokahalu aika olematon päiväsaikaan. Hain terapiatukea KELAlta, mutten saanut. Mulla on OCD (pakko-oireita), joka on myös ahdistuneisuushäiriö. Pesen itseäni, erityisesti käsiä, aina kun ahdistaa. Mulla on myös pitkä lista muita asioita, jotka pitää tehdä aina tietyllä tavalla ja niihin liittyy ns rituaaleja.
Ahdistus on tunteista inhottavin, joka tiedän. Toivottavasti AP löytää apua terapiasta tai lääkkeistä. Jotkut hyötyy myös liikunnasta ja rentoutusharjoituksista yms yms. Mulla esim rentoutusharjoitukset menevät suorittamiseksi, joten eivät auta. Liikunta vaikuttaa kyllä positiivisesti mielialaan, mutta itse ahdistusta se ei kyllä poista. Alkoholia en suosittele lääkkeeksi, koska krapulat on ainakin mulla ihan helvettiä.
20%:lla ihmisistä on herkkä hermosto, joten sekin on hyvä tiedostaa - siis jos on erityisherkkä. Silloin ei vaadi itseltään sellaisia asioita, joita varten ei ole biologisia valmiuksia. Täältä löytyy herkkyystesti ja muutenkin paljon infoa asiasta:
http://heliheiskanen.fi/kurssit-ja-ryhmat/herkkyytesi-voima/herkkyystesti-3/
Samoja vaivoja! Mä päätin, että haluan asiaani edistystä, ettei tämä elämä nyt voi mennä näin. Mulla nimittäin on omatoimilääke tohon ahdistukseen eli mun pitää syödä puputtaa liikaa. Jos en syö vähän väliä herkkuja, tuntuu että hajoan tuskaani.
Varasin sitten yksityiselle psykiatrille ajan, kun ajattelin että hän osaa ohjata mua eteenpäin parhaiten. Ei siis ole mitään olemassaolevaa hoitosuhdetta mihinkään tahoon, kun oon ihan "terve" ja työssäkäyvä ihminen.
Lopputulos: aikani oli yli puoli tuntia myöhässä, edellisellä oli kuulemma niin pahoja ongelmia. Ja niinpä mun aikani kutistui alle varttiin, sain kertoa jotain, lääkäri kyseli jotain ja lopulta huomasin itse "ratkaisevani" ongelmani, kerroin että kyllä kaikki varmaan järjestyy, kun aloitin juuri laihdutuskuurinkin (mitä? mistä sen keksin, se kuulosti jotenkin niin hyvältä idealta, kun sen puputtamisen seurauksena olen tosi paljon lihonutkin) ja lääkäri myönteli. Sitten kassan kautta ulos, maksoi noin satasen. Harmitti, kun laskuun oli merkitty ajanvarauksen mukainen 60 min, vaikka en ollut vastaanotolla edes varttia. Mutta olinhan toki ollut siellä lääkäriasemalla yhteensä noin kauan, eli näppärästi multa laskutettiin sitten siitä odotustilassa istumisestakin :)
Ja sitten se lopputulos: En saanut mitään ohjeita, lääkäri sanoi että voin etsiä puhelinluettelosta(!) terapiapaikkoja, jos haluan, mutta ei hän oikein osaa mitään suositella tai tiedä, onko nyt sitten niin tarpeen/hyödyllistä.
Siis ihan puihin meni avunhakemiseni, jatkan karkkipussien voimilla erakoitumistani... Toivottavasti sä ap saat asiasi paremmin esille! Oman kokemukseni perusteella suosittelen kirjaamaan ongelmat paperille ylös etukäteen ja vaikka lykkäämään lapun lääkärille eteen jos tilanne on menossa ihan hulluun suuntaan vastaanotolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
29 jatkaa vielä. Pahoina angstipäivinä kannattaa rajoittaa kahvinjuontia ja sauhuttelua. Kofeiini ja nikotiini lisää ahdistusta ainakin mulla. Jos on rento fiilis ja mukava olo, niin silloin röökiä palaa enemmän. Tupakointi nyt on aina tyhmää, mutta moni ei muista että myös kofeiini on stimulantti ihan niin kuin nikotiinikin.
Pyydä avuksi joku ystäväsi, jonka kanssa menette vaikka yhdessä lekurille, hän odottaa odotushuoneessa vastaanoton ajan. Elämä meni hukkaan ahdistellessa, kun pitäisi ottaa vaan rennosti. Tiedän kyllä, miltä tuo pakonomainen suorituselämä tuntuu, mutta siitä on mahdollista parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:28"]
Samoja vaivoja! Mä päätin, että haluan asiaani edistystä, ettei tämä elämä nyt voi mennä näin. Mulla nimittäin on omatoimilääke tohon ahdistukseen eli mun pitää syödä puputtaa liikaa. Jos en syö vähän väliä herkkuja, tuntuu että hajoan tuskaani.
Varasin sitten yksityiselle psykiatrille ajan, kun ajattelin että hän osaa ohjata mua eteenpäin parhaiten. Ei siis ole mitään olemassaolevaa hoitosuhdetta mihinkään tahoon, kun oon ihan "terve" ja työssäkäyvä ihminen.
Lopputulos: aikani oli yli puoli tuntia myöhässä, edellisellä oli kuulemma niin pahoja ongelmia. Ja niinpä mun aikani kutistui alle varttiin, sain kertoa jotain, lääkäri kyseli jotain ja lopulta huomasin itse "ratkaisevani" ongelmani, kerroin että kyllä kaikki varmaan järjestyy, kun aloitin juuri laihdutuskuurinkin (mitä? mistä sen keksin, se kuulosti jotenkin niin hyvältä idealta, kun sen puputtamisen seurauksena olen tosi paljon lihonutkin) ja lääkäri myönteli. Sitten kassan kautta ulos, maksoi noin satasen. Harmitti, kun laskuun oli merkitty ajanvarauksen mukainen 60 min, vaikka en ollut vastaanotolla edes varttia. Mutta olinhan toki ollut siellä lääkäriasemalla yhteensä noin kauan, eli näppärästi multa laskutettiin sitten siitä odotustilassa istumisestakin :)
Ja sitten se lopputulos: En saanut mitään ohjeita, lääkäri sanoi että voin etsiä puhelinluettelosta(!) terapiapaikkoja, jos haluan, mutta ei hän oikein osaa mitään suositella tai tiedä, onko nyt sitten niin tarpeen/hyödyllistä.
Siis ihan puihin meni avunhakemiseni, jatkan karkkipussien voimilla erakoitumistani... Toivottavasti sä ap saat asiasi paremmin esille! Oman kokemukseni perusteella suosittelen kirjaamaan ongelmat paperille ylös etukäteen ja vaikka lykkäämään lapun lääkärille eteen jos tilanne on menossa ihan hulluun suuntaan vastaanotolla.
[/quote]
Vähän ot:nä: haet rahat takaisin siitä 45 minsasta, joka sulta varastettiin. Lääkärin olis pitänyt sanoa tuo sinulle tai antaa koko vastaanotto maksutta, koska 15 minsaa ei hyödytä mitään, jos asian käsittely vie vähintään tunnin! Jos vastaanotosta ei ole pitkä aika, lekuri myös muistaa tapauksesi. Tämä on musta ihan periaatekysymys, että olemattomasta palvelusta ei tarvitse maksaa mitään.
30 Kannatta mennä julkiselle puolelle, vaikka ois vähän jonoakin. Siellä tuollaisessa tapauksessa koko päivän ajat ois huoletta myöhässä eikä yhden ajasta varattettais sen takia 45 minuuttia, kun edellinen oli liian pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin lääkärille ja sieltä kannattaa pyytää lähetettä psykiatrille, tai mielenterveys toimistoon. Sitten vasta alkaa ns hoito. Vähintään 30 min käyntikertoja tulee viikon välein, niin kauan kunnes diagnoosi on tehty ja vielä sen jälkeenkin. Itse sain juuri lähetteen psykiatrilta terapiaan joka alkaa ensi kuussa. Ei kannata uskoa tavallisen lääkärin diagnooseja, jotka tehdään 30 minuutissa. Itse luulin kärsiväni paniikkihäiriöstä, kunnes selvisi tuo ahdistushäiriö kuukausien tutkimusten jälk. Aloitin juuri myös kovan hikiliikunnan vähintään 5km lenkkiä, uimista kilometri, tai kuntosalia tunti joka päivä. lopetin myös tupakanpolton 3 vk sitten. Noilla konsteilla ahdistusoireet ovat jo vähentyneet 70%. Ja nyt vihdoin alkaa se terapia. Tuo tupakointi oli mulla useimmiten se pahin kohtauksen laukaisija. T m32
Varaa ihmeessä psykiatrille aika, apua löytyy. GAD sinulla tuskin on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan sama täällä. Varsinkin tuo toiminta julkisilla paikoilla ja aamuahdistus. Yhtä helvettiä.
Miten vaikeaa on soittaa ja varata lääkjärille aika j akertoa nämä asiat kunno0lla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oma arviosi oikealta. Tuo voisi olla täysin minun kirjoittamani teksti. Olen aina surrut ja murehtinut kaikkea. Pelkään ja ahdistun. Suoritan kaikkea, koska niin kuuluu tehdä; olla hyvä äiti, hyvä työssäni, hyvä puoliso. Minulla on lisäkis voimakasta katastrofiajattelua. Ja juu, on diagnosoitu sekä yleistynyt ahidtsuneisuushäiriö sekä keskivaikea masennus, jonka uskon olevan seurausta tästä ahdistuksessa kärvistelystä. Mulle on ollut apua mindfullnessista:). Jopa enemmän kuin terapiasta. Myös oikean lääkityksen löytyminen auttoi.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 22:55"]
Miten vaikeaa on soittaa ja varata lääkjärille aika j akertoa nämä asiat kunno0lla?
[/quote]
Ei se aina se pilleripurkki auta. Ja terveysasemat kiinni kesällä. Revi siitä.
Helsingissä Nuorten kriisipiste päivystää, sieltä saa ilmaista apua, jos oot alle kolmekymppinen. Oon saanut sieltä apua ahdistukseen. Päivystää useamman kerran viikossa henk.kohtaisesti sekä kerran viikossa nettipäivystys, netin kautta pystyisit varmasti kirjoittamaan heille :)
[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 22:55"]
Miten vaikeaa on soittaa ja varata lääkjärille aika j akertoa nämä asiat kunno0lla?
[/quote]
Vaikeaa. Kädet hikoaa ja sydän tykyttää ja suuta kuivaa ja päässä ei tunnu olevan yhtään järkevää lausetta. Lisäksi vielä jos puhelimeen vastaa joku tylympi hoitaja joka vähättelee ongelmaani, niin se on entistä vaikeampaa. Siinäkin tilanteessa tulee mieleen "miellyttää" häntä ja vähätellä omia oireita ja varsinkin "ei meillä kyllä nyt ole aikoja antaa"- puheeseen olisi NIIN helppo sanoa että kiitos, en oikeastaan tarvitsekaan aikaa, antakaa se sille joka sitä oikeasti tarvitsee.. Ei näitä asioita voi ymmärtää sellainen, joka ei samasta paskasta kärsi.. :( t. ap
Vielä muutamia vuosia sitten tuo teksti voisi olla munkin näppikseltäni kotoisin. Mulla ei lääkkeet auttanu, mutta terapia kylläkin. Olen paljon onnellisempi ja "normaalimpi" (mitä se ns. normaalius sitten onkin). Ajoittain ahdistaa, mutta se ei jää päälle.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 23:05"]
Helsingissä Nuorten kriisipiste päivystää, sieltä saa ilmaista apua, jos oot alle kolmekymppinen. Oon saanut sieltä apua ahdistukseen. Päivystää useamman kerran viikossa henk.kohtaisesti sekä kerran viikossa nettipäivystys, netin kautta pystyisit varmasti kirjoittamaan heille :)
[/quote]
Asun Oulussa ja olen yli kolmekymppinen, mutta kiitos sinulle :) t. ap
Up!