Miksi vanhat pariskunnat ovat usein vastenmielisiä ajatusmaailmojenssa kanssa? Eli nämä anopit ja vastaavat
Harvemmin tapaa vanhempaa pariskuntaa +70-vee jotka eivät olisi uuvuttavia ja voimia vieviä. Suurimmalla osalla, joiden kanssa olen ollut tekemisissä eli nämä sukulaiset yms, ovat harvinaisen rasittavia ihmisiä. Heillä on usein hyyyyyvin ahdasmielinen, rajoittunut maailmankuva. Kun joku nuori 20-30 vuotias elää täysin erilaista elämää kuin he ovat eläneet 70-luvulla, alkaa asian arvostelu ääneen. Miksi ei osata pitää turpaansa kiinni?
Erityisesti vanhemmat naiset ovat monesti hyyvin tylyjä ja töykeitä esim. poikiensa naisystäviä kohtaan. Toki siinä on myös kateellisuutta, jos nuori nainen on kaunis ja vanha nainen ruma/lihava ja sitä katkeruutta puretaan tätä kohtaan. Erään sukulaispariskunnan on hyyvin vaikea käsittää sitä, ettei kukaan nuori suostu enää kotirouvaksi.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset ovat joutuneet elämään 1800-luvun ihmisten vaikutuksen alaisina.
Nyt on 2020-luku. Totta kai se haisee skeidalta mikä tuulahtaa 1800-luvulta.
Ei sille voi mitään, että itsekin on se reliikki joka tuo 1900-luvun oksettavaa tunkkaisuutta 2100-luvulle saakka.
1800-luku = 1700-1799
1900-luku = 1800-1899
2000-luku = 1900-1999
He tällä hetkellä vanhat, eivät ole koskaan tunteneet ainoatakaan ihmistä 1800 luvulta (1700-1799).
Nykynuoriso ei tuotakaan tiennyt.
Tyhmää sakkia.
Olen 70v. Nuorena oli itsestään selvää valmistua ammattiin. Äiti ja tädit aina napisivat kuinka tärkeää on kouluttautua. Näe maailmaa katso kuinka eletään maailmalla. Jep mehän reilattiin ympäri eurooppaa. Kilpailtiin kuinka monella mantereella tuli käytyä. Harrastettiin irtosexiä tietysti. Oli jo pillerit hommattu.
Lääkäritosin kysyi: Onko vaki kaveri jo? Liftattiin Heasata Lappiin asti. Suomi tuli kierrettyä. Kumppanikin löytyi noin 24v aikohin. Eiku avoliittoon. Töissä nimiteltiin susipariksi ja vastuuttomaksi ilman vihkimistä. Viidenvuoden jälkeen teimme pari tenavaa. Ei kastettu, kun ei kuuluttu kirkkoon. Lapset söi sormiruokaa, niin kuin nykyisinkin. Ei kuritettu kakruja. Asiat selvitettiin puhumalla ja kannustamalla. Lapsia vietiin pitkin Suomea ja ulkomaita mukana. Ohjasin harrastuksiin ja otimme omiin harrastuksiin mukaan. Meillä teimme yhdessä kotihommat. Ystäväni ovat samanlaisia 70v ei jakseta ihmetellä näitä nykynuoria. Tekevät kuitenkin, niin kuin tahtovat. Kuten mekin.
Nuoret eivät usein hahmota, että vanhat ihmiset ovat samalla lailla yksiköltä ja erilaisia keskenään kuin nuoretkin. Ap:n tekstin perusteella joku yleistäjä voisi väittää, että kaikki nuoret ovat yksinkertaisia ja puhuvat pahaa muista ja ovat suvaitsemattomia erilaisia ihmisiä kohtaan, mutta mehän tiedämme, ettei se ole onneksi totta. Olemme kaikki yksilöitä.
Moni nainenkin on naisvihaaja eikä se katso ikää..
En tunne yhtään tuollaista vanhempaa pariskuntaa.
Omat vanhempani ovat todella tiedostavia nykymaailman menosta. Mummokin jo aikoinaan sanoi, ettei miehillä tee mitään, mutta koulutus on tärkeä.
Anoppi taas on lämmin ihana mummeli, jolla ei ole pahaa sanottavaa kenestäkään.
Jos tuollaisia tulee vastaan, niin aikuisena ihmisenä valitset itse seurasi.
Oma anoppini kehui minua maasta taivaisiin tyttärensä häissä kaikille sukulaisille. Oli etukäteen kertonut monelle miten fiksu ja kaunis vaimo hänen pojallaan on. Rakastaa lapsenlapsiaan yli kaiken ja auttoi, kun sairastuin vakavasti. Ikinä ei tuputa mitään elämänohjeita tai neuvoja.
Ihmisen kauneus on sielussa, ei pinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset ovat joutuneet elämään 1800-luvun ihmisten vaikutuksen alaisina.
Nyt on 2020-luku. Totta kai se haisee skeidalta mikä tuulahtaa 1800-luvulta.
Ei sille voi mitään, että itsekin on se reliikki joka tuo 1900-luvun oksettavaa tunkkaisuutta 2100-luvulle saakka.
1800-luku = 1700-1799
1900-luku = 1800-1899
2000-luku = 1900-1999
He tällä hetkellä vanhat, eivät ole koskaan tunteneet ainoatakaan ihmistä 1800 luvulta (1700-1799).
Nykynuoriso ei tuotakaan tiennyt.
Tyhmää sakkia.
Ei mene Suomessa noin. Miten tynnyrissä olet kasvanut? Esim. 19th century on englanninkielissä maissa 1800-luku, eli suomennettuna 19:s vuosisata.
Kun puhutaan esim. 2010-luvusta, se ei todellakaan tarkoita vuosia 2000-2009.
Aivan jäätävää boomer-logiikkaa.
Suomi muuttui nopeasti agraariyhteiskunnasta urbaaniksi jälkiteolliseksi yhteiskunnaksi. Kansainvälistyminen, uusi teknologia, vapaat ihmissuhteet ym ovat uhka niille jotka ovat syntyneet "alkiolaiseen" maailmaan jossa sähkö ja juokseva vesi ja yksityisauto oli luksusta.
Pahin on sellainen n. 30 vuotias joka on notkunut humanistisella 10 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko nuori vai naiivi? Niin käy ikääntyessä, että pitää nuoria yhtä raskaina ja maailmanmenosta pihalla olevina kuin nuoret vanhoja. Sellaista se on, elämän kiertokulku, kukin näkee asiat omasta vinkkelistään.
Taustalla on se kuvitelma teineistä asti, että itse tietää kaikesta kaiken oleellisen ja se oma elämäntapa on ainoa oikea. Pidetään vanhempia sukupolvia jotenkin tyhmempiä, kun he eivät jaa samoja arvoja itsen kanssa.
Meinaat että että nykyiset 20-35v:t tulevat sinun iässäsi vieläkin puhumaan ihmisistä "n*ekereinä", hokemaan miten "töitä kyllä tekevälle löytyy kun menee hattu kourassa tehtaanjohtajan puheille" yms. paskaa?
Kyllä sukupolvet ovat olleet jäätävää kuraa tuossa 60-lukua edeltävässä ikäluokassa hyvin pitkälti.
Vierailija kirjoitti:
Vanhanaikainen ja suvaitsematon anoppi otti minut höyhennettäväkseen kun parikymppisenä menin sukuun: en osannut mitään, en pukeutua enkä seurustella juhlissa, en huushollata enkä hoitaa lapsia. Kauheaa valitusta koko suvulle kun äitiyslomalla halusin tavata kavereita ja mieskin joutui siivoamaan ristiäisiä varten. Hän muisteli nuoruuttaan miten valkoisessa esiliinassa huseeraili eikä koskaan hermostunut lapsille. Minäkin olen aina ollut tunnollinen äiti, vain tosi eri tavalla kuin hän.
Henkistä väkivaltaa pakottaa toista omaan muottiinsa ja nälviä koko ajan.
Onkohan meillä sama anoppi 🌚
Ap taitaa olla tämä sama traumatisoitunut vanhusvihaaja, joka suoltaa näitä suuret ikäluokat -aloituksia. Minua ei ainakaan koskaan ole miesten iäkkäät vanhemmat kohdelleet huonosti, enkä tunnista ap:n kuvaamaa asiaa muutenkaan. Olisiko jonkinlainen traumaterapia paikallaan? Kaikki ei taida olla hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli pe r c:stä.
Ei ihminen voi sille mitään, mille vuosi sadalle syntyy ja mitä oksennusta hänen aivoihinsa iskostetaan.
Kukaan ei ole niin viisas ja mahtava, että pystyisi kaiken mummojensa ja ukkiensa, tai isiensä ja äitiensä oksentaman p askannuksen ohittamaan.
Aina jää ihmisen päähän jotain tunkkaista ja typerää kakkaa, jota tietämättään ja ymmärtämättään oksentaa lapsenlapsilleen, ja täten jotain ällöä siirtyy 100 vuotta eteen päin.
Hieno, viisas ja syvällinen kommentti. Kirjoittajan täytyy olla vähintään oksennus- ja muun eritetieteen tohtori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko nuori vai naiivi? Niin käy ikääntyessä, että pitää nuoria yhtä raskaina ja maailmanmenosta pihalla olevina kuin nuoret vanhoja. Sellaista se on, elämän kiertokulku, kukin näkee asiat omasta vinkkelistään.
Taustalla on se kuvitelma teineistä asti, että itse tietää kaikesta kaiken oleellisen ja se oma elämäntapa on ainoa oikea. Pidetään vanhempia sukupolvia jotenkin tyhmempiä, kun he eivät jaa samoja arvoja itsen kanssa.
Meinaat että että nykyiset 20-35v:t tulevat sinun iässäsi vieläkin puhumaan ihmisistä "n*ekereinä", hokemaan miten "töitä kyllä tekevälle löytyy kun menee hattu kourassa tehtaanjohtajan puheille" yms. paskaa?
Kyllä sukupolvet ovat olleet jäätävää kuraa tuossa 60-lukua edeltävässä ikäluokassa hyvin pitkälti.
Nykynuorilla on aikanaan oma paskajargoninsa, joka heijastaa heidän maailmankuvaansa ja nuoruuteensa pysähtyneisyyttään. Eikä tuo "työtä tekevälle" ole mikään vanhusten sanonta. Olen kuullut sitä myös kolmekymppisiltä. Enemmän se kertoo omasta asemasta työelämässä ja yhteiskunnassa kuin iästä
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla tämä sama traumatisoitunut vanhusvihaaja, joka suoltaa näitä suuret ikäluokat -aloituksia. Minua ei ainakaan koskaan ole miesten iäkkäät vanhemmat kohdelleet huonosti, enkä tunnista ap:n kuvaamaa asiaa muutenkaan. Olisiko jonkinlainen traumaterapia paikallaan? Kaikki ei taida olla hyvin?
Sama pelle.
Mut se on lumihiutaleiden jaettu näkemys: se ettei ne pärjää ei ole mitenkään niiden omaa huonoutta, vaan niillä on oikeus saada ilman mitään yrittämistä kaikki sama mitä parhaaiten menestyneet vanhoista ikäluokista on saaneet.
No jaa. Suvaitsemattomuutta taitaa olla kaikissa ikäluokissa. Ja kun katselee näitä ketjuja se oma näkökulma taitaa olla useampien mielestä juuri oikea oli kyse koulutustasosta ("yliopisto - AMK - amis"), lasten hankkimisesta (vela - lapsia), oikeanlaisesta yhteiskunnallisista mieliiteistä, kulttuurista ja vapaa-ajan vietosta (musiikki, politiikka, matkat...). Noista kiistelevät ovat niitä "avarakatseisia ja muiden mielipiteitä arvostavia nuoria"?
Ja tasa-arvosta, tuosta saa yhdenlaisen kuvan kun käy kaatopaikalla peräkärryllä viemässä lehtijätteitä. Usein pariskunnat yhdessä, minun ikäiset naiset (50+) hikisinä tyhjäämässä kärryä miehen rinnalla, useat nuoret naiset istuvat autossa kännykkäänsä räpläten kun mies kiskoo oksia ja tyhjää lehtipusseja. Nykykäsitys tasa-arvosta jakaa ns naisten työt mutta jättää miesten työt miehille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset ovat tunkkaisia, ynseitä, inhottavia ja epämiellyttäviä.
Ei se ole mikään uutinen.
Mieti miten ynseitä ja tunkkaisia heidän nuoruudessaan, heidän vanhuksensa ovat olleet.
Ne 1800-luvulla syntyneet.
"Ne 1800-luvulla syntyneet" tarkoittaa, että on syntynyt vuosina 1700-1799. Niin vanhoja vanhempia ei ole kenelläkään. Itse tunnen paljon iäkkäitä ihmisiä, jotka ovat seestyneitä, iloisia, toimeliaita ja myönteisiä. Ei voi yleistää, että kaikki ikääntyneet ovat samanlaisia. Yksi parhaista ystävistäni oli minua 30 vuotta vanhempi aivan ihana ihminen.
Täh? Say whaaat now? 1800-luku on kyllä kuule 1800-1899.
18. vuosisata on 1700-1799, mutta 1800-LUKU on siis 1800-1899. Mun äidin äiti oli syntynyt 1899, ja oli kyllä elänyt todella värikkään elämän, jollaisessa yksikään nykynuori ei kestäisi elossa kovin pitkään.
Ja mun opiskeluaikana 1988 kuollut mummo muuten oli ehdottomasti naisasianainen ja sitä mieltä, että naisen pitää olla itsenäinen, hankkia hyvä työ ja ammatti.
N54
Tää vanhusten kategoriointi on todella hassua. Itselläkin on äidin puolen suvusta äidin äiti syntynyt 1938 ja oli todella eloisa, vapaamielinen ja naisasianainen. Kuten koko sen puolen suku.
Isän äiti vm. 1939 on taas on hyvin konservatiivinen, uskonnollinen, kiukkuinen, ahne ja ilkeä. Mielipiteet ennemmin keskiaikaa kuin edes 1900-lukua.
Molemmat kotoisin luovutetusta Karjalasta, naapurikylistä. Voi arvata kumpi oli lukenut paljon (ei edes opiskellut, vain lukenut kirjoja. Molemmat lastenhoitajia) Voi myös päätellä kumman suvun puoleiset ovat menestyneet paremmin. (Vaikka toki isän isällä oli enemmän varallisuutta. Nykyään tuhlattua) Ja joo, lasken itse kuuluvani äidin puoleiseen sukuun enemmän :D
N36
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu on sekin, että monet nuoremmat - kuten ap - ovat kovin vapaamielisiä, mutta kuitenkin moittivat ahdasmielisyyksissään itseään vanhempia.
Se vanha oli kerran nuori ja kaunis. Nuori taas ei tajua, että voi ilkeine ajatuksineen kuolla huomenna. Ja jos se ei onnistu, niin hänestäkin tulee vanha, ruma, lihava ja ilkeä. Nyt hän on tosin kaikkea muuten samaa, mutta ei vielä vanha.
Ap on osin oikeassa.
Omat mummoni olivat mukavia - toinen tosin oli vähän kärttyisä.
Mutta tämä mukava mummon tytär eli äitini on hirveän ”raskas” ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vanhanaikainen ja suvaitsematon anoppi otti minut höyhennettäväkseen kun parikymppisenä menin sukuun: en osannut mitään, en pukeutua enkä seurustella juhlissa, en huushollata enkä hoitaa lapsia. Kauheaa valitusta koko suvulle kun äitiyslomalla halusin tavata kavereita ja mieskin joutui siivoamaan ristiäisiä varten. Hän muisteli nuoruuttaan miten valkoisessa esiliinassa huseeraili eikä koskaan hermostunut lapsille. Minäkin olen aina ollut tunnollinen äiti, vain tosi eri tavalla kuin hän.
Henkistä väkivaltaa pakottaa toista omaan muottiinsa ja nälviä koko ajan.
Minulla miniä, joka mielestään kaikesta oikeassa. Arvostelee tapojamme elää, selittää totuutena omaa, jostain somesta oppimaansa juttua. Minä kuuntelen ja myöntelen, en juurikaan ota kantaa, mutta välillä harmittaa erityisesti hänen ylenkatseiset kommentit pojastamme ja miehestäni. Miniällä ei ylioppilastutkinnon lisäksi juuri muuta koulutusta, me korkeasti koulutettuja, useassa maassa asuneita - kuitenkin hän mielestään tietää kaiken meitä paremmin vaikka puhuisi maasta jossa me muut olemme asuneet, hän vain lukenut pätkän netistä. Ihmiset ovat erilaisia, noita voimakkaasti oikeassa olevia ja muille totuutta jakavia on joka ikäluokassa.
Täällä on jo yksi lähes 200 sivuinen vanhojen haukkumisketju, lukekaa sitä, tuskin uusia näkökohtia enää löytyy.
Terv. millennium