Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyttäreni on narsisti.
14.07.2014 |
Perheeseemme kuuluu kolme lasta, äiti ja isä. Vanhin lapsistamme on 12-vuotias poika. Hän on vilkas, eloisa, puhelias. Harrastaa urheilua, rakastaa liikkumista ja käsillä tekemistä. Kohtelias ja ystävällinen, hänellä on paljon kavereita. Nuorimmainen on 8-vuotias tyttö. Hiljaisempi, pohtiva, mietteliäs. Muutamia ystäviä. Lukee paljon ja kyseenalaistaa kaiken. Rakastaa piirtämistä ja eläinten hoitamista.
Keskimmäinen tyttäremme. 10-vuotias. Hän pelottaa minua. Minä tiedän ja tunnen, että jokin on pielessä. Olen viimeisen 6 vuoden aikana oppinut näkemään, että kaikki ei ole kohdillaan. Hän ei tunne niinkuin muut lapset tuntevat. Hän haalii ihmisiä lähelleen vain huomatakseen mitä hän saa heidät tekemään. Hän on täysin kykenemätön tuntemaan mitään empatiaa. Hän on hyvin älykäs. Hän yllitti kaksi luokkatoveriaan sytyttämään hiukset palamaan ja naapurin lapsen kivittämään koiraansa. Olemme käyneet lasten- ja nuorten psykiatrilla, psykologilla, perheneuvolassa. Näin nuorelle lapselle ei anneta diagnoosia. Onko teillä kokemuksia psykiatrisesta hoidosta, hoitopaikoista jne?
Kommentit (37)
Ja syövän jälkeen tajuttomana sairaalassa tulit sitten uudelleen raskaaksi ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
trollilla meni jauheliinit suukkuun
Äitiinäs tullut tai ei ole saanut rakkautta. Kyllä se sitten jonkun miehen saa ja katoaa nurkista kun oppii käyttämään pillua hyväkseen kaiken saamiseksi.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 14:50"]Niin, sehän tässä on onglemana, että kun diagnoosia ei ole eikä sitä aseteta. Nyt on kuitenkin kyse lapsesta, joka ei tietenkään yksin ole terapiassa saati pysty terapeuttia manipuloimaan. Ei 10-vuotias niin älykäs ole. Tyttö pyytää anteeksi, mutta siksi, että hänen on pakko. Ei hän näytä katuvan toimintaansa. Aspergerin syndroomaa on myös epäilty, mutta tätäkään diagnoosia ei vielä ole pystytty asettamaan. Olemme olleet myös yksityisellä sektorilla.
Olen miettinyt hyvin paljon omaa rooliani ja mitä olen tehnyt väärin. Sairastin syöpää, joka diagnosoitiin kun odotin tytärtämme. En voinut aloittaa hoitoja, koska lapsi olisi menehtynyt. Syöpä levisi. Keisarinleikkauksen jälkeen olin käytännössä sairaalassa ensimmäiset kaksi vuotta. Välillä olin tajuttomana pitkiäkin aikoja.
[/quote]
miehes touhus letkujen välissä, kun sinä taistelit elämästä...tuohon kahden vuoden aikaan sisältyy uusi raskauskin.
joo ei mennyt ihan putkeen toi höpötysaloitus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, en minäkään ihan tajua, että jos syöpähoidot kestivät kaksi vuotta 10-vuotiaan tyttären syntymän jälkeen ja hänen pikkusiskonsa on 8-vuotias, niin miten uskalsitte ja ylipäänsä ehditte syöpähoitojen aikana tehdä pikkusiskon.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 16:14"]
Ihan epälooginen tuo AP: tarina. Taas joku täällä keksii omiaan. Lukekaa nyt oikein ajatuksella tuo juttu!
[/quote]
Taisi tulla vastaisku tuohon narsistiäiti -ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tässä syytetään äitiä? Lapsella on myös isä. Olen myös perehtynyt aiheeseen jonkinverran, narsismi yleensä tosiaan kehittyy lapsuusvuosina. Ja harvemmin kaiketi niinkään johtuu geeneistä kun lapsuusiän "kasvatuksesta". Tosin siihen ei tarvita välttämättä kuin yksi häiriintynyt ihminen lähiympäristöstä TAI joku surullinen tapahtuma, mutta siinäkin häiriintynyttä nimenomaan olisi lapsen saaman tuen vähyys. Musta kuitenkin ap vaikuttaa ihan normaalilta, joten joko epäilen koko narsismiasiaa tyttäresi kohdalla tai sitten jotain muuta henkilöä kuin ap, tytön lapsuudessa. Voisiko tässä olla kyseessä vain sellainen että pelkäisi menetystä, jolloinka ei osaa tunteiden tasolla kiintyä muihin ihmisiin? Tai on vaan huono olo ja purkaa muihin? Oletko muuten varma että tyttäresi sai tytöt polttamaan hiuksiansa vai syytettiinkö vain häntä?
[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 15:58"]
Keskenkasvuiselle lapselle ei voi laittaa diagnoosia noin vaan. Jos on tarvetta , dg tulee sitten ajallaan. Mutta AP ei nyt taida kertoa totuutta. Jos olet ollut tyttären syntymän jälkeen 2 vuotta huonossa kunnossa ja lähinnä sairaalassa , mistä tuo 8v lapsi ilmestyi perheeseen ?
Minä sairastuin rintasyöpään kun odotin kolmatta lasta. Raskaus oli alkutaipaleella ja lääkäreiden suosituksesta päädyin keskeytykseen jotta hoidot saatiin aloitettua. Rinta poistettiin ja sain sytostaatit ja solumyrkyt, kaikenkaikkiaan hoidot kestivät vuoden ajan. Tajuttomana en ollut missään vaiheessa, mutta todella sairas kyllä sytostaattien aikana. Sädehoitojakson aikana pystyin ihan käymään töissä. Vieläkin koen kaipuuta ja syyllisyyttä kun ajttelen keskeytystä. Lisää lapsia en voi enää saada , koska joudun käyttämään lopun elämääni hormoonilääkitystä joka aiheutti vaihdevuodet. Ikää minulla on nyt 34v.
Olen äärettömän onnellinen siitä, että saan vielä olla äiti 10- ja 8-vuotiaille koululaisilleni. Syövän toteamisesta on nyt 4 vuotta ja olen pysynyt terveenä. Toivon , että saan nähdä lasteni aikuistuvan. Lapsille sairauteni oli vaikeaa, mutta onneksi heillä on hyvä isä joka huolehti ja onneksi he olivat vielä niin pieniä, etteivät juurikaan enää edes muistele äidin sairastamista. Ensi vuonna olen menossa uuden rinnan rakennusoperaatioon, sen jälkeen toivon kehtaavani mennä lasten kanssa myös uimahalliin. Parisuhde ei kestänyt sairastamistani, mutta lasten isä on hienosti mukana tyttöjen elämässä.
Kurjaa, että täällä on ihmisiä, jotka sepittävät näitä kamalia tarinoita ja keräävät sitten myötätuntoa. Jos lapsella oikeasti on psyykkisiä ongelmia, kuka vanhempi alkaisi käsitellä niitä AV-palstalla ?
[/quote]
En nyt alkanut purkamaan sairastumistani sen kummemmin, koska se ei ole asian ydin. Minulla kasvain oli aivoissa. Gliooma. Rintasyöpä on pikkuisen eri asia. Leikkaukset olivat isoja, joiden jälkeen olin tajuttomana. Solusalpaajahoidon aikana olin huonossa kunnossa, josko pystyin suuren osan ajasta olemaan kotona. Käytännössä kaksi vuotta sairaalassa tarkoittaa, että kahden vuoden ajan minulla oli todella paljon sairaalajaksoja. Tai oikeastaan 1v ja 9kk. Nuorin lapsemme täyttää ensi kuussa 9 vuotta.
En myöskään ole nyt lähtenyt hakaan mitään googletettuja diagnooseja lapsestani. Halusin kokemuksia hoitopaikoista, hoidosta, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se oo narsisti se on psykopaatti.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 14:39"]Onneksi olkoon. Narsismi syntyy häiriintyneen äitisuhteen vuoksi.
[/quote]
...
Ja yksinkertaisia ihmisiä vaan syntyy, niinkuin sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 14:30"]
APD eli epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Eipä mitään voi hoitaa, jos ei saa diagnoosia. Jonkinlaista terapiaa voi saada, mutta mihin?
[/quote]
Lapsille ei anneta diagnoosia, koska ne määritelmät on tehty aikuisia varten. Eikä siinä ole mitään mieltäkään, koska lasten kuuluukin olla itsekkäämpiä kuin aikuisten. Mietipä nyt, että kyllähän pienelle lapselle voisi aikuisten kriteereillä diagnosoida helposti narsismin, rajatilapersoonallisuushäiriön, pakko-oireet, skitsoidisuuden ja välttelevyyden (jos on kovin ujo), riippuvaisen persoonallisuuden jne. Lisäksi monet persoonallisuushäiriöiden kriteerit (esim. seksuaalisunen käytös) eivät ole ollenkaan sovellettavissa lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsismin keskiössä ovat ihailluksi tulemisen tarve ja suuruuskuvitelmat, et maininnut mitään tämän suuntaista? Onko tyttäresi aina kylmän viileä vai vaihteleeko suhtautuminen laidasta laitaan? Kyse voisi kuvailemasi perusteella olla antisosiaalisesta persoonnallisuushäiriöstä tai vaihtoehtoisesti epävakaasta, ns. Borderline ilmiöstä. Aina yksilö ei kuitenkaan sovi yhden diagnoosin piiriin tai edes täytä persoonnallisuushäiriöisen kriteerejä piste kokeissa. Voihan vain olla, että muut lapset eivät ole ikinä häntä ns. Hyväksyneet syystä tai toisesta, on tullut kiusatuksi tai on kiusaaja sosiaalisten taitojen puolesta ja siksi käyttäytyy poikkeavasti.
36 tässä, vai tarkoitatko haalimisella että kokoaa porukkaa ympärilleen esimerkiksi karismallaan ja saa heidät tekemään tahtonsa mukaisesti? Onko tyttärellä kaveria joka on tällainen maata hänen allaan palvova, alistuva kumppani, tms?
suurin osa mamuista ja suomalaisista tytöistä on näitä. Pärjäävät kivasti kun saavat muut elättämään itsensä, joko puoliso elättää tai kela jne.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 14:50"]
En voinut aloittaa hoitoja, koska lapsi olisi menehtynyt.
[/quote]
Tätä minä en sitten koskaan tajua. Jos lapsia haluaa, niitä voi tehdä sitten myöhemmin, kun on täysin parantunut. Mitä järkeä on vaarantaa oma terveys jonkin sikiön tähden? Riski siitä, että itse kuolee ja lapsi jää äidittömäksi, on ilman hoitoja todellinen. Ehkä nämä äidit sitten ajattelevat, että isän tuleva uusi vaimo on parempi äitihahmo lapselle kuin tämän oma äiti? Vai?
Outoa, perin outoa.