Korona tappoi kaiken elämänilon

Minä vihaan maskeja! Asun pikkupaikkakunnalla ja myönnän käyttäväni naamavaippaa sosiaalisen "pakon" vuoksi. Olen alkanut myös ahdistumaan jo pelkästään kaupassa käynnin vuoksi. Ahdistun naamavaippaisista ihmisistä suunnattomasti. En pelkää koronaa, olen säännöllisesti tavannut lapsenlapsiani, jotka asuvat Helsingissä. Halaamme tottakai tavatessamme. Vain tämän sosiaalisen pakon vuoksi vedän sen inhottavan maskin naamalleni kaupassa käydessäni. En aio ottaa rokotetta koska minulla on ollut verisuonitukos aiemmin. Jos tämä jatkuu vielä pitkään en tosiaan tiedä mitä voin tehdä tälle kasvavalle ihmisinholleni. Ja siis olen 64v. "naisoletettu"

Te jotka sanotte, että korona tappoi kaiken elämänilon: mitä nyt on toisin kuin esim. 2 vuotta sitten? Lähes kaikkea voi tehdä kuin ennenkin. Mikä oikeasti ahdistaa?

Sukulaisiin ja ystäviin en ole ollut missään yhteydessä, ei sitä jaksa. Ennen oli niin vilkasta jotenkin sosiaalinen elämä, mutta nyt tuntuu kuin kaikki langat olisivat katkenneet. En ole avautunut kenellekään. Synkältä näyttää ja tuntuu. Mistä löytää se ilo, joka olimvielä joulukuussa 2019?

Vierailija kirjoitti:

Minä vihaan maskeja! Asun pikkupaikkakunnalla ja myönnän käyttäväni naamavaippaa sosiaalisen "pakon" vuoksi. Olen alkanut myös ahdistumaan jo pelkästään kaupassa käynnin vuoksi. Ahdistun naamavaippaisista ihmisistä suunnattomasti. En pelkää koronaa, olen säännöllisesti tavannut lapsenlapsiani, jotka asuvat Helsingissä. Halaamme tottakai tavatessamme. Vain tämän sosiaalisen pakon vuoksi vedän sen inhottavan maskin naamalleni kaupassa käydessäni. En aio ottaa rokotetta koska minulla on ollut verisuonitukos aiemmin. Jos tämä jatkuu vielä pitkään en tosiaan tiedä mitä voin tehdä tälle kasvavalle ihmisinholleni. Ja siis olen 64v. "naisoletettu"

Onko sulla joku mielisairaus? Eihän Suomessa maskipakkoa ole!!

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte, että korona tappoi kaiken elämänilon: mitä nyt on toisin kuin esim. 2 vuotta sitten? Lähes kaikkea voi tehdä kuin ennenkin. Mikä oikeasti ahdistaa?

Se onkin mielenkiintoista. Todella moni on kertonut, että on ensimmäistä kertaa elämässään kokenut ahdistusta ja jopa paniikkikohtauksia nyt kun kaikki on palaamassa normaaliin ja voi taas tavata ihmisiä. Purkautuuko nyt kahden vuoden tiedostamaton ahdistus ja yksinäisyyden tuottama paha olo vai mikäköhän ilmiö on kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vihaan maskeja! Asun pikkupaikkakunnalla ja myönnän käyttäväni naamavaippaa sosiaalisen "pakon" vuoksi. Olen alkanut myös ahdistumaan jo pelkästään kaupassa käynnin vuoksi. Ahdistun naamavaippaisista ihmisistä suunnattomasti. En pelkää koronaa, olen säännöllisesti tavannut lapsenlapsiani, jotka asuvat Helsingissä. Halaamme tottakai tavatessamme. Vain tämän sosiaalisen pakon vuoksi vedän sen inhottavan maskin naamalleni kaupassa käydessäni. En aio ottaa rokotetta koska minulla on ollut verisuonitukos aiemmin. Jos tämä jatkuu vielä pitkään en tosiaan tiedä mitä voin tehdä tälle kasvavalle ihmisinholleni. Ja siis olen 64v. "naisoletettu"

Onko sulla joku mielisairaus? Eihän Suomessa maskipakkoa ole!!

99% sitä kuitenkin käyttää ylpeänä, koska media antaa ymmärtää, että maskin käyttäjät ovat ainoita jaloja ihmisiä. Ja minuakin ahdistaa naamansa peittävät ihmiset. - eri

Työttömän elämää korona ei muuttanut mitenkään. Olen aina ollut kotona, kun ei ole rahaa käydä missään. Jos saa hetkeksi palkkatukityön niin siitä täytyy säästää ruokaan rahaa kun tippuu työmarkkinatuelle. Olen kyllä päättänyt että eläkkeellä olevia vanhempiani en tule hoitamaan enkä puolison vanhempia. Puoliso on ainoa lapsi, hänen vanhemmat asuvat 30 km päässä eikä bussit kulje, heidän luonaan käyminen vaatisi auton, eipä ole rahaa, ei olla 5 vuoteen käyty siellä, pärjäilköön kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Työttömän elämää korona ei muuttanut mitenkään. Olen aina ollut kotona, kun ei ole rahaa käydä missään. Jos saa hetkeksi palkkatukityön niin siitä täytyy säästää ruokaan rahaa kun tippuu työmarkkinatuelle. Olen kyllä päättänyt että eläkkeellä olevia vanhempiani en tule hoitamaan enkä puolison vanhempia. Puoliso on ainoa lapsi, hänen vanhemmat asuvat 30 km päässä eikä bussit kulje, heidän luonaan käyminen vaatisi auton, eipä ole rahaa, ei olla 5 vuoteen käyty siellä, pärjäilköön kahdestaan.

Eläkeläisiä on 1,6 miljoonaa, sosiaaliohjaajien murhe järjestää heidän hoitonsa, suuri ikäluokka 75-vuotiaita, kohta alkaa kova hoidontarve.

Vierailija kirjoitti:

Jos vois palata vuoteen 2019 bilettäisin ja matkustaisin ku viimestä päivää

Bilettäminen ja varsinkin matkustaminen olisi pitänyt muistakun syistä joka tapauksessa lopettaa. Korona antoi vain hyvän alkuvauhdin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona ei ole vaikuttanut elämääni millään tavoin. En käytä maskia ja käyn kaupassa normaalisti. Terve kuin pukki.

Se tässä huvittavaa onkin tai no raivostuttavaa, että kaikki muu on viety paitsi se terveys jonka takia tätä näytelmää muka ylläpidetään 🤣

Yli kolme miljoonaa ihmistä on menettänyt henkensä,että sellainen näytelmä,sanoisin tragedia.

Vierailija kirjoitti:

Minä vihaan maskeja! Asun pikkupaikkakunnalla ja myönnän käyttäväni naamavaippaa sosiaalisen "pakon" vuoksi. Olen alkanut myös ahdistumaan jo pelkästään kaupassa käynnin vuoksi. Ahdistun naamavaippaisista ihmisistä suunnattomasti. En pelkää koronaa, olen säännöllisesti tavannut lapsenlapsiani, jotka asuvat Helsingissä. Halaamme tottakai tavatessamme. Vain tämän sosiaalisen pakon vuoksi vedän sen inhottavan maskin naamalleni kaupassa käydessäni. En aio ottaa rokotetta koska minulla on ollut verisuonitukos aiemmin. Jos tämä jatkuu vielä pitkään en tosiaan tiedä mitä voin tehdä tälle kasvavalle ihmisinholleni. Ja siis olen 64v. "naisoletettu"

Verisuonitukos on yhdistetty lähinnä Astra Zenecan rokotteeseen,ja itse saa valita jonkun muun rokotteen jos haluaa.Pikemminkin korona voi aiheuttaa aivohalvauksen.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte, että korona tappoi kaiken elämänilon: mitä nyt on toisin kuin esim. 2 vuotta sitten? Lähes kaikkea voi tehdä kuin ennenkin. Mikä oikeasti ahdistaa?

Töissä ei voi enää käydä koska niitä ei ole.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte, että korona tappoi kaiken elämänilon: mitä nyt on toisin kuin esim. 2 vuotta sitten? Lähes kaikkea voi tehdä kuin ennenkin. Mikä oikeasti ahdistaa?

Töissä ei voi enää käydä koska niitä ei ole.

Tämähän se. Osa on menettänyt lähes kaiken ja samaan aikaan aika iso osa on jopa hyötynyt tilanteesta, kun on saanut rauhassa etäillä kotisohvalta, toteuttaa viimeinkin introverttiyttään ilman sosiaalista stigmaa ja rahaakin on jäänyt säästöön moninkertaisesti kun mitään ei ole voinut (eli halunnut) tehdä.

Vähän tahditonta kysellä tällaisessa tilanteessa että mikä oikeesti ahdistaa.

No tää tulee menemään vielä pahemmaksi kun rokotetut kuolee ja paljon tulee orpolapsia jne. Koko homma on vasta alussa ja pian totuus paljastuu lammaskansalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte, että korona tappoi kaiken elämänilon: mitä nyt on toisin kuin esim. 2 vuotta sitten? Lähes kaikkea voi tehdä kuin ennenkin. Mikä oikeasti ahdistaa?

Töissä ei voi enää käydä koska niitä ei ole.

Tämähän se. Osa on menettänyt lähes kaiken ja samaan aikaan aika iso osa on jopa hyötynyt tilanteesta, kun on saanut rauhassa etäillä kotisohvalta, toteuttaa viimeinkin introverttiyttään ilman sosiaalista stigmaa ja rahaakin on jäänyt säästöön moninkertaisesti kun mitään ei ole voinut (eli halunnut) tehdä.

Vähän tahditonta kysellä tällaisessa tilanteessa että mikä oikeesti ahdistaa.

Eniten korona onkin vaikuttanut niihin, jotka ovat menettäneet työpaikkansa. On huoli taloudellisesta toimeentulosta eikä enää varaa tehdä mitään, mitä haluaisi. Mulla on etätyö ollut jo vuosia  ja sen vuoksi ei huolta. Rajoitukset, joita koronan takia on ollut, ovat hyvin vähän koskeneet mun elämääni. 

Meillä ei ole ollut huolta rahasta, sitä on tullut hyvin, mutta mennyt niukasti. Säästöön on jäänyt enemmän kuin koskaan ennen. Rahan säästyminen vähän lohduttaa tässä ajassa, mutta ei se ahdistusta poista. Pelottaa ihan, että osaako sitä rahaa enää edes kuluttaa, kun elämä palautuu normaaliksi. Jos palautuu.

Vaikeinta on ollut oman syöpäsairaan vanhemman yksinäisyys. Yli vuoteen ei ole edes ruokakaupassa voinut käydä. Masentuu silmissä. Jatkuva pelko, että kannan viruksen töistä vanhemmalleni Olen ainoa ihmiskontakti ja pidän ffp2- maskia ja turvaväliä häneen.

Samaan aikaan katson miten osa ihmisistä elää kuin mitään ei olisikaan. Väheksyvät, pilkkaavat.

On olo kuin eläisi eri planeetalla kuin muut.

Toivoin, että syksy tuo helpotuksen. Ei tuo. Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Huoleton kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vois palata vuoteen 2019 bilettäisin ja matkustaisin ku viimestä päivää

Mikä nyt estää matkustamisen ja bilettämisen?

Se ettei keski-ikäisenä ole saanut vielä toista rokotetta. 45+ ikäiset on riskiryhmää, vaikka Suomessa toisin salaillaan. Eihän täällä muuten riittäisi veronmaksajia varsinaisia ”riskiryhmiä” elättämään.

Tämä! Helsinkiläinen 35-vuotias etätyöläinen saa toisen rokotuksen ennen minua, 49- vuotiasta lähityötä. Delta on nyt joka paikassa. Minunkin asuinkaupungissa. Töissä pitkiä (1-2 tunnin) lähikontakteja maskittomien kanssa. Eri alueiden ihmiset ovat rokotusten suhteen eriarvoisessa asemassa.