Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni ottavat minuun yhteyttä vain silloin kun heillä menee huonosti
08.07.2021 |
Siis ihan kohteliaisuutena toisaalta voisin ottaa sen, että olen heille luotettu ja uskottu ystävä, jolle voi purkaa sydämensä. Ilmeisesti olen myös hyvä kuuntelija ja osaan lohduttaa kun toistuvasti saan yhteydenottoja kun menee päin helvettiä.
Mutta silloin kun asiat ovat hyvin, minut unohdetaan. Yksi ystäväni kihlautui juuri, ja piti pienet kutsut, en ollut kutsuttujen listalla ja kihlajaisista sain tiedon Facebookin kautta. Kuinka monet tunnit kuuntelinkaan tämän ihmisen purkutumisia inhottavasta exästään. Toinen ystäväni piti tuparit, en saanut kutsua. Hänkin soittelee aina ku menee huonosti.
En tiedä enää miten suhtautuisin. Miksi olen vain joku kuuntelija silloin kun kaivataan lohduttajaa?
Kommentit (17)
Mullakin vastaavaa kokemusta. Helvetin itsekkäitä tollaset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ystäväni ottavat yhteyttä vain kun heidän miehensä on jossakin kavereidensa kanssa. Silloin seurani kelpaa. Muuten ei ehditä edes vaikka kahville.
Tuttu tunne. Otetaan yhteyttä vain jos tarvitaan jotain.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ystäväni ottavat yhteyttä vain kun heidän miehensä on jossakin kavereidensa kanssa. Silloin seurani kelpaa. Muuten ei ehditä edes vaikka kahville.
Niin sinäkin tekisit, jos sinulla olisi mies. Mutta kun sinulla ei ole miestä, niin asia mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin vastaavaa kokemusta. Helvetin itsekkäitä tollaset ihmiset.
Miksi vastaat heille? Miksi roikut ja riiputtaa heissä? Miksi et estä heidän numeroitaan? Oma vika.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa, joka mahdollistaa tuon tilanteen, olet sinä itse. Lakkaa olemasta kynnysmatto.
Tämä. Se on aika paljon itsestä kiinni ketkä ottavat yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja imem munaa
Vierailija kirjoitti:
Älä vastaa.
imen munaa
Munaa imen niin imen
Minua ei se niinkään haittaa, mutta kertoo kyllä ihmisestä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onk sulla vastaavaa ollut lapsuudessa missä olet jättäny omat tunteet sivuun jotta joku muu olis voinu paremmin? Tai onko sulla ollut tunne et olis kaikille parempi jos vain myötäilet tilannetta? Kiusattu koulussa taikka saatu tuntemaan et toisenlainen sinä on jotenkin väärin tai et sulta on väärin odottaa vastavuorosuutta joltain läheiseltä? Tälläset usein aiheuttaa sen että sellaseen seuraan "ajautuu" vanhempanakin koska se on normalisoitunut ja sellaset tietyt piirteet tuntuu "tutuilta ja turvallisilta" kun niitä uusia ystäviä löytyy.
Naisten välinen ystävyys on upeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten välinen ystävyys on sitä, että ollaan ystävä sen kanssa jolla on jotain välinearvo.
Facebookissa myötäillään sitä mistä tulee tykkäyksiä ja ollaa ihan onnessaan kun saa jotain ihanakaunis- kehuja viisikymppisen filtteröidystä lärvistä.
Aivan sama juttu täällä...ei enää tekemisissä, kun ei ole taloudellista hyötyä ja ei makseta velkoja takaisin...joten hei vaan!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans kohtalotoveri.
Ystävät tosiaan ottavat yhteyttä kun tarvitsevat kuuntelijaa, yleensä miehiin liittyen. Korvani ja neuvoni tuntuvat kelpaavan (ja toimivan), sillä pian on sopu taas miehen kanssa ja minun kanssani ei "ehditä" mitään tekemään.
Oon monet kerrat itkenyt, kun aina vaan sanotaan ei, kun pyydän käymään, soittelemaan tai mitään muutakaan.
Ja silti aina autan kun tarvitsevat.
Olet ajanut itsesi lohtukaveriloukkuun.
Ikävää, ei tuollaisia ihmisiä voi kutsua ystäviksi!
Ystävää voi lohduttaa ja kuunnella tarvittaessa pitkiäkin aikoja ja ystävä lohduttaa ja kuuntelee sinua vuorostaan. Ystävä haluaa sinut mukaan myös hyviin hetkiin, kuten kihlajaisiin tms. Ystävät haluavat olla toistensa kanssa tekemisissä monenlaisissa tilanteissa ja vaikka harrastuksissa. Joskus elämän murheissa voi painopiste ystävyydellä olla toisen auttamisessa, mutta tilanteen korjaantuessa tavataan ja ollaan yhdessä kuten ennenkin.
Ainoa, joka mahdollistaa tuon tilanteen, olet sinä itse. Lakkaa olemasta kynnysmatto.