Hyväksytäänkö hiljainen luonne miehillä helpommin kuin naisilta?
Eräässä työpaikassa huomasin, että hyvin hiljaisen ja vetäytyvän miehen luonnetta ei arvosteltu ja kommentoitu. Toisin kuin minun. Olen ujohko, hiljainen ja rauhallinen, mutta se ei ole esteenä työnteossa. Ja en mikään tuppisuu tai yrmy ole, vaan hyvinkin hymyileväinen. Oon saanut elämässäni jatkuvasti kuulla "rohkaisua" ja hiljaisuuden ihmettelyä ja kommentointia.
Oletteko muut törmänneet samaan?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joutunut "leikkimään" hiljaista, etten olisi lentänyt heti ulos joka paikasta, oikeasti olen erittäin kiinnostunut miten asiat hoidetaan, miten ne hoidetaan, järjestelmällinen, takuulla epäkohdat esille ja ÄÄNEEN ottava, kinastelenkin mielelläni, mikäli epäkohtia tarjotaan ratkaisuiksi. Tiukka asennevamma pitää minut aina valppaana ja tietoisena, mitä ympärilläni tapahtuu tai mitä minulle on tapahtumassa. En vaihtais itseäni mihinkään.
Sama. Hiljaisen rooli on hyvä kun haluaa tarkkailla muita. Moni räpättäjä puhuu ohi suunsa kun ajattelee että ei tuo mitään kuuntele tai välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen on sellainen hiljainen hissukka harmaavarpunen, oikeen maan matonen, joka ei näy ei kuulu ja tuntuu myös pitävän sitä ihanneroolina, johon muidenkin pitäisi yltää. Mua tää ihmistyyppi ärsyttää ihan suunnattomasti mutta kyllähän varmimmiten sellainen saa miehen itselleen. Ukot tykkäävät, kun nainen ei tee muuta kuin toimii taloudenhuoltajana ja lapsentekoalustana... harmaavarpusesta ei ole harmia myöskään sukujuhlissa, siitä tietää varmasti, ettei se laita liikaa ripsaria kun ei se laita sitä ollenkaan ja siitä voi olla varma kans sen suhteen, ettei se möläyttele mitään tyhmää tai yritä puhua maailmanpolitiikasta, kun ei se puhu mitään muutakaan. Ideaalivaimoaines.
Mistä lähtien hiljainen = harmaavarpunen joka ei osaa puolustaa itseään? :D
Oletko yksi niistä räkättirastaista joiden pitää olla koko ajan äänessä ja saada huomiota?
:D Arvasin, että joku sellainen arkisella tavalla narsistinen maan matonen provosoituu tästä mitä sanoin, te jos ketkä rakastatte päästä pahastumaan ja rakastatta sitä, kun kuvittelette saaneenne huomiota, edes sitä negatiivista. Ei, itse asiassa olen ujo tarkkailijaluonne ja yleensä hiljaa. Mutta tunnistan tuon pariskuntatyypin, jossa on isokokoinen mies, joka on se perheen elättäjä ja sitten se ilmiömäisen harmaavarpusmainen nainen. Yleensä mies on vielä suht. karismaattinen, ehkä jopa komeakin ja suhteessa siihen tuo harmaavarpusnainen ihan eri tasoa ja lajia ja jää aina mietityttämään, että miten voi ollakin noin hengetön kumppani tuollaisella miehellä. Mutta johtuu juurikin siitä, että tuo aneeminen tapaus on miesten mielestä se paras mahdollinen vaimo. Pahastu nyt tästä vähän vielä lisää, sinä kuulut selvästi siihen lajiin, jolle mikään ei tuota niin paljon orgastista nautintoa kuin saada pahastua! Ole hyvä, lahjani sinulle <3
En kestä muijia jotka selittävät ensin koko oman historian, sairaudet, harrastukset, sukulaiset, naapurit, työkaverit, pomot, kynnet, hiukset, stringit vai mummohousut, koirat vai kissat ja yrittävät sitten vaivihkaa udella toisten asioita. Ei helvetti, kerro nyt ko. henkilölle jotain, niin sehän leviää samantien. Olen mielummin hiljaa, eikä minua kiinnosta pätkääkään toisten tekemiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hiljainen ja rauhallinen nainen, mutta koskaan en ole saanut kuulla siitä mitään negatiivista, vaan päinvastoin asiasta on pidetty.
Luulen, että jotkut hiljaiset ottavat nokkiinsa ihan kaikesta mitä heille sanotaan. He suhtautuvat automaattisesti kielteisesti kaikkeen kommentointiin ja kysymyksiin ja muiden sanomiset ovat heille aina uhka, sanotaan sitä ihan mitä vain. He siis ovat aina varpaillaan ja puolustuskannalla.
No mulle on useita kertoja ihan suoraan kommentoitu negatiivisesti sitä hiljaisuutta. Esim. hyvin yleinen kommentti työharjoitteluissa yms. on että "ole reippaampi", vaikka tekisin työni ripeästi ja hyvin. Ilmeisesti reippaus tarkoittaa näille kommentoijille puheliaisuutta ja smalltalkkausta. Ei ole myöskään yksi tai kaksi kertaa kun on kysytty suoraan että miksi olet noin hiljainen, sellaisissakin tilanteissa joissa itse olen mielestäni puhunut normaalin verran.
Mäkin olen saanut työharjoittelussa negatiivista palautetta siitä, etten osallistunut riittävästi kahvipöytäkeskusteluihin. Hieman hankalaa oli osallistua, kun ei tuntenut niitä ihmisiä, joista puhuttiin ja kymmenen ihmistä suunnilleen huusi kilpaa..
Vierailija kirjoitti:
Minulle kelpaisi hiljainen mies. Naistennaurattajat kierrän kaukaa.
Hiljainen nainen taas on seinäruusu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kelpaisi hiljainen mies. Naistennaurattajat kierrän kaukaa.
Sama täällä, hiljainen ja rauhallinen mies haussa.
Moi:)
Vallankäyttöä se on. Hiljaisuus liitetään usein tyhmyyteen, passiivisuuteen ja alistuvuuteen, joten taivastelemalla jonkun hiljaisuutta yritetään saada tämä epävarmaksi itsestään.
Hiljaisen leiman saattaa muuten saada sellainenkin, joka ei varsinaisesti hiljainen ole mutta joka ei puhu "oikeanlaisista" asioista. Olen itse peruspuhelias ja yleensä avoimesti uusiin ihmisiin suhtautuva. En kuitenkaan tykkää spekuloida muiden ihmisten asioita ja olen valikoiva myös omien yksityisasioideni kertomisen suhteen. Tämän seurauksena minua on muutaman kerran kritisoitu liian hiljaiseksi, vaikka olen ottanut muuten aktiivisesti osaa keskusteluihin. Jos et siis juorua ja räpätä omista asioistasi, olet hiljainen.
Myös he, jotka eivät koskaan anna toisille suunvuoroa, ovat kärkkäitä huomauttelemaan muiden hiljaisuudesta. Eivät ilmeisesti hoksaa, mistä se muiden hiljaisuus itse asiassa johtuu :D Monilla suomalaisilla on niin heikot sosiaaliset taidot, että pitävät itsekeskeistä ja rajatonta puheenpulputusta reippautena ja merkkinä sosiaalisesta taitavuudesta.
Hiljaista naista pidetään outona, kun taas hiljaista miestä älykkäänä. Naisen pitää olla kyselemässä ja palvelemassa muita hymyn kera.
Täälläkin yksi hiljainen ja rauhallinen nainen. Olen huomannut, että nuo ominaisuudet jakavat mielipiteitä aika paljon molempiin suuntiin. Olen saanut positiivista kommenttia mutta toisaalta negatiivistakin. Nyt aikuisiällä ikävää kommenttia on tullut harvemmin, kenties ihmiset osaavat paremmin peittää todelliset ajatuksensa. Esim. deittaillessa on kyllä ollut helppo huomata, pitääkö toinen osapuoli hiljaisuudestani vai ei. Mitä puheliaampi ihminen itse on, sitä varmemmin ei pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen on sellainen hiljainen hissukka harmaavarpunen, oikeen maan matonen, joka ei näy ei kuulu ja tuntuu myös pitävän sitä ihanneroolina, johon muidenkin pitäisi yltää. Mua tää ihmistyyppi ärsyttää ihan suunnattomasti mutta kyllähän varmimmiten sellainen saa miehen itselleen. Ukot tykkäävät, kun nainen ei tee muuta kuin toimii taloudenhuoltajana ja lapsentekoalustana... harmaavarpusesta ei ole harmia myöskään sukujuhlissa, siitä tietää varmasti, ettei se laita liikaa ripsaria kun ei se laita sitä ollenkaan ja siitä voi olla varma kans sen suhteen, ettei se möläyttele mitään tyhmää tai yritä puhua maailmanpolitiikasta, kun ei se puhu mitään muutakaan. Ideaalivaimoaines.
Mistä lähtien hiljainen = harmaavarpunen joka ei osaa puolustaa itseään? :D
Oletko yksi niistä räkättirastaista joiden pitää olla koko ajan äänessä ja saada huomiota?
:D Arvasin, että joku sellainen arkisella tavalla narsistinen maan matonen provosoituu tästä mitä sanoin, te jos ketkä rakastatte päästä pahastumaan ja rakastatta sitä, kun kuvittelette saaneenne huomiota, edes sitä negatiivista. Ei, itse asiassa olen ujo tarkkailijaluonne ja yleensä hiljaa. Mutta tunnistan tuon pariskuntatyypin, jossa on isokokoinen mies, joka on se perheen elättäjä ja sitten se ilmiömäisen harmaavarpusmainen nainen. Yleensä mies on vielä suht. karismaattinen, ehkä jopa komeakin ja suhteessa siihen tuo harmaavarpusnainen ihan eri tasoa ja lajia ja jää aina mietityttämään, että miten voi ollakin noin hengetön kumppani tuollaisella miehellä. Mutta johtuu juurikin siitä, että tuo aneeminen tapaus on miesten mielestä se paras mahdollinen vaimo. Pahastu nyt tästä vähän vielä lisää, sinä kuulut selvästi siihen lajiin, jolle mikään ei tuota niin paljon orgastista nautintoa kuin saada pahastua! Ole hyvä, lahjani sinulle <3
Huonoitsetuntoiset miehet noita aneemisia harmaavarpusia metsästävät, kun eivät fiksua ja persoonallista naista rinnallaan kestä. En siis ole ollenkaan samaa mieltä siitä, että sellainen nainen olisi kaikkien miesten ihannevaimo. Toisaalta tuo kuvailemasi naistyypin edustaja on saattanut joskus olla hyvinkin sädehtivä ja sanavalmis mutta on valitettavasti "onnistunut" löytämään puolisokseen itsekeskeisen öykkärin. Kyllä siinä kuka tahansa kuihtuu, kun tarpeeksi kumppani mitätöi ja alistaa. Tilanne ajautuu sitten helposti siihen pisteeseen, että mies dominoi illanistujaisissa karismallaan (joka on tarkkaan harkittu esitys, ei sisältä kumpuavaa vetovoimaa) ja nainen katsoo parhaaksi olla hiljaa ja huomaamaton. Jotta säästyisi edes sen kerran läksytykseltä tai pahimmassa tapauksessa pahoinpitelyltä.
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen on sellainen hiljainen hissukka harmaavarpunen, oikeen maan matonen, joka ei näy ei kuulu ja tuntuu myös pitävän sitä ihanneroolina, johon muidenkin pitäisi yltää. Mua tää ihmistyyppi ärsyttää ihan suunnattomasti mutta kyllähän varmimmiten sellainen saa miehen itselleen. Ukot tykkäävät, kun nainen ei tee muuta kuin toimii taloudenhuoltajana ja lapsentekoalustana... harmaavarpusesta ei ole harmia myöskään sukujuhlissa, siitä tietää varmasti, ettei se laita liikaa ripsaria kun ei se laita sitä ollenkaan ja siitä voi olla varma kans sen suhteen, ettei se möläyttele mitään tyhmää tai yritä puhua maailmanpolitiikasta, kun ei se puhu mitään muutakaan. Ideaalivaimoaines.
Tää ei muuten mun kohdalla pidä ollenkaan paikkaansa, eikä kyllä havaintojeni perusteella muutenkaan. Paljon varmemmin suulaalla naisella on kumppani. Miehiin vetoaa itsevarmuus, ja usein puheliaisuus yhdistetään siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen on sellainen hiljainen hissukka harmaavarpunen, oikeen maan matonen, joka ei näy ei kuulu ja tuntuu myös pitävän sitä ihanneroolina, johon muidenkin pitäisi yltää. Mua tää ihmistyyppi ärsyttää ihan suunnattomasti mutta kyllähän varmimmiten sellainen saa miehen itselleen. Ukot tykkäävät, kun nainen ei tee muuta kuin toimii taloudenhuoltajana ja lapsentekoalustana... harmaavarpusesta ei ole harmia myöskään sukujuhlissa, siitä tietää varmasti, ettei se laita liikaa ripsaria kun ei se laita sitä ollenkaan ja siitä voi olla varma kans sen suhteen, ettei se möläyttele mitään tyhmää tai yritä puhua maailmanpolitiikasta, kun ei se puhu mitään muutakaan. Ideaalivaimoaines.
Mistä lähtien hiljainen = harmaavarpunen joka ei osaa puolustaa itseään? :D
Oletko yksi niistä räkättirastaista joiden pitää olla koko ajan äänessä ja saada huomiota?
:D Arvasin, että joku sellainen arkisella tavalla narsistinen maan matonen provosoituu tästä mitä sanoin, te jos ketkä rakastatte päästä pahastumaan ja rakastatta sitä, kun kuvittelette saaneenne huomiota, edes sitä negatiivista. Ei, itse asiassa olen ujo tarkkailijaluonne ja yleensä hiljaa. Mutta tunnistan tuon pariskuntatyypin, jossa on isokokoinen mies, joka on se perheen elättäjä ja sitten se ilmiömäisen harmaavarpusmainen nainen. Yleensä mies on vielä suht. karismaattinen, ehkä jopa komeakin ja suhteessa siihen tuo harmaavarpusnainen ihan eri tasoa ja lajia ja jää aina mietityttämään, että miten voi ollakin noin hengetön kumppani tuollaisella miehellä. Mutta johtuu juurikin siitä, että tuo aneeminen tapaus on miesten mielestä se paras mahdollinen vaimo. Pahastu nyt tästä vähän vielä lisää, sinä kuulut selvästi siihen lajiin, jolle mikään ei tuota niin paljon orgastista nautintoa kuin saada pahastua! Ole hyvä, lahjani sinulle <3
Tulkintaa.
Mä taas ajattelen, että se äänekäs, karismaattinen mies on imenyt energian ja elinvoiman vaimostaan, josta on sen takia tullyt harmaavarpunen. Tai sitten se mies todella tarvitsee hiljaisen harmaan naisen pönkittääkseen haurasta egoaan.
Ne viisi pelottavaa kirjainta...!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen on sellainen hiljainen hissukka harmaavarpunen, oikeen maan matonen, joka ei näy ei kuulu ja tuntuu myös pitävän sitä ihanneroolina, johon muidenkin pitäisi yltää. Mua tää ihmistyyppi ärsyttää ihan suunnattomasti mutta kyllähän varmimmiten sellainen saa miehen itselleen. Ukot tykkäävät, kun nainen ei tee muuta kuin toimii taloudenhuoltajana ja lapsentekoalustana... harmaavarpusesta ei ole harmia myöskään sukujuhlissa, siitä tietää varmasti, ettei se laita liikaa ripsaria kun ei se laita sitä ollenkaan ja siitä voi olla varma kans sen suhteen, ettei se möläyttele mitään tyhmää tai yritä puhua maailmanpolitiikasta, kun ei se puhu mitään muutakaan. Ideaalivaimoaines.
Mistä lähtien hiljainen = harmaavarpunen joka ei osaa puolustaa itseään? :D
Oletko yksi niistä räkättirastaista joiden pitää olla koko ajan äänessä ja saada huomiota?
:D Arvasin, että joku sellainen arkisella tavalla narsistinen maan matonen provosoituu tästä mitä sanoin, te jos ketkä rakastatte päästä pahastumaan ja rakastatta sitä, kun kuvittelette saaneenne huomiota, edes sitä negatiivista. Ei, itse asiassa olen ujo tarkkailijaluonne ja yleensä hiljaa. Mutta tunnistan tuon pariskuntatyypin, jossa on isokokoinen mies, joka on se perheen elättäjä ja sitten se ilmiömäisen harmaavarpusmainen nainen. Yleensä mies on vielä suht. karismaattinen, ehkä jopa komeakin ja suhteessa siihen tuo harmaavarpusnainen ihan eri tasoa ja lajia ja jää aina mietityttämään, että miten voi ollakin noin hengetön kumppani tuollaisella miehellä. Mutta johtuu juurikin siitä, että tuo aneeminen tapaus on miesten mielestä se paras mahdollinen vaimo. Pahastu nyt tästä vähän vielä lisää, sinä kuulut selvästi siihen lajiin, jolle mikään ei tuota niin paljon orgastista nautintoa kuin saada pahastua! Ole hyvä, lahjani sinulle <3
Tulkintaa.
Mä taas ajattelen, että se äänekäs, karismaattinen mies on imenyt energian ja elinvoiman vaimostaan, josta on sen takia tullyt harmaavarpunen. Tai sitten se mies todella tarvitsee hiljaisen harmaan naisen pönkittääkseen haurasta egoaan.
En kyllä ymmärrä millä tavalla hiljainen harmaa nainen pönkittäisi miehen egoa. Eiköhän siihen valita aivan toisentyypiset naiset...?
Jep, olen nainen ja aina kun joku kuvailee minua edes ohimennen, heidän täytyy tuo "ujojahiljainen" sisällyttää kuvaukseen niinkuin se olisi joku mantra. En ole ikinä kuullut että tuollaista kenestäkään miehestä käytettäisiin, ainakaan aikuisesta. Itse olen nyt aikuisena alkanut sanomaan että en pidä tuosta ja kysymään perusteluja, sillä omasta mielestäni tuo kuvaus ei ainakaan enää osu minuun. En tiedä sitten miten minun pitäisi heidän mielestään käyttäytyä, mutta ei se minun velvollisuuteni ole heitä miellyttääkään. Hämmentävää vain. Ja ärsyttää se vähättelevä sävy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen on sellainen hiljainen hissukka harmaavarpunen, oikeen maan matonen, joka ei näy ei kuulu ja tuntuu myös pitävän sitä ihanneroolina, johon muidenkin pitäisi yltää. Mua tää ihmistyyppi ärsyttää ihan suunnattomasti mutta kyllähän varmimmiten sellainen saa miehen itselleen. Ukot tykkäävät, kun nainen ei tee muuta kuin toimii taloudenhuoltajana ja lapsentekoalustana... harmaavarpusesta ei ole harmia myöskään sukujuhlissa, siitä tietää varmasti, ettei se laita liikaa ripsaria kun ei se laita sitä ollenkaan ja siitä voi olla varma kans sen suhteen, ettei se möläyttele mitään tyhmää tai yritä puhua maailmanpolitiikasta, kun ei se puhu mitään muutakaan. Ideaalivaimoaines.
Mistä lähtien hiljainen = harmaavarpunen joka ei osaa puolustaa itseään? :D
Oletko yksi niistä räkättirastaista joiden pitää olla koko ajan äänessä ja saada huomiota?
:D Arvasin, että joku sellainen arkisella tavalla narsistinen maan matonen provosoituu tästä mitä sanoin, te jos ketkä rakastatte päästä pahastumaan ja rakastatta sitä, kun kuvittelette saaneenne huomiota, edes sitä negatiivista. Ei, itse asiassa olen ujo tarkkailijaluonne ja yleensä hiljaa. Mutta tunnistan tuon pariskuntatyypin, jossa on isokokoinen mies, joka on se perheen elättäjä ja sitten se ilmiömäisen harmaavarpusmainen nainen. Yleensä mies on vielä suht. karismaattinen, ehkä jopa komeakin ja suhteessa siihen tuo harmaavarpusnainen ihan eri tasoa ja lajia ja jää aina mietityttämään, että miten voi ollakin noin hengetön kumppani tuollaisella miehellä. Mutta johtuu juurikin siitä, että tuo aneeminen tapaus on miesten mielestä se paras mahdollinen vaimo. Pahastu nyt tästä vähän vielä lisää, sinä kuulut selvästi siihen lajiin, jolle mikään ei tuota niin paljon orgastista nautintoa kuin saada pahastua! Ole hyvä, lahjani sinulle <3
Tulkintaa.
Mä taas ajattelen, että se äänekäs, karismaattinen mies on imenyt energian ja elinvoiman vaimostaan, josta on sen takia tullyt harmaavarpunen. Tai sitten se mies todella tarvitsee hiljaisen harmaan naisen pönkittääkseen haurasta egoaan.
En kyllä ymmärrä millä tavalla hiljainen harmaa nainen pönkittäisi miehen egoa. Eiköhän siihen valita aivan toisentyypiset naiset...?
Tietynlaiset miehet tykkäävät siitä, kun nainen on hiljainen ja alistunut. Luultavasti ajattelevat ihmisten pitävän häntä tosimiehenä, kun vaimo ymmärtää pysyä nöyränä eikä puhua pölpötä turhaan. Pönkittää omaa miehisyyttä, kun on saanut naisensa hakattua/haukuttua hiljaiseksi [/s]
Jotkut taas haluavat ihmisten pitävän heitä viihdyttävinä staratyyppeinä ja parhaiten se onnistuu vähän vaatimattomamman puolison valitsemalla. Kontrasti on näin suurempi ja hiljaisen harmaahiirulaisen rinnalla onnettomampikin showmies vaikuttaa vetävältä.
Eii ole aivotoimintaa. Eri asia kuin introverttteys. Hakatttu koulussa lähtien kulttuuurissa maan rajaaan. Periaatteessa yhteiskunta olis mullle velkaaa ainakin 2 miljooonaaa.
Miehiltä vaaditaan sosiaalisia taitoja paljon vähemmän kuin naisilta. Mies voi jurottaa sukujuhlissa hiljaa ja paeta autotalliin, häntä pidetään silti hyvänä vävynä. Varsinkin jos hänellä on statusta, mutta kunnollisia tavismiehiäkin kohdellaan armeliaasti. Samantyyppisten naisten tylsyydestä valitetaan ympäri sukua, ei ole hyvä emäntä jne.
Miksi toisen hiljaisuutta pitää ylipäänsä kommentoida, en ymmärrä. Ei äänekkäitäkään kommentoida, ainakaan useimmiten.
Ainakin lapsena tytöiltä hyväksytään hiljainen luonne helpommin kuin pojilta.