Lue keskustelun säännöt.
Jätin 3-vuotiaan ilman iltapalaa...
13.07.2014 |
... koska heitti puuroastian heti lattialle kun käsiinsä sai. Se oli kerrasta poikki. En jaksanut enää iltapalalla samaa kuin kaikilla muilla aterioilla. Sai itkeä ihan rauhassa, että haluaa puuroa. Sanoin, että et sinä mitään puuroa halua, kun heitit sen lattialle.
Välipalasmoothienkin kanssa töpeksi niin että kaatoi ainakin puolet lattialle. Päivällistä söi tunnin ajan. Puoli tuntia tapeltiin aterian aloittamisesta, mutta söi melkein kaiken.
Olinko kohtuuton? Lopetti päivällisen klo 18. Seuraavan kerran saa ruokaa huomenna aamupalalla, jos kelpaa.
Kommentit (35)
Tuota kellosysteemiä olemme myös käyttäneet ajan tajun kehittämiseksi. Ei ymmärrä tietenkään oikeasti kelloa, mutta sanon, että kun tämä viisari menee tästä tuonne niin aika loppuu ja välillä muistutan, että kohta loppuu. Jos kiukuttelee välissä, niin se on pois ruokailuajasta. Max 30 minuuttia meilläkin tavoitteena. En minä ainakaan ala olla ruokkimisvalmiudessa nyt ja vielä tunnin ja kahden päästä. Olisi muutakin tekemistä aterioiden välillä. Sielläpä nukkuu nyt toivottavasti aamuun asti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lapsi on kuin meidän tytär. Pienempänä teki tuota samaa (2,5-3v). Saattoi ensin syödäkin ihan nätisti ja yks kaks meni lautanen lattialle. Tai sitten sen raivoamisen myötä. Itse pidin tiukan linjan. Jos lautanen lensi lattialle, se ruokailu loppui sitten siihen. Saatoin antaa välipalaa vähän tuhdimmin jos se lounas meni lattialle. Sama juttu syömään tulon kanssa, sitä kuhnittiin tai raivottiin tai istuttiin vain pöydässä haahuilemassa. Aloin tehdä niin, että jos et tule pöytään sinä aikana, kun lasken kolmeen, lähtee lautanen pois pöydästä. Ja näin tein. Sama juttu pöydässä haahuilun kanssa, jos olin moneen kertaan kehottanu (10-20min) aloittamaan syömisen ja elettäkään ei tehnyt asian edistämiseen, laskin jälleen kolmeen ja jos lusikka ei alkanut kulkea suuhun. Otin lapsen pois pöydästä ja ruoka pois myös. Näillä konsteilla meillä on nyt nätisti käyttäytyvä 4v tyttö, joka edelleen tuittupää ja temperamentikas, mutta tulee pöytään pyydettäessa, syö sen minkä jaksaa (jos pari lusikallista ja joskus lautanen tyhjäksi) ja saa sen jälkeen lähteä pois pöydästä. Hänen kohdallaan piti olla kova kovaa vasten. Vanhempi lapsemme on aina ollut rauhallisempi ja hänen kanssaan ei ole tarvinnut olla yhtä määrätietoinen.
Ja ei. Ei ole tullut mitään ruokaan liittyvää ongelmaa, kammoksuntaa tms traumoja. Piti vain käydä se uhmakausi läpi ja saada tytön päähän taottua, että teoilla on seuraukset ja tyhjällä masulla ei ole kiva olla.
Voi haloo, ei 3-vuotias kelloa ymmärräkään mutta ei se ajantaju ikinä kehity ellei sitä opeta! Meillä ei kauaa mennyt kun lapsi tajusi että 5min kohdalla oikeasti aika on lopussa.
Ei 3-vuotias mikään vauva ole mutta toiset tuonikäiset on motorisesti vielä todella kömpelöitä. Jos ruoka on hyi ja yök niin pöydästä saa poistua ainakin meillä. Mulla isompi nyt 5v ja jos tulee pöytään toteamaan ettei tykkää ja jalua syösä niin ilmoitan rauhallisesti että ole hyvä ja poistu, seuraava ruoka on välipala/iltapuuro. Lapsi ei ole vielä kertaakaan lähtenyt syömättä ;)
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 21:25"]MInusta lapset kannattaa opettaa olemaan koko ajan nälässä. Halvempaahan se on, jos ei lapset syö eli anna aamulla jotain pahaa ruokaa ja kun sitä ei syödä niin ilmoita, että se oli tässä sitten, tänään et saa ruokaa.
Äidit voivat käyttää lapsiinsa monenlaista sairasta valtaa. Yksi kidutuksen muoto on jättää ilman ruokaa, koska äiti kokee itseään loukatun. Oikeastihan se 3v haluaa kuolla? Jos ei vielä niin aika pian, jos kokemukset jatkuvat tuollaisina.
[/quote]
Mitä jos hankkisit niitä lapsia, ennen kuin tulet tänne pätemään? Ap:n lapsi uhmaa syömisellään ja fiksuinta on olla menemättä siihen mukaan. Jos ruokaa heitellään tai sen kanssa temppuillaan, niin fiksuinta on poistaa lapsi pöydästä ja yrittää seuraavalla aterialla uudestaan.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 07:59"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 21:25"]MInusta lapset kannattaa opettaa olemaan koko ajan nälässä. Halvempaahan se on, jos ei lapset syö eli anna aamulla jotain pahaa ruokaa ja kun sitä ei syödä niin ilmoita, että se oli tässä sitten, tänään et saa ruokaa.
Äidit voivat käyttää lapsiinsa monenlaista sairasta valtaa. Yksi kidutuksen muoto on jättää ilman ruokaa, koska äiti kokee itseään loukatun. Oikeastihan se 3v haluaa kuolla? Jos ei vielä niin aika pian, jos kokemukset jatkuvat tuollaisina.
[/quote]
Mitä jos hankkisit niitä lapsia, ennen kuin tulet tänne pätemään? Ap:n lapsi uhmaa syömisellään ja fiksuinta on olla menemättä siihen mukaan. Jos ruokaa heitellään tai sen kanssa temppuillaan, niin fiksuinta on poistaa lapsi pöydästä ja yrittää seuraavalla aterialla uudestaan.
[/quote]
Lapsi on kolme, mutta heillä on aikuinen äiti, joka ei pääst ä tilannetta tuollaiseksi. Jos lapsi viskoo tahallaan ruokaa lattialle, ryhdytään lasta syöttämään ja kerrotaan, että muita vaihtoehtoja ei ole. Toisaalta ruokaa viskovalla lapsella on joku muu ongelma kuin se ruoka: asia vain nousee esille noissa tilanteissa. Lapsen ainoa tapa hallita maailmaansa on rikkoa se ja tehdä pahaa itselleen jo 3v iässä. Voipientä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain on vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksessa pahasti pielessä, jos lapsen pitää reagoida noin.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 08:51"]
Jotain on vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksessa pahasti pielessä, jos lapsen pitää reagoida noin.
[/quote]
Eiköhän ne lapset vain ole erilaisia.
Meillä 2 todella erilaisen temperamentin omaavaa lasta. Pienempi testaa vanhempiaan aina ja jatkuvasti. Temperamentti on niin kova, että säikähtää itsekin välillä omaa reaktiotaan. Ja se raivostuminen saattaa alkaa nollasta sataseen niin nopsaan ettei lapsi edes ehdi kertoa mikä harmittaa. Vasta kun on saanut aikansa raivottua, saa kerrottua että mikä on aihe. Syliin ottaminen vain pahentaa tilannetta, kun raivo oli päällä, siinä on ihan turha alkaa enää edes syöttämään, koska yhteityö oli siinä vaiheessa jo nollassa. Toisen lapsen kanssa ei ole ikinä ollut mitään tallaista.
Pienempikin koko ajan oppii hallitsemaan luonnettaan iän karttuessa ja tuo pöytäkäytös on yksi niistä asioista, joissa ollaan edistytty. On vain pitänyt olla tiukkana. Muuten ne lautaset olisi lattialla edelleen. Jos ole ei ole kokemusta voimakasluonteisesta lapsesta on turha tulla selittämään vuorovaikutusongelmista tai että vika on aina vanhemmissa. Tyttö oppi pikkuhiljaa, että raivoamisesta tai lautasten heittelystä ei seuraa mitään mukavaa ja että onnistuneesta ruokailusta saa hyvän mielen, kehuja, tarran tms. mielialan kohottajan. Uhmakautena on vain pakko testata, että jospa tällä kertaa onnistuisi...
t.24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 08:31"][quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 07:59"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 21:25"]MInusta lapset kannattaa opettaa olemaan koko ajan nälässä. Halvempaahan se on, jos ei lapset syö eli anna aamulla jotain pahaa ruokaa ja kun sitä ei syödä niin ilmoita, että se oli tässä sitten, tänään et saa ruokaa.
Äidit voivat käyttää lapsiinsa monenlaista sairasta valtaa. Yksi kidutuksen muoto on jättää ilman ruokaa, koska äiti kokee itseään loukatun. Oikeastihan se 3v haluaa kuolla? Jos ei vielä niin aika pian, jos kokemukset jatkuvat tuollaisina.
[/quote]
Mitä jos hankkisit niitä lapsia, ennen kuin tulet tänne pätemään? Ap:n lapsi uhmaa syömisellään ja fiksuinta on olla menemättä siihen mukaan. Jos ruokaa heitellään tai sen kanssa temppuillaan, niin fiksuinta on poistaa lapsi pöydästä ja yrittää seuraavalla aterialla uudestaan.
[/quote]
Lapsi on kolme, mutta heillä on aikuinen äiti, joka ei pääst ä tilannetta tuollaiseksi. Jos lapsi viskoo tahallaan ruokaa lattialle, ryhdytään lasta syöttämään ja kerrotaan, että muita vaihtoehtoja ei ole. Toisaalta ruokaa viskovalla lapsella on joku muu ongelma kuin se ruoka: asia vain nousee esille noissa tilanteissa. Lapsen ainoa tapa hallita maailmaansa on rikkoa se ja tehdä pahaa itselleen jo 3v iässä. Voipientä.
[/quote]
Pakkosyöttäminenkö on ratkaisusi? Toivottavasti et ikinä saa lapsia. Aikuinen tarjoaa ruoan, lapsi päättää paljonko syö. Jos ruoat heitetään lattialle, niin ateria päättyy lapsen osalta siihen. Suomessa terve lapsi ei kuole nälkään, jos yksi ateria jää välistä.
Miten teillä ap meni yö? Heräsikö muksu nälkäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet väärin. Rankaiseminen tuolla tavalla ei opeta lapselle mitään. Mitä jos hän ei vaikka halua puuroa? Että sinun lapsestasi on tullut tuollainen se voi johtua ehkäpä sinusta itsestäsi. Mutta tuon ikäisillä taaperoilla on uhma ikä. Mutta toimit silti väärin!
Ps. Hyvä jos lapsesi oksentaa kerrankin ja herää huonoon oloon niin sitten opit sinäkin että mielummin annat sitä ruokaa kun siivoat lapsesi oksennusta. VAI PITÄÄKÖ LAPSEN SE OMA OKSENNUS SIIVOTA? Voin sanoa että ei pidä!!!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikaisemin kysyt voiko 3 vuotiaan jättä yksin kun menet paarin? Nyt kekseit ton jutun ,mitä seuraavaksi? Loepetit onneksi meidä teini vähäksi aikaa? Tai riemukaaren alla..ym
Noista sitten kasvaa niitä alikehittyneitä laihoja pätkiä kun tottuvat olemaan ruuatta harva se ilta. Mieleltään sairas lapsi ei välitä nälästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3-vuotias on kyllä todella pieni, itse en ikimaailmassa rankaisisi noin pientä noin. Syöttäisin sen puuron vaikka.
Vaikka lattialta raapien.
Lapsi ei todellakaan kuole nälkään jos yksi iltapala jää väliin! Luonnollisesti saa vettä jos on janoinen.
En ymmärrä näitä vastauksia, joissa huono käytös ruokaillessa olisi jotenkin eri asia kuin huono käytös muuten ja johtaisi syömishäiriöihin?