Olen menossa naimisiin pian, mutta ihastuin toiseen naiseen

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:47"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:35"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:28"]

TROLOLOLOOLOOLOOOOOOO. jos ap ei olisi provo niin tätä jankkaamista ei tarvittaisi.

Mies38

[/quote]

Mä vain vastaan sun viesteihin, mitä sä mun alottamaan keskusteluun lähetät. Huomaatko, että sä et yhtään osaa perustella sun väittämiä, huutelet vaan jotain trololololoota.

[/quote]

Kirjoitus ei ole miehen kirjoittama, vaan naisen kirjoittama. Saat toki uskotella mitä vain ja jatkaa ajatusleikkiä niiden kanssa jotka sinua vielä uskovat.

Saatte jatkaa ja haukkua miehiä, sehän oli tarkoituksesi?

Pahoittelen että käytit paljon aikaa pitkään kirjoitukseen, jonka ehkä torppasin.

Mies38

[/quote]

Jos se on niin selvästi naisen kirjoittama, niin hyvin erikoista, ettet osaa perustella väittämääsi yhtään mitenkään, vaikka olen sitä jo useammassa viestissä pyytänyt.

Et ole torpannut mitään ja tuon kirjoittamiseen meni max 5 min, joten ei tarvitse olla pahoillaan.

[/quote]

keskusteluhan jatkui jo. ja sanoin että jatkakaa ajatusleikkiä.

vain nainen jatkaa inttämistä ; )

ja kyllä. naisen ja miehen kirjotustyylit todellakin eroavat toisistaan.

jos porvoo tarinoita haluat miehenä jatkossa kirjoittaa, niin vältä imelyyksiä.

äläkä väritä tarinaa liikaa.

mutta tämä jatkuva jankkaamisesi viimeistään kertoo kumpaa sukupuolta olet,

mies olisi jatkanut jo uudelleen alkanutta keskustelua.

Mies38

[/quote]

Minusta te molemmat olette naisia, ap. ja Mies38. Kumpikin jankkaa samalla lailla.

En usko Mies38:kaan olevan mies. Sorry.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:47"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:35"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:28"]

TROLOLOLOOLOOLOOOOOOO. jos ap ei olisi provo niin tätä jankkaamista ei tarvittaisi.

Mies38

[/quote]

Mä vain vastaan sun viesteihin, mitä sä mun alottamaan keskusteluun lähetät. Huomaatko, että sä et yhtään osaa perustella sun väittämiä, huutelet vaan jotain trololololoota.

[/quote]

Kirjoitus ei ole miehen kirjoittama, vaan naisen kirjoittama. Saat toki uskotella mitä vain ja jatkaa ajatusleikkiä niiden kanssa jotka sinua vielä uskovat.

Saatte jatkaa ja haukkua miehiä, sehän oli tarkoituksesi?

Pahoittelen että käytit paljon aikaa pitkään kirjoitukseen, jonka ehkä torppasin.

Mies38

[/quote]

Jos se on niin selvästi naisen kirjoittama, niin hyvin erikoista, ettet osaa perustella väittämääsi yhtään mitenkään, vaikka olen sitä jo useammassa viestissä pyytänyt.

Et ole torpannut mitään ja tuon kirjoittamiseen meni max 5 min, joten ei tarvitse olla pahoillaan.

[/quote]

keskusteluhan jatkui jo. ja sanoin että jatkakaa ajatusleikkiä.

vain nainen jatkaa inttämistä ; )

ja kyllä. naisen ja miehen kirjotustyylit todellakin eroavat toisistaan.

jos porvoo tarinoita haluat miehenä jatkossa kirjoittaa, niin vältä imelyyksiä.

äläkä väritä tarinaa liikaa.

mutta tämä jatkuva jankkaamisesi viimeistään kertoo kumpaa sukupuolta olet,

mies olisi jatkanut jo uudelleen alkanutta keskustelua.

Mies38

[/quote]

Kuvittelet että miehillä (ja naisilla) on vain yksi, samaa kaavaa noudattava toimintatapa eli se, miten itse toimisit jossain tilanteissa. Ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä. Tämä pätee myös kirjoitustyyliin. Olen esim. lukenut joitakin todella imeliä kirjoja, jotka on miehen kirjoittamia ja toisaalta taas lukenut hyvin äijämäistä tekstiä naiselta. Lisäksi väität, että mies ei jankuttaisi - itsekin jankutat ja väität olevasi mies, joten väitteesi on ristiriidassa tekojesi kanssa. Sukupuoli ei määritä ihmistä niin paljon kuin ehkä kuvittelet.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:58"]

Miten päästit tilanteen tuohon pisteeseen? Ei me kumpikaan, minä tai mun avomies, tapailla vapaa-aikana uusia eri sukupuolta olevia kavereita, viestitellä niiden kanssa jne. Salaa varmaan kaikki tämä? Et tainnut olla kuitenkaan niin tosissasi morsiamesi suhteen, kun ehkä kuvittelet.

[/quote]

Ai, me taas tavataan eri sukupuolta olevia kavereita ihan normaalisti. Kummallakin oli sekä mies- että naispuolisia kavereita jo ennen suhdetta. Eli en ole tehnyt sitä salassa, tosin en ole paljastanut sitä, miten paljon me oikeasti viestitellään.

Minäkin suosittelisin siirtämään häitä. Kyllä sulle jossain vaiheessa selviää, että kumman oikeasti haluat.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:59"]

Kiitos hyvästä viestistäsi. Aloin miettiä, että mikä olisi pahinta, jos häät peruuntuivat. Ensimmäisenä tuli mieleen suvun ja ystävien reaktiot. Mutta olet oikeassa, etten voi elää muiden toiveiden mukaan. Kieltämättä mua houkuttaisi perua häät ja katsoa että voisiko tämän uuden ihastuksen kanssa tulla jotain, mutten tiedä, olenko tarpeeksi rohkea siihen. Mutta olen jotenkin pitänyt väistämättömänä sitä, että suhde arkipäiväistyy jossain vaiheessa. Onko todella niin, että jotkut suhteet pysyvät ns. raikkaina ja mielenkiintoisina vuosikymmeniäkin?

[/quote]

Ole hyvä! Hauskaa, jos pystyisin jotenkin auttamaan tai lieventämään tai tuomaan uusia näkökulmia asiaan.

Niin kuin  uuteen p.s.-viestiini jo kirjoitinkin, vaikutat hyvin vastuuntuntoiselta ja kunnolliselta. Suunnitelmista pidetään kiinni ja sovitut totetutetaan. Muiden odotuksien pettäminen on kurjaa, ja se, että on juoruilun ja paheksunnnan kohde, on aika rankkaa. Totta kai ne reaktiot olisi pöyristyneitä, etenkin, jos kaikki on tottuneet siihen, että sä olet luotettava ja särmä ja hoidat hommat niin kuin pitää. Jotenkin tuntuu, että sellaisena sut tuntevat ihmiset sut näkee.

Siltikin kehotan sua ajattelemaan ennen kaikkea itseäsi. Häiden peruminen on iso juttu, mutta niin on avioerokin. Niin on sekin, jos sä olet onneton seuraavan vuosikymmenen liitossa väärän ihmisen kanssa. Ja jos sä olet onneton, sun vaimosikin todennäköisesti on.

Mä olen itse ollut naimisissa kohta 10 vuotta ihmisen kanssa, joka tuntui tosi hyvältä heti alussa. Tuntuu edelleen, näin hienoa suhdetta mä en tiennyt voivan ollakaan. Raikas ja mielenkiintoinen  edelleen aivan varmasti, toki myös vuosien mittaan arkipäiväistynyt, mutta mä en usko, että missään olisi mitään jännittävämpää tai kiinnostavampaa, sellaista, jonka ottaisin ennemmin kuin tämän.

Aiemmin mä olen mm. seurustellut viisi vuotta ihmisen kanssa, jonka kanssa oli ihan jees ja eihän tässä mitään vikaa ja johan me ollaan oltu tähänkin asti. Kun se viiden vuoden suhde kosi mua, mä hermostuin pahemman kerran, kun tajusin, että en mä kyllä tätä halua loppuelämääni. Sitten pitikin lähteä pois.

Kohut menevät ohi. Jos päätät perua häät, mä toivon, että sulla on ainakin yksi luottopakki, sellainen verivelihenkinen ystävä, jolle voit uskoutua ja joka tukee sua.

Toivon sulle kaikkea hyvää.

t. 32

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 20:00"]

Hei vielä,

sä kirjoitit ekassa viestissäsi näin:

"tuntuis ihan älyttömältä luopua mun nykysestä naisystävästä, kun meillä on niin vakava suhde ja mä oikeasti välitän siitä, ja jos tämä onkin joku ohimenevä ihastus. Ja se ei varmaan ikinä selviäis siitä, jos jättäsin sen häiden alla."

Tämä on vastuullisen ihmisen puhetta, mutta eivät nuo ole syitä mennä naimisiin. Se, että on vakavassa suhteessa eli seurustellut jo pitkään, ei itsessään ole syy jatkaa sitä. Kavereista ja siskoistakin välitetään, ei välittäminen on se tärkein tunne, jonka tuleva puoliso herättää. Ja toinen ei ole vastuussa aikuisen ihmisen tunteista ja reaktioista - et voi olla naisen kanssa siksi, että uskot hänen musertuvan, jos suhde päättyy.

Se, että kolme (niin se kai oli) viikkoa ennen häitä sun perustelut on tuollaiset eikä se, että haluat tuon naisen viereesi joka ilta kun nukahdat tai lastesi äidiksi, on musta aika paljastavaa.

t. 32

[/quote]

Niin, oot kyllä oikeassa. Huomasin itsekin, että kirjoitan ja ajattelen siitä uudesta ihastuksesta sillä tavalla, miten mun pitäisi kirjoittaa/ajatella mun tulevasta vaimosta. Mua kuitenkin pelottaa, että jos mä nyt perun ne häät, niin kadun sitä lopun ikääni. Ja miten ihmeessä voisin kertoa tällaisen asian naiselleni...

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:58"]

Miten päästit tilanteen tuohon pisteeseen? Ei me kumpikaan, minä tai mun avomies, tapailla vapaa-aikana uusia eri sukupuolta olevia kavereita, viestitellä niiden kanssa jne. Salaa varmaan kaikki tämä? Et tainnut olla kuitenkaan niin tosissasi morsiamesi suhteen, kun ehkä kuvittelet.

[/quote]

Ai, me taas tavataan eri sukupuolta olevia kavereita ihan normaalisti. Kummallakin oli sekä mies- että naispuolisia kavereita jo ennen suhdetta. Eli en ole tehnyt sitä salassa, tosin en ole paljastanut sitä, miten paljon me oikeasti viestitellään.

[/quote]

Mä suoraan sanottuna pitäisin outona, jos mun mies tapailis uutta naispuolista kaveriaan eri ympäristössä, missä on häneen tutustunut. Esim. jos samalla kuntosalilla kävisi joku nainen, ymmärrän, että siellä hän sitä tietysti tapaisi. Mutta jos kävisi kahvilla "Maijan" kanssa, enkä minä olisi häntä koskaan tavannut... En usko, että tuollainen toimisi meillä toisinkaan päin :D

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 18:49"]

Häät olis kolmen viikon päästä. Mä olen ollut tosi onnellinen mun naisystävän kanssa ja kumpikin ollaan odotettu ja valmisteltu häitä innolla. Kuitenkin, 3 kk sitten tutustuin mun harrastuksen kautta mielenkiintoiseen naiseen. Me juteltiin paljon, viestiteltiin ja tavattiin välillä harrastuksen ulkopuolellakin, mutta tietysti ihan kaveripohjalta aluks. Alettiin sitten tapailla useammin, viestiteltiin päivittäin jne ja n. kuukaus sitten selvis, että me ollaan ihastuttu toisiimme. Täytyy myöntää, että kukaan toinen ei oo saanut tällaista ja näin voimakasta tunnetta aikaan. Voi tietysti johtua siitäkin, että mun ja mun tulevan vaimon suhde on jo tietyllä tavalla arkipäiväistyny. Ehkä mä jotenkin alitajusesti oon vielä halunnut irrotella ennen naimisiinmenoa, ja tämä nainen sattui astelemaan just sopivasti mun elämään.

Oli miten oli, mä olen tosi ihastunut. Tekisi mieli sanoa jopa rakastunut, mutta me ollaan tunnettu vielä suht vähän aikaa. Tämä nainen tietää että mä olen menossa pian naimisiin, ja se on sanojensa mukaan ihan rikki sen takia. Se haluais alkaa seurustella mun kanssa. Toisaalta se houkuttelis muakin, mutta tuntuis ihan älyttömältä luopua mun nykysestä naisystävästä, kun meillä on niin vakava suhde ja mä oikeasti välitän siitä, ja jos tämä onkin joku ohimenevä ihastus. Ja se ei varmaan ikinä selviäis siitä, jos jättäsin sen häiden alla. Mutta mitä jos se toinen nainen onkin mulle se oikea, mun elämäni rakkaus, ja nyt mä päästän sen käsistäni menemällä toisen kanssa naimisiin? Hirveä ajatus, että mä hääpäivänäni (ja kenties koko loppuelämäni ajan) ajattelisin koko ajan toista naista. Mitä mun oikein kannattaisi tehdä?

[/quote]

Pidä molemmat.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 20:01"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:47"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:35"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:28"]

TROLOLOLOOLOOLOOOOOOO. jos ap ei olisi provo niin tätä jankkaamista ei tarvittaisi.

Mies38

[/quote]

Mä vain vastaan sun viesteihin, mitä sä mun alottamaan keskusteluun lähetät. Huomaatko, että sä et yhtään osaa perustella sun väittämiä, huutelet vaan jotain trololololoota.

[/quote]

Kirjoitus ei ole miehen kirjoittama, vaan naisen kirjoittama. Saat toki uskotella mitä vain ja jatkaa ajatusleikkiä niiden kanssa jotka sinua vielä uskovat.

Saatte jatkaa ja haukkua miehiä, sehän oli tarkoituksesi?

Pahoittelen että käytit paljon aikaa pitkään kirjoitukseen, jonka ehkä torppasin.

Mies38

[/quote]

Jos se on niin selvästi naisen kirjoittama, niin hyvin erikoista, ettet osaa perustella väittämääsi yhtään mitenkään, vaikka olen sitä jo useammassa viestissä pyytänyt.

Et ole torpannut mitään ja tuon kirjoittamiseen meni max 5 min, joten ei tarvitse olla pahoillaan.

[/quote]

keskusteluhan jatkui jo. ja sanoin että jatkakaa ajatusleikkiä.

vain nainen jatkaa inttämistä ; )

ja kyllä. naisen ja miehen kirjotustyylit todellakin eroavat toisistaan.

jos porvoo tarinoita haluat miehenä jatkossa kirjoittaa, niin vältä imelyyksiä.

äläkä väritä tarinaa liikaa.

mutta tämä jatkuva jankkaamisesi viimeistään kertoo kumpaa sukupuolta olet,

mies olisi jatkanut jo uudelleen alkanutta keskustelua.

Mies38

[/quote]

Minusta te molemmat olette naisia, ap. ja Mies38. Kumpikin jankkaa samalla lailla.

En usko Mies38:kaan olevan mies. Sorry.

[/quote]

täällä löytyy kyllä kahva ja kuulat haarojen välissä.

toisin kuin aloittajalla.

ja mies ei todellakaan hae naisten mielipiteitä tämmöisiin kysymyksiin mammapalstalla.

mutta nyt voitte puolestani keskittyä mielikuvitusasetelmaan ja kääntää

keskustelun miesten haukkumiseen hetken päästä.

Mies38

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 20:15"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:59"]

Kiitos hyvästä viestistäsi. Aloin miettiä, että mikä olisi pahinta, jos häät peruuntuivat. Ensimmäisenä tuli mieleen suvun ja ystävien reaktiot. Mutta olet oikeassa, etten voi elää muiden toiveiden mukaan. Kieltämättä mua houkuttaisi perua häät ja katsoa että voisiko tämän uuden ihastuksen kanssa tulla jotain, mutten tiedä, olenko tarpeeksi rohkea siihen. Mutta olen jotenkin pitänyt väistämättömänä sitä, että suhde arkipäiväistyy jossain vaiheessa. Onko todella niin, että jotkut suhteet pysyvät ns. raikkaina ja mielenkiintoisina vuosikymmeniäkin?

[/quote]

Ole hyvä! Hauskaa, jos pystyisin jotenkin auttamaan tai lieventämään tai tuomaan uusia näkökulmia asiaan.

Niin kuin  uuteen p.s.-viestiini jo kirjoitinkin, vaikutat hyvin vastuuntuntoiselta ja kunnolliselta. Suunnitelmista pidetään kiinni ja sovitut totetutetaan. Muiden odotuksien pettäminen on kurjaa, ja se, että on juoruilun ja paheksunnnan kohde, on aika rankkaa. Totta kai ne reaktiot olisi pöyristyneitä, etenkin, jos kaikki on tottuneet siihen, että sä olet luotettava ja särmä ja hoidat hommat niin kuin pitää. Jotenkin tuntuu, että sellaisena sut tuntevat ihmiset sut näkee.

Siltikin kehotan sua ajattelemaan ennen kaikkea itseäsi. Häiden peruminen on iso juttu, mutta niin on avioerokin. Niin on sekin, jos sä olet onneton seuraavan vuosikymmenen liitossa väärän ihmisen kanssa. Ja jos sä olet onneton, sun vaimosikin todennäköisesti on.

Mä olen itse ollut naimisissa kohta 10 vuotta ihmisen kanssa, joka tuntui tosi hyvältä heti alussa. Tuntuu edelleen, näin hienoa suhdetta mä en tiennyt voivan ollakaan. Raikas ja mielenkiintoinen  edelleen aivan varmasti, toki myös vuosien mittaan arkipäiväistynyt, mutta mä en usko, että missään olisi mitään jännittävämpää tai kiinnostavampaa, sellaista, jonka ottaisin ennemmin kuin tämän.

Aiemmin mä olen mm. seurustellut viisi vuotta ihmisen kanssa, jonka kanssa oli ihan jees ja eihän tässä mitään vikaa ja johan me ollaan oltu tähänkin asti. Kun se viiden vuoden suhde kosi mua, mä hermostuin pahemman kerran, kun tajusin, että en mä kyllä tätä halua loppuelämääni. Sitten pitikin lähteä pois.

Kohut menevät ohi. Jos päätät perua häät, mä toivon, että sulla on ainakin yksi luottopakki, sellainen verivelihenkinen ystävä, jolle voit uskoutua ja joka tukee sua.

Toivon sulle kaikkea hyvää.

t. 32

[/quote]

Kyllä pystyit! Ja totta, oon aina pitänyt tärkeänä sitä, että sovitusta pidetään kiinni, varsinkin kun on näin isosta asiasta kyse. Ja varsinkaan suku ei varmaan kovin pian toipuisi siitä, jos lähdenkin toisen naisen matkaan just ennen häitä, joten väkisinkin sitä ajattelee.

Ja niinpä, vuosia kestävä onneton liitto on hirveä ajatus. En halua ns. viedä naisystävältäni vuosia sen elämästä, jos en voi taata, että haluan sitoutua siihen koko loppuelämäkseni. Mun on varmaan pakko ottaa puheeksi se, että mua epäilyttää tämä naimisiinmeno.

Kiva kun jaoit oman kokemuksen sun pitkästä liitosta. Hankala kuvitella, että meidän suhde pysyisi noin kauan tarpeeksi jännittävänä ja mielenkiintoisena, kun se ei oikein nytkään sitä ole, ainakaan riittävissä määrin. Annoit taas ajattelemisen aihetta. Ja mulla on kavereiden lisäksi onneksi kaksi todella hyvää ystävää, joiden kanssa olenkin jo keskustellut tästä aiheesta. Ne ainakin tukee mua, päätin mitä tahansa. Kaikkea hyvää sullekin.

Älä vaan mee naimisiin. Olet jo päätöksesi tehnyt ja uus nainen kiinnostaa enemmän, kunnes sekin kiinnostus laimenee ja löydät uuden. Olisit reilu nykyistäsi kohtaan ja lopeta suhde heti. 

Onpa uusavuttomia ihmisiä, kun ei edes omia elämänvalintoja osaa tehdä.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 20:17"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:58"]

Miten päästit tilanteen tuohon pisteeseen? Ei me kumpikaan, minä tai mun avomies, tapailla vapaa-aikana uusia eri sukupuolta olevia kavereita, viestitellä niiden kanssa jne. Salaa varmaan kaikki tämä? Et tainnut olla kuitenkaan niin tosissasi morsiamesi suhteen, kun ehkä kuvittelet.

[/quote]

Ai, me taas tavataan eri sukupuolta olevia kavereita ihan normaalisti. Kummallakin oli sekä mies- että naispuolisia kavereita jo ennen suhdetta. Eli en ole tehnyt sitä salassa, tosin en ole paljastanut sitä, miten paljon me oikeasti viestitellään.

[/quote]

Mä suoraan sanottuna pitäisin outona, jos mun mies tapailis uutta naispuolista kaveriaan eri ympäristössä, missä on häneen tutustunut. Esim. jos samalla kuntosalilla kävisi joku nainen, ymmärrän, että siellä hän sitä tietysti tapaisi. Mutta jos kävisi kahvilla "Maijan" kanssa, enkä minä olisi häntä koskaan tavannut... En usko, että tuollainen toimisi meillä toisinkaan päin :D

[/quote]

Niin, riippuu varmaan siitäkin, mihin on tottunut. Meillä kummallakin on ollut molempia sukupuolia olevia ystäviä aina, joten ei osata pitää sitä outona. Eri asia sitten jotkut treffimäiset tapaamiset, esim. elokuviin ja sieltä jonnekin illalliselle kynttilänvalossa, niitä mekään ei toisten kanssa harrasteta.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 20:28"]

Onpa uusavuttomia ihmisiä, kun ei edes omia elämänvalintoja osaa tehdä.

[/quote]

Totta kai teen itse valinnan. Haluan vain kuulla mitä ajatuksia tämä muissa herättää sekä saada naisnäkökulmaa asiaan.

Jos mietit kahden ihmisen välillä, valitse se viimeisin. Viimeisin siksi, koska jos olisit tosissasi rakastanut ensimmäistä, et olisi kiinnostunut siitä toisesta.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 20:25"]

Ja niinpä, vuosia kestävä onneton liitto on hirveä ajatus. En halua ns. viedä naisystävältäni vuosia sen elämästä, jos en voi taata, että haluan sitoutua siihen koko loppuelämäkseni. Mun on varmaan pakko ottaa puheeksi se, että mua epäilyttää tämä naimisiinmeno.

Ja mulla on kavereiden lisäksi onneksi kaksi todella hyvää ystävää, joiden kanssa olenkin jo keskustellut tästä aiheesta. Ne ainakin tukee mua, päätin mitä tahansa. Kaikkea hyvää sullekin.

[/quote]

Olen samaa mieltä, on tosta vähintäänkin puhuttava ennen häitä. Ei varmasti ole helppoa ottaa asia puheeksi, mutta se on silti pakko tehdä. Tässä on sen verran isot asiat kyseessä ettet voi ajatella keskustelunaloituksen vaikeutta tai pahan mielen tuottamista tai häiden perumisen kustannuksia.

Ystävät on korvaamattomia. Hyvin sun käy lopulta, mutta sitä ennen on varmasti tiukkaa.

t. 32 joka alkaa nyt katsoa MM-futislähetystä

Parasta olisi vain unohtaa se uusi ihastus, melkein 100% varmasti sen kanssa ei olisi parempi kuin nykyisen, kenen kanssa menee hyvin ja aijot naimisiin. Se "ihastus" on uutuuden viehätystä ja jännitystä, mutta se on ohi menevää. Lopeta heti sen tapailu ja keskity tulevaan vaimoosi(, äläkä kerro hänelle ihastuksestasi..)

miehillä rimakauhu tuntuu olevan aika yleistä juuri ennen häitä.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:44"]

Älä mene naimisiin ainakaan vielä.

[/quote]

Samaa mieltä. Tuossa mielentilassa ei pidä mennä naimisiin. Ei ollenkaan kiva nykyiselle morsiamellesikaan astua avioon miehen kanssa, joka vaikuttaa ehkä poissaolevalta omissa häissään ja mitä tosiaan sen jälkeen tapahtuukaan.

Toisaalta tuo uusi nainen käyttäytyy ehkä hieman raukkamaisesti tällä hetkellä. Hän tietää miehen olevan menossa naimisiin, mutta siitä huolimatta haluaa tapailla ja edetä suhteessa. En ehkä kunnioita kovin paljon hänen tapaansa toimia. 

Miksi pitää suostua koko helkutin häihin, jos ei ole täysin varma ettei mikään sitä tulevaa liittoa ole lähitulevaisuudessa järkyttämässä? Ainahan tietysti elämä heittelee, mutta ihan pistää vihaksi sun morsiamen puolesta. Eipä sillä toisella naisellakaan ole selkärankaa, itse olisin pitänyt tunteet omana tietonani, kerta naimisiinmeno oli hänellä tiedossa. Ei 3 kk ehdi rakastua niin päätä pahkaa, että se todellista rakkautta noin särkisi. Säälittävää, oikeasti. Unohda tosiaan ne häät, ja suosittelen, että et vastaisuudessakaan moista suunnittele kenenkään kanssa.