Päivän Sana
11 (40:12) Herra, ethän ota minulta pois armoasi! Sinun hyvyytesi ja uskollisuutesi varjelkoon minua aina.
12 (40:13) Onnettomuudet saartavat minut, niitä on lukematon määrä! Syntini ovat minut vanginneet, vieneet silmieni valon, niitä on enemmän kuin hiuksia päässäni, rohkeuteni on kadonnut.
13 (40:14) Herra, ole armollinen, pelasta minut! Herra, riennä avukseni!
14 (40:15) Pilkka ja häpeä niille, jotka väijyvät henkeäni! Perääntykööt lyötyinä kaikki, jotka tahtovat minulle pahaa.
15 (40:16) Kauhistukoot onnettomuuttaan ne, jotka ilkkuvat minulle: "Siitä sait!"
16 (40:17) Mutta ne, jotka kysyvät tahtoasi, iloitkoot ja riemuitkoot sinusta. Ne, jotka panevat toivonsa sinuun, saakoot aina sanoa: "Suuri on Herra!"
17 (40:18) Minä olen köyhä ja avuton, mutta sinä, Herra, pidät minusta huolen. Sinä olet apuni ja pelastajani. Jumalani, älä viivy!
Oli Psalmi 40 siis kyseessä.
Toisen tuomitsemisesta päivän saarna. Älä tuomitse muita, sillä samoja tekojoa sinä teet, kuin mistä toisen tuomitset. Näin langetat itsellesi samalla tuomion.
NykySuomessa kyllä tuntuu siltä, että tuomitsijoita löytyy joka suunnasta. Moraalinvartijoita ja ''parempia ihmisiä'', jotka lyövät lyötyjä surutta. Yleinen mielipide yritetään valjastaa median manipuloimana juurikin heikompien heikkoon, tai heidät sairastuttaneen ympäristön vuoksi.
Jumala armahtaa, minä en -ilmapiiri on kova. Ja armoton. Mutta todellisuutta nykypäivänä missä tahansa. Pinnallisuus ja nopea ''youtube'' -menestys nuorilla ja kauniilla ihmisillä valttia. Kokemusta ja vanhenemista ei arvosteta lainkaan.