Lue keskustelun säännöt.
Inhottaako teitä lapsen hellyydenosoitukset ikinä?
12.07.2014 |
Tarkoitan siis sellaista, kun lapsi on paljon ihossa kiinni, roikkuu ja halailee pitkään, pussailee naamaan ja käsiin pitkiä pusuja jne.
Onkohan normaalia kokea tuollaista (välillä) ahdistavaksi? Joskus ahdistaa jopa ällötykseen saakka.
Läheisyyden kammoisuudesta tässä ei ole kyse, sillä meillä on paljon läheisyyttä ja hellyyttä, pidän lasta runsaasti sylissä, halailen häntä jne.
Hän vain on jotenkin todella intensiivinen hellyydenosoitustensa kanssa ja muutenkin minussa tosi kiinni.
Toisaalta noita negatiivisia tunteita häntä tai hänen hellyydenosoituksia kohtaan ei ole aina ollut..ne tulivat suunnilleen samaan aikaan, kun aloin inhota hänen isäänsä ja lapsi näyttää pitkälti isältään, muistuttaa siitä ällöttävästä ihmisperseestä joka päivä.
Kommentit (53)
Ei ikinä, milloinkaan, koskaan ole ällöttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ikinä, ja kyse on LAPSIPUOLESTA. Jos ällöttöä likaisuus niin kannattaa varmaan panostaa siihen että lapsi oppii itse pyyhkimään likanaamansa ja tahmatassunsa. Sen jälkeen kyllä kelpaa halia ja pusutella niin paljon kuin jaksaa, ihana pirpana <3 :)
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 05:12"]
Inhottaa lähes aina. en pidä lasten läheisyydestä.
[/quote]Onkosinulla lapsia?
Tähän liittyen ihmettelen hieman yhtä tuttavaperheen lasta. Tulee aina kauhean lähelle, melkeen syliin siis ns. Iholle. Inhottavaa. Pidän hänestä toki, mutta se iholle tunkeminen häiritsee. Menen aina kauemmas ja hän siirtyy lähemmäs :P en ole kehdannut komentaa, vaikka mieli tekisi karjua että kauemmas..... Mitähän hän tuolla hakee? Jäänyt jotenkin rakkautta vaille? Muuten vaan vajakki? Voisitteko ystävällisesti opettaa niille rakkaille Pirjo-Pettereillenne mikä on sopiva etäisyys vieraisiin ihmisiin? Vähintään käsivarren mitta, mieluummin reippaasti enemmänkin.
9/9, kirjoittelet tänne 7.35 tälläistä viha puhetta lapsesta, oikeastikko haluaisit karjua hänelle? Oletko edes kenenkään äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin vihapuhetta? Eikö asioita saa nykyään ihmetelläkään? En ole itse äiti. Nro9
Pirjo-Petteri? Mun mielestä tuo on niin mautonta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ällötä missään nimessä. Ennemminkin olen erittäin onnellinen aina, jos toinen nelivuotiaistani suostuu halaamaan tai antamaan moiskun. Hän ei niitä mitään ylenpalttisesti jakele. Toinen halaa ja pussaa sopivissa määrin.
En minäkään silti vieraiden lasten hellyydenosoituksia kaipaa. Enkä ymmärrä sitä, että jotkut opettaa ja patistaa lapsiaan antamaan haleja ja moiskuja kaikille aina erotessa. Minusta se kuuluu vain oman perheen keskeisiin rituaaleihin.
Omien lasten hellyydenosoitukset ei kyllä ärsytä koskaan! Varsinkin 6 v. menee niin omissa jutuissaan, että olen aina iloisen yllättynyt ja onnellinen kun yhtäkkiä kapsahtaa kaulaan roikkumaan. Ihan sama millaisia tahmatassuja ovat, meillä on juokseva vesi ja pyykinpesukone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tabu tämäkin on kun noin pitää alapeukuttaa?
Ei kyllä ällötä, sydäntä lämmittää oman lapsen spontaanit hellyyden ja rakkauden osoitukset <3 Yritän kasvattaa lasta siihen, että välittämisen saa näyttää ja osoittaa ja kertoa myös sanoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ällöttänyt ikinä, vaan lämmittivät sydäntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua edes vieraiden lasten satunnaiset halit haittaa saati oman. Omituista, että oma lapsi voisi hellyyspuuskassa inhottaa... En tajua. Ei koskaan inhota. Ainoastaan silloin on ristiriitainen tunne, kun tekee jotain kiireessä ja lapsi haluaa halihetken. Ällötä tai inhota ei koskaan. Ihana pieni ihminenhän tuo on ja saisi halia enemmänkin!
Joskus joo. Tai ei mua inhota, mutta ei siihen aina liity positiivisia tunteita, toki yleensä lapset halaukset ja suukot ovat ihania. Mutta esim. viime syksynä oli sellainen kausi, että lapsi halusi suukottaa ja halata ihan koko ajan ja olla jatkuvasti iholla, ja kun olin itse väsynyt, se ei aina tuntunut kivalta.
Nyt kun mulla on kaksi lasta, taapero ja vauva, tuntuu, että lomasta kävisi se, että saisin olla ihan yksin eikä kukaan koskettaisi mua :) Mutta ei näitä tuntemuksia jatkuvasti ole, yleensä halailen ja pidän sylissä lapsiani todella mielelläni.
Tuo kyllä kuulostaa erikoiselta lapsen käytökseltä, ei mun lapset ole koskaan niin että roikkuisivat iholla koko ajan, tai pussailisivat naamaa ja käsiä... En ole opettanut lastani minua pussailemaan, vaikka itse lasta poskelle suukottelenkin. Se että lapsi käyttäytyy noin, on joko kasvatettu todella oudosti, tai lapsella on nyt jotain vialla, luultavasti vaistoaa inhosi isäänsä kohtaan, ja samalla itseään kohtaan, ja yrittää käytöksellään vakuuttaa sinut, ja itsensä että sinä rakastat häntä, etkä hylkää.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:48"]
Tuo kyllä kuulostaa erikoiselta lapsen käytökseltä, ei mun lapset ole koskaan niin että roikkuisivat iholla koko ajan, tai pussailisivat naamaa ja käsiä... En ole opettanut lastani minua pussailemaan, vaikka itse lasta poskelle suukottelenkin. Se että lapsi käyttäytyy noin, on joko kasvatettu todella oudosti, tai lapsella on nyt jotain vialla, luultavasti vaistoaa inhosi isäänsä kohtaan, ja samalla itseään kohtaan, ja yrittää käytöksellään vakuuttaa sinut, ja itsensä että sinä rakastat häntä, etkä hylkää.
[/quote]
Ajatteletko siis, että omat lapsesi ovat se mittatikku, joiden mukaan toisten lasten käytös on joko normaalia tai epänormaalia?
Totta kai, ja pidän sitä ihan normaalina. Aina ei jaksa mitään, kukaan. Vaikka toki suurimman osan ajasta se on oikein ihanaa ja lapset ihania, mutta silti. Ristiriitaisia tunteita saa kokea, siinä ei ole mitään pahaa tai vältettävää :)
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:48"]
Tuo kyllä kuulostaa erikoiselta lapsen käytökseltä, ei mun lapset ole koskaan niin että roikkuisivat iholla koko ajan, tai pussailisivat naamaa ja käsiä... En ole opettanut lastani minua pussailemaan, vaikka itse lasta poskelle suukottelenkin. Se että lapsi käyttäytyy noin, on joko kasvatettu todella oudosti, tai lapsella on nyt jotain vialla, luultavasti vaistoaa inhosi isäänsä kohtaan, ja samalla itseään kohtaan, ja yrittää käytöksellään vakuuttaa sinut, ja itsensä että sinä rakastat häntä, etkä hylkää.
[/quote]
Ajatteletko siis, että omat lapsesi ovat se mittatikku, joiden mukaan toisten lasten käytös on joko normaalia tai epänormaalia?
[/quote]
No en ole kyllä koskaan kenenkään muunkaan lapsen nähnyt lääppivän pitkään vanhempansa naamaa ja käsiä... Tietysti omat lapseni on minulle läheisimmät vertailukohteet, toki tiedän omien pikkusisarusteni käytöksen (omani aikoinaan), sisarusteni lasten... Ei ap:n kuvailema käytös todellakaan ole normaalia, kenellekään.
No huh huh...