Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suostu ottamaan kissaa kotiimme, mitä vaihtoehtoja eron lisäksi?
12.07.2014 |
Olemme siis piakkoin muuttamassa yhteen. Olen elänyt 25 vuotta kissojen parissa, minulla on nytkin yksi kissa. Kun varmistin mieheltä, että kai voin ottaa sen yhteiseen asuntoomme ja kenties hankkia sille toisen kissan kaveriksi, niin järkytyin miehen reaktiota. Se lähes suuttui ja alkoi karjua, että ei todellakaan kissoja kotiimme jne. Järkytyin erityisesti siksi, että mies ei ole aiemmin puhunut kissavihastaan, minun luona vieraillessaankin hän on rapsutellut kissaani, jutellut sille yms. En ymmärrä.
Mitä tässä pitäisi tehdä? En todellakaan halua luopua rakkaasta kissastani enkä voisi muutenkaan elää ilman kissoja. Miehelle se taas tuntuisi olevan pahin painajainen, jos kissoja olisi samassa talossa. Syynä tähän on kuulemma vain se että ei pidä niistä ja ne on rumia, ei siis ole mitään allergiaa tms. En todellakaan haluaisi erota eikä mieskään, mutta miten muuten tämän asian voi ratkaista? Onko ehdotuksia, miten suostutella miestä? Tietysti voisimme siirtää yhteenmuuttoa, mutta se olisi vain väliaikainen ratkaisu - emme voi asua ikuisesti erillämme, jos jatkamme seurustelua.
Kommentit (61)
Et todellakaan luovu kissastasi jonkun ääliömiehen takia. Ties minkälaiseen kotiin se joutuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksette voisi asua erillänne? Niinhän Halonen ja Arajärvikin asuivat. Vasta kun muodollisuudet vaativat, astuivat pakkoavioliittoon.
Perhettä tuollaisen miehen kanssa ei luonnollisesti voi perustaa. Joudut siis valinnan eteen jossain vaiheessa joka tapauksessa.
No ei kuulosta mitenkään loistavalta mieheltä. Mitähän muuta sillä on hihassa piilossa, jos äkisti suuttuu kissastakin noin kohtuuttomasti?
Tietenkin voitte asua erillään vaikka menisitte naimisiinkin. Kyse on siitä haluatteko.
Ratkaisuehdotuksia:
Tarpeeksi iso talo>kissoille oma huone jossa ne pysyvät.
Tarpeeksi iso talo>miehelle oma huone jossa se pysyy.
Mä ilmoittaisin sujuvasti että muutto yhteen ei ole mahdollinen niin kauan kuin kissa elää. En lähtisi kiukuttelemaan vaan pahoittelisin asiaa mutta pitäisin pääni. Eihän nyt lemmikkiä herranen aika sentään tapeta tai anneta pois vaan siksi ettei toista huvita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kuulosta mitenkään loistavalta mieheltä. Mitähän muuta sillä on hihassa piilossa, jos äkisti suuttuu kissastakin noin kohtuuttomasti?
Ajattelin samaa. Onkohan sillä mt-ongelma? Ainakin pahoja kommunikointivaikeuksia, jos ei aiemmin ole saanut mitenkään ilmaistuksi kissapelkoaan, ja aivan puskasta tuollainen raivo. Ap:nä harkitsisin hyvin tarkkaan yhteen muuttoa. Ottaisin ainakin aikalisän, jotta miehen oikkuja ehtii tarkkailla paremmin.
Vaikka asuisimmekin vielä jonkin aikaa erillämme, niin kuten sanoin, se ei ole mikään lopullinen ratkaisu. Tarkoitin juuri sitä, että jos perustamme perheen, niin se voisi olla vähän hankalaa. :D Ja emme muutenkaan haluaisi asua erillämme, kun olemme seurustelleet pitkään ja suhde on vakaalla pohjalla (tosin tämä kissa-asia vähän yllätti...). ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä eroa, mutta hanki isompi asunto ja sinne toinen mies joka hyväksyy kissat. Täten sinulla on 2 miestä, isompi asunto ja kissa.
Meillä on kissa ja minä vihaan sitä eläintä, mutta mies rakastaa sitä. Saan pahoinvointikohtauksia, kun kissa tekee minua ärsyttäviä asioita ja eräs minun sairauteni oireilee pahasti kissan aiheuttaman ahdistuksen vuoksi. Olen ihan ok silloin, kun mies on kotona, mutta kissan kanssa kahdestaan ahdistun. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta todella kärsin eläimen länsäolosta. Kissa ei ole edes mikään ongelmakissa, vaan ihan tavallinen kiltti otus. Nielen vaan ärtymykseni eläintä kohtaan. Huolehdin kissan tarpeista ja silittelenkin kissaa, mutten tunne mitään positiivista sitä kohtaan. En kuitenkaan voi pyytää miestä edes harkitsemaan kissasta luopumista. Jos miehesi vaatii AP sinulta kissasta luopumista, niin ehkä luovut mielummin siitä miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:25"]
No ei kuulosta mitenkään loistavalta mieheltä. Mitähän muuta sillä on hihassa piilossa, jos äkisti suuttuu kissastakin noin kohtuuttomasti?
Ajattelin samaa. Onkohan sillä mt-ongelma? Ainakin pahoja kommunikointivaikeuksia, jos ei aiemmin ole saanut mitenkään ilmaistuksi kissapelkoaan, ja aivan puskasta tuollainen raivo. Ap:nä harkitsisin hyvin tarkkaan yhteen muuttoa. Ottaisin ainakin aikalisän, jotta miehen oikkuja ehtii tarkkailla paremmin.
Ei ole mt-ongelmia ainakaan minun tietääkseni. Mutta itsekin yllätyin tuota tapaa, jolla mies ilmaisi asian ja miten reagoi, kun ihan rauhallisesti sitä kysyin... Se on itse asiassa vieläkin vähän pinna kireällä, täytyy nyt katsoa, että muuttuuko tuo käytös tuosta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissa lentää mäelle samantien -se on vaan eläin.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:29"]
Meillä on kissa ja minä vihaan sitä eläintä, mutta mies rakastaa sitä. Saan pahoinvointikohtauksia, kun kissa tekee minua ärsyttäviä asioita ja eräs minun sairauteni oireilee pahasti kissan aiheuttaman ahdistuksen vuoksi. Olen ihan ok silloin, kun mies on kotona, mutta kissan kanssa kahdestaan ahdistun. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta todella kärsin eläimen länsäolosta. Kissa ei ole edes mikään ongelmakissa, vaan ihan tavallinen kiltti otus. Nielen vaan ärtymykseni eläintä kohtaan. Huolehdin kissan tarpeista ja silittelenkin kissaa, mutten tunne mitään positiivista sitä kohtaan. En kuitenkaan voi pyytää miestä edes harkitsemaan kissasta luopumista. Jos miehesi vaatii AP sinulta kissasta luopumista, niin ehkä luovut mielummin siitä miehestä.
[/quote]
Ihailen vastuullisuuttasi. Täältä paljon yläpeukkuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terve parisuhde on kompromissien tekemistä. Vain sinä voit itse päättää, mikä sinut tekee onnelliseksi ja oletko sen vuoksi valmis luopumaan jostain sinulle rakkaasta. Jos et, vastaus on aika selkeä.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:30"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:25"]
No ei kuulosta mitenkään loistavalta mieheltä. Mitähän muuta sillä on hihassa piilossa, jos äkisti suuttuu kissastakin noin kohtuuttomasti?
Ajattelin samaa. Onkohan sillä mt-ongelma? Ainakin pahoja kommunikointivaikeuksia, jos ei aiemmin ole saanut mitenkään ilmaistuksi kissapelkoaan, ja aivan puskasta tuollainen raivo. Ap:nä harkitsisin hyvin tarkkaan yhteen muuttoa. Ottaisin ainakin aikalisän, jotta miehen oikkuja ehtii tarkkailla paremmin.
Ei ole mt-ongelmia ainakaan minun tietääkseni. Mutta itsekin yllätyin tuota tapaa, jolla mies ilmaisi asian ja miten reagoi, kun ihan rauhallisesti sitä kysyin... Se on itse asiassa vieläkin vähän pinna kireällä, täytyy nyt katsoa, että muuttuuko tuo käytös tuosta. ap
Ap, usko vain, miehessäsi on jotain vialla hänen reaktiostaan päätellen. Hän on koko ajan tiennyt, että sinulla on kissa. Tuo ei ole normaalin ihmisen reaktio.
Jos nyt luovut kissastasi hänen oikkunsa takia, tulet erittäin suurella todennäköisyydellä katumaan sitä myöhemmin.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:29"]
Meillä on kissa ja minä vihaan sitä eläintä, mutta mies rakastaa sitä. Saan pahoinvointikohtauksia, kun kissa tekee minua ärsyttäviä asioita ja eräs minun sairauteni oireilee pahasti kissan aiheuttaman ahdistuksen vuoksi. Olen ihan ok silloin, kun mies on kotona, mutta kissan kanssa kahdestaan ahdistun. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta todella kärsin eläimen länsäolosta. Kissa ei ole edes mikään ongelmakissa, vaan ihan tavallinen kiltti otus. Nielen vaan ärtymykseni eläintä kohtaan. Huolehdin kissan tarpeista ja silittelenkin kissaa, mutten tunne mitään positiivista sitä kohtaan. En kuitenkaan voi pyytää miestä edes harkitsemaan kissasta luopumista. Jos miehesi vaatii AP sinulta kissasta luopumista, niin ehkä luovut mielummin siitä miehestä.
[/quote]
Hyvä kun tulee kommentteja tällaisestakin näkökulmasta, mieheni kun ei ole kyennyt ajatuksistaan rakentavasti kertomaan toisin kuin sinä. En ole tullut edes ajatelleeksi, että kissa voisi ahdistaa noin paljon - kiva kuitenkin, että huolehdit siitä asianmukaisesti :) Toivottavasti miehenikin suostuisi joustamaan. ap
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:32"]
Kissa lentää mäelle samantien -se on vaan eläin.
[/quote]
Minulle se on perheenjäsen, ei "vaan eläin". ap
Kissanvihaaja saattais simputtaa kissaasi sun tietämättä :(
Pohtisin kanssa, että voiko tuon miehen kanssa muuttaa yhteen. Tottahan hän on itse kokoajan tiennyt, että sinulla on kissa. Ja jos on vähääkään vastuullinen ihminen, tajuaa myös sen, että kun eläimen ottaa, ihmisellä on vastuu huolehtia sille hyvä elämä, loppuun saakka.
En itsekään ole mikään suuri fani, mutta miehelläni oli useampi kissa kun aloimme seurustella. Alusta saakka minulle oli selvää, että näin se nyt on, mies on sen verran hyvä (+ arvostan hänen eläinrakkauttaan vaikka kissa ei olekaan suosikkieläimeni), että olen valmis kestämään niitä kissoja. Ja arvostukseni miestä kohtaan olisi romahtanut jos hän olisi lopettanut/antanut pois kissat sen takia, että tyttöystävä ei tykkää niistä.
Ylipäätään minusta se on sen ei-eläinystävän velvollisuus päättää siinä kohtaa kun parisuhteeseen astuu, että onko valmis ottamaan sen puolison eläimineen päivineen. Tämä asenne toki pätee myös lapsiin/harrastuksiin/muihin puolisolle rakkaisiin asioihin. Jos ei siihen ole valmis, niin sitten ei pidä siihen parisuhteeseen ryhtyä.
Pistä mies parvekkeelle/pihalle nukkumaan