Tavallinen työkaverinainen. En ole ihastunut,
mutta hänen kanssa on mukava tehdä töitä. Nyt on lomalla, niin on jotekin tyhjä olo. Onko normaalia teidän mielestä?
Kommentit (30)
Älä todellakaan kerro mistään tunteista. Selvitä ne tunneasiat työpaikan ulkopuolella vaikka terapeutin kanssa. Työpaikalla keskitytään työhön. Se työpaikan mies ei ole vastaus sinun ongelmiisi.
Teillä on mukavaa ja mutkatonta koska et joudu jakamaan arkea hänen kanssaan. Et näe häntä kun hän on kotona väsyneenä ja tuskailee tekemättömiä kotitöitä. Kannattaa miehet ja naiset aina muistaa, kun jollain on ihanat silmät ja ihana hymy ja pöksyissä alkaa tykyttää, että ihastuksen kohde on tavallinen ihminen, ja joskus se oma tylsä mies tai vaimokin on ollut mielestänne maailman ihanin.
Terveisin ei pyhimys itsekään.
Kyse on ystävyydestä ja kaveruuudesta. Normaaleille ihmisille normaalia.
Mulla sama juttu. Jos ei molemmat pitäisi naimisissa ja lapsia, niin todennäköisesti seurusteltaisiin.
Vierailija kirjoitti:
On normaalia kaivata hyvää tyyppiä, kaveria tai ystävää.
Kyllä. Hyvää tyyppiä, jonka seurassa on mukavaa ja leppoisaa, on ihan ok kaivata, vaikka olisikin eri sukupuolta. Ei se todellakaan tarkoita, että olisi jotenkin ihastunut.
Kyllä mullekin tulee välillä töissä fiilis, että olispa henkilö X paikalla, kun sen kanssa on hauskaa paskanakin päivänä ja sille voi heittää läppää ihan täysin ilman suodatinta. Koska ei kaikille tosiaankaan voi, eikä kaikkien kanssa ole hauskaa edes niin helppoina ja hyvinä päivinä. Ei sillä kaipaamisella ole mitään tekemistä ihastumisen kanssa.
Minä olen ihastunut alaiseeni (oltiin ennen kollegoita). Minun on ikävä häntä nyt kun on lomalla. Silti olen rakastunut kumppaniini ja suunnittelen hänen kanssaan entistä syvempää yhteistä elämää. Aika paska juttu. Olen satavarma, että alaiseni on myös ihastunut minuun, mutta ei me mitään tehdä koska kunnioitetaan molemmat niin paljon toisiamme ja yhteiskunnallisia normeja. Ihme juttu että kollega on paperilla ihan kaikkea sitä mitä en halua ja järjellä kun mietin niin ihan huono match, ei ole minun mielestä edes hyvännäköinen! Mutta tuntuu silti sielunkumppanilta ja fyysinen vetovoima on kova. Oma mies on komea, hauska ja elämäntyyli sopii minulle oikein hyvin. Seksikin on kuumaa. Nuo kaksi herraa siinä 30v kiepukoilla... En tajua miksi työkaveri edelleen kummittelee mielessä, miten sen saa pois?
N35 kirjoitti:
Minä olen ihastunut alaiseeni (oltiin ennen kollegoita). Minun on ikävä häntä nyt kun on lomalla. Silti olen rakastunut kumppaniini ja suunnittelen hänen kanssaan entistä syvempää yhteistä elämää. Aika paska juttu. Olen satavarma, että alaiseni on myös ihastunut minuun, mutta ei me mitään tehdä koska kunnioitetaan molemmat niin paljon toisiamme ja yhteiskunnallisia normeja. Ihme juttu että kollega on paperilla ihan kaikkea sitä mitä en halua ja järjellä kun mietin niin ihan huono match, ei ole minun mielestä edes hyvännäköinen! Mutta tuntuu silti sielunkumppanilta ja fyysinen vetovoima on kova. Oma mies on komea, hauska ja elämäntyyli sopii minulle oikein hyvin. Seksikin on kuumaa. Nuo kaksi herraa siinä 30v kiepukoilla... En tajua miksi työkaveri edelleen kummittelee mielessä, miten sen saa pois?
Minäkin luulen, että työkaverillani on jotain tunteita minua kohtaan. Ja hän ei myöskään ole ulkonäöltään minun tyyppiseni, mutta tuntuu sielunkumppanilta ja meillä on yhteiset kiinnostuksen kohteet. Olen yrittänyt saada miehen mielestäni, mutta tunteet ovat vaan kesän aikana vahvistuneet. Minulle ei ole koskaan aikaisemmin käynyt näin, vaikka avioliitossa onkin ollut haasteita välillä. Tuntuu, että minun olisi pakko keskustella työkaverin kanssa asiasta, pääni hajoaa muuten tämän asian kanssa.
Pilasin välit työkaverinaisen kanssa tunnustamalla hänelle yksipuoisen ihastukseni, ennenkuin poistuin työpaikasta. Sitä ennen hänellä tuli kuulemma olemaan kauhea ikävä ja sanoi että tulemme olemaan yhteyksissä. Mitään ei ole yllättäen kuulunut.
Ihastuminen tarkoittaa, että olet ihastunut omaan mielikuvaasi toisesta ihmisestä. Kun on pitkään yhdessä alkaa tuo mielikuva muokkautumaan, joko parempaan tai huonompaan.
Minullakin on yksi todella mukava miespuolinen työkaveri ja nyt olen huomannut ihastuneeni häneen. Hänen kanssaan on niin helppoa jutella kaikista asioista ja uppoudun aina hänen silmiinsä.. Välillä tuntuu, että mieskin katselee minua. Olen alkanut ajattelemaan työkaveria vapaa-ajallakin, ongelma on siinä että olen naimisissa ja miehelläkin on ehkä joku. Oma parisuhde on voinut melko huonosti, tuntuu että olemme yhdessä vain lasten takia. Jään kohta lomalle enkä näe työkaveriani kuukauteen, jään jo ikävöimään häntä. Kun mies palasi pari viikkoa sitten lomalta, hymyilimme toisillemme pitkään kun näimme toisemme. Mitä voisin tehdä, kehtaanko kertoa työkaverille tunteistani? Meillä on yli 10 vuotta ikäeroa, mutta mies tuntuu ikäistään vanhemmalta.