Lue keskustelun säännöt.
Miten lohduttaa tulevaa isää, jonka omat vanhemmat eivät ole kiinnostuneita esikoisestamme
07.07.2021 |
Tilanne on hieman outo. Miehen äiti on "tunnekylmä", tai lähinnä sellainen halki, poikki ja pinoon -ihminen. Miehen isä taas alkoholisti, joka kyllä on ilahtunut, että hänestä tulee ukki, mutta soittelee ja sössöttää kännissä. Mies ei jaksaisi olla hänen kanssaan tekemisissä, eikä kyllä ole asiaa lasta katsomaan kännissä.
Miehen äiti taas suunnittelee matkoja ja reissuja ja tekemistä itselleen juuri sille ajankohdalle, kun minä synnytän tai vauva on ihan pieni. Ollaan puhuttu, että vauvaa saa isovanhemmat tulla katsomaan heti, kun kotiudumme sairaalasta. Mies on todella loukkaantunut ja pettynyt äitiinsä, että tämä huitelee mieluummin pitkin pitäjää.
"Näkeehän sen nyytin myöhemminkin", oli vastaus, kun kysyin miten malttaa lähteä reissuun juuri silloin.
Omat vanhempani taas ovat todella innostuneita, vaikka veljelläni on jo 3 lasta ja heillä siis jo 3 lastenlasta. Kumpikin on rauhoittanut kalenterinsa lasketun ajan tienoilla, on ilmoittanut pitävänsä puhelinta yöllä äänillä, on kiinnostuneita meidän hankinnoistamme, tunteistamme, kyselevät "masun kuulumisia" ja laittavat kalenteriin mm. neuvolakäyntimme.
Mies on osa minun puolen sukuani tiiviisti ja hän saa myös tukea ja näitä ihania tunteita ja osoituksia suvultani. Mutta kun hän tarvitsisi äidiltään sitä, eikä omalta anopiltaan.
Voisinpa jotenkin lohduttaa häntä. Sydäntä särkee katsoa miten mies on loukkaantunut. Hän sanoo usein, että "ei taida äitiä kauheasti kiinnostaa".
Äitinsä myös vähättelee meidän tulevaa arkea ja tunteitamme sekä synnytystä. Hän ei millään ymmärrä esimerkiksi sitä miten jännittävää ja uutta meille tulee olemaan, kun opettelemme arkea tulevan vauvan kanssa, eikä oikein ymmärrä miksi synnytykseen pitää mieheni tulla mukaan.
Hän on kyllä esimeriksi antanut poikansa vanhoja vaatteita, ihastelee mahaani ja on tavallaan läsnä ja kiinnostunut. Mutta silti loukannut nyt poikansa tunteita pahasti pienillä teoillaan ja sanoillaan.
Kommentit (78)
Minä olisin varmaan ampunut itseäni otsaan jos vanhempani olisi tehneet raskaudestani tuollaisen numeron🤣 Se on ihan oikeasti vaan ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko aika jo katkaista se napanuora? Vanhemmalla saa olla jo jotain omaakin kun ne lapset on saatu itsenäisyyteen ja aikuisuuteen.
Minusta ap:n perheen suhtautuminen tuloillaan olevaan vauvaan kuulostaa patologisemmalta kuin tunnekylmän anopin. Raskaudesta saa ja pitää olla kiinnostunut, mutta tuo neuvola-aikojen merkkaaminen kalenteriin ja ennalta vierailujen sopiminen kuulostaa jo läheisriippuvuudelta. Varmaan miestäsi harmittaa, kun hänen äitinsä vaikuttaa epänormaalilta ja entistä kylmemmältä sinun sukuusi verrattuna, mutta en näe kyllä sinunkaan perheesi suhtautumista normaalina. Kohtuus kaikessa.
Kun vauva syntyy, teistä (sinä, miehesi ja vauvanne) tulee perhe. Isovanhemmat ovat tuon perheen ulkokehällä. Tutustukaa rauhassa toisiinne. Vieraita vasta sitten kotiin ja vauvaa katsomaan, kun sitä jaksatte. Meille ainakin oli tärkeätä pari viikkoa olla ihan keskenämme, puhelimet äänettömänä, jotta saatiin arki esikoisen kanssa rullaamaan. Näin korona-aikaan kannattaa erityisesti säännöstellä sos kontakteja niin kuin vastasyntyneen kanssa aina muutenkin. Etukäteen on ihan mahdotonta sanoa, milloin pystyy vieraita vastaanottamaan. Voi itse olla tosi huonossa fyysisessä kunnossa synnytyksen jälkeen, itkuinen, uneton, lisäksi vauvan kanssa voi olla vaikeaa.
Mies taitaa olla aika hukassa itsensä kanssa, jos noin kovasti etsii äitinsä hyväksyntää. Eikö energia kannattaisi käyttää vauvan tulosta ilakointiin kuin äidin kiinnostuksen puutteen suremiseen? Ihan hänen oma valintansa.
Uumoilen vaikeuksia.
Jos isä on roolistaan noin epävarma ja vaimon sukulaiset silmittömän tunkeilevia, tilanne tulee räjähtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei anoppi saa itseään tyrkyttää, se nyt on tullut selväksi tällä palstalla. Koittaa pysyä pois tieltä. Kun ei anna itselleen lupaa innostua vauvasta, ei tule pettymystä kun käsketään pysyä poissa.
Onko tämä nyt se sama anoppi joka oli tuomassa koiraansa hoitoon samaan aikaan kun vauvan laskettuaika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää varmaan, mutta te olette kuitenkin aikuisia. Ainoita, joita lapsenne täytyy kiinnostaa on te kaksi. Get over it.
Ehkä tuleva mummo aavistaa joutuvansa lapsenvahdiksi ja tueksi (siltähän tuo ruikutus nyt anteeksi vain kuulostaa) ja haluaa tehdä jo etukäteen selväksi että hänellä on omakin elämä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin varmaan ampunut itseäni otsaan jos vanhempani olisi tehneet raskaudestani tuollaisen numeron🤣 Se on ihan oikeasti vaan ihminen.
Sama.
Ehkä miehellä on alemmuuskompleksia jo oman perheensä suhteen jos toinen perhe on tuommoinen kuin aloittajalla.
Miehen äitihän kuulostaa ainoalta normaalisti suhtautuvalta tässä kuviossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisinä porsitte?
Oletteko tästä kuulleet: https://www.worldometers.info/world-population/
Vähän omituinen aloitus. Entä jos kyse onkin siitä, että sinun vanhempasi ovat liian rajattomia ja olet tottunut tähän. Ja kaikki normaali tai edes etäisesti normaali käytös on mielestäsi välinpitämätöntä? Puhut esimerkiksi esikoisesta, vaikka et ilmeisesti vielä ole synnyttänyt. Eli kyseessä on raskausaika. Ehkä anoppi ajattelee antavansa tilaa ja ajattelee, että olet varsinkin raskausaikana läheisempi oman äitisi ja vanhempiesi kanssa.
En edes ihan ymmärtänyt mikä tässä oli ongelmana? Anoppi on antanut vanhoja vauvanvaatteita ja osoittanut olevansa kiinnostunut ja haluavansa nähdä "nyytin" myöhemmin kuin heti hänen syntyessään. Niin teidän mielestä on loukkaavaa, että anoppi on varaillut matkoja vauvanne syntymän aikaan. Entä jos loppuraskaus ja synnytys on raskas ja haluatkin alun vain levätä. Mistä tosiaan tiedät, että jaksat heti ylipäätään vastaanottaa vieraita. Toki mies voi tuntea asiasta surua, mutta ehkä kannattaa katsoa millainen isovanhempi hän on aikanaan ennen kuin suuremmin analysoi ja surkuttelee asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miestä voi lohduttaa sanoilla, että hänen äitinsä tekee varmaan parhaansa. Jos tuleva isoisä juoppo, ei rouvallakaan välttämättä mitään helppoa ole ollut. Hänellä voi vanhat tunteet ja hankaluudet aktivoitua.
Kannattaa varautua henkisesti siihen, ettei toiset isovanhemmat ole kovinkaan läsnä. Ei ehkä tule niin kovana pettymyksenä. Onnea teille <3
Kiitos! Tämähän on aika hyvä, eli että äitinsä tekee parhaansa. Olen myös miettinyt tuota, että josko hänellä omat traumat nyt puskevat pintaan. Hän ei todellakaan ole mikään hyvä tunteiden käsittelijä ja miehensä alkoholismi ja huono osallistuminen voisi olla ainakin osasyynä tähän outoon vähättelyyn.
AP
Ja se lapsen odotus ja vauva-aika hälle ei välttämättä oo ollut mitään onnellista, vaan ahdistavaa, stressaavaa jne. ja ehkä saanut aikaan tunteet, että on entistä enemmän nalkissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten? Ehkä joitain ei kiinnosta se sun ruma ja lihava vauvasi. Sulle salee syntyy sellainen, muistuttaa jotain isoa perunaa. Koko oksettavan ja iljettävän kokonaisuuden kruunaa vammaisen möllösilmät, turvonnut naama ja turpea terskanenä. :D
Kirsikkana paskakakun päällä vauva rääkyy 24/7 kun tajuaa olevansa inohttavan näköinen rumilus.
Kyse ei ole "mun vauvasta", vaan miehen tunteista, hänen vauvastaan ja suhteestaan äitiinsä.
AP
Miksi sinä otat siitä pulttia? Sitäpaitsi äitinsähän on osallistunut. Tuonut vaatteita ja kysellyt kuulumisia.
Sinun sukusi jutut ovat ihan yliampuvia.
Mäkin luulin alussa, että aloittajan miehen äiti on ollut täysin välinpitämätön. Sitten selvisi, että oli tuonut vaatteita ja kysellyt kuulumisia. Ap:n vanhemmat taas olivat yltiötäpinöissään raskaudesta. Ei kaikki ole niin perhekeskeisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miestä voi lohduttaa sanoilla, että hänen äitinsä tekee varmaan parhaansa. Jos tuleva isoisä juoppo, ei rouvallakaan välttämättä mitään helppoa ole ollut. Hänellä voi vanhat tunteet ja hankaluudet aktivoitua.
Kannattaa varautua henkisesti siihen, ettei toiset isovanhemmat ole kovinkaan läsnä. Ei ehkä tule niin kovana pettymyksenä. Onnea teille <3
Kiitos! Tämähän on aika hyvä, eli että äitinsä tekee parhaansa. Olen myös miettinyt tuota, että josko hänellä omat traumat nyt puskevat pintaan. Hän ei todellakaan ole mikään hyvä tunteiden käsittelijä ja miehensä alkoholismi ja huono osallistuminen voisi olla ainakin osasyynä tähän outoon vähättelyyn.
AP
Ohjaa miestäsi terapiaan. Jos ei ole ollut lapsena normaaleja tunnesiteitä niitä voi olla vaikea luoda omaan lapseenkaan.
Tämä on omasta mielestäni ihan järkevä neuvo. Erään ystäväni vanhemmat eivät ole ikinä kiinnostuneita, missä heidän lapsensa heiluu. Vanhemmat ovat ihan ylempää keskiluokkaa, mutta ilmeisesti täysin tunneköyhiä. Ollaan siis alta kaksvitosia ja tämä heidän lapsensa on ihan omalla tavallaan todella hyvin menestynyt. Mutta vanhemmat eivät ole ikinä sanonut, että hyvä ja hieno juttu tai muutenkaan kehunut. Korkeasti koulutettu ja omalla alallaan jo menestynyt sekä pääkoppa ihan ok kunnossa.
Hänellä on tosi kylmät ajatukset kasvatuksesta. Ja tämän hän oikeuttaa ajatusmallilla "kun ei hänen vanhemmatkaan".
Miehesi on kumminkin jollain tavalla saanut jollain tavalla terveen tunne-elämän, koska jo osoittaa kipuilevan asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos vaan kasvaisitte aikuisiksi ja tajuaisitte että teille se lapsi tulee. Muut on sivuseikka.
Parempi sellainen anoppi jota ei kiinnosta kuin sellainen jota kiinnostaa liikaa.
Aivan, eli miehen mielipahasta viis. Sanon siis hänelle, että kasva aikuiseksi, ennemmin tunnekylmä äiti kuin sinusta ja tunteistasi kiinnostunut äiti. Voisin myös samalla sanoa hänelle, että älä näytä tunteitasi ja ole mies. Upea neuvo, kiitos paljon!
Ap
Aha, tämä olikin siis provo.
Jos ei olisi ollut, sanoisin, että mitä te kääkkänöillä itseänne rasitatte etenkään etukäteen.
Miehesi murhe (jos sellaista tosiaan on) on hänen itse käsiteltävä, ei sinun, mutta teillä on toinen toisenne ja se riittää.
Ei kannata kysellä neuvoja, ellei ole valmis niitä vastaanottamaan. Ja saattaa tuossa raskaudessa vielä mennä moni asia pieleenkin.
Hirvittää tämä ihmisten kylmäkiskoisuus... Eikö perhe ole sitä varten, että jeesataan toisiamma kun on hankalaa? Eli tässä tapauksessa isovanhemmat jelppaa kun omalla lapsella on hankalaa.. Ja toisinpäin.
Onneksi omassa perheessäni on asiat toisin. Apua saa, jos sitä tarvitsee ja muistaa pyytää. Aina. Ja jos ei kerkiä tai pysty auttamaan itse, niin vähintään autetaan löytämään ongelmaan ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Hirvittää tämä ihmisten kylmäkiskoisuus... Eikö perhe ole sitä varten, että jeesataan toisiamma kun on hankalaa? Eli tässä tapauksessa isovanhemmat jelppaa kun omalla lapsella on hankalaa.. Ja toisinpäin.
Onneksi omassa perheessäni on asiat toisin. Apua saa, jos sitä tarvitsee ja muistaa pyytää. Aina. Ja jos ei kerkiä tai pysty auttamaan itse, niin vähintään autetaan löytämään ongelmaan ratkaisu.
Miten aloituksessa tuli ilmi ettei miehen äiti ole valmis tarvittaessa auttamaan?
Kuulostaa vähän siltä, että ap perhe yrittää vähän liikaa ja miehen äiti suhtautuu asioihin maltilla.
Vierailija kirjoitti:
Hirvittää tämä ihmisten kylmäkiskoisuus... Eikö perhe ole sitä varten, että jeesataan toisiamma kun on hankalaa? Eli tässä tapauksessa isovanhemmat jelppaa kun omalla lapsella on hankalaa.. Ja toisinpäin.
Onneksi omassa perheessäni on asiat toisin. Apua saa, jos sitä tarvitsee ja muistaa pyytää. Aina. Ja jos ei kerkiä tai pysty auttamaan itse, niin vähintään autetaan löytämään ongelmaan ratkaisu.
Hankalaa? Luitko eri aloituksen kuin muut?
Onpa täällä taas tasokasta kommentointia :( yrittäisitte edes käyttäytyä.
Lapsen syntymä nostaa esiin monenlaisia tunteita vanhemmilla ja isovanhemmilla. Vanhemmat käyvät uudelleen läpi oman lapsuutensa ja isovanhemmalle se voi olla ns. viimeinen niitti, kun on pakko hyväksyä että omalla lapsella on nyt oma perhe, puoliso ja lapsi, ja oma rooli muuttuu isovanhemman rooliksi. Joillakin jo se ottaa koville, että on pakko kohdata myös oman ikääntymisen alkaminen - voi olla vaikeaa sisäistää olevansa mummo. Sinun vanhemmillasi ei ole enää tätä ensimmäisen lapsenlapsen aiheuttamaa identiteettikriisiä, kun lapsenlapsia on monta, ja tilanne on heille helpompi ja luonteva muutenkin.
Isovanhempien erilaiset puolet helposti harmittaa, myöhemmin voi tulla sellainenkin olo, että ne osallistuvammat isovanhemmat alkavat ärsyttää "hössötyksellään" yhtä paljon kuin toisten kylmyys ja näennäinen välinpitämättömyys harmittaa. Kuulostaa että miehen äidillä ottaa koville tämä uusi tilanne, ja hän reagoi vähättelemällä ja pakenemalla. Tässä tilanteessa on aika teidän itsenäistyä lopullisesti omista vanhemmista ja rakentaa omaa elämää, ja se tekee myös kipeää, mutta ajan kanssa pystytte hyväksymään isovanhemmat sellaisina kuin he ovat, eikä se nosta enää niin vahvoja tunteita.