Psykologia & logopedia 2022

Täällä yks lopenuupunut ja turhautunut hakija, kohtalotovereita? Ajattelin viritellä vähän keskustelua, että miten jaksatte tätä hakurumbaa mahdollisesti vuosikausia, mikä saa teidät pysymään järjissänne? Onko b-suunnitelmat ja ehdottomat takarajat hakukertojen suhteen selvänä mielessä vai menettekö keväästä kevääseen parhaanne mukaan? Itsellä hakukertoja alkaa olla alla jo ihan kiva määrä (uskallan arvella, että enemmän kuin monella keskimäärin) ja tuntuu, etten oikein enää jaksa panostaakaan pääsykokeisiin/kirjoituksiin täysillä. Etenkin tää viimeisimmän kokeen mielivaltainen toteutus ja arviointi sekä avoimen väylä pelkkänä vitsinä on herättänyt välillä sanoinkuvaamattoman suurta epätoivoa. Tämän enempää nyt omaa tilannettani ruotimatta haluaisin vähän vertaistukea ja ajatusten vaihtoa. Mitä mietteitä täällä herää?

Vierailija kirjoitti:

Täällä yks lopenuupunut ja turhautunut hakija, kohtalotovereita? Ajattelin viritellä vähän keskustelua, että miten jaksatte tätä hakurumbaa mahdollisesti vuosikausia, mikä saa teidät pysymään järjissänne? Onko b-suunnitelmat ja ehdottomat takarajat hakukertojen suhteen selvänä mielessä vai menettekö keväästä kevääseen parhaanne mukaan? Itsellä hakukertoja alkaa olla alla jo ihan kiva määrä (uskallan arvella, että enemmän kuin monella keskimäärin) ja tuntuu, etten oikein enää jaksa panostaakaan pääsykokeisiin/kirjoituksiin täysillä. Etenkin tää viimeisimmän kokeen mielivaltainen toteutus ja arviointi sekä avoimen väylä pelkkänä vitsinä on herättänyt välillä sanoinkuvaamattoman suurta epätoivoa. Tämän enempää nyt omaa tilannettani ruotimatta haluaisin vähän vertaistukea ja ajatusten vaihtoa. Mitä mietteitä täällä herää?

Jos/kun tosiaan olet ensikertalainen, runno itsesi ihan väkisin papereilla sisään!

Mistä aineista kiikastaa?

Vierailija kirjoitti:

Täällä yks lopenuupunut ja turhautunut hakija, kohtalotovereita? Ajattelin viritellä vähän keskustelua, että miten jaksatte tätä hakurumbaa mahdollisesti vuosikausia, mikä saa teidät pysymään järjissänne? Onko b-suunnitelmat ja ehdottomat takarajat hakukertojen suhteen selvänä mielessä vai menettekö keväästä kevääseen parhaanne mukaan? Itsellä hakukertoja alkaa olla alla jo ihan kiva määrä (uskallan arvella, että enemmän kuin monella keskimäärin) ja tuntuu, etten oikein enää jaksa panostaakaan pääsykokeisiin/kirjoituksiin täysillä. Etenkin tää viimeisimmän kokeen mielivaltainen toteutus ja arviointi sekä avoimen väylä pelkkänä vitsinä on herättänyt välillä sanoinkuvaamattoman suurta epätoivoa. Tämän enempää nyt omaa tilannettani ruotimatta haluaisin vähän vertaistukea ja ajatusten vaihtoa. Mitä mietteitä täällä herää?

Täällä ollaan 🙋🏻‍♀️ Tänä vuonna jäi logiikasta kiinni (sain2/9 oikein) vaikka normaalisti se on mulle ollut helppoa ja siitä irronnut hyvät pisteet. Jos oisin saanu kolme logiikkatehtävää enemmän oikein, niin olisin alottelees kohta fuksiviikkoa. Oon itse kans hakenu useamman kerran ja mulla ei ole aikaisempaa korkeakoulututkintoa takana. Oon kyllä vakituisessa työpaikassa, jossa oon päässy etenemään ihan kivasti, mut nyt alkaa olee sellanen olo, että haluan sen koulupaikan ja edetä kunnolla elämässä.

Psyka on ollut mun haaveala lukiosta asti ja siks oon jaksanu siihen panostaa. Oon ottanu aina luku-urakan ajaksi kesälomat töistä ja tän takia en oo oikein kunnon lomaa pitänyt pitkään aikaa, aina vaan töissä tai sit lukemassa. Nyt mulla on alkanu tulee sellanen motivaation menetys tähän ja oon alkanu silmäilemään opintopolkua siihen malliin, että josko sieltä löytyisi joku vaihtoehtoinen ala. Muutama on alkanut kiinnostamaan. Tällä hetkellä en vielä tiedä, että aionko lukea ensi vuonna pääsykokeisiin.

Oon palaamassa muuten takaisin lukioon. Koitan korottaa arvosanoja ja tää kyl jännittää, kun munkin lukioajoista on jo muutamia vuosia aikaa. Esim. meillä ei ollut sähköistä järjestelmää vaan käsin kirjoiteltiin kaikki esseet 😅. Tän lisäks jännittää tietty töiden ja opiskelun balanssi. Et jääkö varmasti tarpeeksi aikaa lukemiselle ja tuleeko uupumista.

Koneella kirjoittaminen on aikuisen etu! On enemmän kokemusta kuin keskiverrosti abeilla ja koneella saa myös jäsennellymmän vastauksen.

Matikkaeditori on asia erikseen, mutta ei sekään vaikeakäyttöinen ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yks lopenuupunut ja turhautunut hakija, kohtalotovereita? Ajattelin viritellä vähän keskustelua, että miten jaksatte tätä hakurumbaa mahdollisesti vuosikausia, mikä saa teidät pysymään järjissänne? Onko b-suunnitelmat ja ehdottomat takarajat hakukertojen suhteen selvänä mielessä vai menettekö keväästä kevääseen parhaanne mukaan? Itsellä hakukertoja alkaa olla alla jo ihan kiva määrä (uskallan arvella, että enemmän kuin monella keskimäärin) ja tuntuu, etten oikein enää jaksa panostaakaan pääsykokeisiin/kirjoituksiin täysillä. Etenkin tää viimeisimmän kokeen mielivaltainen toteutus ja arviointi sekä avoimen väylä pelkkänä vitsinä on herättänyt välillä sanoinkuvaamattoman suurta epätoivoa. Tämän enempää nyt omaa tilannettani ruotimatta haluaisin vähän vertaistukea ja ajatusten vaihtoa. Mitä mietteitä täällä herää?

Jos/kun tosiaan olet ensikertalainen, runno itsesi ihan väkisin papereilla sisään!

Mistä aineista kiikastaa?

Tällä hetkellä suunnitelma on just tämä. Syksyllä (ja todennäköisesti myös keväällä) edessä psykan yo-koe, josta mulla ei olekaan entuudestaan arvosanaa. Sille kaveriksi täytyy kirjoittaa vielä toinen reaali, mahdollisesti bilsa tai pisteiden toivossa ue/et. Viimeisenä oljenkortena on äikän korottaminen, millä voisin saada muutaman lisäpisteen mikäli tähdet ovat kohdillaan.

Pitkillä aineilla täydentäminen tuntuu ajatuksena liian kovalta hommalta, kun pohjaa esim. fysiikasta tai pitkästä matikasta ei oikeastaan ole, ikä painaa ja muu elämä tuntuu olevan ihan pysähdyksissä tämän tilanteen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yks lopenuupunut ja turhautunut hakija, kohtalotovereita? Ajattelin viritellä vähän keskustelua, että miten jaksatte tätä hakurumbaa mahdollisesti vuosikausia, mikä saa teidät pysymään järjissänne? Onko b-suunnitelmat ja ehdottomat takarajat hakukertojen suhteen selvänä mielessä vai menettekö keväästä kevääseen parhaanne mukaan? Itsellä hakukertoja alkaa olla alla jo ihan kiva määrä (uskallan arvella, että enemmän kuin monella keskimäärin) ja tuntuu, etten oikein enää jaksa panostaakaan pääsykokeisiin/kirjoituksiin täysillä. Etenkin tää viimeisimmän kokeen mielivaltainen toteutus ja arviointi sekä avoimen väylä pelkkänä vitsinä on herättänyt välillä sanoinkuvaamattoman suurta epätoivoa. Tämän enempää nyt omaa tilannettani ruotimatta haluaisin vähän vertaistukea ja ajatusten vaihtoa. Mitä mietteitä täällä herää?

Jos/kun tosiaan olet ensikertalainen, runno itsesi ihan väkisin papereilla sisään!

Mistä aineista kiikastaa?

Tällä hetkellä suunnitelma on just tämä. Syksyllä (ja todennäköisesti myös keväällä) edessä psykan yo-koe, josta mulla ei olekaan entuudestaan arvosanaa. Sille kaveriksi täytyy kirjoittaa vielä toinen reaali, mahdollisesti bilsa tai pisteiden toivossa ue/et. Viimeisenä oljenkortena on äikän korottaminen, millä voisin saada muutaman lisäpisteen mikäli tähdet ovat kohdillaan.

Pitkillä aineilla täydentäminen tuntuu ajatuksena liian kovalta hommalta, kun pohjaa esim. fysiikasta tai pitkästä matikasta ei oikeastaan ole, ikä painaa ja muu elämä tuntuu olevan ihan pysähdyksissä tämän tilanteen takia.

Noista onkin tossa ekalla sivulla. Fysiikasta saa vain max. 2 lisäpistettä, siihen ei kannata tähdätä ollenkaan. Pitkän matikan opettelun nollasta tai lähes nollasta sijasta kannattaa keskittyä lyhyen matikan treenaamiseen kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yks lopenuupunut ja turhautunut hakija, kohtalotovereita? Ajattelin viritellä vähän keskustelua, että miten jaksatte tätä hakurumbaa mahdollisesti vuosikausia, mikä saa teidät pysymään järjissänne? Onko b-suunnitelmat ja ehdottomat takarajat hakukertojen suhteen selvänä mielessä vai menettekö keväästä kevääseen parhaanne mukaan? Itsellä hakukertoja alkaa olla alla jo ihan kiva määrä (uskallan arvella, että enemmän kuin monella keskimäärin) ja tuntuu, etten oikein enää jaksa panostaakaan pääsykokeisiin/kirjoituksiin täysillä. Etenkin tää viimeisimmän kokeen mielivaltainen toteutus ja arviointi sekä avoimen väylä pelkkänä vitsinä on herättänyt välillä sanoinkuvaamattoman suurta epätoivoa. Tämän enempää nyt omaa tilannettani ruotimatta haluaisin vähän vertaistukea ja ajatusten vaihtoa. Mitä mietteitä täällä herää?

Jos/kun tosiaan olet ensikertalainen, runno itsesi ihan väkisin papereilla sisään!

Mistä aineista kiikastaa?

Tällä hetkellä suunnitelma on just tämä. Syksyllä (ja todennäköisesti myös keväällä) edessä psykan yo-koe, josta mulla ei olekaan entuudestaan arvosanaa. Sille kaveriksi täytyy kirjoittaa vielä toinen reaali, mahdollisesti bilsa tai pisteiden toivossa ue/et. Viimeisenä oljenkortena on äikän korottaminen, millä voisin saada muutaman lisäpisteen mikäli tähdet ovat kohdillaan.

Pitkillä aineilla täydentäminen tuntuu ajatuksena liian kovalta hommalta, kun pohjaa esim. fysiikasta tai pitkästä matikasta ei oikeastaan ole, ikä painaa ja muu elämä tuntuu olevan ihan pysähdyksissä tämän tilanteen takia.

Noista onkin tossa ekalla sivulla. Fysiikasta saa vain max. 2 lisäpistettä, siihen ei kannata tähdätä ollenkaan. Pitkän matikan opettelun nollasta tai lähes nollasta sijasta kannattaa keskittyä lyhyen matikan treenaamiseen kunnolla.

Joo, kuten sanoinkin, en ole noiden pitkien aineiden kimppuun käymässä nyt. Reaaliaineiden L:t todistukseni vaatii, jotta jotain mahdollisuuksia voisi kuvitellakaan olevan. Muut pisteytettävät aineet on pääasiassa eximiaa, jolloin todistus voisi riittää logolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yks lopenuupunut ja turhautunut hakija, kohtalotovereita? Ajattelin viritellä vähän keskustelua, että miten jaksatte tätä hakurumbaa mahdollisesti vuosikausia, mikä saa teidät pysymään järjissänne? Onko b-suunnitelmat ja ehdottomat takarajat hakukertojen suhteen selvänä mielessä vai menettekö keväästä kevääseen parhaanne mukaan? Itsellä hakukertoja alkaa olla alla jo ihan kiva määrä (uskallan arvella, että enemmän kuin monella keskimäärin) ja tuntuu, etten oikein enää jaksa panostaakaan pääsykokeisiin/kirjoituksiin täysillä. Etenkin tää viimeisimmän kokeen mielivaltainen toteutus ja arviointi sekä avoimen väylä pelkkänä vitsinä on herättänyt välillä sanoinkuvaamattoman suurta epätoivoa. Tämän enempää nyt omaa tilannettani ruotimatta haluaisin vähän vertaistukea ja ajatusten vaihtoa. Mitä mietteitä täällä herää?

Täällä ollaan 🙋🏻‍♀️ Tänä vuonna jäi logiikasta kiinni (sain2/9 oikein) vaikka normaalisti se on mulle ollut helppoa ja siitä irronnut hyvät pisteet. Jos oisin saanu kolme logiikkatehtävää enemmän oikein, niin olisin alottelees kohta fuksiviikkoa. Oon itse kans hakenu useamman kerran ja mulla ei ole aikaisempaa korkeakoulututkintoa takana. Oon kyllä vakituisessa työpaikassa, jossa oon päässy etenemään ihan kivasti, mut nyt alkaa olee sellanen olo, että haluan sen koulupaikan ja edetä kunnolla elämässä.

Psyka on ollut mun haaveala lukiosta asti ja siks oon jaksanu siihen panostaa. Oon ottanu aina luku-urakan ajaksi kesälomat töistä ja tän takia en oo oikein kunnon lomaa pitänyt pitkään aikaa, aina vaan töissä tai sit lukemassa. Nyt mulla on alkanu tulee sellanen motivaation menetys tähän ja oon alkanu silmäilemään opintopolkua siihen malliin, että josko sieltä löytyisi joku vaihtoehtoinen ala. Muutama on alkanut kiinnostamaan. Tällä hetkellä en vielä tiedä, että aionko lukea ensi vuonna pääsykokeisiin.

Oon palaamassa muuten takaisin lukioon. Koitan korottaa arvosanoja ja tää kyl jännittää, kun munkin lukioajoista on jo muutamia vuosia aikaa. Esim. meillä ei ollut sähköistä järjestelmää vaan käsin kirjoiteltiin kaikki esseet 😅. Tän lisäks jännittää tietty töiden ja opiskelun balanssi. Et jääkö varmasti tarpeeksi aikaa lukemiselle ja tuleeko uupumista.

Sama tilanne täälläkin noiden sähköisten kokeiden suhteen! Mutta oon kyllä ihan luottavaisin mielin, tuskin se siitä ainakaan jää kiinni. Täytyy yrittää pysyä kehityksen kelkassa :D Kiinnostais kyllä kovasti kuulla, millaisia vaihtoehtoja oot itsellesi ajatellut? Itse oon mennyt niin laput silmillä ja vuosien varrella torpannut kaikki muut alat, että on enää vaikea tarkastella niitä uusin miettein. Just nyt harkitsen kauppista, ihan vaan sillä perustein, että se olisi hyvä perustutkinto ja työllistyminen melko varmaa. Mietityttää tosin se, olenko riittävän kiinnostunut ja motivoitunut opiskelemaan sitä maisteriksi saakka, sillä omat arvotkin on osittain melko ristiriidassa sen mielikuvan kanssa, jonka oon erilaisia lähteitä tutkimalla kauppiksesta itselleni luonut. 

Kauppiksessa on niin suuret sisäänotto- ja valmistumismäärät nykyaikana, että se on melko generalistialan tutkinto siinä missä muutkin. Sillä on helpompi työllistyä kuin humanistina, mutta ihmiset sijoittuvat hyvin laajalle alalle töihin. Piinkovia bisneshenkilöitä on vain pieni osa.

Oman arvon mukaista työtä pystyy tekemään melkein millä vaan koulutuksella. Numero-osaamista tarvitaan esimerkiksi Kelassa, vakuutusyhtiöissä ja muissa sosiaalituen muodoissa.

Tästä voi aloittaa itsetutkiskelun.

https://asiointi.mol.fi/avo/responsive/self-evaluation.xhtml

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yks lopenuupunut ja turhautunut hakija, kohtalotovereita? Ajattelin viritellä vähän keskustelua, että miten jaksatte tätä hakurumbaa mahdollisesti vuosikausia, mikä saa teidät pysymään järjissänne? Onko b-suunnitelmat ja ehdottomat takarajat hakukertojen suhteen selvänä mielessä vai menettekö keväästä kevääseen parhaanne mukaan? Itsellä hakukertoja alkaa olla alla jo ihan kiva määrä (uskallan arvella, että enemmän kuin monella keskimäärin) ja tuntuu, etten oikein enää jaksa panostaakaan pääsykokeisiin/kirjoituksiin täysillä. Etenkin tää viimeisimmän kokeen mielivaltainen toteutus ja arviointi sekä avoimen väylä pelkkänä vitsinä on herättänyt välillä sanoinkuvaamattoman suurta epätoivoa. Tämän enempää nyt omaa tilannettani ruotimatta haluaisin vähän vertaistukea ja ajatusten vaihtoa. Mitä mietteitä täällä herää?

Täällä ollaan 🙋🏻‍♀️ Tänä vuonna jäi logiikasta kiinni (sain2/9 oikein) vaikka normaalisti se on mulle ollut helppoa ja siitä irronnut hyvät pisteet. Jos oisin saanu kolme logiikkatehtävää enemmän oikein, niin olisin alottelees kohta fuksiviikkoa. Oon itse kans hakenu useamman kerran ja mulla ei ole aikaisempaa korkeakoulututkintoa takana. Oon kyllä vakituisessa työpaikassa, jossa oon päässy etenemään ihan kivasti, mut nyt alkaa olee sellanen olo, että haluan sen koulupaikan ja edetä kunnolla elämässä.

Psyka on ollut mun haaveala lukiosta asti ja siks oon jaksanu siihen panostaa. Oon ottanu aina luku-urakan ajaksi kesälomat töistä ja tän takia en oo oikein kunnon lomaa pitänyt pitkään aikaa, aina vaan töissä tai sit lukemassa. Nyt mulla on alkanu tulee sellanen motivaation menetys tähän ja oon alkanu silmäilemään opintopolkua siihen malliin, että josko sieltä löytyisi joku vaihtoehtoinen ala. Muutama on alkanut kiinnostamaan. Tällä hetkellä en vielä tiedä, että aionko lukea ensi vuonna pääsykokeisiin.

Oon palaamassa muuten takaisin lukioon. Koitan korottaa arvosanoja ja tää kyl jännittää, kun munkin lukioajoista on jo muutamia vuosia aikaa. Esim. meillä ei ollut sähköistä järjestelmää vaan käsin kirjoiteltiin kaikki esseet 😅. Tän lisäks jännittää tietty töiden ja opiskelun balanssi. Et jääkö varmasti tarpeeksi aikaa lukemiselle ja tuleeko uupumista.

Sama tilanne täälläkin noiden sähköisten kokeiden suhteen! Mutta oon kyllä ihan luottavaisin mielin, tuskin se siitä ainakaan jää kiinni. Täytyy yrittää pysyä kehityksen kelkassa :D Kiinnostais kyllä kovasti kuulla, millaisia vaihtoehtoja oot itsellesi ajatellut? Itse oon mennyt niin laput silmillä ja vuosien varrella torpannut kaikki muut alat, että on enää vaikea tarkastella niitä uusin miettein. Just nyt harkitsen kauppista, ihan vaan sillä perustein, että se olisi hyvä perustutkinto ja työllistyminen melko varmaa. Mietityttää tosin se, olenko riittävän kiinnostunut ja motivoitunut opiskelemaan sitä maisteriksi saakka, sillä omat arvotkin on osittain melko ristiriidassa sen mielikuvan kanssa, jonka oon erilaisia lähteitä tutkimalla kauppiksesta itselleni luonut. 

Kansanterveystiede

Ravitsemustiede

Logopedia

Elinikäinen oppiminen

Terveystieteet

Elintarviketiede

Ylipäänsä kaikki semmonen, mikä liittyy just ihmiseen ja/tai hyvinvointiin. Amk tarjontaa oon myös katsonu, mutta sieltä puolelta ei oikeen mikää kiinnosta. Tai no optometria ehkä vähän, mut pelkään, että se työ tulee sitten toistamaan itseään, kun valmistuu. Et siinä ei hirveesti voi kehittyä.

Vähän oon myös ehkä vitsillä alkanu katsomaan insinöörihommia :D en siis pidä tätä mitenkään erityisen todennäköisenä, että näihin päätyisin hakemaan, kunhan oon silmäilly. Pääsis suht rahakkaisiin hommiin. Tosin mua ei raha hirveesti motivoi, vaan haluan tehdä sellaista työtä, joka on mun mielestä mielekästä ja merkityksellistä. Ja ei, en sano etteikö insinöörihommat ois tärkeitä ja merkityksellisiä, en vaan välttämättä itseäni nää noissa hommissa.

Ja tunnistan ton, et on kulkenu laput silmillä. Minäkään en oo ennen ees aatellu mitään muuta alaa, mut nyt alkaa tosiaan olee sellanen aika, että oon alkanu tosissaan katsomaan muitakin vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yks lopenuupunut ja turhautunut hakija, kohtalotovereita? Ajattelin viritellä vähän keskustelua, että miten jaksatte tätä hakurumbaa mahdollisesti vuosikausia, mikä saa teidät pysymään järjissänne? Onko b-suunnitelmat ja ehdottomat takarajat hakukertojen suhteen selvänä mielessä vai menettekö keväästä kevääseen parhaanne mukaan? Itsellä hakukertoja alkaa olla alla jo ihan kiva määrä (uskallan arvella, että enemmän kuin monella keskimäärin) ja tuntuu, etten oikein enää jaksa panostaakaan pääsykokeisiin/kirjoituksiin täysillä. Etenkin tää viimeisimmän kokeen mielivaltainen toteutus ja arviointi sekä avoimen väylä pelkkänä vitsinä on herättänyt välillä sanoinkuvaamattoman suurta epätoivoa. Tämän enempää nyt omaa tilannettani ruotimatta haluaisin vähän vertaistukea ja ajatusten vaihtoa. Mitä mietteitä täällä herää?

Täällä ollaan 🙋🏻‍♀️ Tänä vuonna jäi logiikasta kiinni (sain2/9 oikein) vaikka normaalisti se on mulle ollut helppoa ja siitä irronnut hyvät pisteet. Jos oisin saanu kolme logiikkatehtävää enemmän oikein, niin olisin alottelees kohta fuksiviikkoa. Oon itse kans hakenu useamman kerran ja mulla ei ole aikaisempaa korkeakoulututkintoa takana. Oon kyllä vakituisessa työpaikassa, jossa oon päässy etenemään ihan kivasti, mut nyt alkaa olee sellanen olo, että haluan sen koulupaikan ja edetä kunnolla elämässä.

Psyka on ollut mun haaveala lukiosta asti ja siks oon jaksanu siihen panostaa. Oon ottanu aina luku-urakan ajaksi kesälomat töistä ja tän takia en oo oikein kunnon lomaa pitänyt pitkään aikaa, aina vaan töissä tai sit lukemassa. Nyt mulla on alkanu tulee sellanen motivaation menetys tähän ja oon alkanu silmäilemään opintopolkua siihen malliin, että josko sieltä löytyisi joku vaihtoehtoinen ala. Muutama on alkanut kiinnostamaan. Tällä hetkellä en vielä tiedä, että aionko lukea ensi vuonna pääsykokeisiin.

Oon palaamassa muuten takaisin lukioon. Koitan korottaa arvosanoja ja tää kyl jännittää, kun munkin lukioajoista on jo muutamia vuosia aikaa. Esim. meillä ei ollut sähköistä järjestelmää vaan käsin kirjoiteltiin kaikki esseet 😅. Tän lisäks jännittää tietty töiden ja opiskelun balanssi. Et jääkö varmasti tarpeeksi aikaa lukemiselle ja tuleeko uupumista.

Sama tilanne täälläkin noiden sähköisten kokeiden suhteen! Mutta oon kyllä ihan luottavaisin mielin, tuskin se siitä ainakaan jää kiinni. Täytyy yrittää pysyä kehityksen kelkassa :D Kiinnostais kyllä kovasti kuulla, millaisia vaihtoehtoja oot itsellesi ajatellut? Itse oon mennyt niin laput silmillä ja vuosien varrella torpannut kaikki muut alat, että on enää vaikea tarkastella niitä uusin miettein. Just nyt harkitsen kauppista, ihan vaan sillä perustein, että se olisi hyvä perustutkinto ja työllistyminen melko varmaa. Mietityttää tosin se, olenko riittävän kiinnostunut ja motivoitunut opiskelemaan sitä maisteriksi saakka, sillä omat arvotkin on osittain melko ristiriidassa sen mielikuvan kanssa, jonka oon erilaisia lähteitä tutkimalla kauppiksesta itselleni luonut. 

Kansanterveystiede

Ravitsemustiede

Logopedia

Elinikäinen oppiminen

Terveystieteet

Elintarviketiede

Ylipäänsä kaikki semmonen, mikä liittyy just ihmiseen ja/tai hyvinvointiin. Amk tarjontaa oon myös katsonu, mutta sieltä puolelta ei oikeen mikää kiinnosta. Tai no optometria ehkä vähän, mut pelkään, että se työ tulee sitten toistamaan itseään, kun valmistuu. Et siinä ei hirveesti voi kehittyä.

Vähän oon myös ehkä vitsillä alkanu katsomaan insinöörihommia :D en siis pidä tätä mitenkään erityisen todennäköisenä, että näihin päätyisin hakemaan, kunhan oon silmäilly. Pääsis suht rahakkaisiin hommiin. Tosin mua ei raha hirveesti motivoi, vaan haluan tehdä sellaista työtä, joka on mun mielestä mielekästä ja merkityksellistä. Ja ei, en sano etteikö insinöörihommat ois tärkeitä ja merkityksellisiä, en vaan välttämättä itseäni nää noissa hommissa.

Ja tunnistan ton, et on kulkenu laput silmillä. Minäkään en oo ennen ees aatellu mitään muuta alaa, mut nyt alkaa tosiaan olee sellanen aika, että oon alkanu tosissaan katsomaan muitakin vaihtoehtoja.

AMK-puolelta tietysti sh/th, mistä pääsee terapeutin uraan kiinni.

Optometriassa ei tosiaan ole etenemismahdollisuuksia ja puolet työstä on myyntityötä. Toisille sopii, toisille ei.

Entä erityispedagogiikka? Sulla on käytännönläheiset toiveet ja siinä pääsisi muutakin kuin istumaan työpöydän taakse. AMK-puolelta toimintaterapia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yks lopenuupunut ja turhautunut hakija, kohtalotovereita? Ajattelin viritellä vähän keskustelua, että miten jaksatte tätä hakurumbaa mahdollisesti vuosikausia, mikä saa teidät pysymään järjissänne? Onko b-suunnitelmat ja ehdottomat takarajat hakukertojen suhteen selvänä mielessä vai menettekö keväästä kevääseen parhaanne mukaan? Itsellä hakukertoja alkaa olla alla jo ihan kiva määrä (uskallan arvella, että enemmän kuin monella keskimäärin) ja tuntuu, etten oikein enää jaksa panostaakaan pääsykokeisiin/kirjoituksiin täysillä. Etenkin tää viimeisimmän kokeen mielivaltainen toteutus ja arviointi sekä avoimen väylä pelkkänä vitsinä on herättänyt välillä sanoinkuvaamattoman suurta epätoivoa. Tämän enempää nyt omaa tilannettani ruotimatta haluaisin vähän vertaistukea ja ajatusten vaihtoa. Mitä mietteitä täällä herää?

Täällä ollaan 🙋🏻‍♀️ Tänä vuonna jäi logiikasta kiinni (sain2/9 oikein) vaikka normaalisti se on mulle ollut helppoa ja siitä irronnut hyvät pisteet. Jos oisin saanu kolme logiikkatehtävää enemmän oikein, niin olisin alottelees kohta fuksiviikkoa. Oon itse kans hakenu useamman kerran ja mulla ei ole aikaisempaa korkeakoulututkintoa takana. Oon kyllä vakituisessa työpaikassa, jossa oon päässy etenemään ihan kivasti, mut nyt alkaa olee sellanen olo, että haluan sen koulupaikan ja edetä kunnolla elämässä.

Psyka on ollut mun haaveala lukiosta asti ja siks oon jaksanu siihen panostaa. Oon ottanu aina luku-urakan ajaksi kesälomat töistä ja tän takia en oo oikein kunnon lomaa pitänyt pitkään aikaa, aina vaan töissä tai sit lukemassa. Nyt mulla on alkanu tulee sellanen motivaation menetys tähän ja oon alkanu silmäilemään opintopolkua siihen malliin, että josko sieltä löytyisi joku vaihtoehtoinen ala. Muutama on alkanut kiinnostamaan. Tällä hetkellä en vielä tiedä, että aionko lukea ensi vuonna pääsykokeisiin.

Oon palaamassa muuten takaisin lukioon. Koitan korottaa arvosanoja ja tää kyl jännittää, kun munkin lukioajoista on jo muutamia vuosia aikaa. Esim. meillä ei ollut sähköistä järjestelmää vaan käsin kirjoiteltiin kaikki esseet 😅. Tän lisäks jännittää tietty töiden ja opiskelun balanssi. Et jääkö varmasti tarpeeksi aikaa lukemiselle ja tuleeko uupumista.

Sama tilanne täälläkin noiden sähköisten kokeiden suhteen! Mutta oon kyllä ihan luottavaisin mielin, tuskin se siitä ainakaan jää kiinni. Täytyy yrittää pysyä kehityksen kelkassa :D Kiinnostais kyllä kovasti kuulla, millaisia vaihtoehtoja oot itsellesi ajatellut? Itse oon mennyt niin laput silmillä ja vuosien varrella torpannut kaikki muut alat, että on enää vaikea tarkastella niitä uusin miettein. Just nyt harkitsen kauppista, ihan vaan sillä perustein, että se olisi hyvä perustutkinto ja työllistyminen melko varmaa. Mietityttää tosin se, olenko riittävän kiinnostunut ja motivoitunut opiskelemaan sitä maisteriksi saakka, sillä omat arvotkin on osittain melko ristiriidassa sen mielikuvan kanssa, jonka oon erilaisia lähteitä tutkimalla kauppiksesta itselleni luonut. 

Kansanterveystiede

Ravitsemustiede

Logopedia

Elinikäinen oppiminen

Terveystieteet

Elintarviketiede

Ylipäänsä kaikki semmonen, mikä liittyy just ihmiseen ja/tai hyvinvointiin. Amk tarjontaa oon myös katsonu, mutta sieltä puolelta ei oikeen mikää kiinnosta. Tai no optometria ehkä vähän, mut pelkään, että se työ tulee sitten toistamaan itseään, kun valmistuu. Et siinä ei hirveesti voi kehittyä.

Vähän oon myös ehkä vitsillä alkanu katsomaan insinöörihommia :D en siis pidä tätä mitenkään erityisen todennäköisenä, että näihin päätyisin hakemaan, kunhan oon silmäilly. Pääsis suht rahakkaisiin hommiin. Tosin mua ei raha hirveesti motivoi, vaan haluan tehdä sellaista työtä, joka on mun mielestä mielekästä ja merkityksellistä. Ja ei, en sano etteikö insinöörihommat ois tärkeitä ja merkityksellisiä, en vaan välttämättä itseäni nää noissa hommissa.

Ja tunnistan ton, et on kulkenu laput silmillä. Minäkään en oo ennen ees aatellu mitään muuta alaa, mut nyt alkaa tosiaan olee sellanen aika, että oon alkanu tosissaan katsomaan muitakin vaihtoehtoja.

AMK-puolelta tietysti sh/th, mistä pääsee terapeutin uraan kiinni.

Optometriassa ei tosiaan ole etenemismahdollisuuksia ja puolet työstä on myyntityötä. Toisille sopii, toisille ei.

Entä erityispedagogiikka? Sulla on käytännönläheiset toiveet ja siinä pääsisi muutakin kuin istumaan työpöydän taakse. AMK-puolelta toimintaterapia.

Nuo sun mainitsemat ei kiinnosta mua millään tavalla. Mulle on ties kuin monta kertaa ehdotettu sairaanhoitajaa/terveydenhoitajaa, mutta kun en haluu kouluttautua neljää vuotta alalle, joka ei kiinnosta. Ja ymmärrän kyl, et sieltäkin on mahdollisia urapolkuja ties kuin monta, mutta ei. Noi työt ei kuitenkaan oo loppujenlopuks lähelläkään sitä mitä mä haluaisin omalta työelämältä. Psykologiaakin jos pääsisin, niin en kyllä haluis olla ”pelkkä” terapeutti.

Lisäks mua ei haittais, vaikka mun työ ois ”työpöydän takaa”. Akateeminen puoli kiinnostaa mua muutenkin enemmän.

Mut tosiaan suosittelen kaikkia selaamaan opintopolusta muitakin vaihtoehtoja, jos tuntuu olevan ns. tien risteyksessä. Sieltä löytyy vaikka ja mitä muutakin kivaa. Ja niiden koulutuksen kuvauksia ja mahdollisia urapolkuja kannattaa selata kans. Niistä voi löytyä joku kipinä. Mut tottakai kannattaa loppujen lopuks seurata omaa polkua ja tehdä omat valinnat. Tsemppiä kaikille siinä, mitä päätättekin tehdä.

Parantakaa yo-todistusta kaikki, joilla ei ole vielä korkeakoulututkintoa. Työläs, mutta selkeä ja loppupeleissä kaikkein hallittavin väylä.

Vierailija kirjoitti:

Parantakaa yo-todistusta kaikki, joilla ei ole vielä korkeakoulututkintoa. Työläs, mutta selkeä ja loppupeleissä kaikkein hallittavin väylä.

Tai siis psykassa kaikki, jotka ovat ensikertalaisia. Logossa todistusvalinta on auki kaikille, eikä vaadi ällän papereita.

Jep, keksikää jo muitakin aloja, minne haette. Ei ole kenenkään päälle hyväksi  vuodesta toiseen hakea kouluun, jos ei ole lähelläkään päästä. Onhan noita aloja.

Vierailija kirjoitti:

Jep, keksikää jo muitakin aloja, minne haette. Ei ole kenenkään päälle hyväksi  vuodesta toiseen hakea kouluun, jos ei ole lähelläkään päästä. Onhan noita aloja.

Sitähän tässä juuri yritetään, kiitos vinkistä. Mistä päättelit, etten ollut lähelläkään?

T. varasija 3

Hei!

Te kaikki kohtalotoverit jotka pyritte sisään pääsykokeen kautta, miten ja milloin aloitatte valmistautumisen? Haluaisin jo itse alkaa pikkuhiljaa tekemään jotain, mutta en tiedä mistä aloittaisi. Asiaa epäselkeyttää vielä se, että viime vuoden kokeessa matikan osuus oli niin pieni. Tuntuu turhalta opiskella tilastoja niin paljon jos sama toistuu ensi vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Hei!

Te kaikki kohtalotoverit jotka pyritte sisään pääsykokeen kautta, miten ja milloin aloitatte valmistautumisen? Haluaisin jo itse alkaa pikkuhiljaa tekemään jotain, mutta en tiedä mistä aloittaisi. Asiaa epäselkeyttää vielä se, että viime vuoden kokeessa matikan osuus oli niin pieni. Tuntuu turhalta opiskella tilastoja niin paljon jos sama toistuu ensi vuonna.

Tuolla ykkössivulla on kerätty vinkkejä viime vuoden keskustelusta.

Ei ole syytä uskoa, että koe poikkeaisi radikaalisti tästä vuodesta. Tilastoa ei entisessä mittakaavassa enää todistusvalinnan vuoksi tule. Jäljelle jää ennakkomateriaaleja, kokeessa jaettavia artikkeita ja logiikkatehtäviä.

Käyt vaikka yhden vanhan pääsykoeartikkelin läpi per viikko.

Itse elättelen toiveita, että seuraavissa pääsykokeissa matemaattista osaamista vaadittaisiin enemmän, ja etenkin vaadittaisiin soveltavampaa osaamista. Nytkin tän vuoden materiaaleista olis saanut tosi hyviä tilastomatikkaa käsitteleviä tehtäviä, kuin vain sen ykköstehtävän. Ehkä tän vuoden kokeessa painotettiin paljon englannin osaamista, niin luulen että kokeen tekijät etsii vielä sellaista tasapainoa kielellisten ja matemaattisten taitojen osalta. Ja tietty toi vaikuttaa myös, että logopediaan haetaan samalla kokeella.

Itse ehkä ajattelin osallistua valmennuskurssille, josko siitä olisi hyötyä aineisto- ja logiikkatehtävissä. Ja lukea tietty myös englanninkielisiä artikkeleita. Mulla ei oo oikein muuta vaihtoehtoa kuin hakea pääsykokeella, koska mulla on jo tutkinto takana ja lukiosta on useita vuosia aikaa.

Oma mielipiteeni on se, että jos suunta on tämä, niin valmennuskursseilla ei ole paljoakaan annettavaa. Tämän vuoden kokeessa ei artikkelien osalta vaadittu asioiden syvällistä ymmärtämistä vaan pikemminkin nippelitietoa. Matematiikkaosuus oli suorastaan naurettavan helppo. Suurin valmennuskurssista saatu hyöty oli omalla kohdallani tilasto-osaaminen ja kyllähän artikkeliluennot toivot uskoa omaan osaamiseen, mutta loppupeleissä niin ei ollut tänä vuonna hintansa väärti. Aikaisemmista vuosista en osaa sanoa. En muuten halua kritisoida kurssin järjestäjiä mitenkään. Opettajat olivat ihan huippuja ja tosi ammattimaisia. Koe vaan oli sellainen, että yhtä hyvin olisi pärjännyt lukemalla artikkelit kerran-pari läpi, pänttäämällä flashcardeja viikon ja tekemällä logiikkatehtäviä parina päivänä viikossa ihan vaikka ajankuluksi. 

Uskon, että koe tulee jatkossakin painottumaan enemmän kielellisen osaamisen puolelle kuin matemaattisen. Ne matikan ällät tulevat kuitenkin todistuksella, kun taas kielitaitajat tippuvat todistusvalinnassa kyydistä. Niitäkin kuitenkin halutaan psykalle. Logon tapauksessa asia nyt on itsestäänselvä. Logiikkapainotus voisi olla toinen nouseva trendi, eli jos itselläni vielä olisi haku edessä, niin niitä minä harjoittelisin. Ihan perusjuttuja voi kerrata milloin vaan, yhtälöitä, taulukoita jne. En usko, että ensi vuonna tulee samanlaista logiikkaosiota. Ei mulla sen parempia perusteluja ole, kuin että toi tehtävätyyppi on aika yksipuolinen. Vuoden 2019 osio oli mielestäni paljon kivempi. ÅA:n logiikkaosiokin oli mielestäni "parempi", niillä se on aikaisemminkin ollut vähän erilainen. Kannattaa tutustua, jos kielitaito riittää.