25 prosenttia yliopistossa opiskelevista suorittaa 0-14 opintopistettä vuodessa

Joo. Ja sairaudet, mielenterveysongelmat, lasten saaminen. Niin mitä sitten?

Mullapa on ikuinen opinto-oikeus yliopistossa. Aloitin opinnot 2000, joten opintoaikaa ei ole mitenkään rajattu.

Olen tosin valmistunut toisesta yliopistosta ja olen jo työelämässä. Ilmoittaudun noihin toisiin opintoihin joka vuosi poissaolevaksi opiskelijaksi. Mutta eihän sitä tiedä, jos sitä joskus innostuisi viemään nuokin loppuun. :) Eli olen yksi niistä, joille tulee vuosittain 0 noppaa.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 12:10"]

Mullapa on ikuinen opinto-oikeus yliopistossa. Aloitin opinnot 2000, joten opintoaikaa ei ole mitenkään rajattu.

Olen tosin valmistunut toisesta yliopistosta ja olen jo työelämässä. Ilmoittaudun noihin toisiin opintoihin joka vuosi poissaolevaksi opiskelijaksi. Mutta eihän sitä tiedä, jos sitä joskus innostuisi viemään nuokin loppuun. :) Eli olen yksi niistä, joille tulee vuosittain 0 noppaa.

[/quote]

Sähän voisit siirtyä passiivirekisteriin. Vai oletko jo, ei kai ne lähettäisi ilmoittautumisohjeita jos olisit... Sieltä pääsee pois lukukauden alussa jos haluaa.

Kun tein gradua niin minulle kirjautui yhdelle lukuvuodelle vain pari opintopistettä. Gradun sain valmiiksi kesällä joten pisteet siitä kirjautuivat seuraavalle lukuvuodelle jolloin myös valmistuin. Syy yhden vuoden matalaan pistesaldoon ei siis johtunut laiskuudesta vain pisteiden kirjaamistavasta. Biletin kyllä aika paljon mutta silti valmistuin ihan ok ajassa, noin 5 vuotta siis meni.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 12:08"]

Joo. Ja sairaudet, mielenterveysongelmat, lasten saaminen. Niin mitä sitten?

[/quote]

Opiskelijoista 90% on lapsettomia ja ne 10%, jotka ovat perheellisiä opiskelijoita, niin perheelliset opiskelijat ovat yleensä muita opiskelijoita huomattavasti ahkerampia. Joten lasten vaikutus opintojen etenemiseen on ollut yleensä positiivinen. Joten lapset vaikuttavat hidastavasti hyvin pienen joukon opintoihin.

Erilaiset sairaudet ja mielenterveysongelmat voivat toki opintoja hidastaa, mielenterveysongelmat taisivat olla työssäkäynnin jälkeen toiseksi yleisin syy.

Mutta varmasti laiskuus ja bilettäminenkin on yleisiä syitä. Onneksi opintotuki on kuitenkin sidottuna opintojen etenemiseen, niin sitä ei hitaasta etenemisestä ilman hyväksyttävää syytä makseta.

Opiskelen itse korkeakoulussa erittäin arvostettua alaa, jota on vaikea päästä opiskelemaan, mutta sairastuin vaikeaan masennukseen n. opiskeluni puolivälissä ja tämän lukukauden aikana en ole siksi suoriutunut opinnoistani kovin hyvin. Nyt voin jo paremmin ja eiköhän minusta kahden vuoden kuluttua ihan hyvän veronmaksaja saada. Haluan vain sanoa, että elämässä voi tulla monia mutkia matkaan ja maailma ja työelämä on myös muuttunut monessa mielessä julmemmaksi kuin se ehkä oli AP:n nuoruudessa.

Ammattikoulussa eteneminen on vielä surkeampaa. Outoa, että siitä ei uutisoida. Ihanneajassa valmistuu alle 30% opiskelijoista, vaikka ammattikoulu on nimensä mukaan koulumuotoista eli joku katsoo perään.

Siksi sitä ei uutisoida, kun yliopisto on kuitenkin "parempien paikka". Ja työttömiä humanistejahan sieltä vaan valmistuu. Niin jos eivät ole kunniallisesti siellä opiskelemassa kun se on vielä niin helppoakin, niin se on häpeä. Kyllähän sen ymmärtää että jossakin amiksessa ei niin kiinnosta opinnot, hyvä että kuitenkin yrittävät, ja sitä paitsi luultavasti ahkerat amislaiset on jääneet työharjoitteluista työelämään eivätkä siksi ehdi koululle.

Tunnustan: olen yksi näistä luusereista. Opiskelut on opiskeltu, gradu tehdy, mutta papereita en ota laitokselta ulos vaan jatkan opintopisteettömänä opiskelijana vielä muutaman vuoden. Olen töissä, mutta palkkani ei nouse, vaikka valmistun maisteriksi. Opiskelijana saan runsaasti ranaharvoisia etuja, joiden vuoksi kannattaa pysyä yliopiston kirjoissa ja huvikseen käydä istumassa joku luento.

No eivätpä noilla pisteillä saa opintotukeakaan niin bilettävät sitten vissiin omalla kustannuksellaan?

Mulla ainakin on hyvin monta ystävää, jotka ovat menneet vuodeksi tai pariksi opiskelemaan "vaan jotain" ja samalla valmistautuneet sen eniten kiinnostavan tiedekunnan pääsykokeisiin. Esimerkiksi lääkikseen hakijoilla pääkaupunkiseudulla hyvin tuttu ilmiö: ei heti ensimmäisellä tai toisella yrittämällä päästä lääketieteelliseen, mutta samoilla tiedoilla voi hyvin hakea HY:lle fysiikkaan, kemiaan, matematiikkaan tai vaikka TKK:lle bioaloille. Esimerkiksi Otaniemestä pelkästään bioteknologian linjalta lähtee joka vuosikurssilta keskimäärin viisi opiskelijaa kesken opiskeluiden lääkikseen. Vielä suosittu ja suht pieni linja eli varmasti olisi rutkasti niitäkin, jotka sitten loppuun asti opiskelisivat tutkinnon. Lääkikseen päässyt taas tuskin enää palaa TKK:lle opiskelemaan eli näkyy TKK:lla jatkossa nollaopiskelijana.

Ei tämä nyt mitenkään erityisen salattu ilmiö ole, yliopistoissa tästä puhutaan koko ajan ja aina uudia ja uudia graduryh iä perustetaan paapomaan tätä jengiä: niitä piskelijoita, joilla gradu on "kesken" ja elämä on siirtynyt toisille paikkakunnille, joidn påivät kuluvat töissä, joihin ovat melkein päteviä ja illat lasten ja perheen parissa, joille saapuminen kerran viikossa 200kilometrin päähän graduseminaariin  on vaan liikaa vaadittu ja jotka vuosi toisensa jälkeen " aikovat vihdoin tänä vuonna tehdä sen loppuun". Eivätkä yleensä kuitenkaan tee.

Yhteiskunnan kannalta nämä ihmiset eivät ole ongelma, koska he ovat töissä ja elättävät itsensä. Yliopistojenkin kannalta he ovat pienempi ongelma kuin olettaisi, koska itseasiassa tästä huolimatta läpäisyprosentti on hyvä, eikä siis ole kyse siitä, että joka vuosi sisään otettavista 40 opiskelijasta 10 ei valmistuisi, vaan nämä 35% kaikista opiskelijoista on kerääntynyt vähitellen viimeisen 20-40 vuoden aikana. No nyt rahoitusjärjestelmä on muuttumassa niin, että duoritettuja tutkintoja ei enää tarkastella suhteessa vuotuiseen sisäänottoon vaan kokonaisopiskelijamäärään, joten näistä on tulossa tilastollinen ongelmA, mutta silti se ongelma on aika pieni, koska kyllä näiden yli 55 opintoviikkoa vuodessa suoritavien (joista yliopisto rahaa saa) osuus kuitenkin on ihan riittävä.

Heidän itsensä kannalta on kuitenkin sääli, että he eivät etene urallaan siinä määrin kuin voisivat, jos olisivat tutkintonsa saaneet. Palkat jäävät pienemmiksi, ja psyykkissesti keskeneräiset opinnnot voivat painaa aika lailla. Siksi näitä gradupajaprojekteja yritetään tarjota. 

Sit on  näitä vapaamatkustajia, joita ei kyseinen ala kiinnosta tippaakaan vaan ollaan kirjoilla ihan vaan näiden etujen vuoksi. Halpa opiskelijaruokailu, lääkäri, opiskelija-alennukset jne. Ääliöt..

Miksi aina morkataan heikompia? Kaikkihan tietävät että iso osa noista on mt-syiden takia telakalla.

Eikö voisi jo puuttua siihen, että hienolla tutkinnolla ei tehdä sen kummempaa kuin kytätään vakipaikkaa? Eikö sekin ole kestämätöntä että tyytyy jämähtämään keskiluokkaiseen elämään, eikä tavoittele enää läpimurtoa joka voisi johtaa ns. uuteen Nokiaan?

Työssäkäynti tosi monella syynä ainakin siinä lopussa graduvaiheessa.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 12:13"]

Kun tein gradua niin minulle kirjautui yhdelle lukuvuodelle vain pari opintopistettä. Gradun sain valmiiksi kesällä joten pisteet siitä kirjautuivat seuraavalle lukuvuodelle jolloin myös valmistuin. Syy yhden vuoden matalaan pistesaldoon ei siis johtunut laiskuudesta vain pisteiden kirjaamistavasta. Biletin kyllä aika paljon mutta silti valmistuin ihan ok ajassa, noin 5 vuotta siis meni.

[/quote]

Jos ei yhtenä vuonna suorittanut mitään muuta kuin tuhersi gradua ja seuraavana sitten valmistui, niin onhan se vätystelyä.

Se, että on tuon tilaston mukaan opiskelija eli on opinto-oikeus, ei tarkoita, että on oikeasti täysipäiväinen tutkinto-opiskelija. Yliopisto ei ole mikään koulu vaan tiedeyhteisö, ja siellä suoritetaan opintoja hyvin eri tahtiin, eri elämäntilanteissa ja eri syistä. Monilla on opinto-oikeus vaikka olisivatkin jo työelämässä. Eihän siitä mitään haittaakaan ole.

Yksi nollaopiskelija ilmoittautuu: olen jatko-opiskelija, mutta väitöskirjasta saan opintopisteet vasta sitten, kun olen väitellyt. Siihen asti joka vuosi 0 pistettä.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 12:13"]

Kun tein gradua niin minulle kirjautui yhdelle lukuvuodelle vain pari opintopistettä. Gradun sain valmiiksi kesällä joten pisteet siitä kirjautuivat seuraavalle lukuvuodelle jolloin myös valmistuin. Syy yhden vuoden matalaan pistesaldoon ei siis johtunut laiskuudesta vain pisteiden kirjaamistavasta. Biletin kyllä aika paljon mutta silti valmistuin ihan ok ajassa, noin 5 vuotta siis meni.

[/quote]

Jos ei yhtenä vuonna suorittanut mitään muuta kuin tuhersi gradua ja seuraavana sitten valmistui, niin onhan se vätystelyä.

[/quote]

Alapeukuttakaa kaikin mokomin niin paljon kuin haluatte, mutta tosiasia se on.

Yhtenä vuotena en juuri opiskellut kuin ylimääräisiä kieliopintoja ja aloitteli gradua. Alallani oli opiskelijoita ensimmäisten vuosien jälkeen 5-10 vuosikurssilla, jolloin pakollisia opintoja järjestettiin eka vuoden jälkeen 2-3 vuoden välein. Joitain opintoja vielä harvemmin. Yleensäkin luennot painottuivat ti-to väliselle ajalle, johon opiskelijat voineet vaikuttaa yhtään.

Ehkä 1990-luvun jälkeen tapahtunut kehitystä -ainakin opiskelijamäärät moninkertaistuneet. Valmistumisen viivyttämisellä noin vuodella ei tuolloin ollut haittaakaan, pääsipä heti töihin laman hellitettyä.