Lue keskustelun säännöt.
Soitin viime yönä Suomen mielenterveysseuran kriisipuhelimeen
11.07.2014 |
ja olo tuli vain toivottomammaksi. :( Luulin, että saisin hetken puhua ja rauhoittua sitä kautta paniikkikohtauksestani ja pakonomaisista ajatuksista tappaa itseni juuri sillä hetkellä (koskaan, ei koskaan ole minulle käynyt näin aiemmin).
Ymmärrän kyllä, etteivät he sieltä etäältä voi kovin paljon muuta tehdä kuin kehottaa lähimpään päivystykseen tai hätätilassa soittamaan hätänumeroon, mutta kai käsitin väärin kun luulin voivani puhua edes kymmenen minuuttia. Kaikki mitä sanoin, puhelimen toisessa päässä ollut kuittasi "Joo, voi että no ei nyt kannata noin nuorena kuule itseään tappaa. Nyt sinne päivystykseen vaan.". Ja kun tähän sanoin, että enpä taida viitsiä kun olen kaksi 0,33 siideriä juonut niin vastaus oli "No se kyllä mutkistaa asioita. Koskas olet juonut? Odota, että lähtevät verestä".
Mua alkoi kurkkua kuristaan entistä enemmän. Kuulosti kuin en saisi mitään apua MISTÄÄN. Sanoin vielä tälle ihmiselle, että join ahdistukseen ja käsitätkö, että katselin juuri keittiöveitsiä ja Wordissa pätkä jäähyväiskirjettä. Niin näin käytännönläheisesti hän halusi minut vaan selviämään ja päivystykseen. Olisin vain halunnut puhua oikeasti oikean ihmisen kanssa kun olen varma, että nyt lähtee henki. Sellaista puhelinta ei kai ole?
Olin kyllä aivan helvetin lähellä soittaa 112:een, mutta jotenkin sain itseni riittävän väsyneeksi neljän aikaan nukahtamaan. Olen edelleen aivan helvetin ahdistunut ja mikään ajatus ei ole muuttunut, mutta koitan keksiä muita keinoja saada apua. Käyn terapiassa, josta ei ole hyötyä, ja syön lääkkeitä, joista ei myöskään ole hyötyä.
Alan olla sitä mieltä, että kaikkien ihmisten ei vaan pitäisi syntyä ikinä. :(
Kommentit (27)
Mulla oli sama viime yönä!onkohan joku tähtien asento ollut epäsuotuisa?!Ei oo aikasemmin ollut...Itkin kans siihen aamu 4.Nyt heräsin ja aattelin jos toistuu usein niin meen käymään lääkärissä.Yritä saada ajatukset muualle,jos et pysty aatteleen mitään kivaa niin mulla ainaki toimii et katon jotain aivotonta hömppää esim.netflixistä.Inhottavaahan ahdistus on,yritän ajatella et se on vaan tunne eikä siihen kuole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuommoisia ajatuksia puhumalla on selvää, että ainut oikea keinoa on neuvoa päivystykseen. Keskusteluvalmius kyllä pitäisi olla olemassa. Ei kuulostanut kriisipuhelimelta.
Vanha aloitus, mutta varmasti ajankohtainen tänäänkin monelle.
Se. mikä heti pisti silmään oli tuo "käyn terapiassa josta ei ole mitään hyötyä ja syön lääkkeitä jotka eivät auta". MIKSI ihmeessä???
Itse terapiassa käyneenä tiedän, että terapeuttia voi vaihtaa jos yhteistyö ei suju. On vain vaadittava sitä! Ja jos lääke ei auta, pitää saada suu auki ja sanoa se! Esim. masennuslääkkeitä on markkinoilla pilvin pimein, varaa kokeilla ja vaihtaa on!
Ei ihminen saa olla niin avuton, ettei saa suutaan auki! En ole vielä niin masentunutta tavannut jolta sen takia puhekyky olisi mennyt. JOS TOSISSAAN haluaa apua, sitä pyytää!
Jotenkin tuntuu, että nykyihmisille on mahdoton kynnys tehdä mitään itse. Odotetaan sitä valmista ratkaisua käsi ojossa. Ei itse voi mitään tehdä kun se on hankalaa, pelottavaa tai hävettävää. Tai sitten "en osaa".
Sellaista terapiaa tai lääkettä ei ole olemassakaan jota voi selällään maaten kattoon syljeksien odottaa ja nauttia. Oman hyvinvoinnin eteen on pakko tehdä työtä, sitä ei kukaan voi toiselle valmiina kantaa. Ainoa apu mitä voi antaa ja saada, on olla tukena ja kuuntelijana. Etsiä ratkaisuja ongelmaisen itsensä kanssa. Se jolla on ongelma, on vastuussa hakea se apu ja osallistua hoitoonsa. Tämä elämä kun ei ole pelkkää kivaa-kivaa.
Kyllä huomannut että tukea ei saa mistään,siinä ehkä hetken auttaa keskustelu ja taas ahdistus valtaa,ei voi syödä eikä nukkua kun vatsassa jännittynyt olo koko ajan odottaa tapahtuvaksi jotain todella pahaa,tämän olen itse huomannut nyt kolmen viikon aikana psykoosissa olevan tyttäreni takia,soitettu ambulanssi ja poliisit useita kertoja näitten viikkojen aikana kerrottu että hätä on suuri tehty neljä huoliilmoitusta soitettu sairaalat sosiaalihenkilöt ym muut,tytär ejallähetetään aina sairaalasta pois vaikka itsetuhoinen eikä kykene huolehtimaan itsestään,kerran tuli jopa ilman päällysvaatteita yöllä. Apua ei saa mistään
Varaa lääkärille aika nyt heti aamusta huomenna. Puhu hänelle ajatuksistasi tai näytä puhelimestasi vaikka tämä aloituksesi. Saat hyvän lääkityksen ja elämä alkaa hymyilemään. Itsekin sain avun ja käytän edelleen mt-lääkitystä. Töissä olen normaalisti. Meitä on paljon. Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesääni joka siellä öisin vastailee on leipiintynyt tylsimys joka pyrkii vaan lopettamaan puhelun heti alkuunsa. Päivällä voi vastata joku parempi. Eri päivinä aivan eri tasoisia vastaajia.
Vanha ketju, mutta aina tuolla kriisipuhelimessa sanotaan vain, että mene päivystykseen/terveyskeskukseen/milloin minnekin. Ihan sama mikä on ongelma. En tajua miksi koko puhelin edes on olemassa, kun siellä ei saa yksinkertaisesti jutella jonkun ihmisen kanssa. Ei sen tarvitse ratkaista mitään ongelmia, monen olo helpottaa kun vain saa kuuntelijan. Mutta ei, neuvotaan menemään sinne tänne tai tonne ja valitetaan miten on sata muutakin puhelua jonossa. Kiitti vaan, olo parani tosi paljon.