Lue keskustelun säännöt.
Kävisitkö töissä, jos kaikki velat olisi maksettu?
06.07.2021 |
Mietinpä vain tätä. Kun saan kohta kämpän ja mökin maksettua, niin miksi enää jatkaisin työn tekoa? Pärjään melko pienellä ja ilman työtäkin maksaisi niukin naukin pakolliset menot ja rahaa jäisi riittävästi vielä ruokaan. Eläkkeeseen 10v. Sitten tulot jo vähän nousisi. Onko tämä välttämättä niin kovin huono vaihtoehto. Onko muilla kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (62)
Tällä hetkellä elämme ruuhkavuosia ja pikkulapsiarkea. Molemmilla on huonot/ raskaat työt jotka pakkopullaa. Välillä teemme sitä että säästämme esim. vuoden niin paljon kaikesta mistä säästää vain voi ja otamme ylimääräistä palkatonta vapaata töistä (mikä sopii molempien työnantajille oikein hyvin). Viime vuonna olimme molemmat puolivuotta pois töistä ja olihan se mahtavaa vaikka kaikki säästöt paloivat eikä rahalla saanut muuta vastinetta kuin stressittömän puoli vuotta ja lapsille aikaa.
Kun lainat olisi maksettu, sillä ei tiputtaisi kuin 1 työpäivän viikossa. Ehdottomasti sen tekisin jos edelleen jäisi rahaa remontteihin ym. tarvittavaan. En halua elämää jossa rahasta täytyy stressata tai autoa ei pysty pitämään. Haluan hakea pikaruokaa jos ei huvita kokata tai mennä yksityiselle lääkäriasemalle jos aikoja ei saa kunnallisella...
Kaikista mukavin ajatus kuitenkin olisi se että löytyisi työ jossa viihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin irtisanoutumista joka päivä. Ihan sama onko asunto maksettu vai ei. Eläisin loppuelämäni yhteiskunnan tuille ja kävisin näennäisesti työllistymässä jossain käsityöpajoilla silloin tällöin.
Alan olla kurkkua myöten täynnä tätä yhteiskuntaa. Lapsettomana yksin asuvana en koe olevani muuta kuin nettomaksaja.
T: yli 20 vuotta työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Mietin irtisanoutumista joka päivä. Ihan sama onko asunto maksettu vai ei. Eläisin loppuelämäni yhteiskunnan tuille ja kävisin näennäisesti työllistymässä jossain käsityöpajoilla silloin tällöin.
Alan olla kurkkua myöten täynnä tätä yhteiskuntaa. Lapsettomana yksin asuvana en koe olevani muuta kuin nettomaksaja.
T: yli 20 vuotta työelämässä.
"Lapsettoman yksin asuvana koen olevani vain nettomaksaja"?!?
Eiköhän ne lapsiperheet sen suurimman taakan maksa. Vai millä tavalla ajattelit että yksin asuva lapseton sen suurimman taakan kantaisi?
Sinähän voisit hetken vaikka kokeilla sitä tuilla elämistä. Saattaa onnistua siihen saakka kun saat ansiosidonnaista jos palkkasi on ollut suuri. Mutta odotappa kun putoat työmarkkinatuelle ja saat sitä minimiä, huomaat ettet voi omistaa mitään etkä päättää itse omista asioistasi. Voi olla että silmäsi avautuvat monessakin asiassa.
Saatiin just talolaina maksettua ja pakkohan tässä on töitä jatkaa. Talo vaatii kunnostusta myös tulevina vuosina, autoa (vaikka uudehko ja velaton sekin) pitää huoltaa, ruokaa pitää syödä jatkossakin. Lapset tulossa teini-ikään, menot heidänkin osalta kasvaa. Säästöjä meillä on, mutta ei riittävästi että voisi lopettaa työt kokonaan.
Sinänsä ymmärrän ap:n ajatukset ja itsekin tekisi mieli siirtyä osa-aikaiseen viikkoon. Pärjään itsekin vähällä. Mutta toistaiseksi mennään nyt näin.
Myin velattoman omakotitalon Helsingistä. Muutin pienemmälle paikkakunalle rivariin. Erotuksena jäi noin puoli miljoonaa. Sain myös kohtuullisen perinnön. Tästä pari vuotta aikaa ja ikää 48 v. Lapset aikuisia ja puolisolle monoa. Töitä en tee enkä nostele avustuksia. Hetkeäkään en ole katunut. Voin tehdä mitä haluan ja seuraakin halutessaan saa. Ainoa mikä harmitaa on, että korona-aika vei mahdollisuuden matkustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin irtisanoutumista joka päivä. Ihan sama onko asunto maksettu vai ei. Eläisin loppuelämäni yhteiskunnan tuille ja kävisin näennäisesti työllistymässä jossain käsityöpajoilla silloin tällöin.
Alan olla kurkkua myöten täynnä tätä yhteiskuntaa. Lapsettomana yksin asuvana en koe olevani muuta kuin nettomaksaja.
T: yli 20 vuotta työelämässä.
"Lapsettoman yksin asuvana koen olevani vain nettomaksaja"?!?
Eiköhän ne lapsiperheet sen suurimman taakan maksa. Vai millä tavalla ajattelit että yksin asuva lapseton sen suurimman taakan kantaisi?
Sinähän voisit hetken vaikka kokeilla sitä tuilla elämistä. Saattaa onnistua siihen saakka kun saat ansiosidonnaista jos palkkasi on ollut suuri. Mutta odotappa kun putoat työmarkkinatuelle ja saat sitä minimiä, huomaat ettet voi omistaa mitään etkä päättää itse omista asioistasi. Voi olla että silmäsi avautuvat monessakin asiassa.
Lapsiperheet nimenomaan ovat niitä nettosaajia, ei nettomaksajia. Mietipä huviksesi, että paljonko esim. päiväkoti, neuvola ja muut lääkäripalvelut ja koulutus kustantavat yhteiskunnalle. Lapseton maksaa paljon veroja, mutta ei käytä näitä palveluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin irtisanoutumista joka päivä. Ihan sama onko asunto maksettu vai ei. Eläisin loppuelämäni yhteiskunnan tuille ja kävisin näennäisesti työllistymässä jossain käsityöpajoilla silloin tällöin.
Alan olla kurkkua myöten täynnä tätä yhteiskuntaa. Lapsettomana yksin asuvana en koe olevani muuta kuin nettomaksaja.
T: yli 20 vuotta työelämässä.
"Lapsettoman yksin asuvana koen olevani vain nettomaksaja"?!?
Eiköhän ne lapsiperheet sen suurimman taakan maksa. Vai millä tavalla ajattelit että yksin asuva lapseton sen suurimman taakan kantaisi?
Sinähän voisit hetken vaikka kokeilla sitä tuilla elämistä. Saattaa onnistua siihen saakka kun saat ansiosidonnaista jos palkkasi on ollut suuri. Mutta odotappa kun putoat työmarkkinatuelle ja saat sitä minimiä, huomaat ettet voi omistaa mitään etkä päättää itse omista asioistasi. Voi olla että silmäsi avautuvat monessakin asiassa.
Lapsiperheet nimenomaan ovat niitä nettosaajia, ei nettomaksajia. Mietipä huviksesi, että paljonko esim. päiväkoti, neuvola ja muut lääkäripalvelut ja koulutus kustantavat yhteiskunnalle. Lapseton maksaa paljon veroja, mutta ei käytä näitä palveluja.
Lapseton ei käy lääkärissä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin 25 vuotta työelämää riitti minulle. Otin lopputilin ja möin kämppäni joka oli ihan hyvällä alueella ja meni heti kaupaksi täydellä hinnalla. Siitä sain pesämunaa tilille.
Olen myös antanut vuokralaisten maksaa kaksi muuta asuntoa ja melkein valmista alkaa olla myös yksi liikehuoneisto.
Elän pääomatulolla ja säästöillä ihan hyvin maassa missä on aina lämmintä ja hintataso on halpa.
Kyllä 25 vuotta pitää riittää järjestämään loppuelämä muista riippumattomattomaksi.
Aluksi tavoite oli 40 vuotiaana omalle eläkkeelle mutta 43 olin silloin kun otin lopputilin.
Nyt jo kohta 10 vuotta muilla mailla eikä mitään huolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin irtisanoutumista joka päivä. Ihan sama onko asunto maksettu vai ei. Eläisin loppuelämäni yhteiskunnan tuille ja kävisin näennäisesti työllistymässä jossain käsityöpajoilla silloin tällöin.
Alan olla kurkkua myöten täynnä tätä yhteiskuntaa. Lapsettomana yksin asuvana en koe olevani muuta kuin nettomaksaja.
T: yli 20 vuotta työelämässä.
"Lapsettoman yksin asuvana koen olevani vain nettomaksaja"?!?
Eiköhän ne lapsiperheet sen suurimman taakan maksa. Vai millä tavalla ajattelit että yksin asuva lapseton sen suurimman taakan kantaisi?
Sinähän voisit hetken vaikka kokeilla sitä tuilla elämistä. Saattaa onnistua siihen saakka kun saat ansiosidonnaista jos palkkasi on ollut suuri. Mutta odotappa kun putoat työmarkkinatuelle ja saat sitä minimiä, huomaat ettet voi omistaa mitään etkä päättää itse omista asioistasi. Voi olla että silmäsi avautuvat monessakin asiassa.
Niin? Olen elänyt vuosi asumistuella, työmarkkinatuella ja toimeentulotuella enkä edes halua omistaa mitään. Toimeentulotuen perusosasta maksan vielä opintolainan lyhennyksen jonka jälkeen jää käteen saman verran kuin jos toimeentulotukeani leikattaisiin 40 prosenttia. Kunhan opintolaina on maksettu aion sanoutua irti työkkärin pelleilystä ja alkaa elämään leikatulla toimeentulotuella. Samalla käteen jäävällä summalla olen pärjännyt tähänkin asti ja en usko olevan ongelmia pärjätä tulevaisuudessakin. Työkkärin asiakkaana koen että en voi päättää omista asioistani vaan olen karenssin uhalla pakotettu kursseille jotka maksavat veronmaksajille hunajaa mutta eivät hyödytä yhtään mitään. Leikatulla toimeentulotuella voin päättää asioistani enemmän itse koska sitä ei voida evätä oikein mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin irtisanoutumista joka päivä. Ihan sama onko asunto maksettu vai ei. Eläisin loppuelämäni yhteiskunnan tuille ja kävisin näennäisesti työllistymässä jossain käsityöpajoilla silloin tällöin.
Alan olla kurkkua myöten täynnä tätä yhteiskuntaa. Lapsettomana yksin asuvana en koe olevani muuta kuin nettomaksaja.
T: yli 20 vuotta työelämässä.
"Lapsettoman yksin asuvana koen olevani vain nettomaksaja"?!?
Eiköhän ne lapsiperheet sen suurimman taakan maksa. Vai millä tavalla ajattelit että yksin asuva lapseton sen suurimman taakan kantaisi?
Sinähän voisit hetken vaikka kokeilla sitä tuilla elämistä. Saattaa onnistua siihen saakka kun saat ansiosidonnaista jos palkkasi on ollut suuri. Mutta odotappa kun putoat työmarkkinatuelle ja saat sitä minimiä, huomaat ettet voi omistaa mitään etkä päättää itse omista asioistasi. Voi olla että silmäsi avautuvat monessakin asiassa.
Lapsiperheet nimenomaan ovat niitä nettosaajia, ei nettomaksajia. Mietipä huviksesi, että paljonko esim. päiväkoti, neuvola ja muut lääkäripalvelut ja koulutus kustantavat yhteiskunnalle. Lapseton maksaa paljon veroja, mutta ei käytä näitä palveluja.
Etkö sinä itse ole siis käyttänyt näitä yhteiskunnan palveluita, koulutus, neuvola ja lääkäriä? Et ole saanut koulutusta vaikka käyt työssä jossa maksat niin paljon veroa että ajattelet olevasi nettomaksaja? Miksi ajattelet että sinulla olisi suurempi oikeus saada koulutus kuin jollakin toisella?
Julkinen terveydenhuolto koskee kaikkia ja lapset käyttävät niitä lähtökohtaisesti vähiten. Nostit esille vain lapsuutta koskevat julkiset palvelut, miksi et tuonut esille niitä jotka koskee aikuisväestöä? Liikunta, kulttuuri, asumisympäristö, tiet, kunnossapito, poliisi, palokunta, ambulanssi, oikeuslaitos, mielenterveyspalvelut, hallitus, työ- ja elinkeinopalvelut... Etkö sinä käytä tai hyödy näistä? Haluaisit asua maassa jossa näitä ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle toi on onneksi mahdollinen valinta. Perin miljoonaperinnön. Mutta jatkan osa-aikaisena, pyydän vain saada tehdä vähemmän tunteja, kuin ennen.
Ää viitsi puhua p#skaa. Suomessa harvoin, erittän harvoin saadaan miljoonaperintöjä.
Ja siitäkin pitää vielä maksaa verot.
Mutta elä vaan unelmissasi, se helpottaa.
Mistä ihmeestä tällainen kuvitelma on peräisin? Jos olisin ainut lapsi, saisin minäkin miljoonaperinnön, eli hyvän talon Helsingistä, vapaa-ajan asunnon, sijoitusasunnon ja sijoitukset. Ihan normi keskiluokan perintö. Puolisoni perintö tulee olemaan pari miljoonaa. Ja tottakai niistä maksetaan verot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin kävisin. Eihän rahaa koskaan liikaa ole. Mitä isompi pankki- tai sijoitustili, niin sen parempi.
Todennäköisesti EN KÄVISI, mutta tekisin töitä. Me miehen kanssa ostettiin asunto aika "vanhoina", lama vei minulta työt ja vei vuosia päästä takaisin työelämään. Me myytäisiin tämä nykyinen asunto ja ostettaisiin jostain halvemmalta alueelta vastaava, niin jäisi rahaa yli. Esim. lapsuudenkotikunnastani saisi rivarikolmion kolmasosalla siitä, mistä tästä nykyisestä asunnosta on arvioitu arvo. Olisi myynnissäkin, hyväkuntoinen ja esim. rannalle matkaa 200 metriä.
Minulla on sellaista osaamista, että voisin tehdä kotona töitä toiminimellä ja homma on aika riskitöntä, hyvin vähillä välineillä pärjää. Siitä saisi varmasti rahaa sen verran, että saisi yhtiövastikkeet maksettua ja jäisi ylikin. Olen tätä tehnyt takavuosina, mutta päätin kuitenkin ottaa palkkatyön vastaan kun sellaisen onnistuin saamaan. Sen lisäksi pientä lisätienestä voisi saada kesällä marjoja poimimalla, tykkään siitä hommasta, joten uskoisin että asunnon myyntivoitolla ja pienillä tuloillani tulisi toimeen. Minulla on eläkeikään vielä 9 vuotta, miehellä kuusi. Mies pystyisi tekemään nykyistä työtään etänä ja on alansa osaaja, en usko että hän ihan pienillä tuloilla haluaisi jäädä työelämästä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noin 100k e erilaisia säästöjä eikä penniäkään velkaa.eläkkeeseen olisi aikaa n.20 vuotta.mietin jokapäivä ottaisiko lopputilin paskaduunista ja elelis vaan tuilla...yksinäinen sinkkumies .
Tottakai. Työ tuo mielenkiintoista sisältöä elämään.
Taas on saatu ujutettua tänne ketju, jossa levitetään äärioikeiston ilosanomaa. Monessa on tätä:
"Tottakai käyn. Ei ole velkaa mutta mitä muuta minä tekisin, mikä tarjoaisi onnistumisen kokemuksia, jatkuvaa uuden oppimista, sosiaalisia suhteita, mielekkyyttä ja merkitystä elämään?"
Ihan niinkuin ihmisillä ei olisi mitään omaa älykkyyttä, ja työn minimaalinen tarjonta olisi jotain oikeaa "uuden oppimista".
Joopa joo.
Opintojen jälkeen oli tilanne, jossa opintolainat maksettu ja ei velkaa mihinkään suuntaan. Velkojista katsottuna siis "vapaus".
Mutta syödä pitää tänäänkin. Töissä ollaan.
Paljonko pitää olla osakevarallisuutta, että osingoilla voisi elää stressittä?
Ei ole käynyt edes mielessäni, että olisin jäänyt töistä pois, kun velat oli maksettu.
Mutta nuo maahan muuttajat varmasti saa, kun olisi muuten syrjimistä...