Kirsikka Kelloniemi kuollut
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 14:17"]
Eli itsari. Yep, toinen nimeni on cherlock ;)
[/quote]
Se on Sherlock eikä mikään vitun cherlock
Sherlock tulee
John "sherlock" Holmesisn mukaan.
Ot, mutta kumpi on ymmärtänyt jotain väärin, sinä vai minä?
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 18:04"]
Ot, mutta kumpi on ymmärtänyt jotain väärin, sinä vai minä?
[/quote]
Kysymäni piti siis tuolta 43:lta.
sanojen välissä syy miksi kuoli. Miten joillain on niin vaikeeta tässä elämässä.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 09:38"]
Sama kuin Geronima
[/quote]
Oliko hän koillis-Lapista kotoisin?
Pahaa? ihan vaan asia, käydään läpi ko henkilön ansioita elämän varrelta.
Tässä tapauksessa ne ei tosin ole mitään häävejä
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 12:18"]
Henkilö on kuollut joten mikäli teillä on yhtään inhimillisyyttä ja käytöstapoja ,vainajaa ei enää haukuta vaan kunnioitetaan hänen liian varhain päättynyttä elämäänsä, sekä omaisia ja ystäviään.Vainajista ei ole tapana puhua pahaa ,hieman kunnioitusta kiitos.
[/quote]
en ollut koskaan kuullutkaan enkä muistanu sitä edes tv-ohjelmasta, minkäs alan viihdetaiteilija hän oli?
OHO! Viina vai huumeet, lääkkeet vai itsari?
Sama kuin Geronima
Hän on pitänyt blogiakin
Me huonot äidit!
26.9.2013
Asiasanat: Geronima, Kirsikka Kelloniemi, Geroniman G-piste-blogi, huonot äidit, Maatilan prinsessa
Olin mukana lokakuussa TV5-kanavalla alkavassa ”Maatilan prinsessa”- realityssa ja siellä tuli tyttöjen kanssa keskusteltua muun muassa siitä, kuinka pitkäksi aikaa minkäkin ikäisen lapsen voi jättää ilman äitiä ja kuinka paljon arvostelua saa kuulla, jos haluaa lapsen ollessa pieni tehdä joskus muutakin kuin vaihtaa vaippaa ja olla kotona.
Sain ainoan lapseni Saanan ollessani 20-vuotias ja ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen kävin seuraavat kaksi vuotta bilettämässä ystävien kanssa tai oikeastaan edes millään tavalla pidemmän aikaa ihmisten ilmoilla ilman lasta max. kerran kuukaudessa. Joka puolelta minulle sanottiin, että kun on tehnyt lapsen niin silloin ollaan kotona.
Tunsin syyllisyyttä joka ikisestä menostani; epävarma ja muiden mielipiteiden vaikutuksen alainen nuori äiti kun olin. Silloinen, sairaalloisen mustasukkainen muusikkopoikaystäväni sai tällä tavalla syyllistämällä suljettua minut jumiin neljän seinän sisälle – ollessaan itse kaiket viikonloput keikoilla. Päivisin sain silloin tällöin apua poikaystäväni isoäidiltä, että pääsin kielikursseille, uimaan tai kuntosalille. Ne olivat henkireikäni.
Sain myös kuulla useammalta äiti-ihmiseltä, että olin saanut lapseni niin sanotusti ”ilmaiseksi” koska minulle tehtiin raskausmyrkytyksen tapaisen maksahäiriön takia keisarinleikkaus viisi viikkoa ennen laskettua aikaa. Olin hereillä leikkauksen ajan ilman kipuja, leikkaushaavaan tuli seitsemän tikkiä bikinirajaan ja haava parani näkymättömäksi nopeasti. En saanut yhtäkään raskausarpea, en tiedä mitä tarkoittaa synnytyspoltot (tai miltä ne tuntuvat) ja harrastin seksiä neljä päivää leikkauksen jälkeen ilman mitään kipuja tai eroa tuntemuksissa kummallakaan osapuolella.
Sen enempää nyt tähän tarttumatta voin sanoa, että mikään ei tullut ilmaiseksi. Raskausaikani oli täynnä pelkoa, itkua ja pahoinpitelyä sekä hirvittävää ahdistusta. Minulla on ihana tytär, mutta välillä hänen ihmissuhdeongelmiaan yms. miettiessä tulee ajatus, että onko kohdunaikainen sekä vauva-ajan hirvittävä ahdistukseni jotenkin vaikuttanut hänen varhaiskehitykseensä ja tunne-elämäänsä. Aivan varmasti on, mutta siihen ei voi takertua. Kokonaisuudessaan hänellä on ollut monella tapaa äärettömän ihana lapsuus -myöhempien elämänvaiheittemme aikana. Hän on saanut paljon rakkautta ja rauhaa ympärilleen sekä rakastavimman isän ikinä – vaikka hän ei biologista sukua olekaan.
Minun mielestäni sellainen äiti on hyvä äiti, joka muistaa olla myös nainen. Siihen kuuluvat kahdenkeskiset illat miehen kanssa, ystävien tapaaminen eri tilanteissa myös ilman lasta sekä kampaajalla käynnit ja itsestään ja kunnostaan huolehtiminen. Jos on mahdollisuus palata suht’ nopeasti osittain työelämään (nykyään tehdään paljon keikkatyötä ym.) ja lapsella on hyvä hoitaja – siitä ei pidä äitiä syyllistää.
Eräs nainen leuhki kerran telkkarissa, kuinka he eivät koskaan käy ulkomaan matkoilla ilman kolmea lastaan miehensä kanssa. Oikea superäiti!! Itse sain kuulla silmät suut täyteen kauhistelua, kun halusin käydä kerran vuodessa etelän lämmössä viikon ilman Saanaa, alkaen siitä, kun hän oli neljävuotias. Saanan kanssa käytiin sitten erikseen Kanariat ja Floridat, Heurekat ja Linnanmäet. Silti annettiin joiltakin tahoilta ymmärtää, että olen erittäin itsekäs äiti.
Sainkin sitten mittani täyteen, ja päätin, että alan tekemääm pin-up kuvia ja strippauskeikkoja Saanan ollessa 15-vuotias. Saanaa ei koskaan kiusattu koulussa tämän asian vuoksi. Olisin varmastikin epäröinyt, jos minua ei olisi kaiket vuodet moitittu jollakin tapaa äitinä. Tuli vain sellainen olo, että minulla on fiksu mies ja tytär ja he kyllä ymmärtävät ja muulla ei ole väliä. Olihan minut jo niin monelta taholta leimattu ns. ”huonoksi äidiksi” vuosikaudet.
Eikä vähiten pikkukylän sairaalan taholta Saanan sairastuttua anoreksiaan. Sairaalan tanttojen mukaan minähän sairauden olin aiheuttanut, koska meillä syötiin hyvin, mutta myös terveellisesti ja lisäksi minulla oli liian pitkä valkoinen tukka, liian korkeat korot ja liian tiukat farkut. Näitä ei nyt sanottu ääneen, mutta kirjallisten lausuntojen sivulauseita ja suoranaisia loukkauksia kauhistelivat myöhemmin muun muassa hiukan enemmän maailmaa nähneet hoitajat ja lääkärit.
Nämä ovat menneitä ja nyt katsotaan tulevaisuuteen.
Raikasta syksyä ihanat lukijani,
Geronima
Täähän on se sama jolle tehtiin Jylhän ohjelmassa alapäähähän joku toimenpide...pulleammat häppärit tms....
Noin kaunis.
Hän olisi saanut upean elämän. Ihan varmasti joku rikas mies olisi ottanut huutaen ton vaimoksi.