Miten suhtautuisit, jos lapsesi kiusaisi koulussa? En ihan tällaiseen olisi uskonut.
Kaikenlaisia vanhempia sitä onkin. Meillä oli vanhemman pojan koulutilanteen tiimoilta tapaaminen, jossa käsiteltiin luokan muiden oppilaiden vanhempien kanssa sitä, miten homma saataisiin sujumaan puolin ja toisin, kun tänä syksynä meidän poikaa on luokkatoverien toimesta sorsittu aika rajustikin. Valtaosa vanhemmista suhtautui toki erittäin hyvin. Lupasivat puhua lapsilleen ja tehdä selväksi, että tietyt rajat ylittävää käytöstä ei hyväksytä. Pari perhettä jopa ehdotti, että tulisimme perheenä kylään ja yritettäisiin saada lapset tulemaan toimeen ensin kahdenkesken, jos se sitten siirtyisi myös kouluun. Näistä ei voi kuin olla kiitollinen.
Mutta ne useimpien pahimpien riitapukarien vanhemmat. Voi helkkari sentään. Heidän lapsensa ei ole tehnyt mitään väärää. Ja jos onkin, niin se on vallitsevissa asianhaaroissa ihan ymmärrettävää. Ja heidän tehtävänsä ei ole sanella, kenen kavereita heidän lastensa pitää olla. Taisi samalla selvitä alkuviikosta esiin tulleiden mustalaisvaras- ja neekeri-juttujen kehto. Yhden luokkatoverin isä ihan suoraan kysyi, että eikö meidän poika olekin mustalainen, tämä sitten olisi kai riittänyt selitykseksi kaikkeen. Puuttumatta edes mitenkään siihen, mahtaisiko mahdollinen romani- tai afrikkalaisveri sitten selittää jotakin, niin ihmetyttää mistä nämäkin jutut tulevat. Tietenkin on mahdollista, että lapsen esivanhemmissa on muitakin kuin etnisiä suomalaisia ja onhan sillä tummat hiukset ja aurinkoisen purjehduskesän jäljiltä on melko ruskettunutkin, mutta ihan oikeesti hei. Miten vanhemmat kehtaavat syöttää tuollaisia juoruja lapsilleen? En voi uskoa, että lapset itse keksisivät, että se yksi ruskeahiuksinen pallonaama sinisilmä olisikin sitten ' mutakuono' ja eroaisi jotenkin muista samanlaisista rodultaan tms.
Kommentit (47)
Luokalla on todella hyvä opettaja, joka on puuttunut näihin asioihin heti ja jämäkästi ja puolueettomasti. Tilannetta ei myöskään ole päästetty kroonistumaan tai lakaista maton alle, vaan sitä yritetään ratkaista nyt heti. Ikävä kyllä aina välillä kuulee juttuja, että kaikissa kouluissa ei toimita näin hyvin, vaan puuttumatta voidaan olla jopa vuosikausia.
Tottakai osa on ' kiitollisempia' kiusattavia kuin joku muu. Ujous ja arkuus voi tehdä helpon kohteen, mutta varsinkin pojissa kiusataan paljon ja helposti myös näitä meidän pojan tyyppisiä lapsia, jotka reagoivat vahvasti ärsytykseen. Oli se reaktio sitten esim. itkemään alkaminen, tai vastaan tappeleminen, uhkailu tai raivonpuuska, kuten meidän kakaralla. Kukaan kai sellaista jaksa kiusata, josta ei mitään ' hupia' saa. Toki arkoja on hyvä rohkaista pitämään puoliaan ja mekin yritämme poikaamme opettaa suhtautumaan provokaatioon välinpitämättömästi tai lähtemään tilanteesta pois, mutta ei se ole ongelman ratkaisu. Kyllä se ratkaisu taitaa piillä siinä, että se lasten suuri massa ei hyväksyisi toisten syrjimistä. Aina löytyy kiusattuja ja kiusaajia, mutta jos muut ympärillä eivät sitä hyväksy, eivätkä lähde mukaan, niin hommasta ei tule sitä yksi vastaan muut vaan kahden ihmisen konflikti, joka kuitenkin on helpompi ratkaista ja joka ei käy liian raskaaksi sille alakynnessäkään olevalle.
Sitä mekin tässä toivomme, että valtaosa luokan lasten vanhemmista saisi lapsensa uskomaan, että sorsimiseen ei saa mennä mukaan, vaan kaikkiin pitää suhtautua trasaveroisina luokkatovereina. Jos sitten vielä löytyisi pari kaveria, niin mahdolliset riidat ja konfliktit näiden muutaman jäljelle jäävän lapsen kanssa ovat kuitenkin selvitettävissä ja kestettävissä olevia. Ei lapsi siihen kuole, jos hän on riidoissa parin luokkatoverinsa kanssa, vaikka siihen sitten kuuluisi muutama ikävämpikin konflikti, mutta se syö äkkiä elämänhalun, jos on kokonaisvaltaisesti syrjitty ja yhtään kaveria ei ole.
Jos ratkaisu olisi siinä, niin johan kiusaus oliswi hävinnyt Suomen kouluista. Niin pitkään on kiusaamisiin puututtu pistämällä uhri terapiaan tai vaihtamaan koulua tai ihan vain kertomalla uhrille, että tämän ei pidä välittää tai pitää pitää puolensa. Kumma kyllä ei ole toiminut.
yksi entinen ujo, arka en ole koskaan ollut mutta hieman vetäytyvä uusissa tilanteissa, ja se vain sattuu olemaan luonteeni, ei johdu kasvatuksesta. Mitä tuohon itsensä ilmaisuun tulee, niin sitäkin ihmiset tekevät eri tavalla. Itse en ole hyvä ilmaisemaan tunteitani ja ajatuksiani suullisesti, vaan kirjallisesti sekä taiteessa. Mutta sepä ei näköjään näille " kiusatussa-on-aina-jotain-vikaa" -ihmisille näköjään kelpaakaan. Ja kyllä minua opetkin huomioi aikanaan vaikka olinkin se hiljainen. Kiusatuksi jouduin siksi etten mennyt lauman mukana, harrastin sitä mitä halusin enkä sitä mitä muut. Kummatkohan ne ilmaisivat itseään siinä paremmin, laumasieluiset kiusaajat vai?
Lapseni on aika omaperäinen, ei mene massan mukana, erittäin lahjakas kielissä. Hän ei enää halunnut käydä koulua: hänet lähetettiin koulupsykologille ja lastenpsykiatrille, hänelle sanottiin että olet liian herkkä, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Opettajat eivät uskoneet, että hyvien rikkaiden perheiden lapset voisivat oikeasti kiusata opettajan selän takana, olivathan aina niin kohteliaita ja kilttejä kun ope oli paikalla. Vaihdoimme koulua ja sen jälkeen kaikki ongelmat katosivat. Lapsellani on paljon kavereita koulussa ja hän menee sinne mielellään. Ei ole enää pää tai maha kipeä aamuisin.
kiusaajien vanhemmille. Meillä kiusatuksi ovat joutuneet alle kouluikäiset lapset omassa pihassaan. Poika onkin alkanut jo hyökkäämään takaisin mitä en myöskään hyväksy mytta tyttö jää alakynteen ja kärsii kiussamisesta tosissaan. Vaikea vain saada muutosta aikaan kun kiusaajien vanhempien asenteet olleet sellaisia että eli he voi sanoa kenen kanssa lapsi leikkii, ei sille kuitenkaan mahda mitään jne.
Se mitä nyt onneksi on on saatu aikaan on että enneltaehkäistään että tyttö ei niin helposti joutuisi koulussa kiusatuksi. Tyttö on arka ja usjo ja syrjään vetäytyvä uusissa tilanteissa ihan kuten minäkin pienenä. Hänellä on myös lieviä oppimisvaikeuksia kuten minullakin oli. Ja koska näitä ongelmia on ja tytön sopeutuminen esim. kerhotoimintaan oli hankalaa on hänelle järjestynyt nyt esikarisyksyksi myös ryhmämuotoihen puheterapia jossa harjoitellaan erilaisia kouluvalmiusasioita ja lisäksi menee myös toimintaterapiaan. Lisäksi käydään paljon paikoissa joissa on erilaisia lapsia ja jutellaan asioista jotta tyttö osaisi olla isossa koulu ryhmässä ja toimia siinä niin että ei joutuisi kiusatuksi. Me siis ollaan puututtu myös tähän että yritetään tosiaan tehdä jotai että ei kiusaamista tulisi näistä syistä mistä itse jouduin aikaan kiusatuksi.
Että joku jaksaa PYRKIÄ siihen, ettei lasta kiusattaisi.. se on mielestäni ihailtavaa nykymaailmassa.
Varmasti omat kokemuksesi kummittelevat taustalla - aivan samoin, kuin minullakin. Vaikkei minua koskaan " onnistuttu" kiusaamaan, mitä se sitten tarkoittaakin...
Lapset voivat olla todella julmia, tuleehan se ilmi joka päivä.
T: se, joka ei hyväksy kiusaamista, muttei välttämättä ymmärrä kiusattuja...
kiusaamaan cp-vammaista luokkatoverinsa ja käkättää tälle luokkatoverille ivallisesti, kun joskus tulee äitinsä kanssa kylällä vastaan.
Eukko itse ei tavallisesta peruskoulusta selvinnyt. Lihaksia sille on jaettu senkin edestä, kun muille aivoja.