Miten suhtautuisit, jos lapsesi kiusaisi koulussa? En ihan tällaiseen olisi uskonut.
Kaikenlaisia vanhempia sitä onkin. Meillä oli vanhemman pojan koulutilanteen tiimoilta tapaaminen, jossa käsiteltiin luokan muiden oppilaiden vanhempien kanssa sitä, miten homma saataisiin sujumaan puolin ja toisin, kun tänä syksynä meidän poikaa on luokkatoverien toimesta sorsittu aika rajustikin. Valtaosa vanhemmista suhtautui toki erittäin hyvin. Lupasivat puhua lapsilleen ja tehdä selväksi, että tietyt rajat ylittävää käytöstä ei hyväksytä. Pari perhettä jopa ehdotti, että tulisimme perheenä kylään ja yritettäisiin saada lapset tulemaan toimeen ensin kahdenkesken, jos se sitten siirtyisi myös kouluun. Näistä ei voi kuin olla kiitollinen.
Mutta ne useimpien pahimpien riitapukarien vanhemmat. Voi helkkari sentään. Heidän lapsensa ei ole tehnyt mitään väärää. Ja jos onkin, niin se on vallitsevissa asianhaaroissa ihan ymmärrettävää. Ja heidän tehtävänsä ei ole sanella, kenen kavereita heidän lastensa pitää olla. Taisi samalla selvitä alkuviikosta esiin tulleiden mustalaisvaras- ja neekeri-juttujen kehto. Yhden luokkatoverin isä ihan suoraan kysyi, että eikö meidän poika olekin mustalainen, tämä sitten olisi kai riittänyt selitykseksi kaikkeen. Puuttumatta edes mitenkään siihen, mahtaisiko mahdollinen romani- tai afrikkalaisveri sitten selittää jotakin, niin ihmetyttää mistä nämäkin jutut tulevat. Tietenkin on mahdollista, että lapsen esivanhemmissa on muitakin kuin etnisiä suomalaisia ja onhan sillä tummat hiukset ja aurinkoisen purjehduskesän jäljiltä on melko ruskettunutkin, mutta ihan oikeesti hei. Miten vanhemmat kehtaavat syöttää tuollaisia juoruja lapsilleen? En voi uskoa, että lapset itse keksisivät, että se yksi ruskeahiuksinen pallonaama sinisilmä olisikin sitten ' mutakuono' ja eroaisi jotenkin muista samanlaisista rodultaan tms.
Kommentit (47)
Mutta jos tilanne on alkuvaiheissa, voidaan saada onnellisempi ratkaisu ilman virkavallan puuttumista asiaan. Jos kiusaamisesta tekee poliisiasian, niin helposti nekin vanhemmat, jotka muuten suhtautuisivat hyvin, siirtyvät puolustamaan omaa lastaan keinolla millä hyvänsä. Kiusaamisen alkuvaiheessa kyse on kuitenkin ihan ratkaistavissa olevasta ryhmädynaamisesta ongelmasta.
No joo lapsemme isä sanoi että " hakkaa" hetti kättelyssä. Olen samaa mieltä. Kamalaa olisi jos oma lapsi kiusaisi saisi kotona puhuttelun. Enkä sulkisi silmiä siltä.
Sen uskonkin. Vanhemmissa vika jos antaa kiusata..
en jo kiusaa toista? Mistä sellaisen mallin voi saada jos ei kotoa? Olen kyllä vakaissa aikeissa ottaa yhteyttä kiusaajan vanhempiin, vaikkakin vallan hyvin teidän heidän asenteen, ylimielisiä ovat aina olleet. Opettajan kanssa asiaa on jo selvitetty, mutta huominen näyttää, otanko yhteyttä vanhempiin. Kurjaa, että muutenkin vaikeuksien kautta alkanut esikoulu meinaa aivan mennä nyt pieleen.
Alaluokilla olin tosi suosittu, minulla oli paljon kavereita. Muutaman vuoden kuluttua tilanne muuttui täysin. Kiusaamisen aloitti oikeastaan yksi tyttö, joka oli ollut kaverini myös. Kai siinä oli jotain kateutta syynä ja ehkä kotioloissakin jotain, vaikka perhe oli näennäisesti hyvä ja varakkaitakin olivat. Vähitellen kaikki menivät kiusaamiseen mukaan jollain tavalla (osa ei varsinaisesti mennyt mukaan, mutta jättivät minut ihan yksin). Kiusaajani eivät olleet kotoisin huonoista oloista, enkä minä kiusattu ollut mikään reppana.
Myöhemmin minua kiusasivat ihan tuntemattomatkin kouluni oppilaat. Se oli todella julmaa ja monimuotoista.
Koulussa asiaan ei oikeastaan puututtu mitenkään, vaikka vanhempani olivat kouluun yhteydessä.
Ihme, että selvisin hengissä. Eipä paljon puuttunut, että en olisi enää tätä kirjoittamassa.
Nyt meillä lähes kaikilla on jo perhe ja lapsia. Olen joskus miettinyt, mitä ne kiusaajani asioista ajattelivat jälkeen päin. Entä, jos heidän lapsensa joutuisi kiusatuksi?
Siksi huolehdimme tarkasti uuteen kouluun mennessä, että ei pääse täällä muita kiusaamaan. Alkuun esimerkiksi otimme kaikki mahdolliset vapaat ja menimme lapsen mukana kouluun ym, kunnes alkoi sujua. Sanasodissa on tosin ollut ja osaa olla paha suustaan, mutta tilanteet eivät ole olleet yksipuolisia ja tämä meidän oma on ollut enemmänkin altavastaajana. Mutta osaa tosiaan käyttäytyä hyvinkin provosoivasti ja toisaalta reagoi voimakkaasti härnäämiseen. Kiitollinen kiusattava poika siis. Kaukana pyhimyksestä, mutta tässä sopassa tällä kertaa se viattomampi ja kärsivämpi osapuoli.
Vierailija:
Olitko sä nyt se, jonka lapsi on aikaisemmin kiusannut muita?
Kommentoiko kukaan muukaan niitä rasistisia ennakkoluuloja?
Toivottavasti en itse koskaan törmää moisiin törppöihin. En taatusti pitäisi mielipiteitäni omana tietonani.
Oma lapseni nimittäin on myös melko tumma iholtaan ja hänellä on hurmaavat ruskeat nappisilmät. Usein olen saanut kuunnella ventovieraiden kommentteja siitä, kuinka ihanan värinen lapseni on. Ilmeisesti ovat luulleet vain puoliksi suomalaiseksi. Kummatkin vanhemmat olemme supi suomalaisia.
Kavereitten painostus on muuten uskomattoman voimakas ja se kilpailee isommalla lapsella vanhempien sanan kanssa huomattavasti. Aina ei siis välttämättä auta pelkästään keskustelu, jotain konkreettista on saatava kehiin. Minä mietin lapsen joutuisiko hän vaihtamaan koulua, jotta kiusaaminen kaveripiirin vaikutuksesta loppuisi. Kiusaaminen loppui kuin seinään, kun otin yhteyttä toiseen kouluun.
Vierailija:
mutta tärkeintä on se miten vanhemmat suhtautuvat asiaan ensimmäisen järkytyksen mentyä.Kieltäydyitkö uskomasta vai nostitko kissan pöydälle?
MUTTA en myöskään ymmärrä näitä kiusattuja. Anteeksi vain. Mua yritettiin kiusata ala-asteella, mutta en ikinä antanut kiusaajien saada ammuksia, päästä todella kiusaamaan jne. Annoin suusanallisesti takaisin, en koskaan tapellut. Välinpitämättömyys, nokkelat kommentit ja puhuminen selventää asioita tosi paljon. Ei ne kiusaajat jaksa pitkään kiusata, jos huomaavat ettei siitä ole mitään hyötyä.
Olen aina ollut sitä mieltä, että en ymmärrä näitä kiusattuja....
Mutta kuten siis alussa totesin, en missään nimessä hyväksy kiusaamista. SIinä ei yksinkertaisesti ole yhtään mitään järkeä, eikä sillä saavuteta mitään.
Tässäkin tietenkin korostuu vanhempien malli: kiusaajan pojasta tai tytöstä tulee kiusaaja hyvin helposti.
Keskustelin juuri erään komisarion kanssa nuorista mopoilijoista, ja hän totesi, että valitettavan usein kaaharin tyttö tai poika kaahaa.
Näin taitaa siis olla kiusaamisenkin kanssa...
Entäs sitten kääntäen? Jos ei olisi kiusaajia, ei olisi myöskään kiusaamista eikä kiusattuja.
Taitaapa tämän viestin
Vierailija:
MUTTA en myöskään ymmärrä näitä kiusattuja. Anteeksi vain.
kirjoittaja olla pikemminkin entinen koulukiusaaja (ehkä nykyinen työpaikkakiusaaja) joka näin yrittää saada synninpäästön. " Eihän se mun vika ollut, että se antoi mun kiusata itseään" .
Myös sillä hiljaisella ja aralla, joka ei halua sanoa pahaa sanaa eikä pitää meteliä. Hänen kuuluu saada olla sellainen kuin on, ilman että se aikaansaa kiusaamista.
Jos kiusaaja haluaa olla rääväsuu, hän voi olla sitä positiivisestikin ja vaikkapa omassa kaveripiirissään. Siihen ei tarvita kiusattua vastapuoleksi.
Vierailija:
MUTTA en myöskään ymmärrä näitä kiusattuja. Anteeksi vain. Mua yritettiin kiusata ala-asteella, mutta en ikinä antanut kiusaajien saada ammuksia, päästä todella kiusaamaan jne. Annoin suusanallisesti takaisin, en koskaan tapellut. Välinpitämättömyys, nokkelat kommentit ja puhuminen selventää asioita tosi paljon. Ei ne kiusaajat jaksa pitkään kiusata, jos huomaavat ettei siitä ole mitään hyötyä.
Olen aina ollut sitä mieltä, että en ymmärrä näitä kiusattuja....Mutta kuten siis alussa totesin, en missään nimessä hyväksy kiusaamista. SIinä ei yksinkertaisesti ole yhtään mitään järkeä, eikä sillä saavuteta mitään.
Tässäkin tietenkin korostuu vanhempien malli: kiusaajan pojasta tai tytöstä tulee kiusaaja hyvin helposti.
Keskustelin juuri erään komisarion kanssa nuorista mopoilijoista, ja hän totesi, että valitettavan usein kaaharin tyttö tai poika kaahaa.
Näin taitaa siis olla kiusaamisenkin kanssa...
Päinvastoin. Yläasteelle mentäessä meidän ala-asteenopettaja pyysi yläasteen rehtorilta, että sijoittaisi meidän luokan koulukiusatun mun kanssa samalle luokalle, koska olin puolustanut häntä kiusaajia vastaan ala-asteella :0).
Ja tottakai kaikilla on oikeus olla sellainen kun on. Tarkoitan näitä arkoja ja hiljaisia oppilaita.
Valitettavasti he hyvin usein sitten ovat kiusattuja.
Koulukiusauksen poistamiseksi tehdään paljon (ainakin täällä meidän pienellä paikkakunnalla), mutta mielestäni myös pitäisi selvittää, mikä ongelma näillä kiusatuilla on? Jos se on vain se, että sattuu vain olemaan hiljainen ja arka, niin mitä sille sitten voitaisiin tehdä? Voidaanko tehdä mitään? Haluavatko vanhemmat, että mitään tehdään? Miksi eivät halua?
Ja edelleen toistan: en missään nimessä hyväksy kiusaamista.
Missäs viipyy tästä ketjusta kaikki ne vanhemmat joiden lapset ovat kiusaajia? Yksi ainut kertonut että lapsensa kiusannut, mutta missä ovat muut? Lähinnä nämä jotka kieltävät kaiken.
Jos lapsi on hiljainen ja arka luonteeltaan, niin on minusta aika sairas suuntaus lähteä muutamaan hänen luonnettaan sen sijaan, että voimavarat kohdistetaan kiusaajiin ja heidän ongelmiinsa.
Kiusaaminen on väärin, ei hiljaisuus ja arkuus. Siinähän saisikin tulevaisuuden psykiatrit kääräistyä hyvät rahat, kun entiset hiljaiset kävisi siellä purkamassa patotumia, kun on lapsena väkisin toisenlaiseksi pakotettu, ettei sitten kiusata.
Sinun tapasi katsella asiaa on juuri sitä mukahyväntahtoista silmien ummistamista.
Ja arat ja hiljaiset saavat minun puolestani olla arkoja ja hiljaisia. EIkä heitä tarvitse lähteä muuttamaan.
Mietin vain, miksi he ovat arkoja ja hiljaisia? Huono itsetunto? Ongelmia kotona? Ei hyvää äidin/isän mallia? Miksi siis arka ja hiljainen lapsi???? Ja miksei lasta haluta kannustaa ilmaisemaan itseään, puhumaan, olemaan reipas ym? Miksi tällainen arka ja hiljainen lapsi ikäänkuin unohdetaan ja annetaan hänen olla syrjässä? SItä en ymmärrä.
Tottakai jokainen tajuaa, että tallaisesta lapsesta tulee helposti kiusaajien kohde. Miksi siis ei yritetä auttaa myös tällaista arkaa ja hiljaista lasta ilmaisemaan tunteitaan ym???
Edelleen toistan: en hyväksy kiusaamista enkä kiusaajia.
Eikä tarkoita että kotona on jotain vialla!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Jokaisen lapsen täytyy antaa olla sellainen kun luonteeltaan on, eikä muuttaa aikuisten muottiin paremmin sopivaksi!!!! oikeasti...
Se, että ihminen on luonteeltaan ujo ja arka, ei ole ongelma! Se on ongelma, että häntä siitä kiusataan. Tietysti on hyvä, jos ujokin oppii tulemaan enemmän esiin ja niin edespäin, mutta ihan järjetön ajatusmalli on, että sen luonteinen ihminen pitäisi jotenkin " parantaa" .
Eivät kaikki ihmiset ole samanlaisia, se olisi meidän itsemme sisäistettävä, ja ennenkaikkea opetettava lapsillemmekin.
Miten sinä oikein olit ajatellut, että kiusaaminen loppuu? Kun kaikki ujot ja arat väkisin, vastoin omaa luontoaan opetetaan toisenlaisiksi?
Et hyväksy kiusaamista, mutta ymmärrät sen jo, jos on kyseessä ujo ihminen. Entäs kun on vammainen? Jälkeenjäänyt? Epämuodostunut? Niin ja joo, ulkomaalainen?
37 tai joku
Se ON ongelma, jos lasta kiusataan vain siksi, että on arka tai ujo. En ole muuta väittänytkään.
Enkä ole väittänyt, että se olisi ongelma, jos lapsi on arka ja ujo.
Mietin vain, miksi näitä arkoja ja ujoja lapsia ei rohkaista olemaan ulospäinsuuntautuneita ja rohkeita? Miksei siihen kiinnitetä mitään huomiota esim. kouluissa? Ketään ei voi muuttaa, jos hän ei halua. Ok. Mutta miksi ei anneta edes mahdollisuutta ujolle tai aralle lapselle tuoda itseään esiin? Opettajat hyvin usein antavat näitten arkojen ja ujojen lasten " olla omissa oloissaan, koska ovat niin arkoja" , ettei heiltä edes tunnilla kysytä mitään, vaikka kaikilta muilta kysyttäisiinkin.
Nostan todella hattua niille opettajille, jotka huomioivat myös näitä arkoja ja ujoja - kiusattujakin - lapsia ottamalla heidät mukaan keskusteluun tunnilla.
Kiusaamista tuskin saadaan ikinä loppumaan. Niin kauan kun on kiusaajia, on myös kiusattuja. Pitää vain toivoa, että näistä kiusatuistakin joskus kasvaa rohkeita ja puolensa pitäviä teinejä, nuoria aikuisia ja aikuisia.
Totesit, että: " Eivät kaikki ihmiset ole samanlaisia, se olisi meidän itsemme sisäistettävä, ja ennenkaikkea opetettava lapsillemmekin. "
Mutta miksi emme myös voi opettaa lapsillemme, että mielipiteen saa ilmaista, kiusaamista ei tarvitse sietää, kiusaamisesta pitää puhua - opettajille, vanhemmille ja ystäville -,
En hyväksy kiusaamista, enkä ymmärrä sitä. Oli kyseessä sitten ujo, vammainen, jälkeenjäänyt, epämuodostunut, ulkomaalainen tai vaikka kaikkia yhdessä. Edelleen: kiusaamisessa ei mielestäni ole mitään järkeä, olivat kiusaajan motiivit sitten millaiset tahansa.
On totta, mitä sanot ujojen ja arkojen lasten asemasta tunneilla jne. Se on kuitenkin íhan oma ongelmansa. He tarvitsevat tukea, minulla on siitä omakohtaista kokemusta lähipiirissä, mutta jos luonne on sellainen, niin siinä ei auta mikään muu kuin pitkäjänteinen ymmärtäminen. Ja kiusaajien saaminen pois niskasta tietysti.
Oikeastaanhan tämä keskustelu on menossa ihan eri raiteille, mitä alunperin oli tarkoitus. Kun tosiaan ei pelkkiä ujoja kiusata. Myös jos on liian vilkas, niin sekin kelpaa syyksi.
Minusta on käsittämätöntä, että joku voi todella käydä koulunsa kokien sellaisia painajaisia, mitä kuulee joskus kerrottavan. Joskus tuntuu, että opettajatkaan eivät halua puolustaa heikompaa. Silloin kun itse olin koulussa, niin kyllä ne kiustaut erotti selvästi joukosta. Opettajien olisi ollut helppo puuttua enemmänkin, kuin mitä viitsivät.
Tietysti se on vaikeaa, jos kiusaajien vanhemmat ovat sellaisia kuin Fletch kuvaili. Aikuinenkin voi olla käsittämättömän säälimätön heikkoa lasta kohtaan.
On vaikea tajuta, että jotkut ihmiset vaan ovat niin putkiaivoisia, että eivät tätä kiusaamista estä.
Ne asenteet imetään kotoa! Minulle on päivänselvää, että jos juuri ekan aloittanut poikani joskus kiusaa toista, puutun siihen välittömästi ja tiukasti. Ihailen suuresti 8:n (toivottavasti oli se) toimintatapaa tyttönsä kanssa, siinä oli selkärankaa!
Kuitenkin lähipiirissäkin on pari perhettä, jotka ovat suurinpiirtein fiksuja muuten, mutta heiltä puuttuu täysin kyky kohdata mitään negatiivista omien lastensa taholta. Ja samanlaisia on pilvin pimein. He tekevät siitä kiusaamisesta ikäänkuin " sokean pisteen" , jos sen kieltää sitä ei ole.
Minusta olisi hyvä idea järjestää vanhemmillekin hieman tukea näissä asioissa. Ehkä joku vain heille suunnattu keskusteluryhmä tai vastaava. En tiedä auttaisiko sekään, mutta jokin keino pitäisi olla, että vanhemmat tajuaisivat vastuunsa.
Itse uskon vakaasti, että kiusaaminen saa ytyä nimenomaan sieltä kotoa. Kun joskus kuuntelee lasten syytämiä törkeyksiä, sieltä voi kuulla ja haistaa vanhempien äänet takaa:(
Me aikuiset voitaisiin tehdä niin paljon, jos halua olisi niillä vahvempienkin vanhemmilla!