Miten suhtautuisit, jos lapsesi kiusaisi koulussa? En ihan tällaiseen olisi uskonut.
Kaikenlaisia vanhempia sitä onkin. Meillä oli vanhemman pojan koulutilanteen tiimoilta tapaaminen, jossa käsiteltiin luokan muiden oppilaiden vanhempien kanssa sitä, miten homma saataisiin sujumaan puolin ja toisin, kun tänä syksynä meidän poikaa on luokkatoverien toimesta sorsittu aika rajustikin. Valtaosa vanhemmista suhtautui toki erittäin hyvin. Lupasivat puhua lapsilleen ja tehdä selväksi, että tietyt rajat ylittävää käytöstä ei hyväksytä. Pari perhettä jopa ehdotti, että tulisimme perheenä kylään ja yritettäisiin saada lapset tulemaan toimeen ensin kahdenkesken, jos se sitten siirtyisi myös kouluun. Näistä ei voi kuin olla kiitollinen.
Mutta ne useimpien pahimpien riitapukarien vanhemmat. Voi helkkari sentään. Heidän lapsensa ei ole tehnyt mitään väärää. Ja jos onkin, niin se on vallitsevissa asianhaaroissa ihan ymmärrettävää. Ja heidän tehtävänsä ei ole sanella, kenen kavereita heidän lastensa pitää olla. Taisi samalla selvitä alkuviikosta esiin tulleiden mustalaisvaras- ja neekeri-juttujen kehto. Yhden luokkatoverin isä ihan suoraan kysyi, että eikö meidän poika olekin mustalainen, tämä sitten olisi kai riittänyt selitykseksi kaikkeen. Puuttumatta edes mitenkään siihen, mahtaisiko mahdollinen romani- tai afrikkalaisveri sitten selittää jotakin, niin ihmetyttää mistä nämäkin jutut tulevat. Tietenkin on mahdollista, että lapsen esivanhemmissa on muitakin kuin etnisiä suomalaisia ja onhan sillä tummat hiukset ja aurinkoisen purjehduskesän jäljiltä on melko ruskettunutkin, mutta ihan oikeesti hei. Miten vanhemmat kehtaavat syöttää tuollaisia juoruja lapsilleen? En voi uskoa, että lapset itse keksisivät, että se yksi ruskeahiuksinen pallonaama sinisilmä olisikin sitten ' mutakuono' ja eroaisi jotenkin muista samanlaisista rodultaan tms.
Kommentit (47)
Mutta jos kävisi niin että lapseni kiusaisi, ja varsinkin jos kiusaaminen liittyisi etniseen/fyysiseen " erilaisuuteen" , niin kyllä tulisi toppi sellaiselle puuhalle oitis. Todellakaan en sellaista käytöstä hyväksyisi.
sanoi mulle että " mä en usko ollenkaan tähän kiusaamisjuttuun. Atte on niin kiltti kotona. Opettajat haluavat vaan aina herättää keskustelua."
Mitäpä siihen muutan kuin " aha" .
Muutama vuosi sitten yksi 6-luokkalainen kiusasi meidän ekaluokkalaista (luokkakaverin äiti soitti minulle ja kertoi nähneensä ihan fyysistä kiusantekoa). soitin 6-luokkalaisen äidille ja juttelin asiasta ihan ystävällisesti tyyliin mitä meidän pitäisi asialle tehdä. Äiti tuli puhelimessa ihan silmille, hän kun oli kuullut, että kiusaaminen on just päinvastoin. Että siis hänen aikas-tukevan-oloinen-kuudesluokkalainen oli joutunut minun ekaluokkalaiseni kurmutettavaksi.
Keskustele siinä sitten rakentavasti.
se on niin kauheaa jos koulussa kiusataan, itselläni ainakin meni koulun käynti ihan miten sattuu kun piti keksimällä keksiä itselleen poisa olon syitä, kun pelotti olla koulussa... kun sitten taas kerran olin mahataudissa ja koulussa olikin käyty uusi matikan juttu niin kas vain olin tippunut kärryiltä... Kaikista kamalinta on se, että opettaja on kiusaaja!
et miehen muksu meni nyt tokalle ja eka luokka meni siinä et kiusattiin, tönittiin lyötiin yms ja kun kotona oli opetettu et lyödä ei saa niin lapsi otti sit vastaan mitä tuli. Kiusaaja terrorisoi koulun muitakin (myös vanhempia) oppilaita.
Kiusaamiseen yritettiin puuttua koulun puolesta mutta ensin miehen lapsi oli syyllinen ja kun asiaa hiukan selvitettiin niin selvis tämän toisen lapsen terrori. Vanhemmat sitten olivat todenneet kun koulusta otettiin yhteyttä että ei meidän lapsi niin voisi tehdä, hänestä valehdellaan...
Tilanne jäi aika tavalla vuoden jälkeen tähän, katsotaan mitä nyt kesän jälkeen seuraa. Tilannetta vaikeuttaa se että lapsen äidistä ei ole selvittämään tilannetta ja miehellä/minulla ei ole siihen oikeutta, joten jos kiusaaminen jatkuu niin sen katkaiseminen on pian mahdotonta.
Tyttö on hieman ylipainoinen ja aikamoinen rämäpää luonteeltaan, ja näistä oli kiusaamisen syy löytynyt.
Kun sain asiasta kuulla, keskustelimme tyttäreni kanssa asiasta ensin kotona (hän ei ainakaan omasta mielestään ollut osallistunut kiusaamiseen, mutta oli kuitenkin ollut puolustamatta tyttöä, mikä mielestäni on yksi ja sama asia), keskustelun jälkeen soitimme naapuriin ja kysyimme saammeko tulla juttelemaan asiasta ja hyvin tunnepitoisen keskustelun jälkeen saimme sovittua asiaa sen verran, että tyttäreni ei osallistu kiusaamiseen ja yrittää myös saada muita taustalla olevia mukaan puolustamaan kiusaustilanteissa. Sovimme myös, että mikäli tyttäreni millään tavalla osallistuu kiusaamiseen, saa kiusattu tulla asiasta kertomaan suoraan minulle.
Viikkojen kuluessa kiusaaminen loppui kokonaan, koska vähitellen kiusaava sisäpiiri pieneni ja kuihtui pois. Pahin kiusaaja vaihtoi koulua ja käsittääkseni hän joutui siellä hetken ajan kiusatuksi itsekin.
Uskon, että tilanne meni ohi näinkin nopeasti, koska tyttö sattui olemaan lähinaapuri. Jonkinlainen häpeäfaktori sai lapseni ja hänen läheisimmät ystävänsä lopettamaan jutun lyhyeen.
Voihan se olla vanhemmalle kova pala, kun kerrotaan että oma kullan nuppu kiusaa toisia lapsia... tottakai se on jonkinlainen pettymys, mutta miten ihanaa ja hienoa ja ennen kaikkea rohkeaa on se että asiaan puututaan, eikä kielletä " ei kuule meidän Liisa"
Onko nuin typeriä ihmisiä oikeasti olemassa :((
Toivottavasti poikasi asiat saadaan ratkaistua mahdollisimman pian. Nyt ainakin koulussa tiedetään missä mennään ja millaisista ongelmista on kyse. Toivottavasti pystyvät tukemaan lastasi ja puuttumaan herkemmin välituntitapahtumiin. Eivät opettajat ainakaan enää epäile kuka kiusaa ja ketä.
Voi kamala kun tuli paha mieli lapsesi puolesta.
Kun minulle tästä kerrottiin, tuntui ensimmäistä kertaa koko tyttäreni elämän aikana, että minun tekisi niin mieleni retuuttaa häntä hiuksista ja läimiä turpiin. Seuraavaksi halusin repiä itseäni hiuksista ja vasta sitten olin valmis edes miettimään miten asiassa voisi edetä.
Vierailija:
Voihan se olla vanhemmalle kova pala, kun kerrotaan että oma kullan nuppu kiusaa toisia lapsia... tottakai se on jonkinlainen pettymys, mutta miten ihanaa ja hienoa ja ennen kaikkea rohkeaa on se että asiaan puututaan, eikä kielletä " ei kuule meidän Liisa"
uutena tietona kyseisessä tilanteessa, vaan kaikilla oli ollut vähintään päiviä aikaa sulatella asiaa. Ja nämä hankalammin suhtautuneet olivat itse asiassa sellaisten lasten vanhempia, jotka rökittivät meidän pojan jo keväällä ja silloin jo oltiin yhteydessä vanhempiin. Kai se silti on niin voimakas tarve suojella omaa lasta. Ja onhan se ikävä kyllä mahdollista, että osa näistä vanhemmista aidosti hyväksyy kiusaamisen, ainahan pennalismille puolustajia löytyy ainakin jos oma lapsi tai itse on sillä vahvemmalla puolella. " Heikot sortuu elontiellä jne."
mutta tärkeintä on se miten vanhemmat suhtautuvat asiaan ensimmäisen järkytyksen mentyä.
Kieltäydyitkö uskomasta vai nostitko kissan pöydälle?
On kyse vakavasta OIKEASTA ongelmasta, mutta kukaan ei kerro mielipidettään. Kertoneeko jotain palstailijoiden asenteesta vai...?
Olen rivien välistä ymmärtänyt, että ystäväperheen poika on kiusannut toisia koulussa, mutta eipä siitä paljon puhuta... Tiedän, että he kyllä ottavat asian vakavasti ja tekevät jotain kiusaamisen loppumiseksi, mutta voin hyvin kuvitella, että monet yrittävät vain lakaista asian maton alle.
Omat lapset ovat pieniä, mutta toivon hartaasti, ettei heistä tulisi kiusaajia eikä kiusattuja. Itse olin välillä jossain määrin koulukiusattu, ja voisin yrittää selittää lapsilleni, kuinka se ei unohdu ikinä! Vielä aikuisena muistan hyvin ketkä kiusasivat ja myös kuka puolusti! Hänen hyväkseen voisin tehdä mitä vain, jos joskus tilaisuus tulisi. Että kannattaa muistaa, että siitä ujoimmastakin nörtistä voi tulla isona hyvin tärkeä ihminen, jolla voi olla valtaa myös niiden kiusaajien elämään. Tai vaikka edes liikennepoliisi...
kateellinen, tms. Nykypäivänä lapset kasvatetaan " sosiaalisiksi" ja " hyvän itsetunnon omaaviksi" , mikä hyvin usein tarkoittaa minäminäminä-asennetta. Tätä sitten kiitellään ja lasta pidetään hyvin menestyvänä, mutta toisten huomioonottaminen, joka on sitä oikeaa sosiaalisuutta, unohtuu täysin.
ja kyllä ne kiusaajat olivat kaikki ns. varakkaista perheistä.
näitä juntteja ihmisiä on aina, mitä pienempi kylä, sitä enemmän. Kerro suorin sanoin heille että kiusaamisen on on loputtava tai teet poliisijutun. Samoin opetat lapsellesi että mottaa turpaan seuraavaa kiusaajaa joka ei ensin usko sanallista varoitusta. Idioottien kanssa on turha tuhlata diplomatiaa, näytät heille että sinun ja lapsesi kanssa ei pelleillä. Älä odota että muut ratkaisevat tilanteen puolestasi.
Poliisi voi aika vähän alle 15-vuotiaiden tekemisille, varsinkin kun tällä hetkellä tilanne ei onneksi ole kovin fyysinen. Minä kyllä voisin käydä näitä vanhempia mottaamassa...
Onneksi luokan hierarkian yläpäässä olevien vanhemmat suhtautuivat paremmin ja jos he saavat lapsensa suhtautumaan tilanteeseen toisin, on hyvinkin mahdollista, että tilanne rauhoittuu. Kenenkään varakkuudella tuskin on asian kanssa mitään tekemistä. Tämänkin koulun alueella asuu varakkuudeltaan hyvinkin erilaisia ihmisiä ja ei se ainakaan tässä asiassa tunnu mitään jakoa muodostavan, vaikka tuo törkein isä (ja poika) nyt kaupungin vuokrakerrostaloissa taitaakin perheineen asua.
Vierailija:
näitä juntteja ihmisiä on aina, mitä pienempi kylä, sitä enemmän. Kerro suorin sanoin heille että kiusaamisen on on loputtava tai teet poliisijutun. Samoin opetat lapsellesi että mottaa turpaan seuraavaa kiusaajaa joka ei ensin usko sanallista varoitusta. Idioottien kanssa on turha tuhlata diplomatiaa, näytät heille että sinun ja lapsesi kanssa ei pelleillä. Älä odota että muut ratkaisevat tilanteen puolestasi.
Vierailija:
On kyse vakavasta OIKEASTA ongelmasta, mutta kukaan ei kerro mielipidettään. Kertoneeko jotain palstailijoiden asenteesta vai...?
ensin toki täytyy varoittaa kerran. Lapsellasi on oikeus puolustaa itseään ja ottaa tilanne haltuunsa, kynnysmatoksi kun alkaa niin aina saa olla. Sinun tehtäväsi on kertoa lapsellesi että hän on niin arvokas ihminen että sitä kannattaa ja pitää puolustaa, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Pian ne kiusaajatkin oppivat että tuolle ei kannata ryttyille, se puolustaa itseään.
suuttunut todenteolla. Olisi ollut todella vaikeaa olla alentumatta samalle tasolle ja olla laukaisematta jotain tyyliin, että nyt ymmärrän, miksi tuo teidän lapsenne on käytöshäiriöinen idiootti, sehän on hänen tapauksessaan perinnöllistä.