Me emme tänäkään kesänä tee mitään ihmeellistä ja se suututtaa
Mies ei vieläkään ole sanonut, koska pitää kesälomaa. Talvella ei varattu mitään mökkiä tai matkailuautoa tämän tiedon puutteen vuoksi. Lasten (3kpl) viihdyttäminen ja kuskaaminen on yksin minun kontollani, enkä ole onnistunut yrityksistä huolimatta saamaan meille seuraa muista perheistä esim. huvipuistoon tai edes rannalle.
Oma olo on yksinäinen ja todella väsynyt. Meillä ei ole mökkiä, eikä sukulaisilla sellaista mökkiä, jonne saisimme mennä. Ei ole kuin kerrostaloasunto :(
Kommentit (53)
Odotin että tässä ketjussa valitetaan, ettei kuumuuden vuoksi voisi tehdä mitään mutta kyse olikin vain huonosta suunnittelusta.
Vierailija kirjoitti:
Meidän piti lähteä Norjaan, Lofooteille, koska täytän pyöreitä. Se jäi, osittain syynä tämä kuumuus ja tukala ilma, vaikka ilmastoitu auto, nyt on kuulunut, että vielä tässä kuumuudessa saa rajalla odotella tuntikausia, jätetään se ensi kesään. Arvaa harmittaako minua! Tällainen sää ei todellakaan innosta matkaamaan noin pitkää matkaa omalla autolla. Nyt vaan kehitellään jotain hiton pieniä juttuja, mutta on nyt sitten mitä odottaa, ensi vuonna ja toivon mukaan koronaa ei olisi enää, vaikka tiedän, että taitaa sittenkin olla.
Automatkailuhan näillä keleillä on just parasta! Päivän kuumin aika ilmastoidussa autossa, välillä jätski-, kahvi- ja/tai nähtävyystaukoja. Illalla yöksi leirintäalueelle, uimaan, ruokaa trangialla tai mökin keittiössä riippuen varustuksesta.
Norjaan emme lähde mutta tälle kesälle on jo neljä 3-8 yön reissua tehty ja on ollut ihan ainutlaatuisen hienot kelit kotimaan matkailulle. Seuraava reissu alkaa viimeistään ensi maanantaina, tällä viikolla on hoidettavia asioita kotipaikkakunnalla. Niistäkin haluan saada irti mahdollisimman paljob; uimista, loikoilua riippumatossa, grillaamista...
Tehkää nyt ihmeessä jotakin!! älkää vaan sisällä istuko!
Jos olisin ap varaisin itse reissuni ja lähtisin lasten kanssa. Mies voi jäädä töihin (tai "töihin") .
Ihmetyttää lukea aina näitä aloituksia, joissa ihan normaali elämä on niin kamalan vaikeaa. Itsellä on n 10 tuntia päivässä pakko-oireita, en saa nukuttua enkä syötyä. Kesät olen aina kotona, ei ole rahaa mihinkään. Miten voi normaalia, hyvä elämä olla noin rankkaa?
Itsellä vuosikaudet ollut seuraavaa taktiikka: jokaisen loman loppuun mennessä pitää olla seuraava suunniteltu ja varattu. Joululomalla aikaa suunnitella kesää ja buukata kaikki kohteet, on tilaa ja saa parhaat paikat/huoneet. Sama kesällä talvilomalle ja jouluksi jos jotain. Ymmärrän että haastavampi jos ei tiedä lomien ajankohtaa reilusti etukäteen.
Tämä toiminut meille tosi hyvin, aina muutamia mökkiviikko/lomamatka/tms buukattu ja väliin jätetään tilaa herätemenoille. Olen tosi tarkka miten ja missä majoitun (parhaat huoneet jne.) joten siksi pitää olla tosi ajoissa liikenteessä.
Menkää kiipeilemään puissa.
Kivoja aktiviteetteja.
Kuulostaa raskaalta, että ap:n loma on 24/7 lasten perään katsomista. On suuri ero siinä onko toinen aikuinen mukana jakamassa vastuuta vai ei. Ap:lla ei ole ollenkaan omaa lomaa. Kiinnostaisi onko ap:n mies yrittäjä, koska se selittäisi asiaa, että ei tiedä milloin lomaa voi pitää.
Ap kertoi jo tässä ketjussa, että on tehnyt retkiä ja järjestänyt ohjelmaa lapsille koko kesän. Nyt olisi kyllä miehen vuoro ottaa ohjat! Ap voisi relata vähäsen.
Jatkossa kannattanee käydä ihan vakava keskustelu: "Haluatko / aijotko lomailla ensi kesänä perheen kesken vai et?" Jos vastaus on ei tai en tiedä, tee suunnitelmat ilman miestä. Varaa reissu/ mökki ja järkkää sinne jo ajoissa muuta aikuisseuraa, ystäväperheen, kaveri tms. Mies olkoon sitten itsekseen. Herää tietty kysymys miten hyvin parisuhteenne voi ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tehdä mekään ja se johtuu ihan tästä säästä. Näin kuumalla ei kertakaikkiaan jaksa! Olen tosi pettynyt kun on taas tämmönen kesä, että mihinkään ei pääse. Ja jos pääsisikin, ei jaksa lähteä kun kotona on tukahduttavan kuuma yötä päivää. On ollut jo kuukauden!
Tykkäätkö kuitenkin kulkea autolla ja matkustella?
Meillä mies oli yrittäjä,töissä 7-19,lomia ei vuosikausiin.Lapsen kanssa oltiin kotona,käytiin uimassa,mummolla jne.Kun mies lopetti yrityksen ja työpäivät normalisoituivat,hän kävi töistä tultuaan nukkumaan ja lähti sitten salille neljänä päivänä viikossa.Kun oli aikaa joskus,käytiin Korkeasaaressa ym.ja mies vei lasta kyllä harrastukseen .Lapsesta on kasvanut itsenäinen ja hän viihtyy itsekseenkin hyvin lukien,harrastaen liikuntaa jne.mutta viihtyy myös seurassa.Nyt hänellä on jo oma perhe.Opimme kaikki olemaan itseksemme ,mutta viihdyimme myös yhdessä jos oli aikaa.
Täällä kans yks joka tekee ja suunnittelee kaiken tekemisen yksin lasten kans. Kesäloma oli ja meni. Isällä ei toki ollut lomaa samaan aikaan, mutta töiden jälkeenkään ei kokenut tarpeelliseksi osallistua yhteisiin tekemisiin. Mun loman jälkeen isä oli lasten kanssa viikon kotona ja kun pääsin töistä niin vetovastuu siirtyi automaattisesti mulle.
Alusta asti (siis kun eka lapsi tuli) olen ottanut sen asenteen että kuljen sitten yksin jos toinen ei tule mukaan, ettei tule tilannetta että olisin "jumissa" kotona. Yksin käynyt 400km päässä kotipaikkakunnalla reissussa lasten kans pari kertaa vuodessa ihan pienestä asti. Mutta niinkuin joku jo totesi, niin kyllä sitä kaipaa aikuista seuraa varsinkin kun lapset yhteisymmärryksessä tehty.
Ihan normi arkikin meille menee niin että töiden päälle hoidan lapset ja mies hoitaa itsensä. Ja joo, olen todella loppu ja kypsä tähän tilanteeseen ja suunnittelen lähtöä.
Meillä oli miehen kanssa toi ongelma, että sain suunnitella kaikki yksin. No, kyllä mä sit järjestelinkin kaikenlaista ilman hänen apuaan, matkoja, jouluja, vappuja ja viikonloppuja. Mutta ei silti kellään kovin kivaa ollut.
Sitten me opittiin puhumaan sillä tavalla, että kumpikin koki tulevansa kuulluksi. Sain tietää, ettei hän oikeasti uskaltanut sanoa mitään mielipidettä mihinkään asiaan. Pureuduttiin syihin ja saatiin korjattua niitä. Sen ansiosta tilanne on parantunut, ja yhteisten asioiden suunnittelu on muuttunut 100% kivemmaksi molempien mielestä.
Eli tämän oman kokemukseni pohjalta toisin esiin myös tämän mahdollisuuden, että voi olla jotain syvempiä parisuhteen ongelmia taustalla, jos toinen ei osallistu.