Onko lapsesi ylipainoinen? Mikä on (teko)syysi sille.

Myös peheen sisäiset ongelmat voivat aiheuttaa lapsen ylipainoa. Mun veljellä ja hänen vaimolla on parisuhteessa kriisitilanne menossa. Heidän tyttönsä kahdeksan vee on lihonut noin puolessa vuodessa paljon. Veljeni tai hänen vaimonsa eivät nykyisessä tilanteessaan oli juuri kokkailleet. Tyttö syö pizzaa ja herkkuja, mitä nyt valmiina saa. Kun kävin heillä kylässä niin keittiön pöydällä oli kolme avattua sipsipussia ja useita karkkipusseja. Tyttö siinä niitä mutusteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi syö suuria määriä ruokaa. Ylipainoa on jonkin verran. En osta sipsiä tai karkkia. Hän siis syö esim. kolme miehen annosta risottoa kun itse syön yhden. En tiedä, onko jotain vikaa kylläisyyden tunteen suhteen, vatsa on kuin pohjaton. En tiedä mikä on toimintaohje tuollaisen lapsen kanssa? Minne pitäisi ruoka piilottaa siksi aikaa kun olen pois kotoa vai pitäisikö antaa joku rangaistus, jos kotiin tehdystä ruuasta enemmän kuin 1/4 on hävinnyt kerralla?

Mielestäni voi sanoa lapselle, että vähempikin riittää. Jos lapsi syö kanssasi ja hän on ottamassa lisää, voi sanoa, että nyt riittää. Voisitko kokeilla, että laittaisit lapselle jääkaappiin valmiiksi annoksen, joka on hänelle? Sun pitää toki puhua noista asioista, mutta mielestäni painosta ei juuri kannata puhua. Voisko esim. lähteä siltä kantilta, että sanoisit, että jos jatkuvasti syö mahan tosi täyteen, vatsalaukku venyy ja sitten tulee syötyä lisää ja lisää yli oman tarpeen?

Onneksi tulit kertomaan tämän ohjeen, kiitos. Ei olekaan itselle tullut mieleen, että asiasta kannattaisi puhua! Lapsesta varmasti tuntuu, että maha on sopivan täynnä kun hänelle vaan sanoo, että nyt riittää. Ja muistaa sitten saman asian myös seuraavalla kerralla, vaikka vanhempi ei paikalla olisikaan. Kiitos, kun ratkaisit perheemme ylipaino-ongelman ❤️

Päinvastoin. Terveydenhoitajat kitisevät, että enemmän pitäisi ruokaa antaa lapsille. Mitä hyötyä antaa enemmän ruokaa, kun lapsi ei enempää jaksa syödä. Roskiin heitetty ruoka ei lihota muuta kuin kauppiaan pankkitiliä.

Mun lapset ei ole ylipainoisia, mutta syövät varsinkin näin kesällä karkkia ja jätskiä monta kertaa viikossa ihan isoja määriä ja leivästä valitsevat vaalean jos vaan on tarjolla jne. Itse olisin varmaan 200 kiloinen samalla meiningillä. Mun mies taas voi syödä ihan mitä vaan ja on enemmänkin normaalipainon alarajoilla, syö siis karkkia/sipsiä/limpparia päivittäin.

Joten, uskon että osin vaikuttaa geenit. Mun lapset ei edes harrasta mitenkään erityisesti liikuntaa, kunhan juoksentelevat pihalla ja pyöräilevät kavereille.

Joten, en ihan suoraan osta sitä, että kaikkien hoikkien lasten vanhemmat ovat superterveellisten ruokavalioiden noudattajia ja lihavia lapsia syötetään herkuilla. Sanoisin pikemminkin, että lihavien lasten kohdalla herkut geneettisistä/elämäntavallisista syistä lihottavat ja hoikkien lasten kohdalla toisinpäin, voi syödä aika vapaasti isojakin määriä ilman että painoa kertyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi syö suuria määriä ruokaa. Ylipainoa on jonkin verran. En osta sipsiä tai karkkia. Hän siis syö esim. kolme miehen annosta risottoa kun itse syön yhden. En tiedä, onko jotain vikaa kylläisyyden tunteen suhteen, vatsa on kuin pohjaton. En tiedä mikä on toimintaohje tuollaisen lapsen kanssa? Minne pitäisi ruoka piilottaa siksi aikaa kun olen pois kotoa vai pitäisikö antaa joku rangaistus, jos kotiin tehdystä ruuasta enemmän kuin 1/4 on hävinnyt kerralla?

Miten hän söi vauvana/taaperona? Jo vauvana lapsi alkaa itse opettelemaan kylläisyydentunnetta ja näläntunnetta. Usein vauvoille tuputetaan väkisin liikaa.

Jos on vauvana syönyt liikaa, niin mitä tieto siitä auttaa tähän päivään?

Jaa, meillä on 5 lasta, vain yksi on punkero.

Ei syö olennaisesyi eri tsvalla kuin muut.

Perheen karkkihiiri on kukkakeppi.

Mikä ihmeen tekosyy? 12 v lapsi on ylipainoinen siksi koska hän karttaa liikuntaa, ja syö liian isoja annoksia aina, ja on perso herkuille. Nyttemmin on myös keksinyt että jalka on kipeä, eikä siksi voi liikkua kuin siihen asti että vähän alkaa hengästyttää.

Kaverillani on lapsi, jolla on lievähkö asperger. Siinä ei kyllä hirveästi mikään auta, kun pojalta on kylläisyyden tunne hukassa ja pystyy syömään esim. 6 voileipää päällisineen kerralla, ei yhtään ajattele ruuan riittävyyttä muille jne. On paksu mutta lisäksi myös pitkä, luokkaa 12v ja 175 cm.

Jos hänelle alkaa puhua esim. ruuan terveellisyydestä (vanhemmat kokeilivat tätä yhdessä vaiheessa), niin asia helposti vääristyy ja muuttuu pakkomielteeksi - sitten ei suostu syömään esim. ranskalaisia missään tilanteessa mutta syö edelleen 10 perunaa kerralla. Jääkaapilla käy imuroimassa kaiken kitaansa kun silmä välttää, impulssikontrolli on huono.

Liikuntaa inhoaa, varmaan siksi että on hyvin kömpelö (saanut tähän jotain terapiaa, eli ihan todellinen ongelma on kyseessä).

Ainoa mikä tehoaa on se, että ruokaa ei ole saatavilla liikaa, mutta arvaattekin varmaan, miten hyvin sellainen onnistuu perheessä, jossa on muitakin lapsia. Lisäksi poika on nyt jo 12, joten osaa itsekin ostaa karkkia. :/

Mitäpä tossa nyt sitten pitäisi vanhempien tehdä, mielestäni pienin paha on estää poikaa vaivihkaa paisumasta ihan mahdottomaksi.

Liika syöminen johtuu stressistä. Stressi johtuu yksinomaan koulusta. Minkäs teet?

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset ei ole ylipainoisia, mutta syövät varsinkin näin kesällä karkkia ja jätskiä monta kertaa viikossa ihan isoja määriä ja leivästä valitsevat vaalean jos vaan on tarjolla jne. Itse olisin varmaan 200 kiloinen samalla meiningillä. Mun mies taas voi syödä ihan mitä vaan ja on enemmänkin normaalipainon alarajoilla, syö siis karkkia/sipsiä/limpparia päivittäin.

Joten, uskon että osin vaikuttaa geenit. Mun lapset ei edes harrasta mitenkään erityisesti liikuntaa, kunhan juoksentelevat pihalla ja pyöräilevät kavereille.

Joten, en ihan suoraan osta sitä, että kaikkien hoikkien lasten vanhemmat ovat superterveellisten ruokavalioiden noudattajia ja lihavia lapsia syötetään herkuilla. Sanoisin pikemminkin, että lihavien lasten kohdalla herkut geneettisistä/elämäntavallisista syistä lihottavat ja hoikkien lasten kohdalla toisinpäin, voi syödä aika vapaasti isojakin määriä ilman että painoa kertyy.

Meillä on tämä sama huomattu ja miehen puolen suku laihaa kuivakkaa tyyppiä ja minun puolelta ollaan käytännössä kaikki jollain määrin pulleita.

Onneksi lapset perineet isänsä geenit tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvolassa voisivat olla tiukempia ja suunnitella ruokaohjeet + seuranta. Vanhemmat kun eivät siihen itse kykene kun itsekin mättävät rasvaista ruokaa.

Koulunterkka voisi tehdä samaa.

Niinhän se jo tekeekin.

Tulee palaute terveystarkastuksen liitteenä.

Vierailija kirjoitti:

Kaverillani on lapsi, jolla on lievähkö asperger. Siinä ei kyllä hirveästi mikään auta, kun pojalta on kylläisyyden tunne hukassa ja pystyy syömään esim. 6 voileipää päällisineen kerralla, ei yhtään ajattele ruuan riittävyyttä muille jne. On paksu mutta lisäksi myös pitkä, luokkaa 12v ja 175 cm.

Jos hänelle alkaa puhua esim. ruuan terveellisyydestä (vanhemmat kokeilivat tätä yhdessä vaiheessa), niin asia helposti vääristyy ja muuttuu pakkomielteeksi - sitten ei suostu syömään esim. ranskalaisia missään tilanteessa mutta syö edelleen 10 perunaa kerralla. Jääkaapilla käy imuroimassa kaiken kitaansa kun silmä välttää, impulssikontrolli on huono.

Liikuntaa inhoaa, varmaan siksi että on hyvin kömpelö (saanut tähän jotain terapiaa, eli ihan todellinen ongelma on kyseessä).

Ainoa mikä tehoaa on se, että ruokaa ei ole saatavilla liikaa, mutta arvaattekin varmaan, miten hyvin sellainen onnistuu perheessä, jossa on muitakin lapsia. Lisäksi poika on nyt jo 12, joten osaa itsekin ostaa karkkia. :/

Mitäpä tossa nyt sitten pitäisi vanhempien tehdä, mielestäni pienin paha on estää poikaa vaivihkaa paisumasta ihan mahdottomaksi.

Tää on kyllä. Pitää vaan toivoa että hän sit jossain vaiheessa alkaa välittää omasta painostaan ja ulkonäöstään ja keksii itselleen sopivan systeemin. Autistisiin ei muutenkaan toimi oikein samat säännönmukaisuudet kuin toisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kaverillani on lapsi, jolla on lievähkö asperger. Siinä ei kyllä hirveästi mikään auta, kun pojalta on kylläisyyden tunne hukassa ja pystyy syömään esim. 6 voileipää päällisineen kerralla, ei yhtään ajattele ruuan riittävyyttä muille jne. On paksu mutta lisäksi myös pitkä, luokkaa 12v ja 175 cm.

Jos hänelle alkaa puhua esim. ruuan terveellisyydestä (vanhemmat kokeilivat tätä yhdessä vaiheessa), niin asia helposti vääristyy ja muuttuu pakkomielteeksi - sitten ei suostu syömään esim. ranskalaisia missään tilanteessa mutta syö edelleen 10 perunaa kerralla. Jääkaapilla käy imuroimassa kaiken kitaansa kun silmä välttää, impulssikontrolli on huono.

Liikuntaa inhoaa, varmaan siksi että on hyvin kömpelö (saanut tähän jotain terapiaa, eli ihan todellinen ongelma on kyseessä).

Ainoa mikä tehoaa on se, että ruokaa ei ole saatavilla liikaa, mutta arvaattekin varmaan, miten hyvin sellainen onnistuu perheessä, jossa on muitakin lapsia. Lisäksi poika on nyt jo 12, joten osaa itsekin ostaa karkkia. :/

Mitäpä tossa nyt sitten pitäisi vanhempien tehdä, mielestäni pienin paha on estää poikaa vaivihkaa paisumasta ihan mahdottomaksi.

1.

Eikös kontrolli oli heillä: laittaisin valmiit annokset jääkaappiin. Olisi ruoka-annokset ja porkkana-annokset ym. Saisi syödä niin paljon kuin haluaa. Olisi laskettu energia. 2.

Toisen tekisin näin: ennen kuin herkkuja, niin pitää syödä se terveellinen osio alle.

Onko muuten tutkittu kilpirauhashormoni? Se ahmiminen voi johtua siitä.

Ei Asperger ole mikään automaattinen tie lihavuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi syö suuria määriä ruokaa. Ylipainoa on jonkin verran. En osta sipsiä tai karkkia. Hän siis syö esim. kolme miehen annosta risottoa kun itse syön yhden. En tiedä, onko jotain vikaa kylläisyyden tunteen suhteen, vatsa on kuin pohjaton. En tiedä mikä on toimintaohje tuollaisen lapsen kanssa? Minne pitäisi ruoka piilottaa siksi aikaa kun olen pois kotoa vai pitäisikö antaa joku rangaistus, jos kotiin tehdystä ruuasta enemmän kuin 1/4 on hävinnyt kerralla?

Miten hän söi vauvana/taaperona? Jo vauvana lapsi alkaa itse opettelemaan kylläisyydentunnetta ja näläntunnetta. Usein vauvoille tuputetaan väkisin liikaa.

Jos on vauvana syönyt liikaa, niin mitä tieto siitä auttaa tähän päivään?

No jos ei ole oppinut tunnistamaan kylläisyyttä niin kai se parempi siitä lähteä sitä ongelmaa ratkomaan?

Vierailija kirjoitti:

Kaverillani on lapsi, jolla on lievähkö asperger. Siinä ei kyllä hirveästi mikään auta, kun pojalta on kylläisyyden tunne hukassa ja pystyy syömään esim. 6 voileipää päällisineen kerralla, ei yhtään ajattele ruuan riittävyyttä muille jne. On paksu mutta lisäksi myös pitkä, luokkaa 12v ja 175 cm.

Jos hänelle alkaa puhua esim. ruuan terveellisyydestä (vanhemmat kokeilivat tätä yhdessä vaiheessa), niin asia helposti vääristyy ja muuttuu pakkomielteeksi - sitten ei suostu syömään esim. ranskalaisia missään tilanteessa mutta syö edelleen 10 perunaa kerralla. Jääkaapilla käy imuroimassa kaiken kitaansa kun silmä välttää, impulssikontrolli on huono.

Liikuntaa inhoaa, varmaan siksi että on hyvin kömpelö (saanut tähän jotain terapiaa, eli ihan todellinen ongelma on kyseessä).

Ainoa mikä tehoaa on se, että ruokaa ei ole saatavilla liikaa, mutta arvaattekin varmaan, miten hyvin sellainen onnistuu perheessä, jossa on muitakin lapsia. Lisäksi poika on nyt jo 12, joten osaa itsekin ostaa karkkia. :/

Mitäpä tossa nyt sitten pitäisi vanhempien tehdä, mielestäni pienin paha on estää poikaa vaivihkaa paisumasta ihan mahdottomaksi.

Tuo meidän perheen pullukkka on myös tutkimuksissa asperger-epäilyn takia.

Sairastaa myös epilepsiaa, lihoi 1. lääkkeen(valproaatti) aikana.

Nykyinen lääke ei aiheuta painon nousua, mutta painonhallintaongelma jäi.

Meillä tosiaankaan ei ole perunalastuja, karkkia ja limsaa jatkuvasti tarjolla.

Kun sanoin, että ei syö olennaisesti eri tavalla kuin muut, siihen voisi kyllä lisätä, että valproaattilääkityksen aikana ruokahalu oli kova ja syömistä piti rajoittaa.

Nyt on teini-iän lähestyessä tullut valikoivuutta syömiseen.

Minä olin lapsena ylipainoinen. Olen edelleen, mutta en siksi, etteikö siihen olisi lapsena puututtu. Äitini otti itseensä aikoinaan jonkun neuvolaterkan puheet, ja tästä syystä lapsuuteni oli yhtä h*lvetin fatcampia. Punnitus joka päivä, ruokaa tarjottiin kitsastellen ja päivittäin pitkiä juoksulenkkejä tai hiihtoa vuodenajan mukaan. Kiitosta tuli, kun paino oli laskenut ja huutoa, jos taas noussut. Ei mitään tolkkua koko hommassa. Isoveljeni saivat syödä mitä halusivat ja kaapeista löytyi edelleen herkkuja. Niitä söinkin salaa, kun mamma meni ajoissa nukkumaan. Koin jo pienenä häpeää itsestäni, eikä murrosiässä tilanne ainakaa helpottanut. Syömishäiriöoireilu iski päälle ja olin kerrankin elämässäni "hyvissä mitoissa". Mielialaongelmat pahenivat hiljalleen. Kun hakeuduin avun piiriin ja masennus ym. alkoi helpottaa, painokin alkoi hiljalleen nousemaan. Edelleen suhteeni ruokaan on kieroutunut ja menneisyyden kokemukset nostavat päätään toisinaan. Välillä mietin, millaista elämäni olisi nykyään ilman näitä kokemuksia. Eikä tämä juttuni ole mitenkään ainutlaatuinen, samankaltaisia on monia.

Summasummaarum, vääränlainen "lapsensa ohjaaminen" painoasioissa voi olla hyvinkin vahingollista. Lisäksi se, miten terveydenhuollon piirissä asia ilmaistaan, on merkittävää, sillä joillekin aihe voi olla herkkä syystä tai toisesta. Itseinhon ja häpeän avulla ei loppuelämän terveydenedistäminen onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverillani on lapsi, jolla on lievähkö asperger. Siinä ei kyllä hirveästi mikään auta, kun pojalta on kylläisyyden tunne hukassa ja pystyy syömään esim. 6 voileipää päällisineen kerralla, ei yhtään ajattele ruuan riittävyyttä muille jne. On paksu mutta lisäksi myös pitkä, luokkaa 12v ja 175 cm.

Jos hänelle alkaa puhua esim. ruuan terveellisyydestä (vanhemmat kokeilivat tätä yhdessä vaiheessa), niin asia helposti vääristyy ja muuttuu pakkomielteeksi - sitten ei suostu syömään esim. ranskalaisia missään tilanteessa mutta syö edelleen 10 perunaa kerralla. Jääkaapilla käy imuroimassa kaiken kitaansa kun silmä välttää, impulssikontrolli on huono.

Liikuntaa inhoaa, varmaan siksi että on hyvin kömpelö (saanut tähän jotain terapiaa, eli ihan todellinen ongelma on kyseessä).

Ainoa mikä tehoaa on se, että ruokaa ei ole saatavilla liikaa, mutta arvaattekin varmaan, miten hyvin sellainen onnistuu perheessä, jossa on muitakin lapsia. Lisäksi poika on nyt jo 12, joten osaa itsekin ostaa karkkia. :/

Mitäpä tossa nyt sitten pitäisi vanhempien tehdä, mielestäni pienin paha on estää poikaa vaivihkaa paisumasta ihan mahdottomaksi.

1.

Eikös kontrolli oli heillä: laittaisin valmiit annokset jääkaappiin. Olisi ruoka-annokset ja porkkana-annokset ym. Saisi syödä niin paljon kuin haluaa. Olisi laskettu energia. 2.

Toisen tekisin näin: ennen kuin herkkuja, niin pitää syödä se terveellinen osio alle.

Onko muuten tutkittu kilpirauhashormoni? Se ahmiminen voi johtua siitä.

Ei Asperger ole mikään automaattinen tie lihavuuteen.

Kun sä tappelet siitä syömisestä monta kertaa päivässä kymmenenkin vuotta, niin yleensä alkaa pikku hiljaa vanhemmilta sisu loppua.

Vaikeaahan siitä on tehty kun lapselle ei saa sanallakaan vihjaista edes että maha alkaa olla niin iso että jotain tarttis tehä. Ihan niin kuin lapsi ei itse ymmärtäisi olevansa lihava, jos sitä vain ei juuri se oma vanhempi kerro hänelle. Kun lapsen lihavuuden ympärillä hissutellaan ja tanssahdellaan, niin se antaa lapselle viestiä kyllä että hän ei ole ok, vaikka mitään ei ääneen sanottaisikaan. Pahimmassa tapauksessta lapsi täyttää tyhjät kohdat omalla mielikuvituksellaan ja luulee ties mitä. Lapselle pitäisi pystyä sanomaan että sinä olet lihava, ja nyt tehdään yhdessä asialle jotain. Niin lapsi tietää missä vika on, ja että hänen kanssaan yhdessä lähetään asiaa ratkomaan, ja voi luottaa vanhempiinsa.

Sanokaa lapsille, että joulupukki ei tuo lahjoja, jos syö paljon.

Kilpirauhasen vajaatoiminta. Eskarissa alkoi lihoa selittömästi ja tuli käytöshäiriöitä. Tsh Arvi oli 159 ja päivystykseen laittoivat heti. Vajaa vuosi tuosta paino ei ole juurikaan pudonnut eikä lääkitys ole kohdillaan, arvot heittelee koko ajan. Siinäpä se syy.