Onko lapsesi ylipainoinen? Mikä on (teko)syysi sille.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaahan siitä on tehty kun lapselle ei saa sanallakaan vihjaista edes että maha alkaa olla niin iso että jotain tarttis tehä. Ihan niin kuin lapsi ei itse ymmärtäisi olevansa lihava, jos sitä vain ei juuri se oma vanhempi kerro hänelle. Kun lapsen lihavuuden ympärillä hissutellaan ja tanssahdellaan, niin se antaa lapselle viestiä kyllä että hän ei ole ok, vaikka mitään ei ääneen sanottaisikaan. Pahimmassa tapauksessta lapsi täyttää tyhjät kohdat omalla mielikuvituksellaan ja luulee ties mitä. Lapselle pitäisi pystyä sanomaan että sinä olet lihava, ja nyt tehdään yhdessä asialle jotain. Niin lapsi tietää missä vika on, ja että hänen kanssaan yhdessä lähetään asiaa ratkomaan, ja voi luottaa vanhempiinsa.

Ei tämä toimi, tuo kaveri kin asperger-poika itki joku kerta lihavuuttaan, mutta jos ihmiseltä puuttuu normaali säätely niin minkäs teet. Ei normaalit aikuisetkaan pysty kieltäytymään kiusauksista kovin hyvin, niin miten sitten 12-v erityislapsi osaisi ajatella pitkän tähtäimen seurauksia?

Mummojen luona lapsi saa vanhempien toppuuttelusta huolimatta pullaa, koulussa saa ottaa lisää ruokaa ja kavereiden (joita hänellä onneksi on) luona saa kaikenlaisia välipaloja. Kun kotona pidetään suht tarkkaan huolta että syöminen pysyy järjen rajoissa, niin sillä saavutetaan tuo tilanne, että poika on vain jonkin verran lihava. Tiukempi kontrollointi varmaan johtaisi lähinnä johonkin pakkomielteiseen salaa ahmimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi syö suuria määriä ruokaa. Ylipainoa on jonkin verran. En osta sipsiä tai karkkia. Hän siis syö esim. kolme miehen annosta risottoa kun itse syön yhden. En tiedä, onko jotain vikaa kylläisyyden tunteen suhteen, vatsa on kuin pohjaton. En tiedä mikä on toimintaohje tuollaisen lapsen kanssa? Minne pitäisi ruoka piilottaa siksi aikaa kun olen pois kotoa vai pitäisikö antaa joku rangaistus, jos kotiin tehdystä ruuasta enemmän kuin 1/4 on hävinnyt kerralla?

Syökö liian nopeasti?

Kylläisyyden tunne ei ehdi tulla.

Itse söin lapsena ja teininä kuin hevonen, 10 perunaa oli normaali annos 10-20-vuotiaana.

Olin hoikka. Nyt syön 2-3 perunaa aterialla ja olen hieman tukeva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaahan siitä on tehty kun lapselle ei saa sanallakaan vihjaista edes että maha alkaa olla niin iso että jotain tarttis tehä. Ihan niin kuin lapsi ei itse ymmärtäisi olevansa lihava, jos sitä vain ei juuri se oma vanhempi kerro hänelle. Kun lapsen lihavuuden ympärillä hissutellaan ja tanssahdellaan, niin se antaa lapselle viestiä kyllä että hän ei ole ok, vaikka mitään ei ääneen sanottaisikaan. Pahimmassa tapauksessta lapsi täyttää tyhjät kohdat omalla mielikuvituksellaan ja luulee ties mitä. Lapselle pitäisi pystyä sanomaan että sinä olet lihava, ja nyt tehdään yhdessä asialle jotain. Niin lapsi tietää missä vika on, ja että hänen kanssaan yhdessä lähetään asiaa ratkomaan, ja voi luottaa vanhempiinsa.

Ei tämä toimi, tuo kaveri kin asperger-poika itki joku kerta lihavuuttaan, mutta jos ihmiseltä puuttuu normaali säätely niin minkäs teet. Ei normaalit aikuisetkaan pysty kieltäytymään kiusauksista kovin hyvin, niin miten sitten 12-v erityislapsi osaisi ajatella pitkän tähtäimen seurauksia?

Mummojen luona lapsi saa vanhempien toppuuttelusta huolimatta pullaa, koulussa saa ottaa lisää ruokaa ja kavereiden (joita hänellä onneksi on) luona saa kaikenlaisia välipaloja. Kun kotona pidetään suht tarkkaan huolta että syöminen pysyy järjen rajoissa, niin sillä saavutetaan tuo tilanne, että poika on vain jonkin verran lihava. Tiukempi kontrollointi varmaan johtaisi lähinnä johonkin pakkomielteiseen salaa ahmimiseen.

Toinen mummo kyllä on meilläkin ongelma, tyrkyttää lapsille kaikkea syötävää.

Ystävälläni on 6 lasta joista vain yksi ylipainoinen. Myös molemmat vanhemmat ovat todella hoikkia, kyseessä on Aasialainen perhe, myös heidän lapsissa alkaa olla ylipainoisia yksilöitä. On hankala tilanne kun koko muu perhe syö terveellisesti ja yksi turpoaa kuin pullataikina. Hän hakee itse kaapista kaikkea mitä siellä nyt onkaan ja piilottelee käärepapereita ettei kukaan muka tajua hänen syöneen kaikki. En tiedä mitä tuollaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Kaapit voi toki lukita, mutta hän ostaa joka tapauksessa viikkotahoillaan pelkästään herkkuja. Pitääkö häneltä kieltää viikkorahatkin? Ja kyllä tuollaiset on kuin juoppoja, aina ne keinot keksii vaikkei olisi rahaakaan.