Lue keskustelun säännöt.
Kun vartalon virheitä pitää peittää...
06.07.2021 |
Työssäni kohtaan päivittäin naisia, jotka selostavat, kun on niin iso maha ja on sitä ja tätä ja on tullut tätä ylipainoa ja on paksut käsivarret jne jne. ja näitä peittämään pitäisi sitten ideoida sopivia ratkaisuja. Tulee väistämättä mieleen, että miksi vartalo on päästetty siihen kuntoon, että kaikkea joudutaan peittelemään? Tiedän myös itse tunteen, kun on vetänyt itsensä turvoksiin ja tuntuu, että mikään ei sovi päälle. Taas vastavuoroisesti on aivan mahtava fiilis, kun on tsempannut kuntoilun saralla ja voi pukeutua ihan mihin vain ja kaikki tuntuu ja näyttää hyvältä. Miksi tuon jälkimmäisen fiiliksen tavoittelu ei motivoi ihmisiä laihduttamaan ja muokkaamaan kroppaansa siihen kuntoon, että ei tarvitse peitellä, vaan voi jopa korostaa?? Tälläisiä mielessä. Kommentoikaa.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekuri kirjoitti:
Monilla ihmisillä ei ole tahdonvoimaa. Samat ihmiset kuitenkin ihmettelevät, miksi muilla ei ole tahdonvoimaa jossain toisessa asiassa.
Totta. Ja myönnettäköön, että yhä enenvissä määrin olen tympääntynyt kuuntelemaan sitä ylipainovoivottelua, kun kyseessä on asia, jolle valtaosin on jotakin tehtävissä. Jonain päivänä ehkä teen "emmivileenit" ja sanon suoraan, että mitä jos rouva nyt vain jättää muutamat pullat syömättä. Eivät ne allit ja iso maha kuitenkaan tyhjästä ja syyttä suotta ilmesty. / AP
Mulla on jäätävät allit ja paksut jalat. Johtuu lipödeemasta. Ei johdu pullan syönnistä eikä lähde laihduttamalla. Kompressiotuotteita täytyy käyttää jatkuvasti ja ainoa poistokeino on kirurginen.
Maha sen sijaan on ihan ookoo, kun sitä "normaalia ylipainoa" ei ole kovin paljon.
Mistä tuo lipödeema sitten aiheutuu? Voiko siihen mitenkään vaikuttaa tai sitä ennaltaehkäistä itse?
Taipumus on perinnöllinen ja ilmeisesti hormonaaliset syyt ovat laukaisija. Etenemistä voi hidastaa juuri mainitsemillani kompressiotuotteilla ja esim. vesiliikunnalla, kävelyllä, lymfahoidoilla, ja monet ovat hyötyneet myös hiiihydraatteja rajoittavasta ruokavaliosta. Ennaltaehkäisystä sinänsä ei oikein voi puhua, koska tilanteeseen yleensä havahdutaan vasta sitten, kun se on jo edennyt hyvän matkaa. Yleensä tätä pidetään aluksi vain normaalina ylipainona ja tila tunnistetaan täällä vielä huonosti.
Eli tuossakin kohtaa on siis vain eduksi, että ylipainoon havahdutaan ja puututaan mahdollisimman ajoissa.
Niin, ja erityisesti olisi tärkeää tunnistaa, onko kyse tavallisesta ylipainosta vai lipödeemasta. Ja tietysti samalla ihmisellä voi olla kumpaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä pajunvitsat ja hernekepit eivät käsitä, että aina ne lisäkilot eivät johdu mistään liiasta ruuan tai herkkujen syömisestä. Liikunnan puute saattaa kyllä vaivata, mutta se miksi ei juurikaan pysty liikkumaan, johtuu taas useammasta seikasta,
Minua on jo pitkään ärsyttänyt varsinkin iltapäivälehtien jutut, kuinka Lilli tai Milli pudotti painoa kymmeniä kiloja vain tekemällä yhden pienen muutoksen elintapoihinsa. Just joo! Ja sitten esitellään kuva ennen ja jälkeen. Näissä jälkeen-kuvissa hämmästyttää aina, missä se ylimääräinen mahanahka ja tyhjentyneet allit ovat, vaikka laihduttaja olisi jo sen ikäinen, että iho ei enää palaudu itsestään. Mutta mikisi eivät koskaan laita kuvaa 5 vuotta myöhemmin? Eikö olekaan jaksettu elää sen uuden tavan mukaan?
Tunnen useita naisia, jotka pudottivat Painonvartijoissa runsaasti kiloja, liikaakin, ja näyttivät suorastaan sairailta, kun olivat saavuttaneet tavoitteensa. No meni muutama vuosi, niin kilot olivat tulleet takaisin jopa tuplasti.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti rasvaimusi onnistui, mihin sitä siirrettiin?
Jos tarkoitat minua, joka kerroin lipödeemastani, niin mulle ei ole tehty rasvaimua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti ihmiset ympärillä valittaa lihavuuttaan. Itse pidän ulkomuodostani huolta ja sitten alkaa kauhea voivottelu kun kieltäydyn kahvipullasta. "Voi voi ottaisit nyt tää on niin hyvää!"
Ja kahvihetken päästä päivitellään "Voi voi kun on taas painoa tullut. Pitäisi varmaan lopettaa syöminen kokonaan"
argh.
Olen törmännyt itse samaan. Ihan kummajaisena pidetään, jos ja kun ei työpaikalla osallistu pulla- ja leivoskinkereihin yms. Sitten ihmetellään, kun housut kiristävät ja juuri pitää miettiä miten mahaa ja makkaroita parhaiten saisi peittoon. Ajoittain olen myös kokenut, että minun pitäisi jotenkin tuntea huonoa omatuntoa siitä, että olen hoikka enkä "kuulu joukkoon". Kovalla työllä ja juuri tuolla aiemman kommentoijan mainitsemalla tahdonvoimalla tämä kroppa (ei lähellekään täydellinen, mutta hoikka) ylläpidetään ja sitä on turha kenenkään kadehtia. Ei tämä helppoa ole. Kuitenkin inhoan turpeaa ja paisunutta oloa niin paljon, että valitsen mielummin ne muutamat kieltäymyksen hetket. So far so good!
Onko elämäsi pelkkää ulkonäköä?
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti ihmiset ympärillä valittaa lihavuuttaan. Itse pidän ulkomuodostani huolta ja sitten alkaa kauhea voivottelu kun kieltäydyn kahvipullasta. "Voi voi ottaisit nyt tää on niin hyvää!"
Ja kahvihetken päästä päivitellään "Voi voi kun on taas painoa tullut. Pitäisi varmaan lopettaa syöminen kokonaan"
argh.
Vältän pullia ja valkoista sokeria. Saan gluteenista viikoiksi aftoja suuhun, joten vältän sitä.
Kun välttää esim. noita kahta ensimmäistä, pullan tms. syöminen laukaisee jonkun lievän himon näihin tuotteisiin.
Siinäkin mielessä ravintorikkaammat syömiset on enemmän mieleen.
Ihania raakakakkuja välillä ja muuta sopivaa herkkua 🥰
En tällä halua painaa ja syytellä muita, mutta nämä omia löytöjä matkaltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti ihmiset ympärillä valittaa lihavuuttaan. Itse pidän ulkomuodostani huolta ja sitten alkaa kauhea voivottelu kun kieltäydyn kahvipullasta. "Voi voi ottaisit nyt tää on niin hyvää!"
Ja kahvihetken päästä päivitellään "Voi voi kun on taas painoa tullut. Pitäisi varmaan lopettaa syöminen kokonaan"
argh.
Olen törmännyt itse samaan. Ihan kummajaisena pidetään, jos ja kun ei työpaikalla osallistu pulla- ja leivoskinkereihin yms. Sitten ihmetellään, kun housut kiristävät ja juuri pitää miettiä miten mahaa ja makkaroita parhaiten saisi peittoon. Ajoittain olen myös kokenut, että minun pitäisi jotenkin tuntea huonoa omatuntoa siitä, että olen hoikka enkä "kuulu joukkoon". Kovalla työllä ja juuri tuolla aiemman kommentoijan mainitsemalla tahdonvoimalla tämä kroppa (ei lähellekään täydellinen, mutta hoikka) ylläpidetään ja sitä on turha kenenkään kadehtia. Ei tämä helppoa ole. Kuitenkin inhoan turpeaa ja paisunutta oloa niin paljon, että valitsen mielummin ne muutamat kieltäymyksen hetket. So far so good!
Onko elämäsi pelkkää ulkonäköä?
En ole hän, jolle vastasit, mutta se voi olla elämäntapa.
Myös keino voida paremmin ja hyvin.
Olin ammattiurheilija painoluokkalajissa eli terveellinen syöminen ja liikkuminen oli olennainen osa elämääni. Sairastuin autoimmuunitautiin, jonka tuloksena painoni nousi kymmeniä kiloja muutaman kuukauden aikana eivätkä ne ole lähteneet millään tuntemillani tempuilla. Ihmiset lihovat lukemattomista syistä etkä sinä voi päältä päin päätellä, mistä se johtuu kenenkin kohdalla. Minä en päästänyt itseäni mihinkään kuntoon. Mutta toivon, että sama tapahtuu sinulle, että voit itsekin oppia armollisuutta kanssaihmisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo ei tosiaan tarvitse missään missi- / fitnesskunnossa olla, mutta totuus on, että suominaisen vartalosiluetti on aika rappiolla tällä hetkellä. Ikään katsomatta.
Kerrankin en sovi joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti ihmiset ympärillä valittaa lihavuuttaan. Itse pidän ulkomuodostani huolta ja sitten alkaa kauhea voivottelu kun kieltäydyn kahvipullasta. "Voi voi ottaisit nyt tää on niin hyvää!"
Ja kahvihetken päästä päivitellään "Voi voi kun on taas painoa tullut. Pitäisi varmaan lopettaa syöminen kokonaan"
argh.
Olen törmännyt itse samaan. Ihan kummajaisena pidetään, jos ja kun ei työpaikalla osallistu pulla- ja leivoskinkereihin yms. Sitten ihmetellään, kun housut kiristävät ja juuri pitää miettiä miten mahaa ja makkaroita parhaiten saisi peittoon. Ajoittain olen myös kokenut, että minun pitäisi jotenkin tuntea huonoa omatuntoa siitä, että olen hoikka enkä "kuulu joukkoon". Kovalla työllä ja juuri tuolla aiemman kommentoijan mainitsemalla tahdonvoimalla tämä kroppa (ei lähellekään täydellinen, mutta hoikka) ylläpidetään ja sitä on turha kenenkään kadehtia. Ei tämä helppoa ole. Kuitenkin inhoan turpeaa ja paisunutta oloa niin paljon, että valitsen mielummin ne muutamat kieltäymyksen hetket. So far so good!
Onko elämäsi pelkkää ulkonäköä?
Miksi tuo kommentti niin kolahti sinuun? Onko sinun elämäsi pelkkää syömistä? Typerään kysymykseen yhtä typerä vastakysymys. Elämä on valintoja. Monet niistä vapaaehtoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin ammattiurheilija painoluokkalajissa eli terveellinen syöminen ja liikkuminen oli olennainen osa elämääni. Sairastuin autoimmuunitautiin, jonka tuloksena painoni nousi kymmeniä kiloja muutaman kuukauden aikana eivätkä ne ole lähteneet millään tuntemillani tempuilla. Ihmiset lihovat lukemattomista syistä etkä sinä voi päältä päin päätellä, mistä se johtuu kenenkin kohdalla. Minä en päästänyt itseäni mihinkään kuntoon. Mutta toivon, että sama tapahtuu sinulle, että voit itsekin oppia armollisuutta kanssaihmisiä kohtaan.
Vaikutat mukavalta ihmiseltä, kun toivot pahaa muille. Onko se sinulta pois, jos joku on hoikka ja hyvässä kunnossa? Olet itse elänyt sellaista elämää ja tiedät miltä se tuntuu. Sairastumisestasi et voi syyttää muita.
Ammattiurheilijat varmasti helposti paisuvatkin aktiiviuransa jälkeen. Keho on tottnut niin kovaan rääkkiin ja rasitukseen sekä tarkkaan ruokavalioon, että kun tästä ruvetaan "normalisoitumaan", niin väistämättä lisäkiloja on odotettavissa. Tästä syystä olen iloinen, että en itse ole koskaan liian aktiivisesti ruvennut treenaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti ihmiset ympärillä valittaa lihavuuttaan. Itse pidän ulkomuodostani huolta ja sitten alkaa kauhea voivottelu kun kieltäydyn kahvipullasta. "Voi voi ottaisit nyt tää on niin hyvää!"
Ja kahvihetken päästä päivitellään "Voi voi kun on taas painoa tullut. Pitäisi varmaan lopettaa syöminen kokonaan"
argh.
Minulla on juuri tällainen työkaveri. Voivottelee painonnousua ja ottaa päälle keksiä tai pullaa tai karkkia tai mitä nyt onkaan työpaikan kahvihuoneessa tarjolla. Ja tuputtaa minullekin (joka olen hoikassa kunnossa), että ota nyt sinäkin, kyllähän sinä voit ottaa kun olet noin hoikka. Ja sitten aina kiinnitetään huomiota siihen, kun en ota, vaikka juuri siksi olen hoikassa kunnossa, koska yritän vältellä liikoja herkkuja.
Ja helppoa se herkuista kieltäytyminen ei todellakaan minullekaan ole. Joka kerta tekisi mieli ottaa, eikä yhtään helpota, että tuputetaan. Se vaan on pakko, jos haluaa olla lihomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On miltei mahdotonta "taikoa" vartalon epäkohtia piiloon. Kyllä ne tarkalla silmällä aina näkyvät. Eli iso maha ei häviä näkymättömiin vaikka minkälaisen kauhtanan siihen päälle kietaisisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti ihmiset ympärillä valittaa lihavuuttaan. Itse pidän ulkomuodostani huolta ja sitten alkaa kauhea voivottelu kun kieltäydyn kahvipullasta. "Voi voi ottaisit nyt tää on niin hyvää!"
Ja kahvihetken päästä päivitellään "Voi voi kun on taas painoa tullut. Pitäisi varmaan lopettaa syöminen kokonaan"
argh.
Vältän pullia ja valkoista sokeria. Saan gluteenista viikoiksi aftoja suuhun, joten vältän sitä.
Kun välttää esim. noita kahta ensimmäistä, pullan tms. syöminen laukaisee jonkun lievän himon näihin tuotteisiin.
Siinäkin mielessä ravintorikkaammat syömiset on enemmän mieleen.Ihania raakakakkuja välillä ja muuta sopivaa herkkua 🥰
En tällä halua painaa ja syytellä muita, mutta nämä omia löytöjä matkaltani.
Hyvä tuo gluteeni / aftapointti. Pitääpä mainita miehelleni. Hän mussuttaa leipää ja pullaa jatkuvasti ja kärsii aftoista. On myös niitä lisäkilojakin tullut. Kiitos!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti rasvaimusi onnistui, mihin sitä siirrettiin?
Jos tarkoitat minua, joka kerroin lipödeemastani, niin mulle ei ole tehty rasvaimua.
En tarkoittanut sinua, vaan ylimielistä ap:tä. Tiedän myös, ettei sairauttasi hoideta rasvaimulla.
T. Erittäin ylipainoinen mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti ihmiset ympärillä valittaa lihavuuttaan. Itse pidän ulkomuodostani huolta ja sitten alkaa kauhea voivottelu kun kieltäydyn kahvipullasta. "Voi voi ottaisit nyt tää on niin hyvää!"
Ja kahvihetken päästä päivitellään "Voi voi kun on taas painoa tullut. Pitäisi varmaan lopettaa syöminen kokonaan"
argh.
Minulla on juuri tällainen työkaveri. Voivottelee painonnousua ja ottaa päälle keksiä tai pullaa tai karkkia tai mitä nyt onkaan työpaikan kahvihuoneessa tarjolla. Ja tuputtaa minullekin (joka olen hoikassa kunnossa), että ota nyt sinäkin, kyllähän sinä voit ottaa kun olet noin hoikka. Ja sitten aina kiinnitetään huomiota siihen, kun en ota, vaikka juuri siksi olen hoikassa kunnossa, koska yritän vältellä liikoja herkkuja.
Ja helppoa se herkuista kieltäytyminen ei todellakaan minullekaan ole. Joka kerta tekisi mieli ottaa, eikä yhtään helpota, että tuputetaan. Se vaan on pakko, jos haluaa olla lihomatta.
Jepjep. Miksiköhän joku on hoikka? Saattaisiko olla, että juuri siksi, että ei tartu jokaiseen pullaan tai keksiin, jota nenän edessä heilutellaan. On täyttä tuubaa, että voi syödä ihan mitä vaan ja pysyä hoikkana. Nyt etenkin korona-aikana ihmiset ovat tukevoituneet oikein huolella. Kamalaa katsottavaa.
Yksi pulla tai keksi ei lihota ketään. Tietysti saat olla ottamatta, oma valintasi. Minä kyllä nautin herkuista, jos sellaista jossain tarjotaan. Ihan normaalipainoinen olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti ihmiset ympärillä valittaa lihavuuttaan. Itse pidän ulkomuodostani huolta ja sitten alkaa kauhea voivottelu kun kieltäydyn kahvipullasta. "Voi voi ottaisit nyt tää on niin hyvää!"
Ja kahvihetken päästä päivitellään "Voi voi kun on taas painoa tullut. Pitäisi varmaan lopettaa syöminen kokonaan"
argh.
Minulla on juuri tällainen työkaveri. Voivottelee painonnousua ja ottaa päälle keksiä tai pullaa tai karkkia tai mitä nyt onkaan työpaikan kahvihuoneessa tarjolla. Ja tuputtaa minullekin (joka olen hoikassa kunnossa), että ota nyt sinäkin, kyllähän sinä voit ottaa kun olet noin hoikka. Ja sitten aina kiinnitetään huomiota siihen, kun en ota, vaikka juuri siksi olen hoikassa kunnossa, koska yritän vältellä liikoja herkkuja.
Ja helppoa se herkuista kieltäytyminen ei todellakaan minullekaan ole. Joka kerta tekisi mieli ottaa, eikä yhtään helpota, että tuputetaan. Se vaan on pakko, jos haluaa olla lihomatta.
Jepjep. Miksiköhän joku on hoikka? Saattaisiko olla, että juuri siksi, että ei tartu jokaiseen pullaan tai keksiin, jota nenän edessä heilutellaan. On täyttä tuubaa, että voi syödä ihan mitä vaan ja pysyä hoikkana. Nyt etenkin korona-aikana ihmiset ovat tukevoituneet oikein huolella. Kamalaa katsottavaa.
Jaa, olen 170 cm ja painan odotas.. 50,3kg ja syön päivittäin pizzaa, nuudeleita, juustoista ruokaa ja siderikin maistuu u u uu. Väittämäsi ei pidä paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti ihmiset ympärillä valittaa lihavuuttaan. Itse pidän ulkomuodostani huolta ja sitten alkaa kauhea voivottelu kun kieltäydyn kahvipullasta. "Voi voi ottaisit nyt tää on niin hyvää!"
Ja kahvihetken päästä päivitellään "Voi voi kun on taas painoa tullut. Pitäisi varmaan lopettaa syöminen kokonaan"
argh.
Minulla on juuri tällainen työkaveri. Voivottelee painonnousua ja ottaa päälle keksiä tai pullaa tai karkkia tai mitä nyt onkaan työpaikan kahvihuoneessa tarjolla. Ja tuputtaa minullekin (joka olen hoikassa kunnossa), että ota nyt sinäkin, kyllähän sinä voit ottaa kun olet noin hoikka. Ja sitten aina kiinnitetään huomiota siihen, kun en ota, vaikka juuri siksi olen hoikassa kunnossa, koska yritän vältellä liikoja herkkuja.
Ja helppoa se herkuista kieltäytyminen ei todellakaan minullekaan ole. Joka kerta tekisi mieli ottaa, eikä yhtään helpota, että tuputetaan. Se vaan on pakko, jos haluaa olla lihomatta.
Jepjep. Miksiköhän joku on hoikka? Saattaisiko olla, että juuri siksi, että ei tartu jokaiseen pullaan tai keksiin, jota nenän edessä heilutellaan. On täyttä tuubaa, että voi syödä ihan mitä vaan ja pysyä hoikkana. Nyt etenkin korona-aikana ihmiset ovat tukevoituneet oikein huolella. Kamalaa katsottavaa.
Yksi pulla tai keksi ei lihota ketään. Tietysti saat olla ottamatta, oma valintasi. Minä kyllä nautin herkuista, jos sellaista jossain tarjotaan. Ihan normaalipainoinen olen.
"Normaalipainoinen" on aika laaja käsite nykyään. Moni tukevakin kuvittelee olevansa normaalipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti ihmiset ympärillä valittaa lihavuuttaan. Itse pidän ulkomuodostani huolta ja sitten alkaa kauhea voivottelu kun kieltäydyn kahvipullasta. "Voi voi ottaisit nyt tää on niin hyvää!"
Ja kahvihetken päästä päivitellään "Voi voi kun on taas painoa tullut. Pitäisi varmaan lopettaa syöminen kokonaan"
argh.
Minulla on juuri tällainen työkaveri. Voivottelee painonnousua ja ottaa päälle keksiä tai pullaa tai karkkia tai mitä nyt onkaan työpaikan kahvihuoneessa tarjolla. Ja tuputtaa minullekin (joka olen hoikassa kunnossa), että ota nyt sinäkin, kyllähän sinä voit ottaa kun olet noin hoikka. Ja sitten aina kiinnitetään huomiota siihen, kun en ota, vaikka juuri siksi olen hoikassa kunnossa, koska yritän vältellä liikoja herkkuja.
Ja helppoa se herkuista kieltäytyminen ei todellakaan minullekaan ole. Joka kerta tekisi mieli ottaa, eikä yhtään helpota, että tuputetaan. Se vaan on pakko, jos haluaa olla lihomatta.
Jepjep. Miksiköhän joku on hoikka? Saattaisiko olla, että juuri siksi, että ei tartu jokaiseen pullaan tai keksiin, jota nenän edessä heilutellaan. On täyttä tuubaa, että voi syödä ihan mitä vaan ja pysyä hoikkana. Nyt etenkin korona-aikana ihmiset ovat tukevoituneet oikein huolella. Kamalaa katsottavaa.
Jaa, olen 170 cm ja painan odotas.. 50,3kg ja syön päivittäin pizzaa, nuudeleita, juustoista ruokaa ja siderikin maistuu u u uu. Väittämäsi ei pidä paikkansa.
Kirjoitustyylistä päätellen ikäsi n. 16 vee. Nauti niin kauan kuin voit. Kattellaan 10-20 vuoden päästä mitä kuuluu ja mistä housut puristavat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti ihmiset ympärillä valittaa lihavuuttaan. Itse pidän ulkomuodostani huolta ja sitten alkaa kauhea voivottelu kun kieltäydyn kahvipullasta. "Voi voi ottaisit nyt tää on niin hyvää!"
Ja kahvihetken päästä päivitellään "Voi voi kun on taas painoa tullut. Pitäisi varmaan lopettaa syöminen kokonaan"
argh.
Minulla on juuri tällainen työkaveri. Voivottelee painonnousua ja ottaa päälle keksiä tai pullaa tai karkkia tai mitä nyt onkaan työpaikan kahvihuoneessa tarjolla. Ja tuputtaa minullekin (joka olen hoikassa kunnossa), että ota nyt sinäkin, kyllähän sinä voit ottaa kun olet noin hoikka. Ja sitten aina kiinnitetään huomiota siihen, kun en ota, vaikka juuri siksi olen hoikassa kunnossa, koska yritän vältellä liikoja herkkuja.
Ja helppoa se herkuista kieltäytyminen ei todellakaan minullekaan ole. Joka kerta tekisi mieli ottaa, eikä yhtään helpota, että tuputetaan. Se vaan on pakko, jos haluaa olla lihomatta.
Jepjep. Miksiköhän joku on hoikka? Saattaisiko olla, että juuri siksi, että ei tartu jokaiseen pullaan tai keksiin, jota nenän edessä heilutellaan. On täyttä tuubaa, että voi syödä ihan mitä vaan ja pysyä hoikkana. Nyt etenkin korona-aikana ihmiset ovat tukevoituneet oikein huolella. Kamalaa katsottavaa.
Jaa, olen 170 cm ja painan odotas.. 50,3kg ja syön päivittäin pizzaa, nuudeleita, juustoista ruokaa ja siderikin maistuu u u uu. Väittämäsi ei pidä paikkansa.
Olet onnekas. Itse syön kurinalaisesti myöhäisen aamiaisen (noudatan 16:8 pätkäpaastoa), sekä kaksi muuta ateriaa. Teen lähes kaiken ruokani itse, satunnaisia ravintolakäyntejä lukuunottamatta. Syön kasviksia, kanaa, kalaa, kananmunia, voita, juustoa, maustamatonta jogurttia, pähkinöitä jne. En leipää, leivoksia, karkkia, jäätelöä, pullaa, kakkua, limsaa, pikaruokaa jne jne jne. Olen 162/62 ja grammaakaan ei lähde vaikka lasken kaloreita, makroja ja liikun päivittäin. Jos relaan yhtään, tulee kilo tai pari kuussa.
Olen treenattu, hoikka ja hyväkuntoinen. Jalkani ovat silti selluliitin peitossa. Saanko rauhassa peittää jalkani jatkossakin, ajattelen meidän kaikkien parasta.